Kauankohan vielä menee ennen kuin pelaamista aletaan pitää samanlaisena arvostettuna kulttuurinharrastamisena kuin kirjallisuutta, teatteria, klassista musiikkia

Jos ette ole jo huomanneet, niin pelit ovat osa maailman laajuista populaarikulttuuria. Pelien tekemiseen käytetään miljoonia ja niitä kulutetaan ja fanitetaan ihan samoin kuin elokuvia tai musiikkia. Kyse ei siis ole enää mistään marginaaliharrastuksesta, vaan ihan normaalista kulttuuri-ilmiöstä. Itse pelaamista ei kannata edes alkaa vertaamaan oopperaan tai balettiin, vaan ennemminkin juuri populaarimusiikin tai elokuvien kuluttamiseen.

Ei koskaan. Korkeakulttuuri on itseään parempana pitävän väen savuverho ryyppäämiselle ja siihen ei pelaaminen sovi.

Vierailija kirjoitti:

Milloin pajatson pelaamisesta tulee yhtä arvostettua kulttuuria kuin oopperasta?

Eikö pajatso ole ennemminkin verrannollinen kärsineen kuin oopperaan? Kulttuurissa on monia kerroksia.

Itse arvostan pelaamista jaen varmasti ole ainoa. En edes pelaa itse. Minullekin sanottiin nuorena, että aina nenä kirjassa, mene välillä ulos liikkumaan. Ei se laatu vaan määrä ratkaisee. Liika on liikaa, kulttuurin kyseessä ollessa.

Ei ainakaan meidän elinaikanamme. Sorry. Ihmiskunnan pitää tyhmentyä ensin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole jo huomanneet, niin pelit ovat osa maailman laajuista populaarikulttuuria. Pelien tekemiseen käytetään miljoonia ja niitä kulutetaan ja fanitetaan ihan samoin kuin elokuvia tai musiikkia. Kyse ei siis ole enää mistään marginaaliharrastuksesta, vaan ihan normaalista kulttuuri-ilmiöstä. Itse pelaamista ei kannata edes alkaa vertaamaan oopperaan tai balettiin, vaan ennemminkin juuri populaarimusiikin tai elokuvien kuluttamiseen.

entäpä porno

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin pajatson pelaamisesta tulee yhtä arvostettua kulttuuria kuin oopperasta?

Eikö pajatso ole ennemminkin verrannollinen kärsineen kuin oopperaan? Kulttuurissa on monia kerroksia.

Itse arvostan pelaamista jaen varmasti ole ainoa. En edes pelaa itse. Minullekin sanottiin nuorena, että aina nenä kirjassa, mene välillä ulos liikkumaan. Ei se laatu vaan määrä ratkaisee. Liika on liikaa, kulttuurin kyseessä ollessa.

Pajatso verrannollinen karaokeen.

Armeijassa hyödynnetään tuota pelaamista jo nyt. Ja siellä kyllä huomaavat ketkä pelannu aiemmin ja ketkä ei. Joten Suomen turvallisuuden kannalta kaikki nuoret pelaamaan cs:ää. Kulttuurista en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdään siitä ensin edes urheiluun rinnastettavaa massojen hupia, ennen kuin yritetään parempiin piireihin.

E-sports on jo "juttu". Overwatch-kisoja seurataan jo aika mukavasti, ja suomalaiset joukkueet menestyy ihan hyvin.

Ei massoille.

Ei Suomessa ehkä, mutta maailmanlaajuisesti kyllä.

Heh, sinusta tuntuu siltä koska olet yhteydessa siihen segmenttiin joka välittää samoista asioista kuin sinä. Kadun tallaaja Italiassa tai Jenkeissä ei niistä tiedä yhtään enempää kuin perusPertti suomesta. Jos olisit fiksu ymmärtäisit  tämän itsekin, ilman että se selitetään sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä se (kuten myös tämä netissä roikkuminen) varastaa aikaa oikealta elämältä.

Aa joo lakkaan elämästä oikeaa elämää sillä hetkellä kuin laitan jonkun pelin tai nettiselaimen päälle. Näinhän se menikin

Se menee usein niin että tulee pelattua kauemmin kuin aikoi. Oikeassa elämässä olevia asioita jää kokematta.

Kirjan lukeminen varastaa aikaa oikealta elämältä. Se menee usein niin että tulee luettua kauemmin kuin aikoi. Oikeassa elämässä olevia asioita jää kokematta.

