Lue keskustelun säännöt.
Miten muka seksikumppaneita vois olla liikaa?
11.09.2017 |
Seksi on hetkellinen tapahtuma ja sitten kun se on ohi niin se on ohi ja sillä ei ole enäön mitääb merkitystä. Joten miten jotkut väittää että jollakin olis ollu liikaa seksikumppaneita? Niitä ei voi olla koskaan liikaa t: 20v kundi ja 100 - 120 partneria ollu.
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Ihminen joka elää omien arvojensa mukaisesti, se on kunnioitettavaa. Mutta silloin kun rupeaa arvostelemaan muita, koska he eivät elä juuri hänen arvojensa mukaisesti, on yksinkertaisesti typerää ja ilkeämielistä. Myös kertoo paljon tästä henkilöstä: kuvittelee, että maailma pyörii hänen napansa ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Hetkonen... Ihminen, joka haluaisi harrastaa seksiä, mutta ei saisi sitä harrastaa, koska hänellä on huono itsetunto? Jotenkaan en saa tästä logookasta kiinni lainkaan. Minä pidän seksistä, minulla on hyvä itsetunto, korkeakoulutus, hyvä työpaikka ja elämä mallillaan? Miksi en saisi harrastaa seksiä, vaikka siitä melko paljon pidän?
n28
No jos muotoilet asian noin, niin ei siinä mitään vikaa ole... Itsehän sitä jokainen asioistaan päättää lopulta
No minusta tuo on kyllä väärin ja moraalitonta; sen sijaan esimerkiksi itsetyydytys on ihan ok jos ei nyt ihan päivittäin kuitenkaan
Siis mitä? Nytkö jo liian usein tapahtuva itsetyydytyskin on väärin? Ei herranjestas! Mihin keskiaikaan tässä keskustelussa siirryttiin?
Onhan se nyt syntistä puuhaa ja omia himojaan vastaan pitää taistella, eika antaa heti periksi kun vähän tekee mieli - se on mielen ja moraalin heikkoutta ja haurautta. Itse olen ainakin vahva ja sitä vaadin myös kumppaniltani.
Onko sinulla koskaan ollut kumppania?
Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Jokainen saa valita ystävänsä. En ole kertaakaan huoritellut noita ex-ystäviä tai ystäviksi pyrkiviä panokoneita. Olen vain lopettanut yhteyden pidon tai sanonut, että emme ole tarpeeksi samanlaisia jotta ystävyyssuhteemme voisi onnistua. Tässä ketjussa haluttiin perusteluja ja ei totuutta voi silloin kieltää. Totuus on liian raakaa kuultavaa silloin kun sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa? Edelleen, muuten et ottaisi itseesi. Ole mitä olet mutta ole satasella ja sataprosenttisen tyytyväinen siihen mitä olet. Olen ihan ok kun ihmiset tuomitsevat sen, etä tuomitsen ihmisiä :p Sitähän sinäkin teet :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Ihminen joka elää omien arvojensa mukaisesti, se on kunnioitettavaa. Mutta silloin kun rupeaa arvostelemaan muita, koska he eivät elä juuri hänen arvojensa mukaisesti, on yksinkertaisesti typerää ja ilkeämielistä. Myös kertoo paljon tästä henkilöstä: kuvittelee, että maailma pyörii hänen napansa ympärillään.
Tiedoksesi: Minun elämäni pyörii oman napani ympärillä ja voin valita kenen navan päästän omani lähelle :) AV:llä aika moni ketju perustuu siihen, että tullaan arvostelemaan aloituksia ;) = Jaetaan omaa näkökulmaa kuhukin aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.
