Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Etäsuhde, parasta mihin koskaan olen ryhtynyt

Vierailija
12.09.2017 |

Arki kahden teinin yh:na on välillä raskasta, mutta jotenkin en osaa meidän arkeen kaivata enää miestä. Riittää kun nähdään viikonloppuisin ja lomilla enemmän. Välillä vietetään aikaa ihan vaan aikuisten kesken, käydään matkoilla, mökillä ja niin edelleen. Arki on niin hektistä, ettei mulla olisi edes aikaa huomioida miestä. On töitä, lasten harrastukset kaikkina muina, paitsi yhtenä iltana viikossa, on koira, ystävät ja omat harrastukset. Pian muutan ok -talosta kerrostaloon, joten yksin tehtävistä pihahommistakaan ei enää tarvitse stressata.
Suhde säilyy ns tuoreena kun nähdään vähän. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Onko muita etäsuhteessa eläviä?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi olisi mulle ainoa vaihtoehto, jos eroaisimme miehen kanssa tai jäisin leskeksi. Ystävälläni on ollut etäsuhde jo toistakymmentä vuotta. Toimii loistavasti. Mutta ainoastaan, jos molemmat osapuolet ovat todella sitoutuneita siihen malliin.

Vierailija
2/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä! Mä elän vuoroviikkoelämää kahden alakoululaisen kanssa. Oman työn, lasten koulun, omien ja lasten harrastusten parissa arki menee niin vauhdikkaasti, että en ymmärrä miten saisin siihen mahdutettua mitään muuta. Saman katon alle en uutta miestäni halua tässä vaiheessa. Kunhan lapset muuttavat aikanaan omilleen, sen aika tulee sitten. Joka toinen viikko saan aikaa itselleni, ja parisuhteelleni. Ja se aika onkin todella laadukasta, yhtä juhlaa aina kun yhdessä ollaan. Mulla on sellainen tunne, että varmin tapa pilata koko homma olisi alkaa elää lapsiperhearkea yhdessä lapsettoman mieheni kanssa. Tämä toimii!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän naimisissa olevan lapsettoman pariskunnan, jotka elävät eri kaupungeissa töiden takia. Tapaavat viikonloppuisin (ei edes joka viikonloppu), ja lomilla. Käyvät matkoilla yhdessä. Kuten joku sanoi, vaatii että molemmat sitoutuneita malliin, ettei ala houkutella läheisyys lähempää ja useammin. Myös myöhemmin jos muuttaa yhteen, tulee sitten uusi sopeutuminen että toimiiko yhdessä asuminen. Se on sitten.

Vierailija
4/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mistä löytää miehen, jolle sopii etäsuhde? Kahden teinin osa-aikaäitinä sopisi minulle enemmän kuin hyvin. Arki on yhtä hässäkkää, mutta tilaa mukavalle yhteisololle (seksillekin, ah) olisi.

Vierailija
5/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mistä löytää miehen, jolle sopii etäsuhde? Kahden teinin osa-aikaäitinä sopisi minulle enemmän kuin hyvin. Arki on yhtä hässäkkää, mutta tilaa mukavalle yhteisololle (seksillekin, ah) olisi.

No mä en lähtenyt mitenkään erityisesti etsimään etäsuhdetta, asiat vaan meni niin. Etsin itselleni aikuista seuraa, ihan rehellisesti halusin vaan jonkun läheisyyttä, ja siinä sitten sattui käymään niin, että rakastuttiin. Itse asiassa mun mies on joskus aikanaan ollut etäsuhteessa ja oli päättänyt silloin, että ei enää. Elämä ei vaan aina mene niin kuin on ajatellut.

-3

Vierailija
6/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elin vuosia etäsuhteessa mieheni kanssa. Toivoimme kyllä, että olisimme voineet asua yhdessä, mutta se ei ollut mahdollista. Tapasimme joka viikonloppu ja olimme lomat yhdessä. Hyvin etäsuhde toimi, vaikka vuosien mittaan se oli toki myös hyvin raskasta. Suhteen kestämisen pohjana oli molemmin puolinen luottamus ja sitoutuminen. Eroaminen ei vain ollut vaihtoehto.

Nykyään asumme mieheni kanssa yhdessä ja olen siitä superonnellinen. Nykyään saan tehdä arkisia asioita mieheni kanssa, joita kaipasin erityisesti, kun asuimme erillämme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
12.09.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Mä elän vuoroviikkoelämää kahden alakoululaisen kanssa. Oman työn, lasten koulun, omien ja lasten harrastusten parissa arki menee niin vauhdikkaasti, että en ymmärrä miten saisin siihen mahdutettua mitään muuta. Saman katon alle en uutta miestäni halua tässä vaiheessa. Kunhan lapset muuttavat aikanaan omilleen, sen aika tulee sitten. Joka toinen viikko saan aikaa itselleni, ja parisuhteelleni. Ja se aika onkin todella laadukasta, yhtä juhlaa aina kun yhdessä ollaan. Mulla on sellainen tunne, että varmin tapa pilata koko homma olisi alkaa elää lapsiperhearkea yhdessä lapsettoman mieheni kanssa. Tämä toimii!

Meilläkin on juuri näin. Miehellä ei ole omia lapsia, vaikka kovasti lapsista pitääkin. Hyvä olla näin. Ap