Miten muka seksikumppaneita vois olla liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

EI kiinnosta enää vieraat kun on käynyl läpi vaikkapa 100 eri naista, joista valikoituu ensin top 5, sitten kilpailu niiden välillä, tulee top 3, ja lopulta paras vaihtoehto löytyy näistä kolmesta. Sen jälkeen voi sanoa, että on tehnyt oman valintansa todella huolella ja tästä parempaa kumppania ei ole, sillä otanta on aika hyvä. 

Sen sijaan jos hyppää suhteeseen heti sen ensimmäisen kanssa, niin se on vähän tuurista kiinni miten se kestää ja alkaako jossain vaiheessa joku muu kiinnostaa kun ns. pohjatyö on jätetty tyystin tekemättä. 

Sinulla on omituinen käsitys parisuhteesta, jos siihen kuuluu tuollainen kilpailuttaminen ja partnerien koeajo. Minun neuvoni on, että siihen kumppaniehdokkaaseen kannattaa tutustua huolella - siis ihan henkisellä tasolla ja ajan kanssa eikä heti makuuhuoneen kautta - ennen kuin hyppää suhteeseen. Sillä lailla ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä eikä myöskään käydä läpi tuollaista legioonaa niitä huonoja seksikumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

Samaa mieltä. Luulisi enemmän kutkuttavan, jos olisi impenä alkanut suhteeseen. Nyt sitä tietää mitä se on, hyvässä ja pahassa. Kuten joku aiemmin sanoi, että kun kyllästyy, niin kyllästyy. Lukumäärä tuli minulla täyteen. Se ei ole niin ihmeellistä. Tietää myös kuinka helppoa pettäminen olisi -ei halua menettää tätä kaikkea. Perhettä, hyvää kumppanuutta. Se ei ole sen arvoista. Jonku kokemattoman voisin ennemmin kuvitella pohdiskelevan, että miltähän joku muu tuntuu/näyttää ja osaakohan se jotain mitä kumppani ei. Itse sain kyllä hyvin paljon kaikenlaista kokea ja nähdä. Ei enää kiinnosta.

Aivan sama mitä yrität itsellesi todistella. Kyllä ihmisen taipumus pettämiseen ja eroon kasvaa lineaarisesti kumppanimäärän myötä. Ei seksiin ja vaihteluun siinä kyllästy koskaan. Siksi pornokin on niin menestyksekästä ja siksi pornovideoita on miljoonia erilaisia, ei vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.

Miksi yhdentekevä ja tyhjä kokemus tarkoittaa liikaa? Koitko menettäväsi siinä jotain? Tämä on myös se ajatusmaailma, jota en ymmärrä. Seksi on joillekin jokin pelimerkki, joka menetetään ja jos sillä ei saa mitään hyötyä, se lasketaan häviöksi. Miksei sitä yhdentekevää seksiä voi ajatella vain samalla tavalla kuin tavallista tylsää arkipäivää, joka unohtuu, kun se on ohi? Miksi siitä pitäisi muodostua jokin erityinen trauma? 

Koska minä haluan seksiltä siltä, että siinä on myös mukana tunnepuoli ja sen myötä syvän yhteyden kokeminen itselle tärkeän ihmisen kanssa. Tuossa mainitsemassani tapauksessa tunteita ei ollut mukana kummallakaan puolella, joten myöskään aitoa kohtaamista ei syntynyt. Seksi oli minulle tuolloin huonoa, tyhjää ja kuollutta, enkä usko että vastapuolikaan oli siitä mitenkään fiiliksissä. Eli kokemus, jonka olisi ihan  hyvin voinut jättää välistä. Traumaa siitä ei tullut, mutta lähinnä surullinen olo sen takia, että tiesin millaista hyvä seksi läheisen kumppanin kanssa voi parhaimmillaan olla, ja mikä jäi tuolla kertaa täysin saavutamatta.

Tuo mainitsemasi "hyöty" ja "pelimerkki" ovat ajatuksena minulle aivan käsittämättömiä, en olisi ikinä assosioinut tuollaisia termejä enkä merkityksiä seksin ja oman seksuaalisuuteni yhteydessä.

Kommentistasi saan sellaisen käsityksen, että sinulle  aivan mahdotonta ymmärtää, että ihmisten seksuaalisuus on monimutkainen asia, ja jokainen kokee sen yksilöllisesti. Minä en omassa alkuperäisessä kommentissa sanallakaan tuominnut muita ihmisiä ja heidän tapaansa kokea, vaan toin vain esille oman näkökulmani aiheeseen.

Ei vaan halusin sinun huomaavan, että se kerta ei ollutkaan sinulle oikeastaan yhdentekevä ja tyhjä, vaan erittäin merkityksellinen, koska sinulla on seksiin tietyt odotukset. Jos sinulla ei olisi ollut minkäänlaisia odotuksia, et olisi myöskään tuntenut surua jälkeenpäin. Eli sinä siis ihan oikeasti menetit jotain tuossa. Ymmärrän sen hyvin ja siinä ei ole mitään pahaa. 

Toivon vain, että sinäkin ymmärtäisit, että kaikilla ei ole tuollaisia odotuksia seksin suhteen, joten se tyhjyyskään ei ole ongelma. Jotkut ihan oikeasti nauttivat myös siitä merkityksettömästä seksistä, koska päämäärä on itse seksi eikä henkinen yhteys. Joskus vain tuntuu, että sinunlaisille ihmisille se seksi itsessään ei merkitse mitään, vaan se on vain väline johonkin, jota halutaan saavuttaa, mutta jos sitä ei saavuteta, niin jotain menetettiin. Eli et oikeasti halua seksiä, vaan jotain muuta, jonka sitten saat sen seksin kautta. Siitä tuo pelimerkkivertaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.