Miksi yhdentekevä ja tyhjä kokemus tarkoittaa liikaa? Koitko menettäväsi siinä jotain? Tämä on myös se ajatusmaailma, jota en ymmärrä. Seksi on joillekin jokin pelimerkki, joka menetetään ja jos sillä ei saa mitään hyötyä, se lasketaan häviöksi. Miksei sitä yhdentekevää seksiä voi ajatella vain samalla tavalla kuin tavallista tylsää arkipäivää, joka unohtuu, kun se on ohi? Miksi siitä pitäisi muodostua jokin erityinen trauma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Jokainen saa valita ystävänsä. En ole kertaakaan huoritellut noita ex-ystäviä tai ystäviksi pyrkiviä panokoneita. Olen vain lopettanut yhteyden pidon tai sanonut, että emme ole tarpeeksi samanlaisia jotta ystävyyssuhteemme voisi onnistua. Tässä ketjussa haluttiin perusteluja ja ei totuutta voi silloin kieltää. Totuus on liian raakaa kuultavaa silloin kun sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa? Edelleen, muuten et ottaisi itseesi. Ole mitä olet mutta ole satasella ja sataprosenttisen tyytyväinen siihen mitä olet. Olen ihan ok kun ihmiset tuomitsevat sen, etä tuomitsen ihmisiä :p Sitähän sinäkin teet :)
Ei nyt ole kyse siitä, onko sinulla oikeus valita ystäväsi. Nyt on kyse siitä arvostatko ja kunnioitatko ihmisiä ja heidän valintojaan siitä huolimatta, että ne ovat erilaisia kuin omasi. Minusta ihmisen yhteiskuntakelpoisuus perustuu siihen, että kunnioitetaan ihan jokaista ihmistä. Jos et kunnioita ja arvosta ihmistä, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, eikö se tarkoita sitä, että heillä ei ole sinun silmissäsi ihmisarvoa. Henkilökohtaiset kaunat ja hirmuteot ovat asia erikseen, mutta jos puhutaan ihan omaan elämään liittyvistä valinnoista, joka ei vahingoita ketään, miten voit sanoa, että tämä ihminen on arvoton. Ymmärrätkö, miten rumasti se on sanottu? Oletko koskaan miettinyt ihmisarvon käsitettä? Mitä se sinulle merkitsee? Se ei tarkoita sitä, että kaikkien tulee olla samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.
Miksi yhdentekevä ja tyhjä kokemus tarkoittaa liikaa? Koitko menettäväsi siinä jotain? Tämä on myös se ajatusmaailma, jota en ymmärrä. Seksi on joillekin jokin pelimerkki, joka menetetään ja jos sillä ei saa mitään hyötyä, se lasketaan häviöksi. Miksei sitä yhdentekevää seksiä voi ajatella vain samalla tavalla kuin tavallista tylsää arkipäivää, joka unohtuu, kun se on ohi? Miksi siitä pitäisi muodostua jokin erityinen trauma?
Miksi yksi tykkää salmiakista, toinen inhoaa sitä ja kolmas saa allergisen reaktion? Miksi kaikki eivät vain ajattele, että salmiakki on yhdentekevää ja sen voi unohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.
Miksi yhdentekevä ja tyhjä kokemus tarkoittaa liikaa? Koitko menettäväsi siinä jotain? Tämä on myös se ajatusmaailma, jota en ymmärrä. Seksi on joillekin jokin pelimerkki, joka menetetään ja jos sillä ei saa mitään hyötyä, se lasketaan häviöksi. Miksei sitä yhdentekevää seksiä voi ajatella vain samalla tavalla kuin tavallista tylsää arkipäivää, joka unohtuu, kun se on ohi? Miksi siitä pitäisi muodostua jokin erityinen trauma?
Miksi yksi tykkää salmiakista, toinen inhoaa sitä ja kolmas saa allergisen reaktion? Miksi kaikki eivät vain ajattele, että salmiakki on yhdentekevää ja sen voi unohtaa?
