Mikä sellainen piirre kumppanissasi on, jota katsotaan kieroon?
Tämä tuli mieleeni kun luin täälltä turn off -listaa naisten profiileissa ja pohdin kaveripiirin preferenssejä. Itselläni on mies, joka ei osaa yhdyssanoja. Kaveripiirissä tämä on este suhteelle, miestä ei mennä edes tapaamaan jos niitä ei osaa. Hän on myös duunari, kaveripiiri ja minä akateemisia. Ihana mies, en vaihtaisi. :)
Jokaisella saa puolestani olla mitä vain kriteerejä, minullakin on, mutta olisi kiva kuulla mikä näistä deal breakereista ei haittaa teitä kumppanissa?
Kommentit (28)
Puolisoni on välillä niin ajatuksissaan, että ei tervehdi, pyörii muiden tiellä tai etuilee jonoissa. Katsoo vain, että tuonne pitää mennä eikä yhtään huomaa, että olisi muitakin menijöitä. Viimeks yksissä sukujuhlissa pidin häntä hihasta kiinni, ettei ryntää ekana kahvipöytään, kun kahvihammasta kolotti. Mut et jos kuitenkin päivänsankari ensin :D
Mä joudun aina välillä selittämään muille ihmisille, että puolisoni ei ole tahallaan epäkohtelias, hän on muissa maailmoissa.
Ehkä joku pitää näitä huonoina puolina. Mieheni on lyhyt ja kalju (kaljuuntunut). Hän saivartelee usein ja on kielioppinatsi. On uraorientoitunut, eli ei tee puolia kotitöistä tai lastenhoidosta.
Minulle mies sopii oikein hyvin, en noitakaan puolia muuttaisi.
Loistava avaus. Onhan se yhdyssanojen osaamattomuus paha asia kun pidetään yhteyttä pääasiassa kirjoittamalla.
Naisellani on ruma naama. Kyllä minä tietysti häntä nykyään kauniina pidän, mutta alussa kun tutustuttiin, niin en kyllä ollut kovin innoissani. Rakastuin sitten kuitenkin ja pidän nykyään häntä jotenkin mystisesti kauniina, vaikka tiedostan kyllä, ettei ole objektiivisesti kaunis.
Huvittavinta tässä lienee, että olen tavannut miehen nettideiteillä ja itseänikin häiritsi siinä vaiheessa kielen kökköys. :D Tapasin tämän kuitenkin ja viihdyin tosi hyvin, loppu on historiaa.
Olen deittaillut sellaisia "ei ihan sopivia" miehiä ennenkin netin kautta, juuri siksi että parisuhteen kannalta olennaiset asiat ovat itselleni sellaisia, jotka eivät kirjoitusasusta näy.
Meillä on miehen kanssa samanlaiset arvot ja elämäntyyli sekä samanlainen käsitys parisuhteesta. Arki toimii ja meillä on hauskaa, seksiä on riittävästi. Mies on kiltti ja empaattinen (sekä hyvännäköinen, mikä ei edes ollut mikään vaatimus vaan plussaa).
ap
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni on välillä niin ajatuksissaan, että ei tervehdi, pyörii muiden tiellä tai etuilee jonoissa. Katsoo vain, että tuonne pitää mennä eikä yhtään huomaa, että olisi muitakin menijöitä. Viimeks yksissä sukujuhlissa pidin häntä hihasta kiinni, ettei ryntää ekana kahvipöytään, kun kahvihammasta kolotti. Mut et jos kuitenkin päivänsankari ensin :D
Mä joudun aina välillä selittämään muille ihmisille, että puolisoni ei ole tahallaan epäkohtelias, hän on muissa maailmoissa.
Ei kuulosta ihan normaalilta tuommonen, onko miehelläsi lievä autismi tms.?
Tyly muille, ihan vieraillekin ihmisille välillä edes tajuamatta puhetyyliään.
Ujo ja hiljainen, vaikuttaa porukassa mykältä. Pienessä porukassa pääsee oikeuksiinsa
N40
Mies ei mun silmääni ole komea, vähän kaljuuntunut ja vatsaakin on. Mulle kuitenkin täydellinen, kun en sen ulkomuodon kanssa seurustele. Mutta myönnettävä on, että ulkonäön takia en kiinnittänyt häneen huomiota. Sen sijaan upean persoonan vuoksi alettiin tapailla. Historiassa on liuta komeita ja tyhmiä/ilkeitä miehiä, joten suuri parannus tämä.
Yritin tosissani miettiä, mutta mieheni on kaikille ystävällinen, osaa yhdyssanat, työskentelee hoitoalalla, ei törttöile...