Arvoista?

Haluistahan siinä on kysymys!

Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.

Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.

Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.

Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.

No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.

Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.

Kaltaineni ihminen?

Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.

Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.

Katsos kun me jotkut ihmiset arvotamme ihmisiä niin, että seksikumppaneiden määrällä on vaikutusta. Paljon kumppaneita = huono ihminen. Se on valitettavaa, mutta näin se vaan menee. Jokaisella on omat näkemykset ja arvot ja joidenkin arvomaailmaan nuo useat seksikumppanit eivät mahdu.

Kysytkö yleensä ihmisiltä heidän seksikumppaniensa määrää? Siis ihan kaveri- ja tuttavapiireissäkin, jotta saat tietää, että onko kyseinen henkilö hyvä vai huono ihminen? 

Vai olisiko kyse nyt siitä, että sinulla on huono itsetunto ja haluaisit kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi, mutta teetkin sen lyttäämällä muita alas? Terapia saattaisi auttaa?

Olen todellakin kysynyt enkä ole alkanut ystävyyssuhteisiin sellaisten kanssa jotka panevat ympäriinsä. Minulla on heistä kokemusta ex-ystävinä. Pahin tapaus oli yksi lapsuuden ystäväni joka kerran houkutteli varatun miehen panemaan kanssaan. Näin sen enkä voinut uskoa, että ystäväni olisi tehnyt jotain niin oksettavaa. En voinut edes katsoa häneen päin enkä koskaan enää puhunut hänelle. Tunnen vain vastenmielisyyttä ja syvää inhoa häntä kohtaan.

Arvokysymys

Tämä on aika mielenkiintoista. Missä vaiheessa kysyt ihmiseltä heidän seksikumppaniensa määrää? Ajatellaanpa vaikka tilannetta jossa toimistolle on tullut uusi työntekijä, Pirkko, ja sitten kahvitunnilla juttelette ja huomaatte vaikkapa pitävänne samoista virsistä. Pirkko ehdottaa, että voisitte mennä vaikka yhdessä veisuuiltaan ja sen jälkeen kahville. Kysytkö seksikumppanien määrää ennen lauluiltamiin suostumista vai vasta niiden jälkeen kahvitellessa? 

Kiinnostaa myös miten asiaa kysyt. Jos esim. edellisen esimerkin Pirkko sanoo, että olisi mukava lähteä lauluiltamiin yhdessä, niin vastaatko siihen ihan muina naisiana  "miten muuten seksikumppanien määrä?" vai tuotko asian esille niin, että sanot sinulla olevan tiettyjä ehdottomia edellytyksiä ystävyydelle ja yhden niistä olevan vähäinen (sinua vähäisempi?) seksikumppanien määrä?

Kysyn tätä sen vuoksi kun oikeastaan, ryhdyttyäni asiaa pohtimaan, huomasin etten tiedä ainoankaan ystäväni tai tuttavani seksikumppanien määrää. Puolisoni kumppanimäärän tiedän suunnilleen, en ole koskaan kokenut kovin tärkeäksi asiaa selvittää.

Pirkon kanssa ystävyys olisi mahdoton jo siinä vaiheessa, että hän haluaisi tavata veisuuillassa ;) Mediassa kyllä riittää aiheita joista puhuessa tulee ilmi toisen kanta ja sitten tarpeen mukaan ja sopivassa tilanteessa voi kysyä seksikumppaneidenkin määrää. Edelliset tuomitut olivat itse asiassa kaksi mieshenkilöä joiden kanssa keskustelimme yleisluontoisesti jostain deittailuun liittyvästä aiheesta ja kysyin ihan vaan suoraan että monenko kanssa olet nussinut yhtä aikaa. Eihän siinä aiheena mitään outoa tai hävettää ole. No, tulos oli liian monen minun mielestäni joten en ole jutellut noiden miesten kanssa sen jälkeen. En tiedä sitten mikä oma ongelmasi on aiheen kanssa? Voit harrastaa seksiä mutta et puhua siitä? Nolottaako? Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Seksiaddiktio on nyt aika kaukaa haettu. Aika suuri osa esimerkiksi omista opiskelukavereista kävi baareissa ryyppäämässä, mutta aika harvasta kuitenkaan alkoholisteja tuli. Se bilettäminen oli vain elämänvaihe ja saman väittäisin pätevän myös seksiaddiktioon. Jos oikeasti vakikumppani löytyy, aika minimaalinen riski siinä on kuitenkaan mihinkään seksiaddiktioihin. Minä ja parhaat kaverini olemme kaikki olleet suhteissamme uskollisia, vaikka ovatkin harrastaneet sinkkuina irtosuhteita. Itselläni ei ollut pienintäkään ajatusta pettää 12 vuotta kestäneessä parisuhteessani, vaikka sinkkuaikana miehiä monia olikin. 

Yksinkertaiseen mieleen mahtuu vain joko tai -vaihtoehto: joko on sinkkuaikoina pistänyt menemään, niin sitten on aina sellainen. Tai sitten jos on ollut itsekseen, niin sitten on myös hyvä puoliso. Oikosulku tulee jos näitä koittaa jotenkin sekoittaa.

