Lue keskustelun säännöt.
Voiko Helsingissä laittaa lapsensa saksalaiseen/ranskalaiseen/venäläiseen kouluun, jos on itse täysin suomalainen?
11.09.2017 |
Niin voiko vai pitääkö kieli osata täydellisesti?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on kaikki erilaisia kouluja, selvitä ap koulun omilta nettisivuilta! Saksalaisessa koulussa on luokkia, jossa vaatimuksena on hyvä, äidinkielen tasoinen saksankielen taito, sekä yksi luokka, joka on suomenkielisille lapsille. Kaikki oppilaat valitaan pääsykokeen kautta. Vanhempien ei tarvitse osata kieltä, oppilaat huolehtivat itse läksyistään. Kielen osaaminen ehkä helpottaa, mutta ei ole pakollinen. Hakijoita on paljon, joten ei ole mikään itsestäänselvyys päästä koulun oppilaaksi.
Jos lapsi opiskelee vieraalla kielellä, aina on hyvä jos vanhempi osaa sitä. Koska miuten on aika haljua seurata vierestä niitä lapsen oppimisongelmia. Saksalainen koulu on tunnettu siitä että se savuataa ulos oppilaat, jotka alkaa tippua kyydistä.
No koulun vaihto nyt yksinkertaisesti on järkevää, jos ei tuolla pärjää. Ja sanoinhan, että helpottaa, mutta ei ole pakollista. On siellä monia oppilaita, jotka pärjäävät vallan mainiosti, vaikka vanhemmat eivät kieltä osaa. Lahjakkaalta lapselta en menisi kieltämään opiskelua toisella kielellä. Kouluun ei kannatakaan laittaa lasta, koska vanhemmat niin toivovat, jos se ei lapselle sovi. Etenkin suomalaisilta lapsilta se vaatii hieman tavallista koulua enemmän, mikä ei mielestäni ole huono asia.
Höpsistä. Jos koti osaa tukea siinä kielen oppimisessa, ei koulunvaihtoa tarvita.
Tuo koulun vaihto tulee yleensä eteen ylemmillä luokilla, esim. lukioon siirtyessä. Siinä vaiheessa ei varmasti vanhempien kielitaito ole enää niin oleellinen. Edelleen siellä on lukuisia hyvin menestyviä oppilaita, joiden vanhemmat eivät osaa kieltä. Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa. Sitä en tiedä, sopiiko koulu ap:n lapselle. Pääsykokeella pyritään valitsemaan kielellisesti lahjakkaita lapsia, mutta aukoton menetelmä se ei tietenkään ole, kun se tehdään 6-vuotiaille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on kaikki erilaisia kouluja, selvitä ap koulun omilta nettisivuilta! Saksalaisessa koulussa on luokkia, jossa vaatimuksena on hyvä, äidinkielen tasoinen saksankielen taito, sekä yksi luokka, joka on suomenkielisille lapsille. Kaikki oppilaat valitaan pääsykokeen kautta. Vanhempien ei tarvitse osata kieltä, oppilaat huolehtivat itse läksyistään. Kielen osaaminen ehkä helpottaa, mutta ei ole pakollinen. Hakijoita on paljon, joten ei ole mikään itsestäänselvyys päästä koulun oppilaaksi.
Jos lapsi opiskelee vieraalla kielellä, aina on hyvä jos vanhempi osaa sitä. Koska miuten on aika haljua seurata vierestä niitä lapsen oppimisongelmia. Saksalainen koulu on tunnettu siitä että se savuataa ulos oppilaat, jotka alkaa tippua kyydistä.
No koulun vaihto nyt yksinkertaisesti on järkevää, jos ei tuolla pärjää. Ja sanoinhan, että helpottaa, mutta ei ole pakollista. On siellä monia oppilaita, jotka pärjäävät vallan mainiosti, vaikka vanhemmat eivät kieltä osaa. Lahjakkaalta lapselta en menisi kieltämään opiskelua toisella kielellä. Kouluun ei kannatakaan laittaa lasta, koska vanhemmat niin toivovat, jos se ei lapselle sovi. Etenkin suomalaisilta lapsilta se vaatii hieman tavallista koulua enemmän, mikä ei mielestäni ole huono asia.