Määrittele oikea elämä. Eikö asioista nauttiminen ja tekeminen ole juuri oikea elämää? Miksi teatterin tuijottelu olisi vaikka oikeampaa elämää? Siinähän vain passiicisesti katselee ja tuntee? Pelatessa tekee ja tuntee asioita.

On paljon pelejä, jotka ovat tarinallisia ja välillä jopa varsin hyvin kirjoitettuja, jotkut ihan kokonaan jopa tekstipohjaisia, sellainen ei vaan ole nykyisin muotia. On myös pelejä, joissa on yhtenäinen ja ajatuksella rakennettu maailma ja taiteellisesti korkeatasoinen kuvallinen ilmaisu. Valitettavasti nekään eivät ole yhtä suosittuja kuin toiminnallisuutta ja hienoja erikoistehosteita sisältävät pelit. Ei niin, etteikö niidenkin tekemiseen tarvittaisi taitoa ja etteivätkö muodostaisi omaa keskusteluaan. Mutta voi mennä tovi ennen kuin pelaamista aletaan kulttuuriharrastuksena pitää. Nyt muuten, jos joku tietää murkkuikäiselle sopivia pelejä, jotka ovat sisällöllisesti korkeatasoisia ja samalla kehittäviä, niin saa vinkata (muut kuin Civilization ja SimCity, jota jo pelaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdään siitä ensin edes urheiluun rinnastettavaa massojen hupia, ennen kuin yritetään parempiin piireihin.

E-sports on jo "juttu". Overwatch-kisoja seurataan jo aika mukavasti, ja suomalaiset joukkueet menestyy ihan hyvin.

Ei massoille.

Ei Suomessa ehkä, mutta maailmanlaajuisesti kyllä.

Heh, sinusta tuntuu siltä koska olet yhteydessa siihen segmenttiin joka välittää samoista asioista kuin sinä. Kadun tallaaja Italiassa tai Jenkeissä ei niistä tiedä yhtään enempää kuin perusPertti suomesta. Jos olisit fiksu ymmärtäisit  tämän itsekin, ilman että se selitetään sinulle.

Seuraavaksi se sanoo jotain E.Koreasta, ja Starcraftistä.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan, että pelialalle tulee vakavasti otettavia kirjoittajia. Pelit ovat kokeneet jatkuvaa sisällöllistä degeneraatiota siitä lähtien, kun 3D-kortit tulivat markkinoille. Eli saamme odotella todella kauan edes paluuta parempaan, enkä oikein usko, että esimerkiksi Planescape: Tormentin, Deus Exin tai System Shock 2:n tasoisia pelejä on enää koskaan tulossa. 

Ennen sentään älykkäät nörtit tekivät pelejä älykkäille nörteille, koska muita ei pelit kiinnostaneet. Nykyään mennään raha edellä todella vahvasti ja pelit on kustomoitu palvelemaan keskittymishäiriöisten (eli lähes kaikkien nykyihmisten, netin ja puhelimen vika) ihmisten tarpeita. Nykypelit eivät haasta pelaajan hoksottimia juurikaan.

Konsolit aiheuttivat myös nopean alamäen laadussa, nykyään melkein kaikki pelit suunnitellaan konsoleille. Ja konsolipelaajille.

Ei koskaan, pelit ovat populaarikulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Se menee usein niin että tulee pelattua kauemmin kuin aikoi. Oikeassa elämässä olevia asioita jää kokematta.

Jep elämä pilalla kun missaa ne salatut elämät pelaamisen takia. Mites se naapurin juoppo? Kait hänenkin Alkossa käymisisä pitäisi olla kyyläämässä? Kerro toki mulle mikä on "oikeeta elämää" ja miten se menee keneltäkään ohi pelatessa tai surffaillessa nettiä :)

Onhan pelaaminen arvostettua ja suosittua nykykulttuuria. Varmasti suositumpaa kuin ooppera. Itse rakastan oopperaa ja arvostan pelejä. Korkeakulttuuri on aika keksitty termi. Onhan kolmen soinnun blues yksinkertaisempaa kuin ooppera. Mutta bluesia on hauskempi soittaa kuin kurinalaista oopperaa. Molempia kuuntelen sopivilla annoksilla. Pajatsolla ja jollain suosituilla tietokonepelilläkin on aika iso ero. Vaatimustaso eroaa sekä pelin valmistuksessa että pelaamisessa. Yksi pelinteon hienouksista on saada tehtyä koukuttava peli.

