Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei tajua, että sen äiti on kamala sitä kohtaan
11.09.2017 |
Mieheni äiti kohtelee poikaansa mielestäni ilkeällä, julmalla ja kamalalla tavalla. Usein sanoo pojalleen jotain ilkeää tämän ulkonäöstä tai haukkuu että "miten et taaskaan osaa sitä ja sitä, etkö sinä tajua mitään", kiristää ja uhkailee todella törkeillä isoilla jutuilla. Katson usein ihan kauhuissani vierestä että miten kukaan äiti voi kohdella (aikuista) lastaan noin. Jos minä yritän vähän (kohteliaasti) laittaa rajoja anopin jutuille, niin tämä loukkaantuu, suuttuu, heittäytyy marttyyriksi ja aloittaa mykkäkoulun tai häipyy paikalta.
Tuntuu, että mies ei jotenkin tajua tai näe, että sen äiti kohtelee sitä ihan kamalalla tavalla. Olen välillä sanonut noiden tilanteiden jälkeen kahden kesken miehelle, että "sanoipa äitisi sinulle ilkeästi", mutta mies yleensä hämmästyy kommentistani ja kysyy että "miten niin" tai sanoo että "eikä sanonut" tai jopa vaikuttaa siltä, että ei ihan oikeasti edes muista koko tilannetta vaikka se tapahtui aamulla. Miten minun pitäisi suhtautua tähän?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Ja jos hankitte lapsia, arvaapa miten se mies alkaa kasvattaa omia lapsiaan?
Meillä on jo, ja mies kasvattaa heitä hyvin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo mies sulla. Luulisi olevan jotain alistustraumoja jo jotka heijastuis lapsiinkin. Outoa siis, ettei kärsi tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Outo mies sulla. Luulisi olevan jotain alistustraumoja jo jotka heijastuis lapsiinkin. Outoa siis, ettei kärsi tuosta.
Kyllä se varmasti kärsiikin. Jostain syystä vaan ei halua tai osaa tai uskalla näyttää että kärsii, sitä tuntuu jotenkin hävettävän äitinsä käytös, ihan kuin se olisi sen vika että äitinsä on kusipää vaikka ei se tietenkään ole sen vika. Ap.
Mies on tottunut äitinsä käytökseen, ja jos osaa olla välittämättä niin ei sinunkaan varmaan kannata ajatella miehen äidin sanomisia sen kummemmin. Miehen äiti tuskin kovin helpolla muuttuu ja välit pysyy parempana jos sinäkin olet välittämättä. Eri asia jos miestä itseään haittaisi ja kun mies itse ei ole tällaista puhumistapaa kuitenkaan äidiltään perinyt jos sinulle tai lapsille ei puhu äitinsä tavoin. :)
Meillä minä ihmettelen samaa miniän käytöksestä ja tällä palstalla sain kuulla, että ei kuulu minulle, älä puutu muiden asioihin, anna olla. Nähtävästi vika on aina anopissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä se appivanhempien törkeä käytös syö meidäkin perhettä. Siis se jatkuva negatiivinen nalkuttaminen ja nälviminen ja siihen päälle vielä miehen syrjiminen verrattuna siskoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ihmettelen samaa miniän käytöksestä ja tällä palstalla sain kuulla, että ei kuulu minulle, älä puutu muiden asioihin, anna olla. Nähtävästi vika on aina anopissa.
Kas tässäpä aikuinen anoppi.
Lapsesi parisuhde ja perhe-elämä ei oikeasti kuulukaan sinulle. Sen sijaan tapa jolla anoppi kohtelee poikaansa kuuluu miniälle, koska yleensä se heijastuu miniän perheeseen ja miniän lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omallakin äidilläni ehkä samantyylinen puhetapa, tai ainakaan en ole kokenut sitä koskaan kannustavana. Toki sukulaisille ylistää puhelimen välityksellä ja sukulaisia tavatessa minua ja sisaruksiani ja kehuu ihan ylisanoin semmoisistakin asioista jotka eivät pidä paikkaansa. On sillä varmasti ollut vaikutusta itsetunnon rakentumiseen, mutta nykyisin yritän ajatella sitä vain äitin piirteenä ja tapana puhua ja toimia, yritän olla ottamatta itseeni hänen sanomisiaan.
