**LOKAMASUT KESKIVIIKKO**
Heh, eilen niin hehkutin, että ultra on tänään JO klo 8.30 etten kerkee sitä jännäämään...no en varmaan, jos en ois heränny ennen viittä! Siis ihan uskomatonta, että tällainen vanha konkari kehtaa näin jännätä yhtä np-ultraa :) Tosin, tämä on eka kerta, kun en vielä tässä vaiheessa tiedä, että MITÄ siellä mahassa on vai onko mitään. Viime yönä taas puolihorroksessa hoivailin niitä kolmosia.. Kyllä se tuo alitajunta ja mielikuvitus tekee hyvän soosin tuolla päässä. Todennäköisintä lienee kuitenkin, että siellä on yksi, normaali vauva. Ja jos näin ei ole, niin kohtahan se nähdään. Tulen heti sitten naputtelemaan tänne ultraterveiset, kunhan takaisin kotiin pääsen.
Muuta ei nyt osaa ajatella, joten enemmän sitten toisella kertaa. Tulipahan kuitenkin aloitettua pino ;)
Mianni 11+4 (epäilen että nuo viikot tulee pienenemään nyt ultrassa.)
Kommentit (23)
Onpa tuo ilma taas niin keväinen.. Polvia myöten rännässä kahlasin bussille, vielä kun flunssaa pukkaa päälle niin olo ei ole kaikkein hehkeimmillään tänä aamuna. Mutta kyllä se kesä sieltä vääjäämättä tulee ennemmin tai myöhemmin.
Tuosta ultrasta, että itse ainakin jännitin sitä varmaan yhtä paljon kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tosin olen kova panikoimaan kaikkia tutkimuksia ja lääkärikäyntejä, joten omalla kohdallani puolet jännityksestä tuli itse " toimenpiteestä" . Kun tuo np-ultra tehdään sisätutkimuksena, rakenneultraa en varmaan jännitä läheskään niin paljon.
Tuntuu että viikot menee nykyään paljon nopeammin, kun pahoinvointi on loppunut lähes kokonaan. Iltaisin aina ihmettelen pyöristyvää vatsapalleroa, kohta on varmaan pakko heittää viimeisetkin " tavalliset" housut nurkkaan..
Työt kutsuu! Kaikille lokamasuille mukavaa viikonjatkoa!
T. Luppaliini 14+2
Miannilla on ultra jo ohi. Mitenköhän meni? Jännäilen täällä sun puolesta :)
Täällä sataa taas ihan täysillä lunta. Masentaa! Hiihtokelit taitaa olla vielä toukokuussakin ja mä en pääse ikinä tonne puutarhaan möyrimään. Prkl! Meillä oli muutenkin tänään sikahuono aamu kun esikko kiukutteli ihan kaikesta ja sain vietyä neidin ihan myöhässä tarhaan. Harmittaa kun ite sorruin taas huutamaan, ihan kun se auttaisi jotain. Täytyy tsempata näitten hermojen kanssa.
No, sainhan purettua tänne tylsiä masisjuttuja... Nyt jo paremmalla tuulella, etenkin kun meillä on tänään neuvola klo 11. Ihanaa päästä kuuntelemaan vauvan sydänääniä :) Mä olen vielä kotona, yritän väsätä kouluhommia täällä aamun ja menen vasta neuvolan jälkee koululle.
Mitäs juttua täällä eilen oli... Yritän muistella... Ainakin tarvikkeista. Mä kanssa neuvoisin, että ostakaa peruskamat (käytettynä tai uutena), mutta ei kannata sortua ylettömään shoppailuun kun näkee sen myöhemminkin mitä vauva tarvii. Itse olen ihastunut liinailuun ja odotan sitä kovasti ;) Harmi vaan, että kelit on loka-marraskuussa jo varmaan liukkaat, joten en taida uskaltaa ulkoilla vauva kantoliinassa. Vai oletteko te muut käyttäneet liinaa talvellakin? Esikoinen syntyi kesällä ja silloin tehtiin paljon metsäretkiä typy liinassa, se oli ihanaa! Nyt mä aloin taas haikailemaan kesää...
Nyt taustalle ja kouluhommiin,
S-I ja Lumikukka 14+1
Meillä tytöt edelleenkin sairastaa vuorotellen :(
Huomenna olis mun tarkoitus mennä hiukset leikkauttamaan toivottavasti vain tytöt olis paremmas kunnos että ne hoitoon saisin.