Höpsistä. Jos koti osaa tukea siinä kielen oppimisessa, ei koulunvaihtoa tarvita.
Tuo koulun vaihto tulee yleensä eteen ylemmillä luokilla, esim. lukioon siirtyessä. Siinä vaiheessa ei varmasti vanhempien kielitaito ole enää niin oleellinen. Edelleen siellä on lukuisia hyvin menestyviä oppilaita, joiden vanhemmat eivät osaa kieltä. Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa. Sitä en tiedä, sopiiko koulu ap:n lapselle. Pääsykokeella pyritään valitsemaan kielellisesti lahjakkaita lapsia, mutta aukoton menetelmä se ei tietenkään ole, kun se tehdään 6-vuotiaille...
Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa mutta kyllä se jättää sen lapsen aika yksin myös, jos ongelmia tulee.
Puutteellinen kielitaito alkaa ilmetä juurikin yläluokilla, koska silloin se kieli pitäisi olla hallussa myös abstraktilla tasolla. Siis siitä pitäisi olla jo työkaluksi opiksella vaativia asioita.
Ei riitä enää se arkikielen näennäinen hallinta.
Samaisesta syystä monella maahanmuuttajataustaisella kouluongelmat räjähtävät käsiin ja matikassa ja reaaliaineissa tuleekin ongelmia yläkoulussa.
Eli olet niin pihalla kuin olla ja voi.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on kaikki erilaisia kouluja, selvitä ap koulun omilta nettisivuilta! Saksalaisessa koulussa on luokkia, jossa vaatimuksena on hyvä, äidinkielen tasoinen saksankielen taito, sekä yksi luokka, joka on suomenkielisille lapsille. Kaikki oppilaat valitaan pääsykokeen kautta. Vanhempien ei tarvitse osata kieltä, oppilaat huolehtivat itse läksyistään. Kielen osaaminen ehkä helpottaa, mutta ei ole pakollinen. Hakijoita on paljon, joten ei ole mikään itsestäänselvyys päästä koulun oppilaaksi.
Jos lapsi opiskelee vieraalla kielellä, aina on hyvä jos vanhempi osaa sitä. Koska miuten on aika haljua seurata vierestä niitä lapsen oppimisongelmia. Saksalainen koulu on tunnettu siitä että se savuataa ulos oppilaat, jotka alkaa tippua kyydistä.
No koulun vaihto nyt yksinkertaisesti on järkevää, jos ei tuolla pärjää. Ja sanoinhan, että helpottaa, mutta ei ole pakollista. On siellä monia oppilaita, jotka pärjäävät vallan mainiosti, vaikka vanhemmat eivät kieltä osaa. Lahjakkaalta lapselta en menisi kieltämään opiskelua toisella kielellä. Kouluun ei kannatakaan laittaa lasta, koska vanhemmat niin toivovat, jos se ei lapselle sovi. Etenkin suomalaisilta lapsilta se vaatii hieman tavallista koulua enemmän, mikä ei mielestäni ole huono asia.
Höpsistä. Jos koti osaa tukea siinä kielen oppimisessa, ei koulunvaihtoa tarvita.
Tuo koulun vaihto tulee yleensä eteen ylemmillä luokilla, esim. lukioon siirtyessä. Siinä vaiheessa ei varmasti vanhempien kielitaito ole enää niin oleellinen. Edelleen siellä on lukuisia hyvin menestyviä oppilaita, joiden vanhemmat eivät osaa kieltä. Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa. Sitä en tiedä, sopiiko koulu ap:n lapselle. Pääsykokeella pyritään valitsemaan kielellisesti lahjakkaita lapsia, mutta aukoton menetelmä se ei tietenkään ole, kun se tehdään 6-vuotiaille...
Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa mutta kyllä se jättää sen lapsen aika yksin myös, jos ongelmia tulee.