Miten miehen äiti käyttäytyy lapsianne kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen äiti käyttäytyy lapsianne kohtaan?
Päällisin puolin ok, mutta hemmottelee heitä liiaksi herkuilla ja toisaalta välillä ääneen ihmettelee jos he vaikka itkevät anopin mielestä "turhasta" (rivien välistä ilkeä sävy, että ovat lapsellisia "itkupillejä"). En anna lasteni olla anopin kanssa ilman että olen itse läsnä. Olen varmaan itse liian hysteerinen asiasta, mutta minun mielestä anoppini on niin kamala poikaansa kohtaan, että ylihuolehdin sitten omista lapsestani hänen läsnäollessaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tottunut äitinsä käytökseen, ja jos osaa olla välittämättä niin ei sinunkaan varmaan kannata ajatella miehen äidin sanomisia sen kummemmin. Miehen äiti tuskin kovin helpolla muuttuu ja välit pysyy parempana jos sinäkin olet välittämättä. Eri asia jos miestä itseään haittaisi ja kun mies itse ei ole tällaista puhumistapaa kuitenkaan äidiltään perinyt jos sinulle tai lapsille ei puhu äitinsä tavoin. :)
En usko, että miehen äiti muuttuu enkä yritä häntä muuttaa. Mutta en vain voi katsoa vierestä kun on niin ilkeä, kohta räjähdän anopille ja sanon suorat sanat. Yritän tässä miettiä että miten parhaiten tukea miestäni, joka ei kuitenkaan tunnu haluavan minulta empatiaa tässä asiassa (vaikka muissa asioissa monesti kyllä ilahtuu empatiastani). Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos hankitte lapsia, arvaapa miten se mies alkaa kasvattaa omia lapsiaan?
Huoh, aina tuo sama lapsilässytys. V*TTU NE LAPSET EIVÄT LIITY JOKA HELVETIN ASIAAN!!! KYSE ON ANOPIN PUHEISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ihmettelen samaa miniän käytöksestä ja tällä palstalla sain kuulla, että ei kuulu minulle, älä puutu muiden asioihin, anna olla. Nähtävästi vika on aina anopissa.
Kas tässäpä aikuinen anoppi.
Lapsesi parisuhde ja perhe-elämä ei oikeasti kuulukaan sinulle. Sen sijaan tapa jolla anoppi kohtelee poikaansa kuuluu miniälle, koska yleensä se heijastuu miniän perheeseen ja miniän lapsiin.
Ahaa - kun miniä haukkuu ja moittii poikaani julkisesti, niin kyseessä on parisuhde, ei huono käytös? Eikä mitenkään heijastu esimerkiksi perheen sukulaissuhteisiin tms., kun perheen kanssa ei enää haluta olla missään tekemisissä, koska siellä vaimo vetää draamaa aina, kun saa yleisöksi miehen suvun tai kaverit?
Ei se mitään, poika on osansa valinnut, mutta eipä toisaalta koskaan ennen käynyt mielessä, että miniälle parisuhde on sitä, että etsii puolisosta vikoja ja kertoo niitä tämän kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ihmettelen samaa miniän käytöksestä ja tällä palstalla sain kuulla, että ei kuulu minulle, älä puutu muiden asioihin, anna olla. Nähtävästi vika on aina anopissa.
Kas tässäpä aikuinen anoppi.
Lapsesi parisuhde ja perhe-elämä ei oikeasti kuulukaan sinulle. Sen sijaan tapa jolla anoppi kohtelee poikaansa kuuluu miniälle, koska yleensä se heijastuu miniän perheeseen ja miniän lapsiin.