Kahvi ei maistu enää ollenkaan :( tekee koko ajan mieli kaikkea suolaista ja kirpeetä :D
Ja nyt tytöt sotkee koko kämpän eli koneelta pois..
T:Hexu ja onni-ilona rv 14+2
...etten ole tänne paljon ehtinyt kirjoitella. Olen kuitenkin ollut hengessä mukana!
Kävimme 10.3. (rv 7+2) mieheni kanssa alkuraskauden ultrassa ja masussa köllötteli " Pallukka" pieni sydän sykkien. Pituutta hänellä oli huimat 11,3 mm :))) Nyt mulla on perjantaina np-ultra (rv 11+2) ja menemme taas yksityiselle, että miehenikin pääsee mukaan. Olo on nyt niin hyvä, että vähän kieltämättä jännitän, onko kaikki kunnossa. Mahakaan ei pömpötä yhtään normaalia enemmän. Luulin, että oon sitä sorttia, jolle maha ponnahtaa heti, mutta kai se toisella kertaa häviää näiden makkaroiden taakse ;)
Esikoispoikamme koettelee meitä ihan tosissaan. Jos häntä alkaa ihan tosissaan harmittaa joku, hän lyö :( Olen kokeillut jäähyä ja selittämistä, miten paha mieli äidille tulee ja että se sattuu, jos lyö, mutta ei tulosta. Onneksi tätä ei tapahdu kovin usein, mutta riipaisee se silti äidin sydämestä ;) Toivon todella, että tämä vaihe menee nopeasti ohi, sillä mieheni tekee paljon reissuhommia, enkä usko, että pinnani venyy yhtä hyvin ison mahan kanssa ;)
Hyvää tiistaita kaikille!
Mulla on kans kirjoittelut jääneet vähiin, mutta joka päivä pitää kuitenkin käydä likemassa kuulumiset, joten hengessä ollaan mukana! =)
Nyt jännittelen kovasti noita Miannin kuulumisia ultrasta, kun samoilla päivillä mennään. Itse olen kamppaillut, että mennäkkö yksityiselle np-ultraan vai ei... En tiedä!
Ikävä loskakeli täälläkin, mutta pojat lähti ulkoilemaan niin kuin joka päivä ja itsekin pitäisi pihalle pyrkiä niin taas vähän piristyisi. Etovaolo ja väsymys vaan jatkuvat ja lisäksi iltaisin on ruvennut närästämäänkin jo tässä vaiheessa, kurjaa... Muutamana iltana tässä koneella lysyssä istuessani on ihan niin kuin pientä liikettä tuntunut tuolla mahan pohjassa. En tiedä voiko ne liikkeet nyt näin aikaisin vielä tuntua vai liekkö malttamattoman äidin toiveajattelua?? Kyllä mulla kans innostus odotukseen ihan kympissä, vaikka jo neljättä meilläkin odotetaan. Jotenkin vaan on sellainen epäuskoinen fiilis, että onko siellä ihan oikeasti vauva kasvamassa vai huijausta koko juttu! =) Sydänääniä ei terkkari saanut kuulumaan vielä 9+5 ja seuraava lääkärineuvola onkin vasta 12.4. Siis sehän on jo ensi viikolla...
Mut nyt sinne pihalle, oikein mukavaa keskiviikkopäivää kaikille!!
neljäs 11+4
Aamun pahaolo toistaseksi voitettu ja tällä hetkellä ihan hyvä fiilis. Vaikka tuli kyllä taas aamulla ladeltua että irtisanon itteni tästä pahastaolosta ja valivali :) Voisko niin vaan irtisanoa.
Ootan vaan jännityksellä että loppuuko tai helpottaako etes tämä sinne rv12 mennessä.
Mulla on ultra ens ma iltapäivällä, saa koko päivän jännätä sitä:) Näin unta viime yönä että tunsin vauvan liikkeet- se liikku tuolla masussa mukamas niin että sen näki päällepäin missä kohtaa sellanen golfpallon kokonen möykky meni. Oispa kyllä ihana ku pian jo tuntis liikkeet, mutta meneehän tässä nyt vielä yli kk ennenku voi alkaa liikkeitä oottamaan.
Esikoinen on nyt oppinu avaamaan kaapinovia ja siten myös purkamaan kaappeja- myös lehet saa kyytiä hyllyistä. Täytynee jotain keksiä esteeksi kun ei kokoaikaa jaksa kerätä tavaroita lattialta.
