Aina mulle käy näin, teen suurimman työn ja viimeistelijä kerää kiitokset
Kissa kiitoksella elää, mutta silti. Jotenkin tuntuu pahalta. En kerro mistä on kyse, mutta vähän sellainen vaikka että mä rakennan pihamajan, laitan ikkunat ja ovet paikoilleen, maalaan sen. Sitten tulee viimeistelijä ja laittaa jotkut kukat paikalleen, kuvan siitä facebookkiin ja saa kehut, kuinka hän on viitsinyt tehdä suuren työn. En oikeastaan halua omaa nimeä julkisuuteen, mutta ärsyttää, että pienen homman tekijä ilmoittautuu koko työn tekijäksi. Enkä oikeastaan halua kiitosta, vaan olisi kiva, että kerrottaisiin, että muut on tehneet sen pohjatyön, ilman nimiä.
Kommentit (3)
Kai se olisi häntä nostettava. En kaipaa kehuja, ja julkisuutta kartan. Teen toki mielelläni, mutta se jotenkin korpeaa, että joku rinta pöyheänä ilmestyy kuin olisi tehnyt kaiken. Kyseessä on ihan vapaaehtoistyöt, joita tykkään tehdä. Mutta en tykkää toisten tavasta väitellä julkisuudessa, että he tekevät kaiken. Enkä kyllä ole ainoa, on muitakin hiljaisia tekijöitä, joiden panosta ei arvosteta, ei edes huomata. Mä olen sitten kehunut näitä, omallakin kustannuksellani. Ei sillä niin väliä, jos mua ei tarvita, hyvähän se on, että tekijöitä on, mutta kun tekisivät myös muutakin kuin sitä pientä loppuhommaa. Mutta koskaan ei siihen perustehtävään löydy porukkaa, kunnian ottamiseen löytyy aina.
Yritä jotenkin tuoda oma työpanoksesi muidenkin tietoon. Jossain vaiheessa sua ei muuten enää tarvita ollenkaan, kun sen Pirkko-Liisa "on niin näppärä" ja saa paljon aikaan!