Lopetin kilttinä olemisen. Aloin antaa takaisin. Onko paha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täh? Teet töitä palkattomalla ruokatunnilla?  En yhtään ihmettele että työkaverit huomauttaa. Meillä on kielletty tehdä töitä omalla ajalla, on vastuukysymys.

Väitä nyt vielä, ettei ruokatunnilla ole vakuutukset voimassa. 

En väitä. Meillä on työ jossa ollaan mm. vastuussa ihmishengistä. Jos tulee eteen tilanne että teenkin töitä kun listassa minulla on ruokatauko joka on omaa aikaa ja palkaton. Ja sitten sattuukin jotain ja olen syytteessä että toimin tilanteessa väärin niin se ainakaan helpota tilanteen tutkimista että olen tehnyt mokan omalla ajallani ja omin luvin. Meillä ei tehdä töitä silloin kun ei ole työaika.

Useilla aloilla ei voi vain lähteä ruokatunnille, kun kello kilahtaa. Eli ruokataolla ei ole merkittyä kellonaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että olet sinut negatiivistenkin tunteiden kanssa ja sinulla on halua näyttää ne. Toimintasi on kuitenkin passiivis-aggressiivista, ja edelleen tavallaan kierrät suoraan puhumisen ja muille sinun rajojen näyttämisen. Oma olosi paranee, kun paikalta lähtemisen sijaan opit sanomaan: "Ei" "Minä en aio kuunnella tuollaista käytöstä, se loukkaa minua" "Minä en tarvitse tähän opastusta, antaisitko minun tehdä rauhassa". Mykkäkoulu ja paikalta lähteminen ovat hyvin passiivisia vihanosoituksia ja sinun olisi hyvä opetella ihan oikeasti kertomaan ja näyttämään, kun sinun rajojasi rikotaan.

Itse teen molemmat ja väitän, että sanot mitä vaan niin ei sillä ole merkitystä, jos joku haluaa jyrätä. Paikalta poistuminen edes huomataan.

Aika moni meistä naisista on kasvatettu miellyttäjän rooliin ja jossain vaiheessa on pakko laittaa rajat. Verratkaa miten teidän veljiä tai miehiä kohdellaan. Siis ihan oikeasti. Vieläkin naiset huoltaa, hoitaa passaa nielee toisten kiukut jne.

Ihan hyvä, mutta sun olis pitänyt ryhdistäytyä jo silloin, kun kasvatit lapsia. Olet ollut niillekin nyökyttelevä kynnysmatto, ja jäänyt rajat asettamatta? Ne olis ollut rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Kuten johtajien sanonta menee: haluatko olla pidetty vai kunnioitettu?

Arveletko ap :n olevan kunnioitettu. Usein ihmiset, jotka kokevat olleensa kynnysmattoja päätyvät toiseen äärilaitaan. Saavat suhteettomia raivareita, ovat kuin teinejä. Vaihdevuosilla voi olla osuutensa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet

Tulihan se sieltä.

Naisella on joko vaihdevuodet, raskaana tai ainakin kuukautiset, jos ei suostu kynnysmatoksi, vaan ottaa oman paikkansa ja arvostuksensa.

Ja tätä samaa mantraa on veisattu jo vuosituhansia ja monet vielä uskovat.

Kumma kun miehellä ei ole vastaavaa ongelmaa, vaikka kukaan ei kynnysmatoksi suostu, niin iso on ego.

Ap. onnea valitsemalle tielle.

Miksihän minä en ole ollut koskaan kynnysmatto, en rähise ihmisille, en katoile. En koe, että muut tylyttävät minua. Osaan sanoa ei.

Huono tyyli varsinkin työpaikalla. Itse olen käyttäytynyt noin ja olen mm saanut yt-potkut ja toisessa paikassa joutunut inhotuksi ja suljetuksi osittain työyhteisön ulkopuolelle.

Ap:

Kiitokset tsempistä! Ilahdutti!

Vaihdevuosista ei nyt ole kysymys.

Olen ylläolevan tavoin samanlainen, että olen sietänyt sietämättömyyttä sietämättömän kauan. En koe olevani kuitenkaan mikään reppana.

Jämäköitymisestä on kysymys. Iloista, ystävällistä, hymyilevä naamaa ei oteta tosissaan. Vielä kun on parikymmentä kiloa ylipainoa, niin kevyesti dissataan. Kyllä ulkonäkö sanelee ensivaikutelman.