Ja siis tuohon pelimerkkijuttuun vielä sen verran, että ymmärrän vallan hyvin, että jotkut ihmiset sanovat ja kokevat näin, mutta aika usein esimerkiksi tällä palstalla sanotaan kumppania etsiville naisille, että älä vain mene sänkyyn, ennen kuin tiedät, että mies on tosissaan. Siinä jotenkin oletetaan, että kaikki naiset suhtautuvat seksiin sellaisena pelimerkkinä, että jos parisuhdetta ei synnykään, se seksi on "menetetty". Ihan kuin se hylätyksi tuleminen ei sattuisi, mikäli tätä pelimerkkiä ei ole menettänyt. Ja ikään kuin siitä seksistä ei itse ole nauttinut ollenkaan, vaan se "vietiin" sinulta epärehellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

EI kiinnosta enää vieraat kun on käynyl läpi vaikkapa 100 eri naista, joista valikoituu ensin top 5, sitten kilpailu niiden välillä, tulee top 3, ja lopulta paras vaihtoehto löytyy näistä kolmesta. Sen jälkeen voi sanoa, että on tehnyt oman valintansa todella huolella ja tästä parempaa kumppania ei ole, sillä otanta on aika hyvä. 

Sen sijaan jos hyppää suhteeseen heti sen ensimmäisen kanssa, niin se on vähän tuurista kiinni miten se kestää ja alkaako jossain vaiheessa joku muu kiinnostaa kun ns. pohjatyö on jätetty tyystin tekemättä. 

Sinulla on omituinen käsitys parisuhteesta, jos siihen kuuluu tuollainen kilpailuttaminen ja partnerien koeajo. Minun neuvoni on, että siihen kumppaniehdokkaaseen kannattaa tutustua huolella - siis ihan henkisellä tasolla ja ajan kanssa eikä heti makuuhuoneen kautta - ennen kuin hyppää suhteeseen. Sillä lailla ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä eikä myöskään käydä läpi tuollaista legioonaa niitä huonoja seksikumppaneita.

Kyse ei ole mistään kilpailuttamisesta lopulta, vaan sellaisen etsimistä, joka vastaisi omia kriteerejäni: akateeminen, arvoliberaali, huumorintaju vastaa omaani, ei halua lapsia, seikkailumielinen, etätyömahdollisuus että voidaan kiertää maailmaa, pitää bdsm-seksistä jne jne jne. Sitten kun sormus on laitettu sormeen, niin sen pitää olla just eikä melkeen oikea nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.

Arvoista?

Haluistahan siinä on kysymys!

Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.

Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.

Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.

Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.

No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.

Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.

Kaltaineni ihminen?

Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.

Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.

Katsos kun me jotkut ihmiset arvotamme ihmisiä niin, että seksikumppaneiden määrällä on vaikutusta. Paljon kumppaneita = huono ihminen. Se on valitettavaa, mutta näin se vaan menee. Jokaisella on omat näkemykset ja arvot ja joidenkin arvomaailmaan nuo useat seksikumppanit eivät mahdu.

Kysytkö yleensä ihmisiltä heidän seksikumppaniensa määrää? Siis ihan kaveri- ja tuttavapiireissäkin, jotta saat tietää, että onko kyseinen henkilö hyvä vai huono ihminen? 

Vai olisiko kyse nyt siitä, että sinulla on huono itsetunto ja haluaisit kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi, mutta teetkin sen lyttäämällä muita alas? Terapia saattaisi auttaa?

Olen todellakin kysynyt enkä ole alkanut ystävyyssuhteisiin sellaisten kanssa jotka panevat ympäriinsä. Minulla on heistä kokemusta ex-ystävinä. Pahin tapaus oli yksi lapsuuden ystäväni joka kerran houkutteli varatun miehen panemaan kanssaan. Näin sen enkä voinut uskoa, että ystäväni olisi tehnyt jotain niin oksettavaa. En voinut edes katsoa häneen päin enkä koskaan enää puhunut hänelle. Tunnen vain vastenmielisyyttä ja syvää inhoa häntä kohtaan.

Arvokysymys

Tämä on aika mielenkiintoista. Missä vaiheessa kysyt ihmiseltä heidän seksikumppaniensa määrää? Ajatellaanpa vaikka tilannetta jossa toimistolle on tullut uusi työntekijä, Pirkko, ja sitten kahvitunnilla juttelette ja huomaatte vaikkapa pitävänne samoista virsistä. Pirkko ehdottaa, että voisitte mennä vaikka yhdessä veisuuiltaan ja sen jälkeen kahville. Kysytkö seksikumppanien määrää ennen lauluiltamiin suostumista vai vasta niiden jälkeen kahvitellessa? 

Kiinnostaa myös miten asiaa kysyt. Jos esim. edellisen esimerkin Pirkko sanoo, että olisi mukava lähteä lauluiltamiin yhdessä, niin vastaatko siihen ihan muina naisiana  "miten muuten seksikumppanien määrä?" vai tuotko asian esille niin, että sanot sinulla olevan tiettyjä ehdottomia edellytyksiä ystävyydelle ja yhden niistä olevan vähäinen (sinua vähäisempi?) seksikumppanien määrä?

Kysyn tätä sen vuoksi kun oikeastaan, ryhdyttyäni asiaa pohtimaan, huomasin etten tiedä ainoankaan ystäväni tai tuttavani seksikumppanien määrää. Puolisoni kumppanimäärän tiedän suunnilleen, en ole koskaan kokenut kovin tärkeäksi asiaa selvittää.