En keksi mitään, mistä joku voisi ihmetellä. Ehkä joillekin mies hoitoalalla voi olla kummotus?
Itsestäni kumppanina kyllä keksin! Olen naisellinen, mutta myös tietyllä tapaa luonteeltani äijämäinen. Se varmasti tulee monelle yllätyksenä. :D Minkäs teet, kun vartuin kahden veljen kanssa.
ööh 12 ei kai ehkä ois tarvinu vastata jos ei oo mitään aiheeseen liittyvää. :D
Vierailija kirjoitti:
Tyly muille, ihan vieraillekin ihmisille välillä edes tajuamatta puhetyyliään.
Oisko kyse vaan käytöstapojen puutteesta?
Hampuusimainen ulkonäkö, tukka pystyssä, käyttää usein vanhoja ja kuluneita vaatteita ja koti on todella sotkuinen. Minua ei haittaa, sillä hän on älyttömän komea ja tyyli on 10+, ne tyylikkäät vaatteet vain iänikuisen kuluneita.
Yhdyssanavamma haittaisi minua kyllä aivan liikaa! Onneksi mieheni on ennemminkin oikea kielinatsi.
Näyttää vanhalta hipiltä ja puhhuu savoa.
Mieheni on minua yli reilusti yli 10 v vanhempi, polttaa tupakkaa, iso kaljamaha, liikapainoa reilusti, huonokuntoinen, mieheni tahtoo itse päättää viimekädessä kaikesta, olla ns perheenpää, pienipalkkainen duunari, köyhä,
En ikinä voisi rakastua rahan tai omaisuuden takia, mitä täällä niin naisten oletetaan tekevän, samoin miehen pituus, kaljuus ja ikä on samantekevää, ulkonäkökään ei määritä rakastumistani. Toki pidän viehättävänä ja seksuaalisesti haluttavana miestä, joka näyttää miehekkäältä; leveä rintakehä ja jykevä leuka ja iskämahakin on seksikästä, rasvaton bodari /maratontyyppinen riisitikku ei viehätä itseäni naisena miehessä. Miehen tulee näyttää mieheltä, suomalaiselta, rahvaalta mieheltä, en tykkää ulkomaalaisista miehistä (anteeksi nyt vaan esim keski-etelä-eurooppalaiset pitkät ja sirot miehet eivät sytytä).
Rakastuin mielessäni häneen persoonana, hän oli huomioonottava, herrasmiesmainen, kohteli minua kuin aarretta, ja oli lapsi-ja eläinrakas. Meillä oli samat, konservatiiviset arvot. Mieheni on uskollinen, rakastaa minua hyvin syvästi, perhekeskeinen. Kysyy mielipiteitäni ja näkemyksiäni ja yleensä ottaa ne huomioon. Itse olen kiltti ja mukautuva luonne, joten itseäni ei niin haittaa vaikka mies tykkää päättää asioista.
Kansallismielisyys. Jotkut pitävät rasistina. Minulta evättiin omassa puolueessani viimeksi eduskuntavaaliehdokkuus koska epäilivät minunkin olevan rasisti, vaikka meistä kumpikaan ei ole rasisti. Meille isänmaa on tärkeä asia, sen takia että tämä on meidän esi-isien maa, ja se haluamme säilyttää mahdollisimman hyvänä myös tuleville sukupolville. Mun mielestä on ihan hullua että pidetään rasistina jos sanoo että emme halua rikollisia ulkomailta Suomeen, niitä on meillä ennestään jo ihan piisalle omasta takaa. Ja sekin on kuulemma rasismia jos sanoo että haluaa entisenlaisen rajavalvonnan takaisin, että kun tulet meidän rajan yli, niin näytät (aitoa) passia ja tavarasi että et tuo mitään esim. myrkkyjä meidän maaperälle. Suosimme aina kun se on mahdollista suomalaisia tuotteita ja palveluita, suomalaiset pitää työllistää ennen muiden maiden kansalaisia, se pitää meidän oman maan talouden ja turvallisuuden vakaana. Työperäistä maahanmuuttoa ei tarvita, niin kauan kuin Suomessa on 600 000 ihmistä jotka haluaisivat tehdä enemmän palkkatöitä kuin nyt tekevät, ei tarvita ulkomailta työvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua yli reilusti yli 10 v vanhempi, polttaa tupakkaa, iso kaljamaha, liikapainoa reilusti, huonokuntoinen, mieheni tahtoo itse päättää viimekädessä kaikesta, olla ns perheenpää, pienipalkkainen duunari, köyhä,
En ikinä voisi rakastua rahan tai omaisuuden takia, mitä täällä niin naisten oletetaan tekevän, samoin miehen pituus, kaljuus ja ikä on samantekevää, ulkonäkökään ei määritä rakastumistani. Toki pidän viehättävänä ja seksuaalisesti haluttavana miestä, joka näyttää miehekkäältä; leveä rintakehä ja jykevä leuka ja iskämahakin on seksikästä, rasvaton bodari /maratontyyppinen riisitikku ei viehätä itseäni naisena miehessä. Miehen tulee näyttää mieheltä, suomalaiselta, rahvaalta mieheltä, en tykkää ulkomaalaisista miehistä (anteeksi nyt vaan esim keski-etelä-eurooppalaiset pitkät ja sirot miehet eivät sytytä).