Pääsiäinen on ihan kohta! En oo saanu etes rairuohoa kylvettyä, enkä taida enää viittiä laittakaa ku pääsiäiseksi kuitenki lähdetään mummolaan. Ihanaa päästä vähän reissuun.. ja sielläku on muitaki hoitajia tolle esikoiselle, ennenkaikkea leikkikavereita.
Mutta nyt nukutuspuuhiin...
Jääsydän rv 10+1
Eli, kaikki oli oikeen hyvin! YKSI, vilkas vauveli siellä vilkutteli. Mittoja ei meinattu saada millään, mutta lopulta niskaturvotuksessa merkattiin 0,9mm. Muutoin mitat vastasi viikkoja 10+3 eli 8 päivää vähemmän kuin menkkojen mukaan ois. Laskettua aikaa ei kuitenkaan muuteta, vaan tarkastetaan tuo raskauden kesto sitten rakenneultrassa, joka tehdään rv 18-20. Meillä on kaikki 3 aikasempaaki vauvaa olleet ultrassa pienempiä kuin mitä viikkoja ois pitäny olla.
Kyllä tuon vauvan liikkeet taitaa nyt tuntua, vai kuvittelenko sittenkin... Parina päivänä on tuntunut aina jonkin aika kerrallaan möyrintää, mikä ei kyllä tule tuolta suoliston puolelta =) Eilenkin siivotessani tunsin selvästi jotakin ihan isoa, ei edes mitään pientä kuplintaa. Tuota liikettä tuntui ehkä tunnin ajan, sitten rauhottui. Ja päivällä kauppaan mennessäni siellä möngittiin taas. Ja illalla jumpassa. Tänä aamuna tuli kai hyvän huomenen toivotukset. Eli kai nuo on oikeita liikkeitä!? Aiemmissa raskauksissa on liikkeet tuntuneet kans aikaisin (aikaisin siihen mitä oppaissa sanotaan) esikoisesta rv15-16 ja tokasta rv14-15. Nyt jos jatkossakin tuntuisi nuo likkeet yhtä kivasti, niin saisi vähän huojentua. Koko ajan on pelko takaraivossa, että mitä jos mahassa ei ole enää elossa olevaa :(
Liivinsuojista oli eilisessä pinossa puhetta. Mulla on ollut molemmissa imetyksissä käytössä kestosuojat- Sain sairaalasta esikoisen kanssa neuvon, että jos maitoa meinaa vuotaa vapaasta rinnasta vauvan imiessä toista, auttaa vuotamiseen se että puristaa nänniä vähän aikaa, tavallaan niinkuin kiinni puristaisi. Toimii mulla ainakin. Ei kastu liivisuojat, liivit eikä paita =) Eli nuo kestoliivinsuojatkin on mulla pysyneet hyvin kuivina tolla konstilla. Ja jos vauvalle syötää välillä pullosta, kannattaa toiseen rintaan laittaa imetyksen aikana maidonkerääjä. Kerääjä kerty mulla äkkiä täyteen. Esikoinen ei oppinut kunnolla imemään rinnasta, niin lypsin sitten ja pullon kautta annettiin maito. Onneksi maitoa riitti kuitenkin hyvin, siihen asti kuin tulin taas raskaaksi.
Luulen esikoisen rinnasta syömisen mennee pilalle jo sairaalassa. Täällä oli silloin käytössä punnitukset ennen ja jälkeen syönnin. Vauvan annettiin olla rinnalla puoli tuntia, haetiin pois ja punnittiin. Jos ei ollut kerennyt syödä tarpeeksi, annettiin lisämaitoa. Musta tuo oli tosi turhauttavaa, kun vauva oli hidas syömään ja multa kuitenkin maitoa tuli niin että jouduin sairaalassakin lypsämään. Tuon ajan käytännön mukaan ei vain voitu antaa vauvan syödä rauhassa. Vuoden kuluttua sitten menin samaan sairaalaan uudelleen kuopusta tekemään, ja olin ladannut itseni täyteen taistelutahtoa, että minun vauva saa nyt syödä rauhassa. Onneksi olikin jo systeemit muuttuneet. Vauvaa ei punnittu syöttöjen yhteydessä ja vauva sai olla rinnalla niin paljon kuin halusi. Häntä ei sitten kertaakaan tarvinnut lisämaidolla ruokkia ja hyvin oppi rinnasta syömään. Eli luulen, että esikoinen huomasi pullosta tulevan helpommin, eikä enää sitten rinnasta osannut syödä. Jännän nopeasti sairaalassakin nuo systeemit muuttuu. Onneksi nyt muutos oli parempaan päin =)
Mukavaa päivänjatkoa teille!