Okei, käytetään tuota salmiakkia. Tuleeko salmiakista siis allerginen reaktio? Siinä tapauksessa on ymmärrettävää, että salmiakin syöminen on liikaa ja sitä harmitellaan vielä jälkikäteen. Mutta, jos salmiakki vain sillä hetkellä maistui pahalta ja syömisen jälkeen asiasta ei ole mitään harmia ja vaivaa, niin miksi pitää vuosia jälkikäteen vielä itkeä, kun piti sitten syödä se salmiakki? Miksi se harmittaisi jälkeenpäin, jos oikeasti kyse oli yhdentekevästä asiasta, eikä siinä menetetty yhtään mitään? Ei se harmittelemattomuus tarkoita sitä, että sinun pitäisi uudestaan syödä salmiakkia, jos et siitä pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksillä on joskus seuraamuksia. Itseasiassa aika usein, jos ne ei mielytä, niin silloin oli liikaa.
Ja mitäköhän seuraamuksia seksillä mukamas on? Itellä on ollu yli sata seksikumppania ja mitään negatiivisia seuraamuksia ei ole ollut :D
Jos et tiedä mitä ikäviä seurauksia seksistä voi olla niin kysy äidiltäsi. Hän kyllä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Ihminen joka elää omien arvojensa mukaisesti, se on kunnioitettavaa. Mutta silloin kun rupeaa arvostelemaan muita, koska he eivät elä juuri hänen arvojensa mukaisesti, on yksinkertaisesti typerää ja ilkeämielistä. Myös kertoo paljon tästä henkilöstä: kuvittelee, että maailma pyörii hänen napansa ympärillään.
Tiedoksesi: Minun elämäni pyörii oman napani ympärillä ja voin valita kenen navan päästän omani lähelle :) AV:llä aika moni ketju perustuu siihen, että tullaan arvostelemaan aloituksia ;) = Jaetaan omaa näkökulmaa kuhukin aiheeseen.
Yksinäisyys näemmä aiheuttaa katkeruutta. Koitahan pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli kuten jo aiemmassa viestissäni kysyin, koitko menettäväsi jotain, kun harrastit yhdentekevää seksiä? Mitä se oli? Muuta kuin aikaa, jota tuhlaantuu myös tylsänä arkipäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Jokainen saa valita ystävänsä. En ole kertaakaan huoritellut noita ex-ystäviä tai ystäviksi pyrkiviä panokoneita. Olen vain lopettanut yhteyden pidon tai sanonut, että emme ole tarpeeksi samanlaisia jotta ystävyyssuhteemme voisi onnistua. Tässä ketjussa haluttiin perusteluja ja ei totuutta voi silloin kieltää. Totuus on liian raakaa kuultavaa silloin kun sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa? Edelleen, muuten et ottaisi itseesi. Ole mitä olet mutta ole satasella ja sataprosenttisen tyytyväinen siihen mitä olet. Olen ihan ok kun ihmiset tuomitsevat sen, etä tuomitsen ihmisiä :p Sitähän sinäkin teet :)
Ei nyt ole kyse siitä, onko sinulla oikeus valita ystäväsi. Nyt on kyse siitä arvostatko ja kunnioitatko ihmisiä ja heidän valintojaan siitä huolimatta, että ne ovat erilaisia kuin omasi. Minusta ihmisen yhteiskuntakelpoisuus perustuu siihen, että kunnioitetaan ihan jokaista ihmistä. Jos et kunnioita ja arvosta ihmistä, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, eikö se tarkoita sitä, että heillä ei ole sinun silmissäsi ihmisarvoa. Henkilökohtaiset kaunat ja hirmuteot ovat asia erikseen, mutta jos puhutaan ihan omaan elämään liittyvistä valinnoista, joka ei vahingoita ketään, miten voit sanoa, että tämä ihminen on arvoton. Ymmärrätkö, miten rumasti se on sanottu? Oletko koskaan miettinyt ihmisarvon käsitettä? Mitä se sinulle merkitsee? Se ei tarkoita sitä, että kaikkien tulee olla samaa mieltä.