Puutteellinen kielitaito alkaa ilmetä juurikin yläluokilla, koska silloin se kieli pitäisi olla hallussa myös abstraktilla tasolla. Siis siitä pitäisi olla jo työkaluksi opiksella vaativia asioita.
Ei riitä enää se arkikielen näennäinen hallinta.
Samaisesta syystä monella maahanmuuttajataustaisella kouluongelmat räjähtävät käsiin ja matikassa ja reaaliaineissa tuleekin ongelmia yläkoulussa.
Eli olet niin pihalla kuin olla ja voi.😂
Eli olet sitä mieltä, että jos vanhemmilla ei satu olemaan kielitaitoa, niin lapsille ei pidä antaa edes mahdollisuutta oppia itse kieliä? Kouluun on pääsykoe, joka jo lähtökohtaisesti rajaa sellaiset oppilaat ulkopuolelle, jotka eivät ole koulukypsiä tai joilla ei ole erityisen hyvää keskittymiskykyä tai muita haasteita. Jos lapsi läpäisee kokeen, niin miksi ei voisi antaa edes mahdollisuutta pärjätä vieraalla kielellä? Onko se niin hirveä asia vaihtaa yläkoulussa koulua, jos koulunkäynti menee liian haasteelliseksi? Se nyt on vähän perheistä kiinni, mitä toivovat koululta. Aika monelle lahjakkaalle lapselle se pieni lisähaaste tekee aika hyvää. Se on ihan totta, ettei siellä ihan kaikki lapset varmasti pärjääkään, mutta ei se nyt niin yksiselitteisesti ole kiinni vanhempien taustoista. Tukea voi muutenkin, kuin kielellisesti. Minusta tasapäistät tässä kaikki lapset väitteelläsi, että ongelmia tulee, koska jollain maahanmuuttajillakin on ongelmia koulunkäynnin kanssa... Aina voi tulla ongelmia, mutta mistäs tiedät kenelle niitä tulee ja senkö takia ketään ei saisi päästää kielikouluun? Vaikka pääsykokeen selvittääkin? Fakta nyt vaan on, että niitäkin oppilaita on, jotka pärjäävät vallan mainiosti. Ap itse tuntee lapsensa parhaiten ja tarvittaessa voi soittaa haluamaansa kouluun ja kysellä hieman lisää.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan onko omasta lapsesta esim. saksalaiseen kouluun. Hyvä koulu se on, mutta siellä todellakin tehdään töitä ja vaaditaan.
Tuttujen lapsi on ranskalais-suomalaisessa koulussa. Ovat asuneet Ranskassa useamman vuoden kun lapsi oli pieni ja aloitti siellä koulun.
Silti yläkoulussa on ollut hieman hankaluuksia kielen kanssa. Mutta hän taitaa lukea niin, että suomi on S2 -kieli, eli ranska äidinkielenä, jolloin myös vaatimustaso on kovempi. Ja puhuu siis tietenkin täysin natiivisti sitä ranskaa, siitä ei ole kyse, vaan ihan samalla tavalla kuin suomalaisella voi kieliopin ja vaikka tekstianalyysien tiekeminen olla hankalaa suomenkielessä, niin tässä vastaava.
Voi olla ettei ranskantaito tarvitse olla niin kova jos suomi on äidinkieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi on kaikki erilaisia kouluja, selvitä ap koulun omilta nettisivuilta! Saksalaisessa koulussa on luokkia, jossa vaatimuksena on hyvä, äidinkielen tasoinen saksankielen taito, sekä yksi luokka, joka on suomenkielisille lapsille. Kaikki oppilaat valitaan pääsykokeen kautta. Vanhempien ei tarvitse osata kieltä, oppilaat huolehtivat itse läksyistään. Kielen osaaminen ehkä helpottaa, mutta ei ole pakollinen. Hakijoita on paljon, joten ei ole mikään itsestäänselvyys päästä koulun oppilaaksi.
