Sini Ariellin mies ei halua vauvaa - vieläkään.

Hän on tehnyt raskaudestaan todella julkisen alusta asti ja kertonut myös miehensä ajatuksista alusta asti. Miksi niin julkista? Hauska lapsen joskus lukea olevansa ei-toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Tuhoon tuomittu liitto. Äiti rakastuu vauvaansa yli kaiken kun syntyy ja pakkaa laukkunsa ja muuttaa kotiin.

Ehkä, mutta siinä tapauksessa edes hyvä, että miehellä tuskin on mitään sitä vastaan, että Sini palaa lapsen kanssa Suomeen.

Voi huah, tuntuu, että Sinin raskaus on kestänyt jo ainakin pari kolme vuotta. 

-------

Villi veikkaus: pian saamme lukea juttuja, kuinka vauva vei Stuartin sydämen ja jalat alta, eikä Stuart voisi kuvitella ikinä milloinkaan luopuvansa maailman ihanimmasta vauvastaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies nyt ei vaan pysty miehistymään ja pääsemään asiasta yli, niin että voisi kantaa vastuun lapsestaan, niin mielestäni äidin siinä tilanteessa olisi paljon parempi olla yksin.

Muuten olen samaa mieltä, mutta tuo miehistyminen on minusta inhottava ja loukkaava sanavalinta tässä yhteydessä. Elarit on tietysti maksettava, koska lapsi on syytön olemassaoloonsa, mutta ei se tee miehestä vähempää miestä, jos ei halua lasta ja lapsiperhearkea. Etenkin tässä tapauksessa, kun on reilusti jo etukäteen kertonut kannastaan. Ymmärrän kyllä Sininkin ratkaisun pitää lapsi, vaikka tietää, että toinen ei lasta halua. Kaiken kaikkiaan surullinen tilanne. En näe tässä tilanteessa mitään syyllisiä, enkä näe tarpeelliseksi tehdä syntipukkia siitä "väärää" mieltä olevasta (tyyliin "lällällää, mitäs et laittanut piuhoja poikki").

Minusta tuossa tilanteessa ero on järkevin ratkaisu, vaikka Sini onkin nyt sanonut, että eivät eroa harkitse.

Toivottavasti lapsi ei isompana näe näitä otsikoita, joissa suurin piirtein pilaa vanhempiensa suhteen jo ennen syntymäänsä ja isä ei halua isäksi, ei ei ei... 

Vierailija kirjoitti:

Mitähän syitä miehellä on olla niin ehdoton lapsen suhteen? Ymmärrettävää, että ei halua lapsia eikä niitä silloin tee, mutta jos on vahingossa jo lapsi tulossa niin kai silloin yrittäisi sopeutua edes aluksi? Lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut. Luultavasti Sini huomasi raskauden myöhään.

Kuvittele, että miehesi päättäisi yhtäkkiä palata islamiin ja vaatisi sinultakin kääntymistä, islamin arvojen ja sharian mukaan elämistä, tulevien lastenne kasvattamista konservatiiseksi muslimeiksi ja niin edelleen. Sanoisitko tuossa tilanteessa itsellesi: "Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut" ja yrittäisit sopeutua? Miltä tuntuisi se, että kaverisi kommentoisi vastahakoisuuttasi: "Miksi olet noin ehdoton? Niqabeissa on tosi kivojakin vaihtoehtoja"?

Jos jokin muutos on täysin omien arvojen, toiveiden ja persoonallisuuden vastainen, siihen ei halua eikä voi sopeutua.

Vierailija kirjoitti:

Voi huah, tuntuu, että Sinin raskaus on kestänyt jo ainakin pari kolme vuotta. 

-------

Villi veikkaus: pian saamme lukea juttuja, kuinka vauva vei Stuartin sydämen ja jalat alta, eikä Stuart voisi kuvitella ikinä milloinkaan luopuvansa maailman ihanimmasta vauvastaan.

Vauva syntyy ja kriisi syvenee. Parin vuoden sisään Sini selittää päätöstä palata Suomeen lapsen kanssa. 

Mutta eikös tässä juuri Sini kertonut kuinka Stuart on miljonääri ja hänen ei tarvitsisi edes tehdä töitä..