Pirkon kanssa ystävyys olisi mahdoton jo siinä vaiheessa, että hän haluaisi tavata veisuuillassa ;) Mediassa kyllä riittää aiheita joista puhuessa tulee ilmi toisen kanta ja sitten tarpeen mukaan ja sopivassa tilanteessa voi kysyä seksikumppaneidenkin määrää. Edelliset tuomitut olivat itse asiassa kaksi mieshenkilöä joiden kanssa keskustelimme yleisluontoisesti jostain deittailuun liittyvästä aiheesta ja kysyin ihan vaan suoraan että monenko kanssa olet nussinut yhtä aikaa. Eihän siinä aiheena mitään outoa tai hävettää ole. No, tulos oli liian monen minun mielestäni joten en ole jutellut noiden miesten kanssa sen jälkeen. En tiedä sitten mikä oma ongelmasi on aiheen kanssa? Voit harrastaa seksiä mutta et puhua siitä? Nolottaako? Miksi ihmeessä?

Siis mitä? Yhtä aikaa? Oliko tämä joku pornotähti vai? Ja nyt sinä kuvittelet, että kaikki harrastavat jotain orgioita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

Samaa mieltä. Luulisi enemmän kutkuttavan, jos olisi impenä alkanut suhteeseen. Nyt sitä tietää mitä se on, hyvässä ja pahassa. Kuten joku aiemmin sanoi, että kun kyllästyy, niin kyllästyy. Lukumäärä tuli minulla täyteen. Se ei ole niin ihmeellistä. Tietää myös kuinka helppoa pettäminen olisi -ei halua menettää tätä kaikkea. Perhettä, hyvää kumppanuutta. Se ei ole sen arvoista. Jonku kokemattoman voisin ennemmin kuvitella pohdiskelevan, että miltähän joku muu tuntuu/näyttää ja osaakohan se jotain mitä kumppani ei. Itse sain kyllä hyvin paljon kaikenlaista kokea ja nähdä. Ei enää kiinnosta.

Neitsyt voi aivan hyvin tutustua seksityylitarjontaan teoriassa ja etsiä sellaista kumppania joka on kiinnostunut samoista asioista. Kokematon jolle neitsyys itsessään ei ole tärkeää, voi vaikka itsekseen kokeilla mistä pitää. Neitsytsinkulla voi olla lista kriteereistä, jotka miehen on täytettävä. Näin ollen koeajot ovat turhia eikä aikaa tarvitse tuhlata vääränlaiseen ihmistyyppiin. Kumppanin vaihtaminen tai ikisinkuksi jättäytyminen sen jälkeen jos ehdokas on todettu huonoksi ei suinkaan ole poissuljettua. Miksi kokemattoman pitäisi edes pohdiskella millainen joku toinen on jos ensimmäinen täyttää toiveet? Eihän sitä erilaista olla kiinnostuttukaan hakemaan vaan sitä ideaalia yhtä. Samalla mieluummin tavataan se yksi oikea vasta nelikymppisenä kuin kymmenen väärää kumppania aiemmin. Nirsoilua vaiko sittenkin viisautta? Viisautta on tehdä omat arvovalinnat.

Tapaat miehen ja ihastut. Arkailet sillä pelkäät hänellä olleen seksisuhteen kylän paikalliseen jakorasiaan joka ei välitä käyttää ehkäisyä. Tunnet toisen miehen jolla sukupuoliherpes ja kolmannen jolla kondylooman. Toisella ja kolmannella seksisuhde jakorasian kanssa.

Takaisin mieheen johot olet ihastunut ja tunnet vetoa; mies paljastaa ettei koskaan käytä kumia mutta on muistanut käydä testeissä. Käy ilmi että hänellä on ollut seksisuhde jakorasian kanssa.

Johtopäätös:

Kaikki kolme miestä siis kantavat mahdollisesti molempia tauteja.

Kyllä, olen katkera. Sillä jakorasialla on ollut aivan liian monta seksikumppania.

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuohon pelimerkkijuttuun vielä sen verran, että ymmärrän vallan hyvin, että jotkut ihmiset sanovat ja kokevat näin, mutta aika usein esimerkiksi tällä palstalla sanotaan kumppania etsiville naisille, että älä vain mene sänkyyn, ennen kuin tiedät, että mies on tosissaan. Siinä jotenkin oletetaan, että kaikki naiset suhtautuvat seksiin sellaisena pelimerkkinä, että jos parisuhdetta ei synnykään, se seksi on "menetetty". Ihan kuin se hylätyksi tuleminen ei sattuisi, mikäli tätä pelimerkkiä ei ole menettänyt. Ja ikään kuin siitä seksistä ei itse ole nauttinut ollenkaan, vaan se "vietiin" sinulta epärehellisesti. 

Tämä juontaa juurensa tähän ikiaikaiseen roolijakoon, että nainen antaa ja mies saa. Ennen kun seksi oli sitä että mies jyysti päällä minuutin tai pari ja nainen lähinnä makasa jalat auki kun oli pakko. Sittemmin maailma ja muuttunut aika tavalla ja nykyään naisillakin on "lupa" nauttia seksistä ja "saada" eli tämä koko pelimerkkiajattelu on jotenkin vähän hassua minusta nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.

Arvoista?

Haluistahan siinä on kysymys!

Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.

Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.

Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.

Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.

No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.

Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.

Kaltaineni ihminen?

Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.

Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.

Katsos kun me jotkut ihmiset arvotamme ihmisiä niin, että seksikumppaneiden määrällä on vaikutusta. Paljon kumppaneita = huono ihminen. Se on valitettavaa, mutta näin se vaan menee. Jokaisella on omat näkemykset ja arvot ja joidenkin arvomaailmaan nuo useat seksikumppanit eivät mahdu.

Kysytkö yleensä ihmisiltä heidän seksikumppaniensa määrää? Siis ihan kaveri- ja tuttavapiireissäkin, jotta saat tietää, että onko kyseinen henkilö hyvä vai huono ihminen? 

Vai olisiko kyse nyt siitä, että sinulla on huono itsetunto ja haluaisit kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi, mutta teetkin sen lyttäämällä muita alas? Terapia saattaisi auttaa?

Olen todellakin kysynyt enkä ole alkanut ystävyyssuhteisiin sellaisten kanssa jotka panevat ympäriinsä. Minulla on heistä kokemusta ex-ystävinä. Pahin tapaus oli yksi lapsuuden ystäväni joka kerran houkutteli varatun miehen panemaan kanssaan. Näin sen enkä voinut uskoa, että ystäväni olisi tehnyt jotain niin oksettavaa. En voinut edes katsoa häneen päin enkä koskaan enää puhunut hänelle. Tunnen vain vastenmielisyyttä ja syvää inhoa häntä kohtaan.

Arvokysymys

Tämä on aika mielenkiintoista. Missä vaiheessa kysyt ihmiseltä heidän seksikumppaniensa määrää? Ajatellaanpa vaikka tilannetta jossa toimistolle on tullut uusi työntekijä, Pirkko, ja sitten kahvitunnilla juttelette ja huomaatte vaikkapa pitävänne samoista virsistä. Pirkko ehdottaa, että voisitte mennä vaikka yhdessä veisuuiltaan ja sen jälkeen kahville. Kysytkö seksikumppanien määrää ennen lauluiltamiin suostumista vai vasta niiden jälkeen kahvitellessa? 

Kiinnostaa myös miten asiaa kysyt. Jos esim. edellisen esimerkin Pirkko sanoo, että olisi mukava lähteä lauluiltamiin yhdessä, niin vastaatko siihen ihan muina naisiana  "miten muuten seksikumppanien määrä?" vai tuotko asian esille niin, että sanot sinulla olevan tiettyjä ehdottomia edellytyksiä ystävyydelle ja yhden niistä olevan vähäinen (sinua vähäisempi?) seksikumppanien määrä?

Kysyn tätä sen vuoksi kun oikeastaan, ryhdyttyäni asiaa pohtimaan, huomasin etten tiedä ainoankaan ystäväni tai tuttavani seksikumppanien määrää. Puolisoni kumppanimäärän tiedän suunnilleen, en ole koskaan kokenut kovin tärkeäksi asiaa selvittää.

Pirkon kanssa ystävyys olisi mahdoton jo siinä vaiheessa, että hän haluaisi tavata veisuuillassa ;) Mediassa kyllä riittää aiheita joista puhuessa tulee ilmi toisen kanta ja sitten tarpeen mukaan ja sopivassa tilanteessa voi kysyä seksikumppaneidenkin määrää. Edelliset tuomitut olivat itse asiassa kaksi mieshenkilöä joiden kanssa keskustelimme yleisluontoisesti jostain deittailuun liittyvästä aiheesta ja kysyin ihan vaan suoraan että monenko kanssa olet nussinut yhtä aikaa. Eihän siinä aiheena mitään outoa tai hävettää ole. No, tulos oli liian monen minun mielestäni joten en ole jutellut noiden miesten kanssa sen jälkeen. En tiedä sitten mikä oma ongelmasi on aiheen kanssa? Voit harrastaa seksiä mutta et puhua siitä? Nolottaako? Miksi ihmeessä?

Siis mitä? Yhtä aikaa? Oliko tämä joku pornotähti vai? Ja nyt sinä kuvittelet, että kaikki harrastavat jotain orgioita? 

Itse hän sanoi, että on ollut yhtä aikaa useamman kanssa, kysyin vaan lukua... :p Enhän minä kuvittele, minä kysyn kultakin erikseen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

Samaa mieltä. Luulisi enemmän kutkuttavan, jos olisi impenä alkanut suhteeseen. Nyt sitä tietää mitä se on, hyvässä ja pahassa. Kuten joku aiemmin sanoi, että kun kyllästyy, niin kyllästyy. Lukumäärä tuli minulla täyteen. Se ei ole niin ihmeellistä. Tietää myös kuinka helppoa pettäminen olisi -ei halua menettää tätä kaikkea. Perhettä, hyvää kumppanuutta. Se ei ole sen arvoista. Jonku kokemattoman voisin ennemmin kuvitella pohdiskelevan, että miltähän joku muu tuntuu/näyttää ja osaakohan se jotain mitä kumppani ei. Itse sain kyllä hyvin paljon kaikenlaista kokea ja nähdä. Ei enää kiinnosta.