Olen se tyyppi, joka tähän asti olen katsonut ihmistä silmiin, vierastakin. Nyt opettelen tuijottamaan katua, en vilkuile kasvoja. Tähän asti olen ollut se, jolle tullaan selittämään kaikkea sekavaa ja kyselemään opastuksia paikkaan a ja b. Etenkin känniset ja sekopäät ottavat silmiin katsomisen kutsuna. Tiedän erään toisen samanlaisen ihmisen. Hän on pappi ammatiltaan. Minä en ole.

Joskus aiemmin pystytin näkymättömän muurin ympärilleni ja pidin reviirini omani, mutta johtuiko sitten lapsista vai mistä, mutta muuri murtui.

Olen päässyt erään epämiellyttävän henkilön kanssa jopa niin pitkälle, etten olisi ikinä uskonut itsestäni. Tämä henkilö halusi tutustua minuun, minä taas en. Kyse siis naapurista. Hein sanominen riittää mielestäni meidän välillämme. Hän vaan jatkoi tutustumista keksien kaikenlaista. Lopulta ojensi kätensä ja sanoi nimensä. Minä en muka huomannut. Sanoi uudestaan käsi ojossa ja kysyi olenko NN? Minä tuijotin kättä enkä vahvistanut asiaa. En siis halunnut tutustua. Käytökseni oli törkeää, mutta henkilö oli jo melkein stalkannut minua. En halua tutustua siis. Hän haluaisi minusta irti jotain, mitä voisi mutustella muiden naapurien kanssa.

Tämä harrastukseni. Minun omaa tilaani, fyysistäkin, loukataan. Tullaan rähmimään päälle ja opettamaan asioita, jotka kyllä osaan. Viimeksi tosiaan muutuin kuuroksi. Olkoon vain passiivis-aggressiivista, mutta se on varoitus minun puoleltani. Jos tämä vielä kerran tökkii minua käsivarteen tai vastaavaa, niin pyydän kovalla äänellä häntä lopettamaan. On sellainen tyyppi, jota pitäisi lyödä kirveellä päähän että ymmärtäisi ettei hänellä ole valtaa muuhun kuin itseensä. Olen jo pari kertaa tehnyt hänelle stop-merkin kädestäni. Muillakin on vaikeuksia hänen kanssaan, mutta minä en siedä enempää.

Tosta bensisjutusta tuli mieleeni tapaus muutaman vuoden takaa. Oli 6 hanaa ja ajoin tankkaamaan siihen, joka minulle silloin sopi. Taakseni tuli vihaisen ja kiireisen oloinen nainen. Tiedän, että auto pitäisi siirtää tankkaamisen jälkeen, mutta hanoja oli vapaana tuolloin 2-3. Lähdin kävelemään kassalle ja nainen nousi ylös karjumaan minulle. Jatkoin matkaani, vilkaisin häneen ja etenin kassalle. Kävin vielä vessassa. Tulin takaisin niin nainen raivosi minulle auton siirtämisestä edelleen. Vilkaisin, en vastannut mitään ja ajoin pois. Olen itsekin joutunut kääntämään joskus autoni, että pääsen sopivalle paikalle. Tälle naiselle se ei tainnut sopia. Silloin tällöin muutenkin tekeydyn ulkomaalaiseksi. En ole tyypillisen suomalaisen näköinen. Ei ummarta ...

Moni ei taida tajuta sitä, että töiden tekeminen monen irtisanomisen ja pitkän työttömyyden jälkeen on ihan ihanaa. Kyllä breikkeijä tarvitaan, mutta en seuraa kello kädessä lakisääteisten täyttymistä, mikäli tilanne on kiireinen. Töissä vain eräs henkilö on sitä mieltä nyt, että ei voi luottaa minuun mm. sen vuoksi, että käytän erästä funktionäppäintä, jonka VIERESSÄ on se funktionäppäin, joka kuulemma tyhjentää kaiken. En tiedä minkä kaiken, mutta minun käteni eivät vapise. Niskalenkki ja edes puolinelson hänen pitää minusta saada, etten mene ja tyhjennä koko Internetiä ... Hänhän sen joutuu uudelleen pystyyn nostamaan. Pomo sanoi ettei ole kuullut että tekisin paljon virheitä.