En arvosta enkä kunnioita ääripaneskelijoita ja pettäjiä vaan tuomitsen ja pidän heitä arvottomina. Se on totuus. Toivottavasti asia tuli selväksi ja voit jatkaa elämääsi eteen päin ilman traumoja. Aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät pidä sinusta tai minusta syystä tai toisesta. Kuten näet, sinäkin arvotat ihmisiä omien kriteereidesi mukaan ja olen sinut sen kanssa, että tuomitseva luonteeni tekee minut mielestäsi yhteiskuntakelvottomaksi. Se on sinun tuomiosi minua kohtaan. Tuomitsemme siis toisemme joten en näe ongelmaa kuten jo aiemmin yritin sanoa. Mielestäsi et satuta ketään, mutta totuus on toinen. On mahdotonta sarjapanna tai pettää, etteikö jota kuta satutettaisi. Sinä vaan et anna ihmisarvoa petoksen uhreille kun taas minä annan. Sinä pelastat pettäjät ja minä petetyt joten maailmankaikkeuden tasapaino säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makuasia sano pappi kun palleja nuoli.
Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Itse en näe mitään järkeä, panna jokaisen kanssa johon tutustuu.
Kondomit tai ei.
Näkemyksiä on monia.
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut useammasta naisesta joiden kanssa meni muuten hyvin saatuani tietää heidän seksikumppanimääränsä. Muutama näistä naisista oli harrastanut seksiä maahanmuuttajan kanssa, tämä sinetöi suhteen lopun välittömästi (en halua sukupuolitauteja tai yhtyä somaliin tms. sekaantuneeseen ihmiseen).
Lukko, joka aukeaa monelle avaimelle ei ole hyvä lukko.
Jotenkaan minua ei yllätä, että rasismi ja naisten seksikumppanien määrästä mielensä pahoittaminen kulkevat käsikädessä. Annan kun vielä arvaan: olen maaseudulta, koulujakäymätön vähän viinaanmenevä ressukka, joka ei osaa vielä ihan kunnolla hahmottaa isompia kokonaisuuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 38-vuotias nainen, ja minulla on elämäni aikana ollut 3 seksikumppania. Näistä yksi oli jälkikäteen ajatellen minulle se "liikaa", koska minulla ei ollut tunnesidettä tuon henkilön kanssa ja seksi oli siten täysin yhdentekevä, tyhjä kokemus, josta en saanut mitään. Eli se mikä on kenellekin "liikaa" riippuu yksilön henkilökohtaisista arvoista.
Miksi yhdentekevä ja tyhjä kokemus tarkoittaa liikaa? Koitko menettäväsi siinä jotain? Tämä on myös se ajatusmaailma, jota en ymmärrä. Seksi on joillekin jokin pelimerkki, joka menetetään ja jos sillä ei saa mitään hyötyä, se lasketaan häviöksi. Miksei sitä yhdentekevää seksiä voi ajatella vain samalla tavalla kuin tavallista tylsää arkipäivää, joka unohtuu, kun se on ohi? Miksi siitä pitäisi muodostua jokin erityinen trauma?
Miksi yksi tykkää salmiakista, toinen inhoaa sitä ja kolmas saa allergisen reaktion? Miksi kaikki eivät vain ajattele, että salmiakki on yhdentekevää ja sen voi unohtaa?
Okei, käytetään tuota salmiakkia. Tuleeko salmiakista siis allerginen reaktio? Siinä tapauksessa on ymmärrettävää, että salmiakin syöminen on liikaa ja sitä harmitellaan vielä jälkikäteen. Mutta, jos salmiakki vain sillä hetkellä maistui pahalta ja syömisen jälkeen asiasta ei ole mitään harmia ja vaivaa, niin miksi pitää vuosia jälkikäteen vielä itkeä, kun piti sitten syödä se salmiakki? Miksi se harmittaisi jälkeenpäin, jos oikeasti kyse oli yhdentekevästä asiasta, eikä siinä menetetty yhtään mitään? Ei se harmittelemattomuus tarkoita sitä, että sinun pitäisi uudestaan syödä salmiakkia, jos et siitä pitänyt.
