Mies painostaa autonhakureissuun. En ole koskaan ajanut niin kaukaa.

Kaukaa=eli sieltä vajaa 300km päästä pitäis ajaa kotiin.

Ap

Ihan meidän muiden tielläliikkujien puolesta pyytäisin, että älä tee sitä. 

Siis menisitte ensin yhdessä yhdellä autolla ja ajaisitte peräkkäin takaisin?

Erittelisitkö vähän tarkemmin, mikä siinä ahdistaa? 

No menet ja ajat, niin sitten olet senkin tehnyt. Ei niitä kokemuksia saa muuten kuin tekemällä.

Hyvää musaa ja hyvät eväät, usein taukoja. Ihanaa omaa aikaa nuo pitkän matkan ajot. Ryhdistäytykää naiset!!

Jos on ihan mahdotonta, mies menee julkisilla ja tulee autolla yksin kotiin. Mutta olisihan tuo ihan hyvä tilaisuus päästä vähän laajentamaan kokemusmaailmaansa. 

Matka-ajo on helppoa, ei muuta kuin ajaa vain.

Jos et uskalla ajaa, niin älä suostu, jos miehellä on muitakin joita kysyä.

Tosin maantieajo on aika helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää musaa ja hyvät eväät, usein taukoja. Ihanaa omaa aikaa nuo pitkän matkan ajot. Ryhdistäytykää naiset!!

Taukoja 3,5 tunnin matkalla?

Tietysti jos kyseessä on katiska jossa ei vaihde pysy silmässä, voidaan olettaa olevan muitakin ajamista raskauttavia ominaisuuksia?

Miten se ajaminen siitä muuttuu kuinka pitkään ajaa putkeen?

Toki, jos kerran olet noin kauhean epävarma liikenteessä suosittelen luopumaan koko ajokortista. Taitamaton ja epävarma kuski liikenteessä on hengenvaarallinen myös muille.

Tiedän tunteen. Itselläni ihan sama vaiva. Lähes 20 vuoteen kortin saamisesta en ajanut. Nyt muutaman vuoden olen ajanut, mutta muistan hyvin nämä pidemmät ajomatkat. Onhan se hyvä olo jälkeenpäin, kun on siihen kyennyt. Tiedän, että se tuntuu täysin ylitse pääsemättömältä, mutta tulet onnistumaan siinä. Älä käytä sitä vitosta.

Ensimmäinen juttu sinun on pohtia, että haluatko oppia uskaltamaan ajamaan pidempiä matkoja vai et. Jos haluat, mutta et vain uskalla, niin ehdottomasti lähdet. Jos taas et  halua tai halua ylipäänsä halua ajaa autoa lainkaan, niin sitten et mene. 

Ymmärrän. Uuvuttavia nuo reissut. Minä olin vielä se, joka ajoi erään kakkosauton (vanhan mutta siis, minulle uusi) pois sieltä ja kyllä hermostutti siinä matkalla. Sopikaa pysähdyspaikat valmiiksi. Eikä ole pakko lähteä suinkaan, jos oikein ahdistaa, mihinkään liikenteeseen, kenenkään.

Ymmärrän tuskan, koska itsekin jännitin alussa ajamista todella paljon. Mutta maantieajo on helppoa! Nyt mulla on ollut kortti lähes 20 vuotta ja hyvin jo sujuu. En edelleenkään ole mikään paras kuski, en esim. edes yritä taskuparkkeerausta. Mutta maantieajo on tosiaan helppoa, siitä on hyvä aloittaa!

Suomessa ajaminen on helppoa! Liikennettäkin niin vähän. Toista se on täällä Saksassa. Motarilla meinaa pelottaa, vaikka kortti ollut jo yli 20 vuotta....

Pitkällä matkalla ajo sujuu. Kun pääsee rytmiin niin rekat ja niiden perässä nysväävät tulee ohitettua ilman mitään ongelmia välittömästi ja musiikki kovalla pitää hereillä.

Onko sama mies, joka raivosi kun veit sen röntgenkuvat sille julkisilla?