Neitsyt voi aivan hyvin tutustua seksityylitarjontaan teoriassa ja etsiä sellaista kumppania joka on kiinnostunut samoista asioista. Kokematon jolle neitsyys itsessään ei ole tärkeää, voi vaikka itsekseen kokeilla mistä pitää. Neitsytsinkulla voi olla lista kriteereistä, jotka miehen on täytettävä. Näin ollen koeajot ovat turhia eikä aikaa tarvitse tuhlata vääränlaiseen ihmistyyppiin. Kumppanin vaihtaminen tai ikisinkuksi jättäytyminen sen jälkeen jos ehdokas on todettu huonoksi ei suinkaan ole poissuljettua. Miksi kokemattoman pitäisi edes pohdiskella millainen joku toinen on jos ensimmäinen täyttää toiveet? Eihän sitä erilaista olla kiinnostuttukaan hakemaan vaan sitä ideaalia yhtä. Samalla mieluummin tavataan se yksi oikea vasta nelikymppisenä kuin kymmenen väärää kumppania aiemmin. Nirsoilua vaiko sittenkin viisautta? Viisautta on tehdä omat arvovalinnat.

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt tästä oikein mitään. Miten ihmeessä voi itsekseen kokeilla mistä pitää? Oletko koskaan ollut useamman kuin yhden ihmisen kanssa? Kyllä seksi vain tuntuu eri kumppaneiden kanssa erilaiselta eikä sitä päälle päin tai juttelemalla voi tietää. 

Ja tuo edellinen vastaaja puhui siitä, että siinä parisuhteessa voi tulla myöhemmin ajatus, että miltähän muut tuntuisivat. Ei ollut kyse siitä, että sillä valinnan hetkellä mietittäisiin, miellyttääkö tämä ihminen minua tai että pitäisi valita yhden sijaan useita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

EI kiinnosta enää vieraat kun on käynyl läpi vaikkapa 100 eri naista, joista valikoituu ensin top 5, sitten kilpailu niiden välillä, tulee top 3, ja lopulta paras vaihtoehto löytyy näistä kolmesta. Sen jälkeen voi sanoa, että on tehnyt oman valintansa todella huolella ja tästä parempaa kumppania ei ole, sillä otanta on aika hyvä. 

Sen sijaan jos hyppää suhteeseen heti sen ensimmäisen kanssa, niin se on vähän tuurista kiinni miten se kestää ja alkaako jossain vaiheessa joku muu kiinnostaa kun ns. pohjatyö on jätetty tyystin tekemättä. 

Sinulla on omituinen käsitys parisuhteesta, jos siihen kuuluu tuollainen kilpailuttaminen ja partnerien koeajo. Minun neuvoni on, että siihen kumppaniehdokkaaseen kannattaa tutustua huolella - siis ihan henkisellä tasolla ja ajan kanssa eikä heti makuuhuoneen kautta - ennen kuin hyppää suhteeseen. Sillä lailla ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä eikä myöskään käydä läpi tuollaista legioonaa niitä huonoja seksikumppaneita.

Kyse ei ole mistään kilpailuttamisesta lopulta, vaan sellaisen etsimistä, joka vastaisi omia kriteerejäni: akateeminen, arvoliberaali, huumorintaju vastaa omaani, ei halua lapsia, seikkailumielinen, etätyömahdollisuus että voidaan kiertää maailmaa, pitää bdsm-seksistä jne jne jne. Sitten kun sormus on laitettu sormeen, niin sen pitää olla just eikä melkeen oikea nainen. 

Ennen vanhaan sitä oli pakko valita se naapurin Jussi tai Justiina, ja sillä oli mentävä hautaan asti. Nykyään voi tehdä alkukartoitusta ja otanta on paljon isompi. Silti moni ottaa aika sattumanvaraisesti kumppaninsa ns. fiiliksen mukaan tai hetken mielijohteesta ja liitto ei sitten lopulta vastaakkaan niitä omia haaveita ja kariutuu. Eli tavallaan kyllä ymmärrän menetelmääsi ihan hyvin jos tarkoitus on etsiä sitä ns. "oikeaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.

Arvoista?

Haluistahan siinä on kysymys!

Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.

Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.

Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.

Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.

No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.

Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.

Kaltaineni ihminen?

Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.

Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.

Katsos kun me jotkut ihmiset arvotamme ihmisiä niin, että seksikumppaneiden määrällä on vaikutusta. Paljon kumppaneita = huono ihminen. Se on valitettavaa, mutta näin se vaan menee. Jokaisella on omat näkemykset ja arvot ja joidenkin arvomaailmaan nuo useat seksikumppanit eivät mahdu.

Kysytkö yleensä ihmisiltä heidän seksikumppaniensa määrää? Siis ihan kaveri- ja tuttavapiireissäkin, jotta saat tietää, että onko kyseinen henkilö hyvä vai huono ihminen? 

Vai olisiko kyse nyt siitä, että sinulla on huono itsetunto ja haluaisit kokea itsesi paremmaksi ihmiseksi, mutta teetkin sen lyttäämällä muita alas? Terapia saattaisi auttaa?

Olen todellakin kysynyt enkä ole alkanut ystävyyssuhteisiin sellaisten kanssa jotka panevat ympäriinsä. Minulla on heistä kokemusta ex-ystävinä. Pahin tapaus oli yksi lapsuuden ystäväni joka kerran houkutteli varatun miehen panemaan kanssaan. Näin sen enkä voinut uskoa, että ystäväni olisi tehnyt jotain niin oksettavaa. En voinut edes katsoa häneen päin enkä koskaan enää puhunut hänelle. Tunnen vain vastenmielisyyttä ja syvää inhoa häntä kohtaan.