Ei, et voi unohtaa, koska silloin söisit pahaa salmiakkia yhä uudelleen. Sen sijaan muistijälkesi toistaa jokaisessa kontekstissa "älä koske salmiakkiin".
Jos nainen haluaa kerran viikkoon
, ni siinähän vois olla seittemän naista, mut enemmän alkas olla jo liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksikumppanien määrä kertoo ihmisen arvoista yms. Usein myös itsekunnioituksesta ja itsetunnosta, toki ei aina ole niin, että jos on monia kymmeniä tai jopa satoja kumppaneita niin taustalla on jotakin puutetta noissa asioissa. Varsinaista absoluuttista totuutta ei siitä ole mikä on liikaa, se on mielipide- ja arvokysymys. Omasta mielestäni esimerkiksi tuo 100-120 on todellakin liikaa eikä kerro hyvää ihmisen arvoista, mutta moni muu on varmasti eri mieltä ja se on ihan ok.
Arvoista?
Haluistahan siinä on kysymys!
Jos kaksi ihmistä yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä, niin mitä se kuuluu kenellekään muulle arvojeesusteluineen.
Olen 50+ ja minulla oli 20-27-vuotiaana lukuisia seksisuhteita. Siis one-night-standeja. Ei se kertonut arvoistani, vaan siitä että tykkän seksistä, eikä ollut seurustelusuhdetta.
Viimeisen 20 vuoden aikana minulla on ollut 2 seksikumppania. KErtooko sekin jotain arvoistani? Ei vaan elämäntilanteestani.
Jos näkisit minut, et ikinä voisi kuvitella tätä sievää jakkupukutäti ja hänen lukuisia nuoruuden seksikumppaneita samaan lauseeseen. Olen hyvä perheenäiti, hyvässä työssä ja asun hyvällä asuntoalueella. Joten se arvoista.No kyllä se kertoo jotain arvoista jos nai ympäriinsä. Ei asia kenellekään kuulu mutta kertoo se sinusta ihmisenä jotain (vaikket sitä halua myöntää). Eräs arvo voi olla itsekunnioitus ja itsearvostus, johon voi kuulua vaikkapa se että henkilö jonka kanssa jaat oman kroppasi (jossa sielusi/ihmisyytesi asuu) on erityinen elämässäsi. Monelle tämä arvo on tärkeä.
Epäilen että kaltaisesi ihmiset eivät kuitenkaan puolisolle menneisyyttä paljasta, miksiköhän..? Jos olisin mies ja saisin selville että vaimo on ollut ns. yleisenä patjana niin jättäisin heti.
Kaltaineni ihminen?
Rakastan perhettäni, olen ystävällinen ja todella mukava ihminen, iloinen ja rakastettava. Minulla on ystäviä ja kavereita ja paljon hyviä kavereita työpaikallani. Olen ystävällinen kaikille työpaikallani, maksan veroni, tuen Unicefia, huolehdin perheestäni ja lapsistani, olen hyvä lapsi vanhenevalle isälleni.Miten joku kehtaa laittaa minut johonkin "kaltaisesi"-lokeroon VAIN sen takia, että minulla oli kultaisella 80-luvulla useita seksikumppaneita? Se ei kerro minusta ihmisenä yhtään mitään, se ei määritä minua, se ei turmele minua, se ei tee minua kylmäksi tai kovaksi ihmiseksi.
Suoraan sanottuna tässä kiteytyy asian ydin. Lain mukaan jokaisella on oikeus olla niin monen kanssa kuin haluaa, mutta lailla ei voida suitsia sitä mitä muut ajattelee tai lokeroi toisia.
