Lue keskustelun säännöt.
Miten selvisit raskauspahoinvoinnista?
03.06.2009 |
Menossa on nyt rv7 ja odotan kolmatta lasta. Raskauspahoinvointi oli kahdessa ekassa aika pahaa ja kesti pitkään. Ekalla rv16 asti ja tokalla rv22 asti. Muutamia viikkoja meni melkeimpä vuodepotilaana, ei sairaalassa kuitenkaan.
Miten te muut olette kestäneet raskauspahoinvoinnin yli? Onko puoliso tukenut ja ymmärtänyt? Jos on lapsia kotihoidossa, niin miten olette jaksaneet pyörittää arkea heidän kanssaan päivät? Oletteko saaneet apua keneltäkään, esim. lastenhoitoon tai kotitöihin?
Minulla on nyt alkanut pahoinvoinnit ja pelkään jo etukäteen, että miten tämä meidän elämä oikein tulee onnistumaan... Lapsi on tosi toivottu ja haluttu, mutta mieli on maassa sen takia, kun ei pahoinvoinnin vuoksi jaksa eikä pysty hoitamaan oikeastaan yhtään mitään normaaliin tapaan. Lapset meillä on 4,5v poika ja kohta 2v tyttö, ja ovat kotihoidossa. Vertaistukea kaivattaisiin, miten selvitä tämän raskaan vaiheen yli!
Kommentit (7)
Jotenkin vain tuli nyt viidennessäkin raskaudessa luovittua päivästä toiseen, mies pitkiä päiviä töissä, minä kotona 2.5-vuotiaan ja 5-vuotiaan kanssa. Lisäksi koululaiset ekalla ja tokalla. Pahonvointia kesti viikoille 16-17, kuten aiemminkin. Nyt kyllä ajattelin, etten enää koskaan halua samaa kokea eli ei enempää lapsia. Kamalinta aikaa raskaudessa ja elämässä ylipäätään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain apua homeopatiasta. Hain luontaistuote kaupasta Cocculus rakeita ja pian alkoikin olo paranemaan. Sain syötyä paremmin, kun sitä ennen en oikeastaan syönyt lainkaan. Mikään ei mennyt alas :( Paino tippui myöskin alkuraskaudessa mahtavasti vaikken oksentanut kuin pari kertaa. Olo oli vain niin hirveä että oli turha kuvitellakkaan että jotakin olisi syönyt.
Mutta suosittelen kokeilemeen niitä Cocculuksia :)
Minua auttoivat pakastemarjat ja mehujää
Suosittelen kokeilemaan akupunktioita raskauspahoinvointiin. Itse kävin alkuraskaudessa akupunktiossa muiden syiden takia, ja kun mainitsin pahoinvoinnista hoitaja laittoi muutaman neulan lisää sitäkin vaivaa helpottamaan. Auttoi heti ja olo pysyi hyvänä tai vähintään kohtuullisena noin 5-6 päivää. Aku ei auta kaikkia eikä kaikkia yhtä tehokkaasti, mutta aina kannattaa kokeilla, sehän on vaaraton hoitomuoto. Jos piikit pelottavat, niin voin sanoa että ei satu, akupunktiota voi antaa myös ilman neuloja, mutta ei ole ehkä aivan yhtä tehokasta. Kannattaa tietenkin varmistaa, että hoitaja tietää mitä tekee, ettei ole ensi kertaa tällaista vaivaa hoitamassa.
mutta sen olen huomannut, että jos vain voi levätä enemmän, se auttaa vähän. Jos pystyy nukkumaan vähän tavallista pidempiä yöunia ja huilimaan pikkuisen aina "kohtauksen" yllättäessä, vaikka 10 min (mulle tulee hetkittäin näitä huonoja oloja).
Ongelma on, jos ei pysty lepäillä. Harva töissä pystyy.
Mulla on ymmärtäväinen mies, mutta ei hän ole oikein tottunut siihen, että en saa yhtä paljon aikaiseksi kuin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin voimakkaasta alkuraskauden pahoinvoinnista ja kokeilin kaikki keinot, mitä koskaan kukaan on kokeillut raskauspahoinvointiin. Olo ei helpottanut, kuin ehkä hetkellisesti. Itkin pahaa oloani päivittäin. Netistä löysin kokemuksia rannekkeista, ja ajattelin että "viimeinen (turha) keino". En edes kehdannut tuttavilleni kertoa turhakkeista, jotka maksoivat minulle 28e (sis pk). Kun laitoin rannekkeet ensimmäistä kertaa ranteisiini- odotin jännittyneenä sen 2 minuuttia, jonka jälkeen (jos ja kun) olon luvattiin helpottavan. Petyin- 2 minuuttia meni ja olo oli yhtä hirveä. Säälin itseäni. Kun noin 5 minuuttia oli kulunut- karuselli ei enää pyörinyt. Se tunne, kuin olisi juuri pyörinyt karusellissa, loppui siihen paikkaan. Olin onnessani. Siis ne AUTTOIVAT SITTENKIN ja viimeinen keino olikin osottautunut minulle parhaaksi keinoksi. Siitä eteenpäin kuljin ylpeänä rannekkeet ranteissa, vaikka lyhythiaisessa paidassa. Rannekkeista tuli parhaat ystäväni, enkä ollut niistä erossa edes öisin.
Toivon, että joku sai tästä uuden vinkin pahoinvointinsa helpottamiseen. En toivo, että kukaan joutuu kärsimään siitä, kuten minä jouduin. Kaikillahan nuo rannekkeet ei valitettavasti toimi, mutta suosittelen kokeilemaan!
Eka raskaus oli suht helppo alussa, ei pahemmin ollut huono olo. Toista kun odotin, niin oli todella karsee olo. Laihduin, vaikka en oksentanut, mutta en saanut mitään alas. Siinä vaiheessa kun nestettä meni litra/vrk sain Primperan, mikä oli kun taivas mulle. Paha olo väistyi niin että sain syötyä ja juotua. Nousin jopa yöllä syömään jugurttia, ettei olo olis ihan hirvee aamulla. Nyt odotan kolmatta yksin, ja menin heti lääkärille (tutulle), joka kirjoitti mulle Primperaan siinä vaiheessa kun pahoinvointi taas alkoi. Toisessa raskaudessa olo oli etova läpi raskauden, kun taas nyt paha olo meni aika nopeasti ohi.
Jos on omasta mielestä niin järkky olo, ettei kestä,niin kannattaa pyytää lääkettä. Ei se sitä pahoinvointia kokonaan ota pois, mut saa ainakin nukuttua ja syötyä, ja pidetty pahoinvointia kurissa.