Jos lapsi opiskelee vieraalla kielellä, aina on hyvä jos vanhempi osaa sitä. Koska miuten on aika haljua seurata vierestä niitä lapsen oppimisongelmia. Saksalainen koulu on tunnettu siitä että se savuataa ulos oppilaat, jotka alkaa tippua kyydistä.
No koulun vaihto nyt yksinkertaisesti on järkevää, jos ei tuolla pärjää. Ja sanoinhan, että helpottaa, mutta ei ole pakollista. On siellä monia oppilaita, jotka pärjäävät vallan mainiosti, vaikka vanhemmat eivät kieltä osaa. Lahjakkaalta lapselta en menisi kieltämään opiskelua toisella kielellä. Kouluun ei kannatakaan laittaa lasta, koska vanhemmat niin toivovat, jos se ei lapselle sovi. Etenkin suomalaisilta lapsilta se vaatii hieman tavallista koulua enemmän, mikä ei mielestäni ole huono asia.
Höpsistä. Jos koti osaa tukea siinä kielen oppimisessa, ei koulunvaihtoa tarvita.
Tuo koulun vaihto tulee yleensä eteen ylemmillä luokilla, esim. lukioon siirtyessä. Siinä vaiheessa ei varmasti vanhempien kielitaito ole enää niin oleellinen. Edelleen siellä on lukuisia hyvin menestyviä oppilaita, joiden vanhemmat eivät osaa kieltä. Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa. Sitä en tiedä, sopiiko koulu ap:n lapselle. Pääsykokeella pyritään valitsemaan kielellisesti lahjakkaita lapsia, mutta aukoton menetelmä se ei tietenkään ole, kun se tehdään 6-vuotiaille...
Koulu ei vaadi vanhemmilta kielitaitoa mutta kyllä se jättää sen lapsen aika yksin myös, jos ongelmia tulee.
Puutteellinen kielitaito alkaa ilmetä juurikin yläluokilla, koska silloin se kieli pitäisi olla hallussa myös abstraktilla tasolla. Siis siitä pitäisi olla jo työkaluksi opiksella vaativia asioita.
Ei riitä enää se arkikielen näennäinen hallinta.
Samaisesta syystä monella maahanmuuttajataustaisella kouluongelmat räjähtävät käsiin ja matikassa ja reaaliaineissa tuleekin ongelmia yläkoulussa.
Eli olet niin pihalla kuin olla ja voi.😂
Eli olet sitä mieltä, että jos vanhemmilla ei satu olemaan kielitaitoa, niin lapsille ei pidä antaa edes mahdollisuutta oppia itse kieliä? Kouluun on pääsykoe, joka jo lähtökohtaisesti rajaa sellaiset oppilaat ulkopuolelle, jotka eivät ole koulukypsiä tai joilla ei ole erityisen hyvää keskittymiskykyä tai muita haasteita. Jos lapsi läpäisee kokeen, niin miksi ei voisi antaa edes mahdollisuutta pärjätä vieraalla kielellä? Onko se niin hirveä asia vaihtaa yläkoulussa koulua, jos koulunkäynti menee liian haasteelliseksi? Se nyt on vähän perheistä kiinni, mitä toivovat koululta. Aika monelle lahjakkaalle lapselle se pieni lisähaaste tekee aika hyvää. Se on ihan totta, ettei siellä ihan kaikki lapset varmasti pärjääkään, mutta ei se nyt niin yksiselitteisesti ole kiinni vanhempien taustoista. Tukea voi muutenkin, kuin kielellisesti. Minusta tasapäistät tässä kaikki lapset väitteelläsi, että ongelmia tulee, koska jollain maahanmuuttajillakin on ongelmia koulunkäynnin kanssa... Aina voi tulla ongelmia, mutta mistäs tiedät kenelle niitä tulee ja senkö takia ketään ei saisi päästää kielikouluun? Vaikka pääsykokeen selvittääkin? Fakta nyt vaan on, että niitäkin oppilaita on, jotka pärjäävät vallan mainiosti. Ap itse tuntee lapsensa parhaiten ja tarvittaessa voi soittaa haluamaansa kouluun ja kysellä hieman lisää.