Kukaan ei voi vain päättää, että "runsas seksikumppanien määrä ei kerro minusta mitään". Ihminen ei voi itse valita sitä miten muut hänet määrittävät.Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen. Erityisesti tämä koskee mahdollisia tulevia parisuhteita, mutta ehkä myös muita suhteita (puhumattakaan siitä, jos jutut tulevaisuudessa päätyvät omien lasten korviin).
Koko tekstisi pihvi tulee esiin tuossa, kun kirjoitat että "Jokainen valitsee elämäntapansa, mutta jos se elämäntapa on sellainen ettei sitä kaikki hyväksy, niin sitten pitää olla tarpeeksi paksunahkainen siihen." Ei kai sitä omaa elämäntapaansa pidä muilla hyväksyttää ja kysellä ympäriinsä että sopiiko tällainen nyt ja voinko näin tehdä. Eikä kenenkään pitäisi tuomita sitä, että joku sattuu olemaan vaikkapa muslimi, tummaihoinen tai ei-neitsyt. Sitä kutsutaan kiusaamiseksi ja siihen pitäisi puuttua välittömästi. Jokaisen pitäisi voida olla sellainen kuin on, kunhan ei riko lakia.
Johan ylläoleva ilmoitti että jokainen tehköön mitä haluaa mutta jokainen olkoon myös mitä mieltä haluaa. En itse hyväksy esim kaikkea mikä on laillista, esim manipulaatio tai valehtelu. Mutta nämä ovat niitä ARVOkysymyksiä joita on joidenkin niin hankala käsittää..
Meidän luokalla oli yläasteella kurdipoika, jota muut luokan pojat eivät hyväksyneet. Minusta se oli kyllä kiusaamista...
Miten kiusaaminen liittyy keskusteluun? Olet vähän pihalla..vai onko mielestäsi niin että jos joku ei hyväksy omassa elämässään paneskelua ympäriinsä eikä halua sitä harrastaa taikka pitää sitä arvojensa vastaisena niin se on kiusaamista???
Jos sinä itse et harrasta seksiä, niin se on täysin ok. Sen sijaan jos joku toinen sitä harrastaa, sekin on täysin ok. Jokainen päättää itse ja mikä sinä olet muita tuomitsemaan. Se on kiusaamista se.
Ei, omien elämänarvojen esittäminen perusteluineen ei ole kiusaamista :) Valitettavaa jos koet asian niin. Ehkä kuitenkin tuomiopasuunan ääni kolauttelee omaatuntoasi ja siksi koet, että se on kiusaamista. Jos olisit sujut asian kanssa niin tuomitseminen ei hetkauttaisi suuntaan eikä toiseen.
Nyt ei puhutakaan elämänarvojen esittämisestä vaan tuomitsemisestasi.
Jokainen saa valita ystävänsä. En ole kertaakaan huoritellut noita ex-ystäviä tai ystäviksi pyrkiviä panokoneita. Olen vain lopettanut yhteyden pidon tai sanonut, että emme ole tarpeeksi samanlaisia jotta ystävyyssuhteemme voisi onnistua. Tässä ketjussa haluttiin perusteluja ja ei totuutta voi silloin kieltää. Totuus on liian raakaa kuultavaa silloin kun sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa? Edelleen, muuten et ottaisi itseesi. Ole mitä olet mutta ole satasella ja sataprosenttisen tyytyväinen siihen mitä olet. Olen ihan ok kun ihmiset tuomitsevat sen, etä tuomitsen ihmisiä :p Sitähän sinäkin teet :)
Ei nyt ole kyse siitä, onko sinulla oikeus valita ystäväsi. Nyt on kyse siitä arvostatko ja kunnioitatko ihmisiä ja heidän valintojaan siitä huolimatta, että ne ovat erilaisia kuin omasi. Minusta ihmisen yhteiskuntakelpoisuus perustuu siihen, että kunnioitetaan ihan jokaista ihmistä. Jos et kunnioita ja arvosta ihmistä, joka ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, eikö se tarkoita sitä, että heillä ei ole sinun silmissäsi ihmisarvoa. Henkilökohtaiset kaunat ja hirmuteot ovat asia erikseen, mutta jos puhutaan ihan omaan elämään liittyvistä valinnoista, joka ei vahingoita ketään, miten voit sanoa, että tämä ihminen on arvoton. Ymmärrätkö, miten rumasti se on sanottu? Oletko koskaan miettinyt ihmisarvon käsitettä? Mitä se sinulle merkitsee? Se ei tarkoita sitä, että kaikkien tulee olla samaa mieltä.