Hinpu 13+4
Täällä uni maistui, vartti sitten heräsin :)
Eilisilta meni vähän " plörinäksi" . Pikkusisko kertoi olevansa raskaana mikäli todellinen yllätys. Heillä on 2 lasta (kohta2 vee ja 4 vee)....Tämä ei ollut ihan " suunniteltu" kuulemma. Yllätyin eniten omasta reaktiostani tai ennemminkin petyin itseeni pahemman kerran :( Suhtauduin uutiseen aivan samalla tavalla kuin ennen tätä kauan odotettua raskauttani...Itkin silmät päästäni enkä suinkaan onnesta ;( Olen todella pettynyt!! Miksen vieläkään kykene iloitsemaan muiden raskauksista! Onko lapsettomuus tehnyt minusta ikuisesti tunnevammaisen paskiaisen??! Pelästyin jopa itseäni! Ilmeisesti mulla on liian pitkä " tuskien taival" elettynä lapsettomuuden pettymyksiä ja siksi näin....Ei ollenkaan kivaa! Siinä sitten tiuskin miehelleni, joka oli kuin puulla päähän lyöty ja aivan pihalla! Purin kiukkuni HÄNEEN!!!! Siinä loppuilta meni totaalisessa mykkäkoulussa, menin samantien yläkertaan vedettyäni yöpuvun päälleni...Sanaakaan ei sitten vaihdettu :( Ja mua harmitti sekin niin prkleesti, että olin saanut isännälle pahan mielen ihan SYYTTÄ !!!! Olin/olen itseeni kyllä tavattoman pettynyt:( Ihan kuin toisten onni olisi multa itseltä pois...?! Ehkä tämä tästä ajan kanssa helpottaa! Sitten mieleeni juolahti, että ehkä joku jossain(joka näitä vauvoja meille antaa) on ajatellut, että tämä mun raskauteni johtuu siitä, että olisin muuten seonnut joutuessani elämään raskaana olevan siskoni ja raskaana olevan työntekijän kanssa?! Ihan päättömiä ajatuksia, pidätte mua varmaan totaalisena hulluna, mutta voin kertoa ettette ole ainoita! Halusin nyt purkaa vähän mieltäni sillä en näitä oikein kenellekään muullekaan voi/uskalla puhua! On varmasti täysin mahdotonta ymmärtää, mikäli ei itsellä ole vastaavaa taustaa takana..
Mutta muihin asioihin....
Mulla rinnat eivät tällä hetkellä ole kovinkaan arat, ainoastaan täydet ja turvonneet. Neuvolatäti sanoi jo silloin ekalla kerralla, että se aristus siitä kaikkoaa pikkuhiljaa, kun rinnat eivät enää turpoa..tai jotenkin noin :) Illalla kun menin maaten niin häpyluuta vihloi taas sillain " sykkivästi" ..hmmm..tai miten sen voisi sanoa...Tuli sellanen ihan sekunnin kestävä vihlonta, joka meni pois ja tuli ja meni ja tuli..Ei sitä kovin kauaa kestänyt. Ihan samanlaista, kun on ollut aiemminkin. Liitoskipuja siis :)
Tänään olisi iltavuoro tiedossa ja se tietää haukotuksia tiskin takana:) Meillä aamuvuorot ovat niin paljon kiireisempiä, että silloin ei kerkiä tylsyys iskeä. Iltaisin taas saa miettiä mitä sitä oikein tekis ja jotenkin olen huomannut olevani illassa paljon väsyneempikin kuin aamuissa. No mutta kaks iltaa tässä tarvis jaksaa puurtaa, sitten aamu ja vkloppu onneksi vapaata :)
Lauantaina on ne viiskymppiset ja odotan innolla niitä syystä, että anoppi ja appiukko ei ole kenellekään kertonut tästä raskaudesta eli on todella mielenkiintoista nähdä niitä katseita, jotka kohdistuvat masuuni ja sitä ihmettelyn määrää :D :D Siellä on toinenkin isomasuinen, jolla laskettu aika on ehkä paria kuukautta mua ennen(varmaksi en tiedä).
Mutta siis kerrankin menen innolla tollasiin kemuihin, jotka yleensä eivät niin kauheasti ole napanneet..
Nyt mä annan puheenvuoron jollekin muulle:) Onnittelut vielä kaikille ultrassa käyneille, itsekin jo innolla odotan seuraavaa tapaamista masuasukin kanssa, on se vaan aina niin ihmeellinen tilanne!!