Arvokysymys

Tämä on aika mielenkiintoista. Missä vaiheessa kysyt ihmiseltä heidän seksikumppaniensa määrää? Ajatellaanpa vaikka tilannetta jossa toimistolle on tullut uusi työntekijä, Pirkko, ja sitten kahvitunnilla juttelette ja huomaatte vaikkapa pitävänne samoista virsistä. Pirkko ehdottaa, että voisitte mennä vaikka yhdessä veisuuiltaan ja sen jälkeen kahville. Kysytkö seksikumppanien määrää ennen lauluiltamiin suostumista vai vasta niiden jälkeen kahvitellessa? 

Kiinnostaa myös miten asiaa kysyt. Jos esim. edellisen esimerkin Pirkko sanoo, että olisi mukava lähteä lauluiltamiin yhdessä, niin vastaatko siihen ihan muina naisiana  "miten muuten seksikumppanien määrä?" vai tuotko asian esille niin, että sanot sinulla olevan tiettyjä ehdottomia edellytyksiä ystävyydelle ja yhden niistä olevan vähäinen (sinua vähäisempi?) seksikumppanien määrä?

Kysyn tätä sen vuoksi kun oikeastaan, ryhdyttyäni asiaa pohtimaan, huomasin etten tiedä ainoankaan ystäväni tai tuttavani seksikumppanien määrää. Puolisoni kumppanimäärän tiedän suunnilleen, en ole koskaan kokenut kovin tärkeäksi asiaa selvittää.

Pirkon kanssa ystävyys olisi mahdoton jo siinä vaiheessa, että hän haluaisi tavata veisuuillassa ;) Mediassa kyllä riittää aiheita joista puhuessa tulee ilmi toisen kanta ja sitten tarpeen mukaan ja sopivassa tilanteessa voi kysyä seksikumppaneidenkin määrää. Edelliset tuomitut olivat itse asiassa kaksi mieshenkilöä joiden kanssa keskustelimme yleisluontoisesti jostain deittailuun liittyvästä aiheesta ja kysyin ihan vaan suoraan että monenko kanssa olet nussinut yhtä aikaa. Eihän siinä aiheena mitään outoa tai hävettää ole. No, tulos oli liian monen minun mielestäni joten en ole jutellut noiden miesten kanssa sen jälkeen. En tiedä sitten mikä oma ongelmasi on aiheen kanssa? Voit harrastaa seksiä mutta et puhua siitä? Nolottaako? Miksi ihmeessä?

Siis mitä? Yhtä aikaa? Oliko tämä joku pornotähti vai? Ja nyt sinä kuvittelet, että kaikki harrastavat jotain orgioita? 

Itse hän sanoi, että on ollut yhtä aikaa useamman kanssa, kysyin vaan lukua... :p Enhän minä kuvittele, minä kysyn kultakin erikseen :)

Puhuit tuossa kahdesta miehestä, joilta olet kysynyt ja olet myös sanonut kysyväsi naispuolisilta ystäviltäsi. Eli millä tavalla sinä sitä nyt kysyt? Äskeisessä viestissä sanoit, että kysyit suoraan ja nyt sanotkin, että tämä mies itse alkoi puhumaan aiheesta. Jotenkin ymmärrän sen, että seksistä puhutaan deittikumppanien kanssa, mutta että sen naapurin Merjan kanssa.. En oikein pysty kuvittelemaan tilannetta. 

30 vuoden merkityksellinen parisuhde yhden kumppanin kanssa.

Mieluummin näin kuin 100 merkityksetöntä partneria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis tuohon pelimerkkijuttuun vielä sen verran, että ymmärrän vallan hyvin, että jotkut ihmiset sanovat ja kokevat näin, mutta aika usein esimerkiksi tällä palstalla sanotaan kumppania etsiville naisille, että älä vain mene sänkyyn, ennen kuin tiedät, että mies on tosissaan. Siinä jotenkin oletetaan, että kaikki naiset suhtautuvat seksiin sellaisena pelimerkkinä, että jos parisuhdetta ei synnykään, se seksi on "menetetty". Ihan kuin se hylätyksi tuleminen ei sattuisi, mikäli tätä pelimerkkiä ei ole menettänyt. Ja ikään kuin siitä seksistä ei itse ole nauttinut ollenkaan, vaan se "vietiin" sinulta epärehellisesti. 

Tämä juontaa juurensa tähän ikiaikaiseen roolijakoon, että nainen antaa ja mies saa. Ennen kun seksi oli sitä että mies jyysti päällä minuutin tai pari ja nainen lähinnä makasa jalat auki kun oli pakko. Sittemmin maailma ja muuttunut aika tavalla ja nykyään naisillakin on "lupa" nauttia seksistä ja "saada" eli tämä koko pelimerkkiajattelu on jotenkin vähän hassua minusta nykyään.

Niin minustakin. Silti se on kuitenkin todella vahvasti vielä olemassa. Olen aika monessa ketjussa kysynyt perusteluja, miksi naisen pitäisi suhteen alussa jotenkin pihdata seksiä, vaikka tekisi mieli. Ei kukaan sitä osaa selittää, vaan siihen tulee yleensä vain vastaukseksi jotain ympäripyöreää tuhahtelua, kun niin vain kuuluu ajatella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

Samaa mieltä. Luulisi enemmän kutkuttavan, jos olisi impenä alkanut suhteeseen. Nyt sitä tietää mitä se on, hyvässä ja pahassa. Kuten joku aiemmin sanoi, että kun kyllästyy, niin kyllästyy. Lukumäärä tuli minulla täyteen. Se ei ole niin ihmeellistä. Tietää myös kuinka helppoa pettäminen olisi -ei halua menettää tätä kaikkea. Perhettä, hyvää kumppanuutta. Se ei ole sen arvoista. Jonku kokemattoman voisin ennemmin kuvitella pohdiskelevan, että miltähän joku muu tuntuu/näyttää ja osaakohan se jotain mitä kumppani ei. Itse sain kyllä hyvin paljon kaikenlaista kokea ja nähdä. Ei enää kiinnosta.