Sarjassamme lauseita jotka pitäisi jättää sanomatta.

Mukavaa sillä lapsella jos se googlettaa vaikka 10 vuoden päästä, että ai jaha, isi vastusti mun tuloa maailmaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nainen on siis päättänyt jatkaa raskautta, vaikka alusta saakka on ollut selvää, että lapsi on ei-toivottu? Minkälainen nainen tekee näin?

Käsittääkseni Sinille tuo lapsi on ihan toivottu (alkujärkytyksen jälkeen). Olisi halunnut lapsia jo edellisen miehen kanssa, mutta sai lapsettomuustuomion. Miksi nainen joka on halunnut lapsia tekisi abortin, kun vihdoin on raskaana? Ei Sini ole ollut koskaan vela.

Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä niin, että molemmat vanhemmat toivovat lasta. Lapsella tulee nyt olemaan kokemus siitä, ettei hän ollut toivottu ja haluttu. Tuon lehtijutun naisen olisi pitänyt ymmärtää tilanne ja keskeyttää raskaus alkuunsa. Vauvakuume taisi kuitenkin sumentaa moraalisen ajattelun.

Sinille oli lääkäri antanut lapsettomuustuomion. Raskaus oli siis äärimmäisen epätodennäköinen tilastollisesti. Yksilön kohdalla ns. ihme. Eli Sinin olisi pitänyt keskeyttää raskaus, vaikka kyse oli (todennäköisesti) ainoasta mahdollisuudesta saada lapsi, jonka häm kuitenkin oli halunnut?

*

Miehelle raskaus ei ole yhtä konkreettinen kuin naiselle. Moni vanhempi kiintyy lapseen vasta kun se syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nainen on siis päättänyt jatkaa raskautta, vaikka alusta saakka on ollut selvää, että lapsi on ei-toivottu? Minkälainen nainen tekee näin?

Käsittääkseni Sinille tuo lapsi on ihan toivottu (alkujärkytyksen jälkeen). Olisi halunnut lapsia jo edellisen miehen kanssa, mutta sai lapsettomuustuomion. Miksi nainen joka on halunnut lapsia tekisi abortin, kun vihdoin on raskaana? Ei Sini ole ollut koskaan vela.

Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä niin, että molemmat vanhemmat toivovat lasta. Lapsella tulee nyt olemaan kokemus siitä, ettei hän ollut toivottu ja haluttu. Tuon lehtijutun naisen olisi pitänyt ymmärtää tilanne ja keskeyttää raskaus alkuunsa. Vauvakuume taisi kuitenkin sumentaa moraalisen ajattelun.

Sinille oli lääkäri antanut lapsettomuustuomion. Raskaus oli siis äärimmäisen epätodennäköinen tilastollisesti. Yksilön kohdalla ns. ihme. Eli Sinin olisi pitänyt keskeyttää raskaus, vaikka kyse oli (todennäköisesti) ainoasta mahdollisuudesta saada lapsi, jonka häm kuitenkin oli halunnut?

*

Miehelle raskaus ei ole yhtä konkreettinen kuin naiselle. Moni vanhempi kiintyy lapseen vasta kun se syntyy.

Kyllä olisi. Tulevan lapsen hyvinvointi ja oikeus syntyä täysin toivottuna ajaa äidin vauvahaaveiden ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän syitä miehellä on olla niin ehdoton lapsen suhteen? Ymmärrettävää, että ei halua lapsia eikä niitä silloin tee, mutta jos on vahingossa jo lapsi tulossa niin kai silloin yrittäisi sopeutua edes aluksi? Lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut. Luultavasti Sini huomasi raskauden myöhään.

Kuvittele, että miehesi päättäisi yhtäkkiä palata islamiin ja vaatisi sinultakin kääntymistä, islamin arvojen ja sharian mukaan elämistä, tulevien lastenne kasvattamista konservatiiseksi muslimeiksi ja niin edelleen. Sanoisitko tuossa tilanteessa itsellesi: "Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut" ja yrittäisit sopeutua? Miltä tuntuisi se, että kaverisi kommentoisi vastahakoisuuttasi: "Miksi olet noin ehdoton? Niqabeissa on tosi kivojakin vaihtoehtoja"?