Mitäpä jos ap opettelisit avamaan suusi ja sanomaan mielipiteesi. Nyt näyttä siltä, että lähinnä mökötät ja pidät mykkäkoulua kun kohtaat ihmisen, josta et pidä. Omia rajoja voi varjella myös olemalla asiallinen ja kohtelias, ja silti napakka ja päättäväinen.

Toinen ihminen, varsinkin lähes vieras ihminen, ei ymmärrä mykkäkoulusta mikä sinua ärsyttää. Todennäköisesti ajattelee vain että onpa sinulla huono päivä tai että oletpa ajatuksissasi. Ei sitä osaa yhdistää omaan käytökseen. Reilumpaa olisi opetella sanomaan vastaan. Ensin nätisti ja sitten tiukemmin jos ei nätisti sanominen auta.

Kyllä omien rajojen laittamiseen ja etsimiseen kuuluvat pienoiset ylilyönnitkin. Se on selvä. Kum yrittää yksin pärjätä lasten kanssa, joutuu tekemään sellaisia kompromissejä joista ei ehjän perheen vanhempi tiedä mitään. Itsekin väsyin kun lapseni sairastui 10.vuotiaana. Teini-ikä painoikin sitten hänellä hurjasti päälle, varmasti osaksi siksi, että itse olin niin väsynyt KAIKKIEN asioiden hoitamiseen. Nyt meillä on lapsen kanssa välirauha, mutta jos hän ei ikinä tule ymmärtämään millaista minulla on ollut, eikä kokemaan empatiaa minua kohtaan, niin aikuisena olkoot olematta tekemisissä kanssani kokonaan. Itse en aio yhtään huonoa käytöstä suvaita enää hänen puoleltaan kun hän teiniydestään kasvaa yli. Mieheni on ainoa henkireikäni, ja hänen ansioistaan olen jaksanut viime vuodet hengissä edes. Jos hänestä ero tulee, tai hän vaikka kuolee, niin se on soronoo, ja erakoituminen jonnekin pikkumökkiin. Ei kiinnosta kettujakaan.

Minä en ole  ollut ns. liian kiltti, mutta olen kyllä vältellyt ongelmatilanteita, ja väistänyt jos mahdollista. Tämän vuoksi varmaan olenkin aika yksin (huom, en yksinäinen). Se vaan on niin että tietynlaisia persoonia arvostetaan ihmistenkesken. Minua arvostetaan kyllä, mutta minusta ei ilmeisesti hirveästi pidetä, olen pelottava, sillä en toimi kuten muut toimivat. Törkeä en muista olleeni, mutta sanoiltani ja teoiltani arvaamaton, ja se pelottaa toisia, kun eivät osaa varautua, eivätkä ennalta tiedä miten suhtaudun. 

Ainakin ABC:n bensamittareilla lukee että siirräthän autosi tankattuasi. Arjen huomaavaisuutta että sen siirtää. Jos joku alkaa raivota niin aiheesta raivoaa.

Pitäisi vähän miettiä mikä juttu itsessä on vialla jos bensamittarillakin täytyy suorastaan raivota. Oikeasti raivoamiseen ei ole hirveän monia syitä. Raivoaminen johtuu omasta itsestä ja luulosta että itse on maailman tärkein ihminen. Suurinta osaa ei kiinnosta vitttujakaan sun bensisraivoamiset. 

Kuule, mä en pidä sitä perinteistä mykkäkoulua. Minusta ei hengi raivoa ja loukkaantumista.

Tähänhän juuri tähtään, että kovennan ääntäni. Bit by bit! En ensin näe enkä huomaa. Jos joku kehtaa jatkaa jallittamistaa ja riekkumista ympärilläni, niin aion koventaa linjaani entisestään. Pyydän jättämään rauhaan ohjeistamiselta. Opettelen edelleenkin ein sanomista.

Tuo aikuisten lasteni kohdalla "Rajat on rakkautta" -innovaatio hieman huvittaa. Asiaan liittyy useita seikkoja, joita en selitä palstalla. Sen voin kertoa, että osaltaan liittyy solmimaamme sopimukseen ja siihen, että olen erään testamentin toimeenpanija. En ole siis edunsaaja tai osakas.

Mitä enemmän kirjotat, sitä enemmän kuulostat sekopäältä. Ootko miettiny terapiaa? Ei kuulosta normaalilta käytökseltä.