Vierailija kirjoitti:

On paljon pelejä, jotka ovat tarinallisia ja välillä jopa varsin hyvin kirjoitettuja, jotkut ihan kokonaan jopa tekstipohjaisia, sellainen ei vaan ole nykyisin muotia. On myös pelejä, joissa on yhtenäinen ja ajatuksella rakennettu maailma ja taiteellisesti korkeatasoinen kuvallinen ilmaisu. Valitettavasti nekään eivät ole yhtä suosittuja kuin toiminnallisuutta ja hienoja erikoistehosteita sisältävät pelit. Ei niin, etteikö niidenkin tekemiseen tarvittaisi taitoa ja etteivätkö muodostaisi omaa keskusteluaan. Mutta voi mennä tovi ennen kuin pelaamista aletaan kulttuuriharrastuksena pitää. Nyt muuten, jos joku tietää murkkuikäiselle sopivia pelejä, jotka ovat sisällöllisesti korkeatasoisia ja samalla kehittäviä, niin saa vinkata (muut kuin Civilization ja SimCity, jota jo pelaa).

Cities: Skylines on SimCityä parempi kaupunginrakentelu ja vielä suomalaisten tekemä. Dwarf Fortress on toki ykkönen rakentelupeleistä ja ilmainen, mutta lieneekö liian raskaan opettelun takana. Factorio on hyvä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin pajatson pelaamisesta tulee yhtä arvostettua kulttuuria kuin oopperasta?

Eikö pajatso ole ennemminkin verrannollinen kärsineen kuin oopperaan? Kulttuurissa on monia kerroksia.

Itse arvostan pelaamista jaen varmasti ole ainoa. En edes pelaa itse. Minullekin sanottiin nuorena, että aina nenä kirjassa, mene välillä ulos liikkumaan. Ei se laatu vaan määrä ratkaisee. Liika on liikaa, kulttuurin kyseessä ollessa.

Pajatso verrannollinen karaokeen.

Leoncavallon Pajatso on oikein hyvä ooppera! En nyt muista, koska se meni Oopperatalolla viimeksi, mutta lämpiön ilmaiskonserteissa useinkin on otteita siitä tarjolla. K.o. ooppera on myös vaikuttanut populaarikulttuuriin.

Bacgammon on käsittääkseni maailman vanhin peli. Siitä on tietsikkaversiokin. Faaraot pelasi sitä. Jos vanha on korkeakulttuuri määritelmä, niin tuo täyttää sen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan pelaaminen arvostettua ja suosittua nykykulttuuria. Varmasti suositumpaa kuin ooppera. Itse rakastan oopperaa ja arvostan pelejä. Korkeakulttuuri on aika keksitty termi. Onhan kolmen soinnun blues yksinkertaisempaa kuin ooppera. Mutta bluesia on hauskempi soittaa kuin kurinalaista oopperaa. Molempia kuuntelen sopivilla annoksilla. Pajatsolla ja jollain suosituilla tietokonepelilläkin on aika iso ero. Vaatimustaso eroaa sekä pelin valmistuksessa että pelaamisessa. Yksi pelinteon hienouksista on saada tehtyä koukuttava peli.

Todellakin, kun pelialalla pyörii jo isommat rahat kuin elokuva-alalla. Kansallisooppera on elossa valtion suorittaman tekohengityksen vuoksi, mikä on toki hyvä juttu, koska onhan ooppera hieno elämys. Erittäin pienen piirin touhua kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon pelejä, jotka ovat tarinallisia ja välillä jopa varsin hyvin kirjoitettuja, jotkut ihan kokonaan jopa tekstipohjaisia, sellainen ei vaan ole nykyisin muotia. On myös pelejä, joissa on yhtenäinen ja ajatuksella rakennettu maailma ja taiteellisesti korkeatasoinen kuvallinen ilmaisu. Valitettavasti nekään eivät ole yhtä suosittuja kuin toiminnallisuutta ja hienoja erikoistehosteita sisältävät pelit. Ei niin, etteikö niidenkin tekemiseen tarvittaisi taitoa ja etteivätkö muodostaisi omaa keskusteluaan. Mutta voi mennä tovi ennen kuin pelaamista aletaan kulttuuriharrastuksena pitää. Nyt muuten, jos joku tietää murkkuikäiselle sopivia pelejä, jotka ovat sisällöllisesti korkeatasoisia ja samalla kehittäviä, niin saa vinkata (muut kuin Civilization ja SimCity, jota jo pelaa).

Cities: Skylines on SimCityä parempi kaupunginrakentelu ja vielä suomalaisten tekemä. Dwarf Fortress on toki ykkönen rakentelupeleistä ja ilmainen, mutta lieneekö liian raskaan opettelun takana. Factorio on hyvä kanssa.

Pitääkin tsekata, kiitos!