Jos jokin muutos on täysin omien arvojen, toiveiden ja persoonallisuuden vastainen, siihen ei halua eikä voi sopeutua.

Tämä.

En oikein usko tuohon 100% lapsettomuustuomioon, jos ei jotain tyyliin kohtu puutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän syitä miehellä on olla niin ehdoton lapsen suhteen? Ymmärrettävää, että ei halua lapsia eikä niitä silloin tee, mutta jos on vahingossa jo lapsi tulossa niin kai silloin yrittäisi sopeutua edes aluksi? Lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut. Luultavasti Sini huomasi raskauden myöhään.

Kuvittele, että miehesi päättäisi yhtäkkiä palata islamiin ja vaatisi sinultakin kääntymistä, islamin arvojen ja sharian mukaan elämistä, tulevien lastenne kasvattamista konservatiiseksi muslimeiksi ja niin edelleen. Sanoisitko tuossa tilanteessa itsellesi: "Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut" ja yrittäisit sopeutua? Miltä tuntuisi se, että kaverisi kommentoisi vastahakoisuuttasi: "Miksi olet noin ehdoton? Niqabeissa on tosi kivojakin vaihtoehtoja"?

Jos jokin muutos on täysin omien arvojen, toiveiden ja persoonallisuuden vastainen, siihen ei halua eikä voi sopeutua.

Kääntyminen ja yllätysraskaus (varsinkaan Sinin kaltaisessa tilanteessa) eivät ole verrannollisia.

Sitä paitsi:

-islam ei velvoita käyttämään huntua, vaan puhutaan säällisestä pukeutumisesta (koskee kaikkia)

-shariaa ei sovelleta Suomessa ja se ei mene maallisen lain yli, lisäksi se on tulkinnallinen lakikokoelma

-muslimimies voi olla naimisissa kristityn tai juutalaisen naisen kanssa

*

Ja Sini-Stuart-casesta... Stuart tuskin on ollut tietämätön siitä, että Sini on halunnut lapsia ja tiennyt ettei nainut velaa. Kyse ei ole puolison arvojen muutoksesta

Itse en koskaan halunnut lapsia ja nyt ikä ehkäisee lisääntymisen.

Onneksi olen nainen.

Mies on aina altavastaaja mikäli nainen haluaa pitää lapsen, eli haluaa isäksi tai ei , niin isäksi tulee.

Siis miksi tällainen asia pitää sanoa ääneen? Eikö se yleensä ole niin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin parempi olla hiljaa. Ihan vain tuota lasta nyt ajattelen, että miten ihmeessä tämä olisi hänelle hyvä tai edes neutraali tieto. Ja kenellekään muullehan tällainen asia ei edes kuulu. 

Ei sitä nyt rehellisyyden ja avoimuudenkaan nimissä nyt ihan kaikkea kuitenkaan tarvitse kertoa. 

Saahan tuo mies perijän ja joskus tuollaiset isät muuttuu eli lapsi onkin niille kaikki kaikessa. Tuo mies kait kunnollinen ja omaisuuttakin on, ei mikään kännikala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän syitä miehellä on olla niin ehdoton lapsen suhteen? Ymmärrettävää, että ei halua lapsia eikä niitä silloin tee, mutta jos on vahingossa jo lapsi tulossa niin kai silloin yrittäisi sopeutua edes aluksi? Lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut. Luultavasti Sini huomasi raskauden myöhään.

Kuvittele, että miehesi päättäisi yhtäkkiä palata islamiin ja vaatisi sinultakin kääntymistä, islamin arvojen ja sharian mukaan elämistä, tulevien lastenne kasvattamista konservatiiseksi muslimeiksi ja niin edelleen. Sanoisitko tuossa tilanteessa itsellesi: "Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut" ja yrittäisit sopeutua? Miltä tuntuisi se, että kaverisi kommentoisi vastahakoisuuttasi: "Miksi olet noin ehdoton? Niqabeissa on tosi kivojakin vaihtoehtoja"?