Rakastuin mielessäni häneen persoonana, hän oli huomioonottava, herrasmiesmainen, kohteli minua kuin aarretta, ja oli lapsi-ja eläinrakas. Meillä oli samat, konservatiiviset arvot. Mieheni on uskollinen, rakastaa minua hyvin syvästi, perhekeskeinen. Kysyy mielipiteitäni ja näkemyksiäni ja yleensä ottaa ne huomioon. Itse olen kiltti ja mukautuva luonne, joten itseäni ei niin haittaa vaikka mies tykkää päättää asioista.
Lisään vielä, että yksi asia mikä on totaalinen dealbreaker on miehen aseksuaalisuus/pihtaus. Terveen miehen kuuluu olla kiinnostunut seksistä, pahinta avioliitossa olisi seksittömyys. Toki ymmärrän että iän mukana se pikkuhiljaa voi hiipua, esim ikäihmisenä, mutta siis miehen seksuaalinen halu sytyttää itsenikin roihuun, ja kyllä minäkin itse olen aloitteentekijä näissä asioissa, mieheni on sanonut että se on yksi parhaimmista asioista minussa, että osaan nauttia miehestäni ja tarvitsen /haluan häntä. Hän kun on ainoa ihminen tässä maailmassa, joka saa ja voi antaa minulle tyydytystä, koska on aviomieheni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on minua yli reilusti yli 10 v vanhempi, polttaa tupakkaa, iso kaljamaha, liikapainoa reilusti, huonokuntoinen, mieheni tahtoo itse päättää viimekädessä kaikesta, olla ns perheenpää, pienipalkkainen duunari, köyhä,
En ikinä voisi rakastua rahan tai omaisuuden takia, mitä täällä niin naisten oletetaan tekevän, samoin miehen pituus, kaljuus ja ikä on samantekevää, ulkonäkökään ei määritä rakastumistani. Toki pidän viehättävänä ja seksuaalisesti haluttavana miestä, joka näyttää miehekkäältä; leveä rintakehä ja jykevä leuka ja iskämahakin on seksikästä, rasvaton bodari /maratontyyppinen riisitikku ei viehätä itseäni naisena miehessä. Miehen tulee näyttää mieheltä, suomalaiselta, rahvaalta mieheltä, en tykkää ulkomaalaisista miehistä (anteeksi nyt vaan esim keski-etelä-eurooppalaiset pitkät ja sirot miehet eivät sytytä).
Rakastuin mielessäni häneen persoonana, hän oli huomioonottava, herrasmiesmainen, kohteli minua kuin aarretta, ja oli lapsi-ja eläinrakas. Meillä oli samat, konservatiiviset arvot. Mieheni on uskollinen, rakastaa minua hyvin syvästi, perhekeskeinen. Kysyy mielipiteitäni ja näkemyksiäni ja yleensä ottaa ne huomioon. Itse olen kiltti ja mukautuva luonne, joten itseäni ei niin haittaa vaikka mies tykkää päättää asioista.Lisään vielä, että yksi asia mikä on totaalinen dealbreaker on miehen aseksuaalisuus/pihtaus. Terveen miehen kuuluu olla kiinnostunut seksistä, pahinta avioliitossa olisi seksittömyys. Toki ymmärrän että iän mukana se pikkuhiljaa voi hiipua, esim ikäihmisenä, mutta siis miehen seksuaalinen halu sytyttää itsenikin roihuun, ja kyllä minäkin itse olen aloitteentekijä näissä asioissa, mieheni on sanonut että se on yksi parhaimmista asioista minussa, että osaan nauttia miehestäni ja tarvitsen /haluan häntä. Hän kun on ainoa ihminen tässä maailmassa, joka saa ja voi antaa minulle tyydytystä, koska on aviomieheni.
Aseksuaalisuus ei ole sairaus.
Lisäys: kaverit eivät myöskään halua duunaria, ovat ennemmin sinkkuina jos ei löydy akateemista. Minulle asia on yhdentekevä, muu sopivuus ratkaisee.
ap