Olen sitä mieltä että lasta ei kannata laittaa opiskelemaan kielellä jota kumpikaan vanhemmista ei osaa. Minun esikoiseni on käynyt kielikoulun ja kyllä se traagista oli katsoa, kun vanhemmat eivät kyenneet kommunikoimaan opettajan kanssa, tarvitsivat kääntäjän jotta pääsevät osallistumaan vanhempien tekemään keittokirjaan ja muutenkin sitten naama punaisina änkkäsivät koulun tilaisuuksissa ja vanhempainilloissa.
Samaisesta syystä minä en itse valinnut Ranskalaista koulua lapsille, koska tajusin että lyhyellä ranskalla siellä ei lastaan pysty auttamaan. Kaikki tuki ja apu pitää sitten ostaa ulkoa.
Eikä kulaan pysty nelivuotiaasta tai kuusivuotiaasta takaamaan oppiiko vai ei.
Mulla on omakohtaista kokemusta siitä, mitä lapselle voi tapahtua, kun supisuomalaiset ummikkovanhemmat laittavat hänet vieraskieliseen kouluun.
Meidän perheen kuopus päätettiin tyrkätä suomalais-ranskalaiseen kouluun ihan vain siitä syystä, että asuttiin koulun nurkilla! Syy ei siis ollut järin syvällinen tai harkittu. Tuolloin elettiin 90-luvun alkua. Kouluun oli pääsykoe, mutta lopulta arpa taisi ratkaista. Ipana aloitti neljävuotiaana koulun leikkikoulussa, ja jatkoi siitä ensimmäiselle luokalle. Kesken ensimmäisen luokan me muutettiin työn perässä ulkomaille, ja lapsi jatkoi kyseisen maan ranskalaisessa koulussa. Tässä vaiheessa ipana tarvitsi hieman ranskan kielen tukiopetusta, mutta sitä vaihetta ei kestänyt pitkään. Tämän jälkeen maa vaihtui vielä kahdesti. Lopulta lapsi kirjoitti ylioppilaaksi erään maan ranskalaisesta koulusta. Hän sai Ranskan valtiolta stipendin, jonka turvin, ja taas, hienoisella onnella, hän pääsi sisään ranskalaiseen huippuyliopistoon Sciences Po Pariisiin. Lopulta ipana suoritti maisteritasoisen kaksoistutkinnon Sciences Po Paris/London School of Economics. Tämän kaksoistutkinnon voimalla hän on työskennellyt muun muassa erään ranskalaisen ministerin poliittisena avustajana. Korostan, että lapsi (tai siis nykyinen nuori aikuinen) ei ole mikään erityinen neropatti, sellainen normifiksu vain. Hän on kuitenkin miellyttäväkäytöksinen ja muutenkin sosiaalisesti taitava.
Nykyään ipana on jo Ranskan kansalainenkin, ja menossa naimisiin ranskalaisen kanssa. Me vanhemmat emme edelleenkään osaa sanaakaan ranskaa (auts). Se hyöty tästä osaamattomuudesta on ainakin ollut, että lapsen on ollut pakko oppia omatoimiseksi ja ottaa täysi vastuu tekemisistään. Toki aina, kun jotakin saa, jotakin myös menettää. Vaikka lapsen äidinkieli on suomi, hänen vahvin kielensä se ei tietenkään enää ole. Hänen elämänsä on nyt Ranskassa. Joskus se tuntuu minusta hieman surulliselta. Lapsi itse on selvästi onnellinen siitä, että me suorastaan päähänpistonomaisesti tyrkättiin hänet uralle, josta meillä kenelläkään ei tuolloin ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä.
Mitä me tästä opimme? Joskus sattumalle kannattaa antaa mahdollisuus. Elämää ei kumminkaan voi täydellisesti hallita.
Höpsistä. Jos koti osaa tukea siinä kielen oppimisessa, ei koulunvaihtoa tarvita.