Mutta eikös se tapa, jolla miniä kohtelee miestänsä, vaikuta aina anopin perheeseen ja lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä ihmettelen samaa miniän käytöksestä ja tällä palstalla sain kuulla, että ei kuulu minulle, älä puutu muiden asioihin, anna olla. Nähtävästi vika on aina anopissa.
Kas tässäpä aikuinen anoppi.
Lapsesi parisuhde ja perhe-elämä ei oikeasti kuulukaan sinulle. Sen sijaan tapa jolla anoppi kohtelee poikaansa kuuluu miniälle, koska yleensä se heijastuu miniän perheeseen ja miniän lapsiin.
Mutta eikös se tapa, jolla miniä kohtelee miestänsä, vaikuta aina anopin perheeseen ja lapseen?
Ei tietenkään.😂
Anopin lapsihan on täysikäinen, eikä edes kuulu enää anopin perheeseen.
Miksi tehdä tästä ongelmaa jos se ole miehellesi sellainen? Voithan tietty virittää isonkin riidan aiheesta mutta muista että veri on vettä sakeampaa...saatat jäädä yksin riidassasi ja miehesi komppaakin rakasta äitiään. Asia ärsyttää sinua aivan hirveästi mutta anoppisi tuskin on hengenvaarallinen. Hirveän monilla ihmisillä on ikävä kyllä tapana puhua tuilla tavalla juuri lähimmille ihmisilleen eivätkä he tarkoita sillä mitään ilkeyttä, lähinnä yrittävät potkia liikkeelle ja saada vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä tästä ongelmaa jos se ole miehellesi sellainen? Voithan tietty virittää isonkin riidan aiheesta mutta muista että veri on vettä sakeampaa...saatat jäädä yksin riidassasi ja miehesi komppaakin rakasta äitiään. Asia ärsyttää sinua aivan hirveästi mutta anoppisi tuskin on hengenvaarallinen. Hirveän monilla ihmisillä on ikävä kyllä tapana puhua tuilla tavalla juuri lähimmille ihmisilleen eivätkä he tarkoita sillä mitään ilkeyttä, lähinnä yrittävät potkia liikkeelle ja saada vauhtia.
No kyllä minusta ainakin tuntuu aina todella pahalta kun minun rakkaalle ihmiselle puhutaan ilkeästi ja häntä uhkaillaan. Minussa ainakin herää välitön puolustamistarve.
Ja mieheni on ahkera ihminen, häntä ei todellakaan tarvitse potkia liikkeelle, hän on pikemminkin ylitunnollinen ylisuorittaja, jota pitäisi käskeä lepäämään jos jotain.
Ap.
Millainen miehen itsetunto on? Luottaako itseensä? Uskaltaako tehdä asioita ja kertoa rohkeasti mielipiteensä? Pitääkö ulkonäöstään? Miten kohtelee sinua, lapsianne, muita? Miten on pärjännyt töissä? Tekeekö asioita, joista pitää ja joista on haaveillut?
Millainen hänen isänsä on? Entä sisarukset, jos niitä on?
Miten anoppisi kohtelee lapsianne? Puhuuko heille samanlailla? Jos kyllä, niin siihen puuttuisin. Samoin siihen, ettei hauku poikaansa lastenlastensa kuullen.
Ehkä hän ei tosiaan huomaa mitään tai sitten on oppinut olemaan välittämättä. Jos se on miehelle ok, niin ei kai sille sitten mitään voi? Mut voithan keskustella miehen kans ja kysyä, että ihan mielenkiinnosta ja ettet halua arvostella anoppia, mut eikö toi tosiaan häiritse miestä ja että susta se on asiatonta käytöstä miestä kohtaan, etkä halua ainakaan lastenne joutuvan kuulemaan sellaista.
Ylitunnollisuus ja ylisuorittaminen kyllä kielii just siitä, että ei koe olevansa (muutoin) riittävä (äidille) vaikka sit vaan alitajuisesti.
T. 19, vähän samanlaista kokenut ja samanlainen
Ja jos hankitte lapsia, arvaapa miten se mies alkaa kasvattaa omia lapsiaan?