En arvosta enkä kunnioita ääripaneskelijoita ja pettäjiä vaan tuomitsen ja pidän heitä arvottomina. Se on totuus. Toivottavasti asia tuli selväksi ja voit jatkaa elämääsi eteen päin ilman traumoja. Aina tulee olemaan ihmisiä jotka eivät pidä sinusta tai minusta syystä tai toisesta. Kuten näet, sinäkin arvotat ihmisiä omien kriteereidesi mukaan ja olen sinut sen kanssa, että tuomitseva luonteeni tekee minut mielestäsi yhteiskuntakelvottomaksi. Se on sinun tuomiosi minua kohtaan. Tuomitsemme siis toisemme joten en näe ongelmaa kuten jo aiemmin yritin sanoa. Mielestäsi et satuta ketään, mutta totuus on toinen. On mahdotonta sarjapanna tai pettää, etteikö jota kuta satutettaisi. Sinä vaan et anna ihmisarvoa petoksen uhreille kun taas minä annan. Sinä pelastat pettäjät ja minä petetyt joten maailmankaikkeuden tasapaino säilyy.
Mistä sinä nyt nuo petetyt tähän vedit? Kai ymmärrät, että sinkutkin harrastavat keskenään seksiä? Ja ketä minä olen seksikumppanini kanssa satuttanut, kun molemmat tiedämme, missä mennään? Sinuako? Millä tavalla se satuttaa sinua?
Ja vieläkään et jaksanut selittää tuota ihmisarvon ja kunnioituksen merkitystä yhteiskunnassa vaan jäit jankkaamaan tuota pettämispanojuttua. Et ilmeisesti ole asiaa pohtinut koskaan. Sinä jauhat vain lähipiiristäsi ja siitä kuka pitää kenestäkin, mutta et kai ihan tosissasi väitä, että olet kysynyt naapureiltasi ja työkavereiltasi, miten monen kanssa he ovat paneskelleet ja vasta tämän perusteella päätät, moikkaatko heitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut useammasta naisesta joiden kanssa meni muuten hyvin saatuani tietää heidän seksikumppanimääränsä. Muutama näistä naisista oli harrastanut seksiä maahanmuuttajan kanssa, tämä sinetöi suhteen lopun välittömästi (en halua sukupuolitauteja tai yhtyä somaliin tms. sekaantuneeseen ihmiseen).
Lukko, joka aukeaa monelle avaimelle ei ole hyvä lukko.
Jotenkaan minua ei yllätä, että rasismi ja naisten seksikumppanien määrästä mielensä pahoittaminen kulkevat käsikädessä. Annan kun vielä arvaan: olen maaseudulta, koulujakäymätön vähän viinaanmenevä ressukka, joka ei osaa vielä ihan kunnolla hahmottaa isompia kokonaisuuksia?
On se helppo arvata, kun itestään puhuu :D
Onhan se nyt syntistä puuhaa ja omia himojaan vastaan pitää taistella, eika antaa heti periksi kun vähän tekee mieli - se on mielen ja moraalin heikkoutta ja haurautta. Itse olen ainakin vahva ja sitä vaadin myös kumppaniltani.