Mukavaa päivää, toivottavasti aurinkokin näyttäytyisi :)
Terkuin: Itseensä pettynyt Je_Ni & " Pikku-Hippu" 13+3
poika tykästyi pulloon ja kieltäytyi rinnasta, olkaahan sitten varovaisia sen pullon kanssa kun aika koittaa!
Kysissä oli syksyllä niinpäin että sitä lisämaitoa piti ihan kerjätä :(
Je_ni olet kyllä mainion ja rehellisin lapseton jonka olen ikinä tavannut ruudulla tai oikeassa elämässä. Ihana kun sinä puhut noin rehellisesti ja osaat myöntää itsellesi mitä tunnet. Nuo on aivan normaaleja tunteita jos olet ollut lapseton, eikä niissä minusta ole mitään outoa! Tekstejäsi on mukava lukea, kirjoitatko ammatiksesi? Jos et niin kyllä kannattaisi ;)
Kantoliinasta: Me hankittiin sekä kantoliina että rintareppu, ja sitten syntyikin lapsi joka ei viihdy sylissä, yhtään. Muutaman kerran survoin vauvan reppuun ja liinaan, ja huutohan siitä tuli vauvalle. Kun ei viihdy, niin ei viihdy. Lattialle pitää päästä mönkimään. Saas nähdä onko tämä toinen yhtään sen sylivauvempi.
Poika on muutenkin tuommoinen tosi iso vauva, en jaksaisikaan hirveästi kanneksia. Nyt puolivuotiaana hänellä on käytössä 80cm vaatteet, vaikka syntyi aika pienenä. Tuskin maltan odottaa millaisia ruokamääriä poika vetää sitten murkkuiässä!
Mulla on rinnat pullahtaneet aika kivasti. Olen " siviilissä" kokoa B, ja nyt olen kokoa E. Mies on innoissaan, minä en koska hartiat on kipeät rintojen painosta. Selkä on myös kipeä mutta ainahan se on.
Minäkin olen tuntenut muutaman vauvan hipaisun! Viimeksi tunsin ekat " kuplinnat" viikoilla 16, ja kunnon potkut tuli sitten viikoilla 20.
-lupicaia 14+3
Voi kiitos :) En kirjottele työkseni enkä edes huvikseni...paitsi tänne:) Olen vähän sellaanen jaarittelija, etten saa mitään lyhykäisesti kerrottua.
Rehellinen haluan tunteitteni kanssa nyt olla sillä niistä puhuminen kuitenkin helpottaa suunnattomasti!! Miehen kanssa edelleen asiasta " kismaa" ja hänestä tuntuu kuin kaikki olisi hänen syytään...Enkä tavallaan kyllä ihmettele:( On vaan mun tapani surra/kiukutella olemalla hiljaa ja totta kai toiselle tulee sellanen olo, että hänessä vika*huoh* No, ehkä tää tästä sitten ajan kanssa. Tuntuu tosi kurjalta " tapella" näin tyhmästä asiasta:(
Je_Ni ...again :)
MIANNILLE aluksi peukut että oli kaikki ok :)
Sitten heti pitää liitää tuttuun aiheeseen eli JE_NI... Lapsettomuudesta en ole kärsinyt, mutta reaktio on tuttu! Esikoista odottaessa jostain syystä olin mustasukkainen kaikille tutuille, jotka odottivat lasta - varsinkin jos LA oli ennen minua. En ymmärrä vieläkään miksi, kun kuitenkin itsellä oli kaikki hyvin ja vauva tulossa! Varmasti se liittyy jotenkin siihen oman lapsen kaipuuseen. Sitten vauvan synnyttyä kuulin pari vauvauutista ja niihin pystyin taas suhtautumaan ihan kuin normaali ihminen ja onnittelemaan.
Muistan että kun olin suunnilleen rv:lla 20, kuulin erään " tutun tutun" odottavan vauvaa kaksi kuukautta aiemmin. On sellainen tutun tuttu, josta en erityisemmin pidä mutten ole riidoissakaan. Yhden viikonlopun sitä itkeskelin, kun tuntui että hän on pilannut multa odotuksen kokonaan! Jotenkin tuntui siltä, että oma äitiys ei olekaan niin spesiaalia kun kerran tällainenkin ihminen siihen pystyy ihan tuosta vaan. Ehkä se kaikki johtui siitä? En tiedä...