Ap, pyrkimyksesi on oikea. Tapa, jolla siihen pyrit vaikuttaa mielisairaalta ja sekopäiseltä. Ja kukaan ei arvosta tuollaista käytöstä, ottaa vaan hajurakoa ja perääntyy ihmettelemään, mikä ap:tä vaivaa. Ap sitten vissiin kuvittelee että on saanut arvostusta?

Ap, olet todella kujalla siitä, miten ihmiset, joita kunnioitetaan, käyttäytyvät.

Raippa kirjoitti:

Ap:

Kiitokset tsempistä! Ilahdutti!

Vaihdevuosista ei nyt ole kysymys.

Olen ylläolevan tavoin samanlainen, että olen sietänyt sietämättömyyttä sietämättömän kauan. En koe olevani kuitenkaan mikään reppana.

Jämäköitymisestä on kysymys. Iloista, ystävällistä, hymyilevä naamaa ei oteta tosissaan. Vielä kun on parikymmentä kiloa ylipainoa, niin kevyesti dissataan. Kyllä ulkonäkö sanelee ensivaikutelman.

Olen se tyyppi, joka tähän asti olen katsonut ihmistä silmiin, vierastakin. Nyt opettelen tuijottamaan katua, en vilkuile kasvoja. Tähän asti olen ollut se, jolle tullaan selittämään kaikkea sekavaa ja kyselemään opastuksia paikkaan a ja b. Etenkin känniset ja sekopäät ottavat silmiin katsomisen kutsuna. Tiedän erään toisen samanlaisen ihmisen. Hän on pappi ammatiltaan. Minä en ole.

Joskus aiemmin pystytin näkymättömän muurin ympärilleni ja pidin reviirini omani, mutta johtuiko sitten lapsista vai mistä, mutta muuri murtui.

Olen päässyt erään epämiellyttävän henkilön kanssa jopa niin pitkälle, etten olisi ikinä uskonut itsestäni. Tämä henkilö halusi tutustua minuun, minä taas en. Kyse siis naapurista. Hein sanominen riittää mielestäni meidän välillämme. Hän vaan jatkoi tutustumista keksien kaikenlaista. Lopulta ojensi kätensä ja sanoi nimensä. Minä en muka huomannut. Sanoi uudestaan käsi ojossa ja kysyi olenko NN? Minä tuijotin kättä enkä vahvistanut asiaa. En siis halunnut tutustua. Käytökseni oli törkeää, mutta henkilö oli jo melkein stalkannut minua. En halua tutustua siis. Hän haluaisi minusta irti jotain, mitä voisi mutustella muiden naapurien kanssa.

Tämä harrastukseni. Minun omaa tilaani, fyysistäkin, loukataan. Tullaan rähmimään päälle ja opettamaan asioita, jotka kyllä osaan. Viimeksi tosiaan muutuin kuuroksi. Olkoon vain passiivis-aggressiivista, mutta se on varoitus minun puoleltani. Jos tämä vielä kerran tökkii minua käsivarteen tai vastaavaa, niin pyydän kovalla äänellä häntä lopettamaan. On sellainen tyyppi, jota pitäisi lyödä kirveellä päähän että ymmärtäisi ettei hänellä ole valtaa muuhun kuin itseensä. Olen jo pari kertaa tehnyt hänelle stop-merkin kädestäni. Muillakin on vaikeuksia hänen kanssaan, mutta minä en siedä enempää.

Tosta bensisjutusta tuli mieleeni tapaus muutaman vuoden takaa. Oli 6 hanaa ja ajoin tankkaamaan siihen, joka minulle silloin sopi. Taakseni tuli vihaisen ja kiireisen oloinen nainen. Tiedän, että auto pitäisi siirtää tankkaamisen jälkeen, mutta hanoja oli vapaana tuolloin 2-3. Lähdin kävelemään kassalle ja nainen nousi ylös karjumaan minulle. Jatkoin matkaani, vilkaisin häneen ja etenin kassalle. Kävin vielä vessassa. Tulin takaisin niin nainen raivosi minulle auton siirtämisestä edelleen. Vilkaisin, en vastannut mitään ja ajoin pois. Olen itsekin joutunut kääntämään joskus autoni, että pääsen sopivalle paikalle. Tälle naiselle se ei tainnut sopia. Silloin tällöin muutenkin tekeydyn ulkomaalaiseksi. En ole tyypillisen suomalaisen näköinen. Ei ummarta ...