Aivan sama mitä yrität itsellesi todistella. Kyllä ihmisen taipumus pettämiseen ja eroon kasvaa lineaarisesti kumppanimäärän myötä. Ei seksiin ja vaihteluun siinä kyllästy koskaan. Siksi pornokin on niin menestyksekästä ja siksi pornovideoita on miljoonia erilaisia, ei vain yksi.

Tähän tutkimukseen kuin saisi vielä lähdeviitettä, niin lukisin sen kernaasti.

Vierailija kirjoitti:

30 vuoden merkityksellinen parisuhde yhden kumppanin kanssa.

Mieluummin näin kuin 100 merkityksetöntä partneria.

Entä jos et olisi löytänyt kumppaniasi? Vai olisiko kuka tahansa kelvannut parisuhteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jennicajee kirjoitti:

Pystyykö sitä sitten olemaan uskollinen parisuhteessa, jos ollut satoja seksikumppaneita?

Pystyy. Ei ole hinkua vieraisiin, päin vastoin kokemuksen tuoma kyky välttää ja vahvuus vastustaa kiusauksia.

Samaa mieltä. Luulisi enemmän kutkuttavan, jos olisi impenä alkanut suhteeseen. Nyt sitä tietää mitä se on, hyvässä ja pahassa. Kuten joku aiemmin sanoi, että kun kyllästyy, niin kyllästyy. Lukumäärä tuli minulla täyteen. Se ei ole niin ihmeellistä. Tietää myös kuinka helppoa pettäminen olisi -ei halua menettää tätä kaikkea. Perhettä, hyvää kumppanuutta. Se ei ole sen arvoista. Jonku kokemattoman voisin ennemmin kuvitella pohdiskelevan, että miltähän joku muu tuntuu/näyttää ja osaakohan se jotain mitä kumppani ei. Itse sain kyllä hyvin paljon kaikenlaista kokea ja nähdä. Ei enää kiinnosta.

Neitsyt voi aivan hyvin tutustua seksityylitarjontaan teoriassa ja etsiä sellaista kumppania joka on kiinnostunut samoista asioista. Kokematon jolle neitsyys itsessään ei ole tärkeää, voi vaikka itsekseen kokeilla mistä pitää. Neitsytsinkulla voi olla lista kriteereistä, jotka miehen on täytettävä. Näin ollen koeajot ovat turhia eikä aikaa tarvitse tuhlata vääränlaiseen ihmistyyppiin. Kumppanin vaihtaminen tai ikisinkuksi jättäytyminen sen jälkeen jos ehdokas on todettu huonoksi ei suinkaan ole poissuljettua. Miksi kokemattoman pitäisi edes pohdiskella millainen joku toinen on jos ensimmäinen täyttää toiveet? Eihän sitä erilaista olla kiinnostuttukaan hakemaan vaan sitä ideaalia yhtä. Samalla mieluummin tavataan se yksi oikea vasta nelikymppisenä kuin kymmenen väärää kumppania aiemmin. Nirsoilua vaiko sittenkin viisautta? Viisautta on tehdä omat arvovalinnat.

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt tästä oikein mitään. Miten ihmeessä voi itsekseen kokeilla mistä pitää? Oletko koskaan ollut useamman kuin yhden ihmisen kanssa? Kyllä seksi vain tuntuu eri kumppaneiden kanssa erilaiselta eikä sitä päälle päin tai juttelemalla voi tietää. 

Ja tuo edellinen vastaaja puhui siitä, että siinä parisuhteessa voi tulla myöhemmin ajatus, että miltähän muut tuntuisivat. Ei ollut kyse siitä, että sillä valinnan hetkellä mietittäisiin, miellyttääkö tämä ihminen minua tai että pitäisi valita yhden sijaan useita. 

Puhuin erilaisista seksityyleistä; tantraa, vaniljaa, bdsm, mistä on kiinnostunut. Juu, kyllä monikin harjoittelee itsekseen ilman kumppania tietääkseen omat mieltymyksensä ;) Edelleen, ei kaikkia kiinnosta miltä muut tuntuvat. Jos on tyytyväinen ensimmäiseen ja siihen miltä hän tuntuu niin miksi haluta muuta??? Eihän se kiinnosta, koska se mitä saa on se mitä kaipaa. Ei sen tarvitse kiinnostaa milloinkaan vaan voi ikuisesti olla tyytyväinen siihen mitä on. Katsos, kun olen ostanut hyvän vaatteen, asunnon, huonekalun tai kulkupelin niin en suinkaan vaihda niitä pois vaan pidän ne ja olen tosi tyytyväinen. Joka päivä ihastelen 20 vuotta vanhaa kaappiani, että on se vaan maailman kaunein ja ihanin kaappi. Kaappejahan on maailma täynnä mutta en halua kokeilla muita kaappeja sillä rakastan tätä kaappia :)