No joka tapauksessa tarkoitus oli sanoa että samaa oon joutunut läpikäymään vaikka ehkä syyt onkin ihan erilaiset :)
Sitten toiseen asiaan, HEXU oli menossa kampaajalle. Mun piti käydä jo tammikuussa, mutta iik, nyt on jo huhtikuu. No, enpä ole paljon ulkona käynytkään kahteen kuukauteen kun olen yökkäillyt kotona. Mä olen joskus aikaa sitten vannonut etten koskaan tee " kotiäitejä" ja leikkaa poikatukkaa, enkä varmasti teekään, kun se ei mulle sovi yhtään :) Mutta mun tekisi mieli leikata hiukset jotenkin vähän lyhkäsempään kerrostettuun muotoon, niin että ne olisi PAKKO aina föönata muotoon että näyttäisivät hyvältä. Nyt hiukset on aika pitkät ja kerrostusta on vähän. Tuntuu että jäävät aina roikkumaan kun ei jaksa tai viitsi, ja mä kuitenkin tykkään hiusten laittamisesta tosi paljon ja saan aina hiuksistani paljon kehuja kun ne on laitettu.
Toinen kauneusjuttu - olen kauhistuksekseni huomannut että mun vaatekaappi on täynnä KAMALIA VAATTEITA. Kaikki muutosohjelmat telkkarista tuntuu pistävän syvälle sydämeen :D Viimeisten vajaa 2v aikana kun kroppa on muuttunut niin hirveästi (odotus, imetys, laihdutusta, uusi raskaus) että ei ole huvittanut käydä ostamassa mitään kivoja vaatteita.
Joten tein heti tämän odotuksen alussa periaatepäätöksen, että kun hää syntyy ja kun kroppa palautuu omilleen ja palaan normaalipainoon, niin käyn uusimassa koko vaatekaapin. Mies ei tykännyt päätöksestä ;) Hällä väliä, kai hänkin kivannäköistä vaimoa mieluummin katselee.
No niin, nyt on kuulemma aamiainen valmis. Juustopasteijoita, mitään muuta en keksinyt mitä voisin syödä...
Nopeasti ).( vielä: Eilen ei ollut oikein paha olo missään vaiheessa, eikä oo ollut tänä aamunakaan! Syötävää on vaikea tosiaan miettiä silti, mutta ehkä tässä alkaa aurinko paistaa risukasaankin.
Hyviä keskiviikkoja! Palailen myöhemmin astialle varmaan, en eilistäkään pinoa ehtinyt lukea loppuun, pitää käydä katsomassa mitä LUPICAIA sanoi uusiin erimielisyyksiimme :)
Coe rv 11+2
Pinohan oli ihan vallan hakusessa, tokalla sivulla alhaalla menossa :)!
JENIlle tuumaisin myös, että raskaana ollessa tunteet heittelee ihan laidasta laitaan ja on hienoa että olet rehellinen itsellesi! Muutenkin sitä on jotenkin asioille nyt herkkä ja " tuntosarvet" jatkuvasti pystyssä, joten sinun taustallasi tuo uutinen oli varmasti aika shokki.
Ei mulla kyllä oikein tainnut muuta asiaa sen kummemmin ollakaan, joten mene tästä laittelemaan puhtaita pyykkejä kaappiin...
Ainiin, MIANNILLE oikein paljon onnea hienosti menneestä ultrasta!
himppu rv 12+4
onkohan siinä joku sellanenki juttu, että ku alkaa oottaan, niin haluaa varsinki tuttavapiiris olla se ainut kuningatar jota kaikki ihailis ja ihastelis ja kyselis ja oottas sitä vauvaa? Ainaki mulla oli sellanen olo sillon ku esikoista ootin.. jotenki tuntu ku samana vuonna muutaman kk välein synty kavereille vauvoja tosi monta, tuli välillä sellanen olo et miks teijän pitää yhtäaikaa oottaa, et mä haluan olla yksin se jonka vauvaa ihastellaan ja jota passataan :) Mikä siinä lie...jotain huomion kipeyttä kai. Ja ku ne mielialatki heittelee ;)
Kyllä mä uskon, että siinä on osaksi myös tuollaisia ajatuksia, että haluaisi olla se perhepiirin ainoa odottaja tai jotain...:) Samoja ajatuksia kuin edellisellä ja sitten tuolla aiemminkin..." Miksi just samaan aikaan tarvii olla raskaana?" Nää on tavallaan aika naurettavia juttuja, vaikka ei todella eilen naurattanut ;( Ja sitten vielä kaikki hormonihuurut päälle niin jopas sitä syntyy kärpäsistä härkäsiä HYVIN nopeasti...*huokaus*
Uskon, että tässä ajan kanssa saan etsittyä asiasta myös paljon hyviä puolia....On ainakin sitten hyvin lähellä yksi hyvinkin samoihin aikoihin (LA:ssa ilmeisesti max 1kk ero...mä sentään ekana, heh) syntynyt pikkuinen jne...