Moni ei taida tajuta sitä, että töiden tekeminen monen irtisanomisen ja pitkän työttömyyden jälkeen on ihan ihanaa. Kyllä breikkeijä tarvitaan, mutta en seuraa kello kädessä lakisääteisten täyttymistä, mikäli tilanne on kiireinen. Töissä vain eräs henkilö on sitä mieltä nyt, että ei voi luottaa minuun mm. sen vuoksi, että käytän erästä funktionäppäintä, jonka VIERESSÄ on se funktionäppäin, joka kuulemma tyhjentää kaiken. En tiedä minkä kaiken, mutta minun käteni eivät vapise. Niskalenkki ja edes puolinelson hänen pitää minusta saada, etten mene ja tyhjennä koko Internetiä ... Hänhän sen joutuu uudelleen pystyyn nostamaan. Pomo sanoi ettei ole kuullut että tekisin paljon virheitä.

Tuo naapuri vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä. Ei miltään stalkkaajalta. Sä sen sijaan vaikutat ihan sekopäältä, kun pelkkä esittäytyminen naapurille on noin helvetin vaikeaa. Onko sulle yleensäkin NORMAALI kanssakäyminen noin vaikeaa? 

Ei tuo ole mitään omien rajojen vetämistä. Tuo on ihan vaan sekopäisyyttä.

Jämäkkä saa olla, mutta mykkäkoulu on lapsellista. Sinulla on harjoittelemista ihmisten kanssa kommunikoimisessa. Olet mennyt ääripäästä toiseen.

Ymmärsinkö, että katoat (lapsiltasi?) pariksi päiväksi ilmoittamatta? Se ei ole kypsää ja kuka tahansa huolestuisi, mitä sinulle on käynyt.

Ap vaikuttaa näiden uusien kirjpitusten perusteella vähän oudolta ja passiivis-aggressiiviselta. Miksi ihmeessä hän ei voinut esittäytyä vaikka sille naapurille ja vetää vähän small talkia. Se olisi ollut normaalia käytöstä. Nyt hän toimii niin kummallisesti, kuten nuo äänettömät tuijottamiset ja ihme stop-merkit kädellä normaaleissa kanssakäymisissä, että muut varmaan pitävät mielenterveysongelmaisena. Kuulostaa siltä kuin hän haluaisi tehdä kiusaa muille, niinkuin se bensamittari ja näppäinjuttu töissä, eikä suinkaan omien rajojen vetämiseltä.

Ei tarvitse antaa takaisin, voi sanoa ei. Näin normaalisti toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

Raippa kirjoitti:

Ap:

Kiitokset tsempistä! Ilahdutti!

Vaihdevuosista ei nyt ole kysymys.

Olen ylläolevan tavoin samanlainen, että olen sietänyt sietämättömyyttä sietämättömän kauan. En koe olevani kuitenkaan mikään reppana.

Jämäköitymisestä on kysymys. Iloista, ystävällistä, hymyilevä naamaa ei oteta tosissaan. Vielä kun on parikymmentä kiloa ylipainoa, niin kevyesti dissataan. Kyllä ulkonäkö sanelee ensivaikutelman.

Olen se tyyppi, joka tähän asti olen katsonut ihmistä silmiin, vierastakin. Nyt opettelen tuijottamaan katua, en vilkuile kasvoja. Tähän asti olen ollut se, jolle tullaan selittämään kaikkea sekavaa ja kyselemään opastuksia paikkaan a ja b. Etenkin känniset ja sekopäät ottavat silmiin katsomisen kutsuna. Tiedän erään toisen samanlaisen ihmisen. Hän on pappi ammatiltaan. Minä en ole.

Joskus aiemmin pystytin näkymättömän muurin ympärilleni ja pidin reviirini omani, mutta johtuiko sitten lapsista vai mistä, mutta muuri murtui.

