Onko 45v liian vanha saamaan vauvan?
Kommentit (97)
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Tuleeko kuukautiset vielä? Jos tulee, niin ei ole liian vanha.
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Miksi sitten miehet tekevät vielä kuusikymppisenä lapsia?
On, biologisista syistä. Huomattavasti suurempi riski että lapsella on vakavia kehityshäiriöitä.
Keskitypä nyt vaan bisnesten johtamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Miksi sitten miehet tekevät vielä kuusikymppisenä lapsia?
Koska tällä palstalla on voimassa ns. Äitimyytti. Lapsen ei ole kenenkään muun kanssa niin hyvä olla kuin äitinsä.
P.s: se ehkäsee kuka EI halua vauvoja!
Ei mun mielestä mutta aikalailla viimeset hetket saada lapsi.
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Isukkini teki minut reilu 20 v. mutta kuoli noin 40 v.
Ei sillä ole oikeasti mitään väliä koska et tiedä elätkö lyhyen vai pitkän elämän.
Entä 44-vuotias, onko liian vanha? Entä 43-vuotias, onko liian vanha saamaan vauvan? Entä 42v? Miten 41-vuotias, onko liian vanha? Entä tasan 40 vee, onko vielä ookoo saada vauva?
On, varsinkin jos kyse ensimmäisestä lapsesta.
Teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena on todella raskasta huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä vanhempani olivat iäkkäitä saadessaan minut. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt rakentaa omaa elämää, miettiä opiskelupaikkoja (ja paikkakuntia) jne. huoli vanhoista vanhemmista vaikutti moniin päätöksiin, eikä hyvässä mielessä. Samaan aikaan, kun omat lapseni olivat ihan pieniä, jouduin hoitamaan myös sairaita vanhempiani, mikä ei ollut helppoa sekään. Omat lapseni eivät myöskään saaneet tuntea isovanhempiaan kunnolla, sillä heidän syntyessään olivat jo huonokuntoisia, ja kuolivat lasteni ollessa pieniä.
(ja joo, tiedän, että sairautta voi olla minkä ikäisillä vaan, mutta kyllä ne todennäköisyydet iän mukana kasvavat)
Jos tätä taakkaa on jakamassa vanhempia sisaruksia, tilanne ehkä olisi helpompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Isukkini teki minut reilu 20 v. mutta kuoli noin 40 v.
Ei sillä ole oikeasti mitään väliä koska et tiedä elätkö lyhyen vai pitkän elämän.
Noinkin voi käydä, mutta mitä enemmän ikää, sen varmemmin joku tauti iskee ja kuolo korjaa.
Mieheni vanhemmat saivat hänet anopin ollessa 41 ja appi 43 vuotias.
Mieheni koki aina, että omat vanhempansa ovat niin vanhoja ja sukupolvien välinen kuilu oli heidän ymmärtämyksiensä välissä.
Omia isovanhempiaan mieheni ei nähnyt koskaan, kun olivat jo ehtineet kuolla.
Kun mieheni aloitti kansakoulun, oli kaverit kilvan irvineet, että ai katos, sun mummu ja pappa saattoivat kouluun.
Kun me aloitimme seurustelun vuonna 1983, olivat mieheni vanhemmat jo eläkeläisiä, minun isovanhempien ikäluokkaa, omien vanhempieni ollessa alle viisikymppisiä.
Meidän kolmeakymmentä käyvillä lapsilla ei ole myöskään isänsä vanhemmista muistikuvia, koska kuolla kupsahtivat lastemme ollessa kovin pieniä.
Vierailija kirjoitti:
On, varsinkin jos kyse ensimmäisestä lapsesta.
Teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena on todella raskasta huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä vanhempani olivat iäkkäitä saadessaan minut. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt rakentaa omaa elämää, miettiä opiskelupaikkoja (ja paikkakuntia) jne. huoli vanhoista vanhemmista vaikutti moniin päätöksiin, eikä hyvässä mielessä. Samaan aikaan, kun omat lapseni olivat ihan pieniä, jouduin hoitamaan myös sairaita vanhempiani, mikä ei ollut helppoa sekään. Omat lapseni eivät myöskään saaneet tuntea isovanhempiaan kunnolla, sillä heidän syntyessään olivat jo huonokuntoisia, ja kuolivat lasteni ollessa pieniä.
(ja joo, tiedän, että sairautta voi olla minkä ikäisillä vaan, mutta kyllä ne todennäköisyydet iän mukana kasvavat)
Jos tätä taakkaa on jakamassa vanhempia sisaruksia, tilanne ehkä olisi helpompi.
Kunka moni tarvitsee mitään huolentimista kuuskymppisenä? Hyvin harva
Vierailija kirjoitti:
Keskitypä nyt vaan bisnesten johtamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Lapsista tulisi voida huolehtia aikuisuuteen saakka, eli sinun kohdallasi jaksamista pitäisi riittää n. 65 vuotiaaksi saakka.
Isukkini teki minut reilu 20 v. mutta kuoli noin 40 v.
Ei sillä ole oikeasti mitään väliä koska et tiedä elätkö lyhyen vai pitkän elämän.
Noinkin voi käydä, mutta mitä enemmän ikää, sen varmemmin joku tauti iskee ja kuolo korjaa.
Mieheni vanhemmat saivat hänet anopin ollessa 41 ja appi 43 vuotias.
Mieheni koki aina, että omat vanhempansa ovat niin vanhoja ja sukupolvien välinen kuilu oli heidän ymmärtämyksiensä välissä.
Omia isovanhempiaan mieheni ei nähnyt koskaan, kun olivat jo ehtineet kuolla.
Kun mieheni aloitti kansakoulun, oli kaverit kilvan irvineet, että ai katos, sun mummu ja pappa saattoivat kouluun.
Kun me aloitimme seurustelun vuonna 1983, olivat mieheni vanhemmat jo eläkeläisiä, minun isovanhempien ikäluokkaa, omien vanhempieni ollessa alle viisikymppisiä.
Meidän kolmeakymmentä käyvillä lapsilla ei ole myöskään isänsä vanhemmista muistikuvia, koska kuolla kupsahtivat lastemme ollessa kovin pieniä.
Totta. Ennen lapset saatiin nuorina ja nelikymppinen oli jo vanha
Ajat on muuttuneet
90 % naisista on tuossa iässä hedelmättömiä,lähdetään siitä ajatuksesta.
Ei; jos raskaaksi onnistuu tulemaan niin ihan ok ikä tulla äidiksi.
Jos ihan luomusti tulet raskaaksi niin et ole liian vanha. Joku on tullut luomumenetelmällä raskaaksi vielä vanhempanakin ja kaikki on mennyt hyvin. Ennakkotapauksia on. Nykyään on hyvät raskaudenseurantamenetelmät. Jos kovasti joudutaan käyttämään avustavia menetelmiä, niin ehkei kannata ryhtyä puuhaan. Siitä vaan! Toivotan sinulle kovasti onnea!
On.
t: kuopuksen 41v saanut, olen nyt 48v.