En mä jaksa yöuniani menettää tämän asian takia, harmittaa vaan ku pitää sitte möksätä tälläsestä asiasta, vaikka elämä hymyilee aurinkoisempana kuin vuosikausiin :) Että sitä osaa ihminen olla välillä turhamainen, kun pitää vaan valittaa!!!
Mä muutoin selailin äsken " vaunuviidakossa" ja sieltä löyty muutama kivan näköinen malli Teutonialta ja Emmaljungalta....Vaan kun ei ole sitten minkäänsortin kokemusta mikä käytännössä olisi hyvä??? Minkäslaisiin vaunuihin te muut olette tykästyneet? Kertoilkaahan :)
Mutta nyt työt kutsuu, ei voi mitään...Masu täynnä ruokaa niin taas jaksaa :) Muuten eilen illalla menin tyhjällä vatsalla nukkumaankin, kun niin harmitti...:D :D Mies antoi muuten mulle mullittelut anteeksi. Kerroin miten paha mieli mulla on, kun sain hänellekin pahan mielen!!
Mukavaa päivänjatkoa!!
Terkuin: Je_Ni ...taas vaihteeks :D
Huomasiko muut tuon MamaMia (toivottavasti nimimerkki meni oikein) linkki-vinkki sivuille, josta voisi tilata kotiin sellaisen Dopplerin sydänäänten kuuntelua varten. Piti heti laittaa linkki miehellekin ja vihje mukana, kun olisi tuo äitienpäiväkin tulossa ;)
Kirjoittelen minäkin pitkästä aikaa!
Ymmärrän kyllä Jeniä hyvin. Itse yritettiin melkein 1,5 v tätä ekaa ja kyllä mua jotenkin riipaisee, kun kuulee kavereita, joilla on tärpännyt ekasta kierrosta. Jotenkin ihan vinksahtaneesti ajattelee, että kyllä pitäisi kaikkien joutua edes pari kiertoa odottamaan niin osaisi paremmin arvostaa raskautta ja sitä, että lapset ei oo todellakaan itsestään selvyys. Vaikka tosiasiahan on, että osaa sitä arvostaa ilman yrityksiäkin:) ihmisestä niin riippuu! Mutta ymmärrän Jeniä kyllä! Uskon 100 % että ajatukset muokkautuu ajan myötä ja kun oma vauveli on maailmassa niin oma lapsi on konkreettista ja osaat jo alkaa iloita muidenkin raskauksista!
Mä puolestani oon todella iloinen, että en ole kaikkien keskipisteenä, ainoana odottajana. En kestäisi niitä kaikkia kyselyitä! Nytkin olen noin miljoona kertaa saanut kuulla, kuinka pitäisi syödä kahden edestä! No, toistaiseksi vielä naurattaa noi jutut. Oon kyllä aika kärsivällinen, antaa muidenkin hössöttää!:) Mulla on kolme hyvää kaveria, jotka saa myös syksyllä vauvan, tosi ihanaa päästä kauppoihin ja höpiseen vauvajuttuja niiden kanssa, kun noita " vauvattomia" ei viitsi määräänsä enempää kiusata raskausoirevalituksilla tai muilla vauvahömpötyksillä!
Ja riitelemisestä... siitä onkin vähän kokemusta. Me ei kauheesti riidellä yleensä ottaen, mutta sitten kun riidellään niin huhhuh, voi kestää päiviä. Mä mökötän itse ehkä viisi minuuttia, mutta mies voi mököttää päiviä ja sekös mua ärsyttää! Jotenkin ajattelin, että tän odotuksen - jota niin pitkään jo odotettiin - pitäisi olla elämän ihaninta aikaa! Ja me kun riidellään vaan. Tajusin jotenkin, että ei se miehelle oo ihan sama juttu. Se epäilee, että oma elämä on ohi, ei pelejä, ei reenejä, ei kavereita... Se tietysti suhtautuu erilailla tähän odotukseen, ei sillä oo mahanipistyksiä, se ei tunne vauvaa eikä näe eikä koe asioita niin kuin minä. Kai noilla miehillä kestää asian käsittely vähän kauemmin ja tajusin,että taitaapa meidän miestä vähän ahdistaakin. No, juteltiin vähän asiasta, ja yritän suhtautua mieheen pikkuisen kärsivällisemmin. Jos hänkin sitten yrittäisi suhtautua mun ailahduksiin myös kärsivällisesti:)
No, enempää en kirjoita, ettei tule romaania! Mutta aika paljon tämä muuttaa itseä, miestä ja koko pakettia:)
Iloista huhtikuun alkua kaikille! Eiköhän se aurinko ja kevät sieltä lähiviikkoina astu esiin!
