Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin kilttinä olemisen. Aloin antaa takaisin. Onko paha?
Raippa
09.09.2017 |
Olen siis jo vanhempi äiti-ihminen. Aikuiset pennut hyppii silmille. Samoin töissä ja harrastuksissa ollessa. Nyt viimeinkin älysin, että mun ei tarvii myötäillä ja hymyillä ja komparatiivi muiden juttuja. Mua siis pidetään jotenkin vakaana, koska olen auttavan en ja yleensä iloinen. Osaan työni. Osaan myös harrastukseni. Pentujen käytös on tietysti minun virheenä, mutta yksinhuoltajana en parempaan pystynyt, nähtävästi.
Aloin tylyttää. Lähdin pois paikalta enkä ilmoita kenellekään, missä vietän muutaman päivän. Lapsellistako? Ehkä niinkin, mutta en lähde ovet paukkuen.
Töissä sanoin tietäväni sen, että ruoka- ja kahvitaukoja ei anneta työnantajalle duunina. Tällaisesta tultiin muistuttamaan. Olin pitkään työtön enkä oleta saavuttavani vakipaikkaa, mutta teen töitä tekemisen riemusta. Ilmeisesti muilla ei ole ollut kokemuksia irtisanomisista yms.
Harrastuksessa erään ihmisen vyöryessä henkisesti päälleni, siis kun hän haluaa opettaa ja hallita minua lapsukaista, lopetin hänelle puhumisen. Olin jo aiemmin sanonut, että kiitos mutta minulla on jo äiti. Pari päivää sitten yritti tehdä itseään tykö kehumalla rannekoruani. En vastannut mitään. En kuullut mitään. En tiedä ymmärsikö, etten halua hänen kanssaan yhteistyötä yhtään enempää kuin on pakko.
Onko paha? Korostan, että kyse ei ole lapsellista tuiskimisesta. Otan vain elämäni omaan haltuuni.
No niin: alkaakaapas arvostella!
Kommentit (72)
Jotkut eivät tosiaan osaa sanoa EI ihan normaalilla äänellä ja mielentilalla. Sen sijaan pitää raivota ja vetää tilanne ihan yli. Itse tein vastaavaa kuin ap pari kertaa, mutta olin teini tai parikymppinen. Aikuisena osaa ihan luontevasti pitää rajat ja olla ihmisten kanssa kanssakäymisissä. Ja jopa sanoa ei, jos jokin ei sovi minulle tai raja tulee vastaan. Kaikki kunnioittavat rajojani kun olen itse ystävällinen mutta määrätietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimin aina töissä niin, että vedän rajat ja pidän ne. Suosittelen samaa kaikille. Kaikki eivät vaan pysty samaan, jos osaaminen ei ole hyvä. Ne ressukat, jotka eivät osaa hommiaan, joutuvat matelemaan muiden edessä saadakseen omat työnsä tehtyä. Läpinäkyvää ja säälittävää, kun apua saadakseen on yhtäkkiä kehuttava toisen puseron väriä tai kampausta ym.
Raippa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi vähän miettiä mikä juttu itsessä on vialla jos bensamittarillakin täytyy suorastaan raivota. Oikeasti raivoamiseen ei ole hirveän monia syitä. Raivoaminen johtuu omasta itsestä ja luulosta että itse on maailman tärkein ihminen. Suurinta osaa ei kiinnosta vitttujakaan sun bensisraivoamiset.
Niin - sitäpä minäkin ihmettelin, miksi naisen piti minulle alkaa raivota. Bensamittareita oli useampia valittavana, eikä missään niistä lukenut etuoikeutettujen henkilöiden nimiä. Annoin siis takaisin!
Ap
Ei vaan ihmettelemme sinun epänormaalia toimintaasi bensamittarilla. Tukit sen selvästi kiusallasi. Ei tervettä.
Oletko ao miettinyt että sinulla voisi olla autismin kirjon häiriö? Ongelmasi, ärsyyntymisesi ja käyttäytymisesi sosiaalisissa tilanteissa kuulostavat aika tutuilta, mitä nyt lähipiirini mietin. Ihmiset tulkitsevat käyttäytymisesi väärin, koska sinulla on erilainen tapa kommunikoida. Mm. Puhumisen yhtäkkiä lopettaminen kesken smalltalkin ja stop-merkin näyttäminen tutustujalle kuulostavat autistisilta menettelytavoilta. Loogisia reaktioita tilanteisiin jollain tasolla, mutta normi-ihmisille hämmentäviä reaktioita...