Olen päässyt erään epämiellyttävän henkilön kanssa jopa niin pitkälle, etten olisi ikinä uskonut itsestäni. Tämä henkilö halusi tutustua minuun, minä taas en. Kyse siis naapurista. Hein sanominen riittää mielestäni meidän välillämme. Hän vaan jatkoi tutustumista keksien kaikenlaista. Lopulta ojensi kätensä ja sanoi nimensä. Minä en muka huomannut. Sanoi uudestaan käsi ojossa ja kysyi olenko NN? Minä tuijotin kättä enkä vahvistanut asiaa. En siis halunnut tutustua. Käytökseni oli törkeää, mutta henkilö oli jo melkein stalkannut minua. En halua tutustua siis. Hän haluaisi minusta irti jotain, mitä voisi mutustella muiden naapurien kanssa.

Tämä harrastukseni. Minun omaa tilaani, fyysistäkin, loukataan. Tullaan rähmimään päälle ja opettamaan asioita, jotka kyllä osaan. Viimeksi tosiaan muutuin kuuroksi. Olkoon vain passiivis-aggressiivista, mutta se on varoitus minun puoleltani. Jos tämä vielä kerran tökkii minua käsivarteen tai vastaavaa, niin pyydän kovalla äänellä häntä lopettamaan. On sellainen tyyppi, jota pitäisi lyödä kirveellä päähän että ymmärtäisi ettei hänellä ole valtaa muuhun kuin itseensä. Olen jo pari kertaa tehnyt hänelle stop-merkin kädestäni. Muillakin on vaikeuksia hänen kanssaan, mutta minä en siedä enempää.

Tosta bensisjutusta tuli mieleeni tapaus muutaman vuoden takaa. Oli 6 hanaa ja ajoin tankkaamaan siihen, joka minulle silloin sopi. Taakseni tuli vihaisen ja kiireisen oloinen nainen. Tiedän, että auto pitäisi siirtää tankkaamisen jälkeen, mutta hanoja oli vapaana tuolloin 2-3. Lähdin kävelemään kassalle ja nainen nousi ylös karjumaan minulle. Jatkoin matkaani, vilkaisin häneen ja etenin kassalle. Kävin vielä vessassa. Tulin takaisin niin nainen raivosi minulle auton siirtämisestä edelleen. Vilkaisin, en vastannut mitään ja ajoin pois. Olen itsekin joutunut kääntämään joskus autoni, että pääsen sopivalle paikalle. Tälle naiselle se ei tainnut sopia. Silloin tällöin muutenkin tekeydyn ulkomaalaiseksi. En ole tyypillisen suomalaisen näköinen. Ei ummarta ...

Moni ei taida tajuta sitä, että töiden tekeminen monen irtisanomisen ja pitkän työttömyyden jälkeen on ihan ihanaa. Kyllä breikkeijä tarvitaan, mutta en seuraa kello kädessä lakisääteisten täyttymistä, mikäli tilanne on kiireinen. Töissä vain eräs henkilö on sitä mieltä nyt, että ei voi luottaa minuun mm. sen vuoksi, että käytän erästä funktionäppäintä, jonka VIERESSÄ on se funktionäppäin, joka kuulemma tyhjentää kaiken. En tiedä minkä kaiken, mutta minun käteni eivät vapise. Niskalenkki ja edes puolinelson hänen pitää minusta saada, etten mene ja tyhjennä koko Internetiä ... Hänhän sen joutuu uudelleen pystyyn nostamaan. Pomo sanoi ettei ole kuullut että tekisin paljon virheitä.

Tuo naapuri vaikuttaa ihan normaalilta ihmiseltä. Ei miltään stalkkaajalta. Sä sen sijaan vaikutat ihan sekopäältä, kun pelkkä esittäytyminen naapurille on noin helvetin vaikeaa. Onko sulle yleensäkin NORMAALI kanssakäyminen noin vaikeaa? 

Ei tuo ole mitään omien rajojen vetämistä. Tuo on ihan vaan sekopäisyyttä.

Ap ei osaa pitää normaaleja rajoja, pelkää tervehtimisen johtavan siihen, että seuraavaksi hän leipoo omalla kustannuksellaan naapurin 50 v. juhliin kaikki tarjottavat jne.

Kilttityttösyndroomaa ei pureta sillä, että äristään kaikille.

Rajat voi vetää ilman hullua raivoamista ja mielipuolista käytöstä ventovieraita kohtaan. Pitää tosin omata älykkyyttä ja käytöstapoja ja omanarvon tuntoa niin, että on kohtelias, mutta samalla sellainen ettei käytetä kynnysmattona.