Jos jokin muutos on täysin omien arvojen, toiveiden ja persoonallisuuden vastainen, siihen ei halua eikä voi sopeutua.

Kääntyminen ja yllätysraskaus (varsinkaan Sinin kaltaisessa tilanteessa) eivät ole verrannollisia.

Kyllä ovat, täysin verrannollisia. Sinulla ei ole vapaaehtoisesti lapsettoman kokemusta, joten et tiedä, mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nainen on siis päättänyt jatkaa raskautta, vaikka alusta saakka on ollut selvää, että lapsi on ei-toivottu? Minkälainen nainen tekee näin?

Käsittääkseni Sinille tuo lapsi on ihan toivottu (alkujärkytyksen jälkeen). Olisi halunnut lapsia jo edellisen miehen kanssa, mutta sai lapsettomuustuomion. Miksi nainen joka on halunnut lapsia tekisi abortin, kun vihdoin on raskaana? Ei Sini ole ollut koskaan vela.

Jokaisen lapsen tulisi saada syntyä niin, että molemmat vanhemmat toivovat lasta. Lapsella tulee nyt olemaan kokemus siitä, ettei hän ollut toivottu ja haluttu. Tuon lehtijutun naisen olisi pitänyt ymmärtää tilanne ja keskeyttää raskaus alkuunsa. Vauvakuume taisi kuitenkin sumentaa moraalisen ajattelun.

Sinille oli lääkäri antanut lapsettomuustuomion. Raskaus oli siis äärimmäisen epätodennäköinen tilastollisesti. Yksilön kohdalla ns. ihme. Eli Sinin olisi pitänyt keskeyttää raskaus, vaikka kyse oli (todennäköisesti) ainoasta mahdollisuudesta saada lapsi, jonka häm kuitenkin oli halunnut?

*

Miehelle raskaus ei ole yhtä konkreettinen kuin naiselle. Moni vanhempi kiintyy lapseen vasta kun se syntyy.

Kyllä olisi. Tulevan lapsen hyvinvointi ja oikeus syntyä täysin toivottuna ajaa äidin vauvahaaveiden ohi.

No ei todella. Sini tulee rakastamaan lastaan, oli ukko rinnalla tai ei. Se, että vanhemmat ovat raskauden aikana toivoneet lasta, ei takaa kenellekään hyvää kasvualustaa tai rakastavia vanhempia.

*

Ei ku hetko. Varmaan olet abortin kannalla myös silloin, kun isä viikolla 30 kertoo ettei haluakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän syitä miehellä on olla niin ehdoton lapsen suhteen? Ymmärrettävää, että ei halua lapsia eikä niitä silloin tee, mutta jos on vahingossa jo lapsi tulossa niin kai silloin yrittäisi sopeutua edes aluksi? Lapsi ei ole vielä edes syntynyt. Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut. Luultavasti Sini huomasi raskauden myöhään.

Kuvittele, että miehesi päättäisi yhtäkkiä palata islamiin ja vaatisi sinultakin kääntymistä, islamin arvojen ja sharian mukaan elämistä, tulevien lastenne kasvattamista konservatiiseksi muslimeiksi ja niin edelleen. Sanoisitko tuossa tilanteessa itsellesi: "Elämässä ei mene aina asiat niin kuin on suunnitellut" ja yrittäisit sopeutua? Miltä tuntuisi se, että kaverisi kommentoisi vastahakoisuuttasi: "Miksi olet noin ehdoton? Niqabeissa on tosi kivojakin vaihtoehtoja"?

Jos jokin muutos on täysin omien arvojen, toiveiden ja persoonallisuuden vastainen, siihen ei halua eikä voi sopeutua.

Kääntyminen ja yllätysraskaus (varsinkaan Sinin kaltaisessa tilanteessa) eivät ole verrannollisia.

Kyllä ovat, täysin verrannollisia. Sinulla ei ole vapaaehtoisesti lapsettoman kokemusta, joten et tiedä, mistä puhut.

I'm sorry, olen vela. Kykenen vaan suhteuttamaan asioita

Antaako ihan tosissaan lääkärit 100% lapsettomuustuomioita? Miksi?