Tv. Autistin avokki, miniä, kaveri, jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omien rajojen laittamiseen ja etsimiseen kuuluvat pienoiset ylilyönnitkin. Se on selvä. Kum yrittää yksin pärjätä lasten kanssa, joutuu tekemään sellaisia kompromissejä joista ei ehjän perheen vanhempi tiedä mitään. Itsekin väsyin kun lapseni sairastui 10.vuotiaana. Teini-ikä painoikin sitten hänellä hurjasti päälle, varmasti osaksi siksi, että itse olin niin väsynyt KAIKKIEN asioiden hoitamiseen. Nyt meillä on lapsen kanssa välirauha, mutta jos hän ei ikinä tule ymmärtämään millaista minulla on ollut, eikä kokemaan empatiaa minua kohtaan, niin aikuisena olkoot olematta tekemisissä kanssani kokonaan. Itse en aio yhtään huonoa käytöstä suvaita enää hänen puoleltaan kun hän teiniydestään kasvaa yli. Mieheni on ainoa henkireikäni, ja hänen ansioistaan olen jaksanut viime vuodet hengissä edes. Jos hänestä ero tulee, tai hän vaikka kuolee, niin se on soronoo, ja erakoituminen jonnekin pikkumökkiin. Ei kiinnosta kettujakaan.
Minä en ole ollut ns. liian kiltti, mutta olen kyllä vältellyt ongelmatilanteita, ja väistänyt jos mahdollista. Tämän vuoksi varmaan olenkin aika yksin (huom, en yksinäinen). Se vaan on niin että tietynlaisia persoonia arvostetaan ihmistenkesken. Minua arvostetaan kyllä, mutta minusta ei ilmeisesti hirveästi pidetä, olen pelottava, sillä en toimi kuten muut toimivat. Törkeä en muista olleeni, mutta sanoiltani ja teoiltani arvaamaton, ja se pelottaa toisia, kun eivät osaa varautua, eivätkä ennalta tiedä miten suhtaudun.
AP kiittää ja selvittää nyt tähän väliin, että jälkikasvuni ovat AIKUISIA ja tietävät, että olen muualla, en kotona. En koskaan jättänyt heitä yksin selviytymään, kun olivat alaikäisiä. Heidän isänsä on kuollut. Tunsin vastuuni ehkä liiankin hyvin, koska muita vastuunkantajia ei ollut.
Mulla on kavereita ja seuraani halutaan. Olenhan ollut kiltti kuuntelija ja myötäilijä toisten ongelmissa. Tuntuu vain nyt, että se tie loppui. Minä ylilyön tuon naapurin kohdalla tietystä syystä. Toinenkin naapuri kyselee monesti, mitä kuuluu. Syynä on uteliaisuus ja halu mutustella asioitani. Eräs yhteinen, nyt jo kuollut tuttava liittää minut näihin naapureihin. Ei siis lasteni isä.
Sovitaan niin, että olen sekopää. Se ehkä helpottaa paremmin tietäviä. Toivotaan, että muilla järki säilyy paremmin elämän pyörityksessä.
Asioiden monia taustoja on vaikea selvittää palstalla ja siksi on iisiä vetää mutkat suoraksi.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ao miettinyt että sinulla voisi olla autismin kirjon häiriö? Ongelmasi, ärsyyntymisesi ja käyttäytymisesi sosiaalisissa tilanteissa kuulostavat aika tutuilta, mitä nyt lähipiirini mietin. Ihmiset tulkitsevat käyttäytymisesi väärin, koska sinulla on erilainen tapa kommunikoida. Mm. Puhumisen yhtäkkiä lopettaminen kesken smalltalkin ja stop-merkin näyttäminen tutustujalle kuulostavat autistisilta menettelytavoilta. Loogisia reaktioita tilanteisiin jollain tasolla, mutta normi-ihmisille hämmentäviä reaktioita...
Tv. Autistin avokki, miniä, kaveri, jne.