terveisin Alisa
Ekaksi kiitos kaikille kannustajille & onnittelijoille! Oli kyllä jotenki ihanaa nähdä, että kaikki hyvin. MUTTA sellaista valtavaa hellyyspuuskaa en nyt saanut niinkuin edellisiä odottaessa. Se tässä vähän mietitytti. Siis ei tullut sellaista " ihanaa, tuossa on mun vauva" -tunnetta vaan enempiki niinkuin ois jotain ihan ulkopuolista otusta tuijottanut. No, se ehkä liittyy tosiaan siihen, että tämä on täys yllätysvauva ja siihenkin, että välillä todella pelottaa, miten jaksaa neljän kanssa jne. Kyllä aika varmaan tekee tehtävänsä.
JENI: Minä ymmärrän oikein hyvin tunteesi! Onhan se täysin ymmärrettävää, että kun vuosia ja taas vuosia haaveilee siitä raskaudesta, niin haluaisi sitten täysin rinnoin viimein nauttia siitä eikä jakaa sitä huomiota muiden kanssa. Myös se, että toisen vauva ei ole ns suunniteltu, vaikuttaa varmasti asiaan. Muistan hyvin, kun yritimme toista lasta (2v 9kk tarkalleen meni ehkäisyn lopettamisesta plussatestiin) ja sillä aikaa monet miehen sukulaiset sai 2 lasta peräperää. Tuli niin epäoikeudenmukainen olo. Nyt sitten olen siinä toisessa asemassa, että jouduin itse kertomaan lapsettomuudesta kärsiville kavereilleni odottavani yllätysvauvaa. Ja sekin tuntui minusta ainakin yhtä pahalta. Uskon kuitenkin, että teillä vielä ajan kanssa tulee olemaan paljon mukavia hetkiä siskosi kanssa, kun voitte jakaa odotus- tai vauvatunnelmia. Anna vaan tosiaan kaikkien tunteiden tulla, ei niitä pihtaamaankaan kannata alkaa ;)
Öö...nyt aivan unohdin mitä muuta mulla piti kirjoittaa.. Ei muistu mieleen ei. No, täytyy palata vielä illalla asiaan, jos tulee mieleen.
Mianni 11+4 (tosin sen ultran mukaan 10+3..)
Ja lääkäri neuvolassa..Aamulla kuulu jo sydänäänet ja lääkäri ihmetteli kohdun isoa kokoa.No mähän olin ihan varma et kaks olis mutta kyllä siellä yksi viipeltäjä oli.Niskaturvotusta oli 1,3mm Ja vastas päivälleen viikkoja.
Papakin otettiin sit nyt ja tuo kohtu oli tosiaan jo napaan asti.
Kiva että Miannallakin kaikki oli hyvin ja voin sanoa noihin tuntemuksiisi että sama täällä,viimeksi oikein itketti mutta nyt olin vain iloinen että kiva kun kuului..ja kaikki oli hyvin.
Neljännen tai useamman lapsen odottajalle olis sellasta asiaa että oliko teilläkin tuo kohtu jo " venähtänyt" ?
Wades & Natika 12+2
olen huomannut että oon ihan yhtä innoissani tästä raskaudesta kuin ensimmäisestäkin aikoinaan,tuli vaan mieleen kun eräs" pöllö" terkkari mulle hymyssä suin lateli jottei tarvii olla huolissaan vaikka välillä saattais ihan unohtaa olevansa raskaana ja ettei niitä raskausviikkoja niin enää jaksa laskella.(toisen lapsen kohalla)tais täti puhua omasta puolestaan!tämä ainakin on mulla 24t ajatuksissain+pahoinvointikin pitää huolen ettei tätä unoha..=)eilen oli eka ultra ja ahh!kuinka ihana tunne kun siellä 4cm.mittainen kaveri pyöri ihan hirveesti ja kädet ja jalat heilui!ja sydän sykki!kyllä helpotti nähdä hänet.vaikken kyllä ole olono puolesta epäilly onko siellä elämää.mut on se niin ihmeellistä!no moi.rv.10+6!!