En ole miettinyt. Pari vuotta sitten työskentelin osa-aikaisesti autistilasten parissa. Olisko sieltä tarttunut mahdollisesti?
Minä en smalltalkannut, toinen halusi jälleen kerran smalltalkata. Stop-merkkini johtui siitä, että henkilö, joka on samassa harrastusryhmässä, rikkoi minun fyysistä koskemattomuuttani jälleen kerran. Harrastus vaatii keskittymistä. En jaksanut enää sitä. Hän lopetti ja väistyi omaan tilaansa, onneksi. Kyse on hieman vanhemmasta henkilöstä.
Jaahas.
Tähän se nyt jäi.
Pari sivullista keskusteluun osallistujista on sitä mieltä, että ei ole paha, jos lopettaa kilttinä olemisen.
Muut ovat ihan toista mieltä aloittajasta ja haluavat alkaa riidellä.
Kiitän kovasti kaikkia keskustelijoita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hienoa olet löytänyt omanarvon tuntosi. Osalla meistä on sellainen temperamentti, että kiihtyy 0:sta sataan kahdessa sekunnissa. Siinä ei silloin puhuta vaan toimitaan. Kyllä, vittumaisille voi vittuilla takaisin. Törppöjä voi ja saa ojentaa. Kaupoissa voi komentaa kovaan ääneen, toimii. Maailma on täynnä ihmisiä, joita on kiva ojentaa. Plussana hyvä mieli. Olen ikäni ollut eräänlainen järjestysmies. Anna mennä vaan, ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hienoa olet löytänyt omanarvon tuntosi. Osalla meistä on sellainen temperamentti, että kiihtyy 0:sta sataan kahdessa sekunnissa. Siinä ei silloin puhuta vaan toimitaan. Kyllä, vittumaisille voi vittuilla takaisin. Törppöjä voi ja saa ojentaa. Kaupoissa voi komentaa kovaan ääneen, toimii. Maailma on täynnä ihmisiä, joita on kiva ojentaa. Plussana hyvä mieli. Olen ikäni ollut eräänlainen järjestysmies. Anna mennä vaan, ap.
Sä oot ihana! Mä opettelen näitä juttuja ... ja aion onnistua. Kiitos ja suloista sunnuntaita sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuo että pitää puolensa tuo pelkkää etua sinulle. Verenpaine laskee, et kerää sisällesi negatiivisia tunteita. Ryhti suoristuu. Ei kai ne tykkää, kun et anna enää hyppiä silmille, mutta so what.
Terv. 66/50
Sairaalta kuulostaa. Ja eipä yllätä et naiset on niin paljon tällaisen kannalla....
Miten sitä omaa paikkaa on vaikea ottaa sillei sivistyneesti ja tasapainoisen ihmisen tyyliin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuo että pitää puolensa tuo pelkkää etua sinulle. Verenpaine laskee, et kerää sisällesi negatiivisia tunteita. Ryhti suoristuu. Ei kai ne tykkää, kun et anna enää hyppiä silmille, mutta so what.
Terv. 66/50
Ap on negatiivinen ku mikä! Ei terveen ja hyvinvoivan tarvitse tuolla tavalla käyttäytyä.
Ei täällä kukan ole pitänyt pahana asiana lopettaa kiltteilyä. Ap:n tapa tehdä se ei vain vaikuta kovin terveeltä.
Esim. naapurin kanssa oi hyvin vaihtaa muutaman sanan ilman että kukaan stalkkaa ketään. Mitä kuuluu -kysymyksiin ei yleensä edes odoteta mitään syvällistä vastausta, van ihan vaan "kiitos hyvää, entä itsellesi. Onpa hieno ilma." Jos naapuri utelee, vastataan "En mielelläni juttele yksityisasioista. On muuten aika pilvista, mahtaako tulla sade. Voi mutta bussi lähtee kohta, täytyypä mennä." EIKÄ tuijoteta mykkänä ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, hienoa olet löytänyt omanarvon tuntosi. Osalla meistä on sellainen temperamentti, että kiihtyy 0:sta sataan kahdessa sekunnissa. Siinä ei silloin puhuta vaan toimitaan. Kyllä, vittumaisille voi vittuilla takaisin. Törppöjä voi ja saa ojentaa. Kaupoissa voi komentaa kovaan ääneen, toimii. Maailma on täynnä ihmisiä, joita on kiva ojentaa. Plussana hyvä mieli. Olen ikäni ollut eräänlainen järjestysmies. Anna mennä vaan, ap.
Anteeksi, mut pidän tällaisia ihmisiä hieman pöpeinä. Mitä iloa tuottaa epäkohtelias ja töykeä käytös?! Eikö asioista voi huomauttaa asiallisesti? Suurin osa ihmisten mokista on kuitenkin ihan inhimillisiä. Ja varmaan itsekin teet virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hienoa olet löytänyt omanarvon tuntosi. Osalla meistä on sellainen temperamentti, että kiihtyy 0:sta sataan kahdessa sekunnissa. Siinä ei silloin puhuta vaan toimitaan. Kyllä, vittumaisille voi vittuilla takaisin. Törppöjä voi ja saa ojentaa. Kaupoissa voi komentaa kovaan ääneen, toimii. Maailma on täynnä ihmisiä, joita on kiva ojentaa. Plussana hyvä mieli. Olen ikäni ollut eräänlainen järjestysmies. Anna mennä vaan, ap.
Tällaisista ihmisistä mä mun lapsiani varoitan. Kun tällaisiin törmää joskus väistämättä. Kerron, että kaikki eivät voi kovin hyvin, kun kokevat oikeudekseen kohdella muita näin. Asiat on aina mahdollista hoitaa monella eri tavalla.
Rajojen vetämiselle iso, iso huraa! Se on parasta mitä itselleen ja hyvinvoinnilleen voi tehdä. Toisinaan voi olla varsin epäsosiaalinen ja epänormatiivinenkin - jos sen viestii selvästi ja rehellisesti muille. Omalla kohdallani rajojen vetämisen alkuvaiheessa meni välillä överiksi suuntaan ja toiseen. Välillä jätin turhaan sanomatta miksi toimin niin kuin toimin ja toisinaan selitin liikakin. Nyt olen oppinut kultaisen keskitien ja sen, että useimmiten saa ymmärtävän vastauksen ja reaktion, jos antaa toiselle mahdollisuuden. Harva jää ärsyttävästi roikkumaan viereen, jos hänelle sanoo rehellisesti, että " minusta tuntuu kiusalliselta/pahalta, että tulet noin lähelle. On kiva, että autat, mutta nyt juuri en tarvitse apua. Sovitaanko niin, että pyydän, jos tarvitsen? Saisinko keskittyä nyt tekemiseeni?" Suurin osa hämmentyy ja poistuu. Rehellisyyteen ei ole totuttu. Mutta vaikenemisella ei vielä kerro ihmiselle mikä hänen toiminnassaan tai olemisessaan ärsyttää tai hiertää. Naapurillekin voi sanoa, että minulle riittää moikkailu kadulla, en ole smalltalk ihmisiä. Sano ystävällisesti ja minä-viestinnällä se, mitä ajattelet. Minä koen...minusta tuntuu... minä ajattelen, että... tms. Nuo aloitukset auttavat rehellisyyteen - niiden jälkeen voi sanoa melkein mitä vain, kunhan on normaalin huomaavainen ja ystävällinen. Ne kun ovat "vain" sinun tuntemuksiasi, kokemuksiasi tai ajatuksiasi. Mutta sellaisenaan ja kuultuna, ne voivat hyvinkin muuttaa kokonaisuutta. Näin minä ajatettelen ja koen.
Tässä sinulle luettavaksesi minun blogipostaukseni ylikiltteydestä.
https://helmathulmuten.wordpress.com/2017/09/03/eroon-ylikiltteydesta/
Älytöntä huutaa vieraille lapsille. Aikuisille et tietenkään uskalla huutaa.
Ei se ole iästä kiinni, jos pitää ojentaa vaikka korottaen ääntä. Olen synnynnäinen kurinpitäjä, myös ammattini olen valinnut taipumusteni mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Niin - sitäpä minäkin ihmettelin, miksi naisen piti minulle alkaa raivota. Bensamittareita oli useampia valittavana, eikä missään niistä lukenut etuoikeutettujen henkilöiden nimiä. Annoin siis takaisin!
Ap