Mies, miksi et halua enää naistasi?

Vierailija kirjoitti:

Eksän kanssa ongelmana oli hänen haluttomuus. Hän oli varmaan normaalia haluttomampi muutenkin, tosi harvoin tyydytti itseäänkään eikä porno kiinnostanut. Ehkä painavin syy oli kertomansa mukaan se, että hänen fantasiansa olivat sm-seksi painotteisia, ja hän rakasti minua liikaa, jotta olisi voinut nähdä minua missään roolissa esim. hänestä tuntui sairaalle ajatukselle läpsiä minua takapuolelle.  Hän piti hellyydestä, mutta kiihottumisen kannalta se oli turn-off.

Tein suhteen jälkeen periaatepäätöksen, että ei enää ikinä suhdetta, jossa seksi ei toimi tai on monimutkaista. Nykyään olenkin onnellisessa parisuhteessa.

Miten niin nainen tuossa piti hellyydestä? Eikö tuossa ongelma ole juuri se, että mies ei pidä kovasta menosta ja nainen ei voi kohdella kovakouraisesti miestä, joka ei siitä tykkää?

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja vaimon käytös muuttui kuukaudessa vähätteleväksi ja piikitteleväksi. Mikään mitä teen ei ole hyvin ja kaikki minussa on noloa tai naismaista (?). Hetkessä unohdettiin se, että minun palkallani ollaan eletty 17 vuotta ja vielä ihan hyvin. Nyt kun ei rahaa enää tule entiseen malliin minua ei tarvita.

Miehille näyttää tulevan yllätyksenä se, että kun he ottavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla, he saavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla. Ettekö tajua, että niissä naisissa joita "feminismi ei ole pilannut", on huonojakin puolia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 oli hyviä käytöstapoja kokonaiset 6kk, sitten alkoi piereskely, röyhtäily.

Älä???? Ihmiskehosta tuli pieru ja röyhtäys? Hirvittävää :O

Itseltäsi ei ole koskaan päässyt, eikä keneltäkään muulta jonka tunnet?

Ei kumppanin tai kenekään muunkaan seurassa, tietenkään. Jos omaa käytöstavat.

Nukkuessa ei mahda mitään, mutta hereillä mahtaa. Eikä se ole "päässyt", vaan "päästänyt".

Hahahahahhhhh

Kotona nimenomaan saa piereskellä, röyhtäillä, oksentaa, ripuloida ja kuorsata vapaasti koska koti on sitä varten!

Niin jos asuu yksin tietty, tai ei välitä kumppanistaan.

Hyi helvetti.

Olet narsistinen psykopaatti jos puolisoltasi on kielletty normaalit kehon toiminnot.

Se on kaikilta sivistyneiltä kielletty SEURASSA. Ne hoidetaan vessassa.

Normaalina määränä pieruja pidetään 15-20 päivässä, pierujen määrän yläraja kulkee 25 tuhauksessa.

Käyt siis 25 kertaa päivässä vessassa vain pieremässä ja vaadit kumppania käymään 25 kertaa päivässä vessassa vain pierun takia? Ei todellakaan!

Tiedoksesi: Pieru on ilmaa

Hah, sinä varmaan piereskelet päivät pitkät, koska tunget naamaasi roskaa koko ajan. Jos jättää pois vehnät, sokerit ja maidon, ei piereskele melkein yhtään.

Pieru on metaania ja paskan hiukkasia. Sinulla on varmaan jarrutusraitoja vaatteissa myös, minulla ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja vaimon käytös muuttui kuukaudessa vähätteleväksi ja piikitteleväksi. Mikään mitä teen ei ole hyvin ja kaikki minussa on noloa tai naismaista (?). Hetkessä unohdettiin se, että minun palkallani ollaan eletty 17 vuotta ja vielä ihan hyvin. Nyt kun ei rahaa enää tule entiseen malliin minua ei tarvita.

Miehille näyttää tulevan yllätyksenä se, että kun he ottavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla, he saavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla. Ettekö tajua, että niissä naisissa joita "feminismi ei ole pilannut", on huonojakin puolia?

Jospa jättäisit tuon aikakautemme kirosanan pois. Monet feministitkin haluaa elää miehen palkalla, haluaa että miehet tarjoaa ensitapaamisella ja miehen pitää tienata enemmän kuin he. 

Olen tietysti tähän väärä mies vastaamaan, koska haluan naistani.

Mutta se mikä tekee vaimosta ei-haluttavan on hellyyden ja läheisyyden dissaaminen. Se katse kun haluaisin aamupusun, menen vaimon viereen ja saan palkaksi pahimmillaan tuhahduksen. Kyllähän tuo pussaa vielä, mutta vaikea on tuntea itsensä tervetulleeksi alle metrin etäisyydelle. Onko siis halveksuttavaa olla tunteva, läheisyyttä kaipaava?

En oikein osaa aina ymmärtää myöskään loputonta kulttuuritarjonnan seuraamista. Tyttöjen kanssa teatteriin, tai loputtomat netflix-maratonit, Siellä sitä sitten ollaan, läppäri sylissä, kuulokkeet korvalla, sängyllä yksin maaten, kai sitä on kiva sympata "itsenäisten naisten" roolihahmoja jotka ottavat mitä haluavat yms. Mutta se, että pyydän että käytäisiin vaikka kävelyllä, johtaa mukavaan jutteluun ja ihan arkiseen, ihmiseltä-ihmiselle läsnäolemiseen tosi harvoin. Töistä vaimo ottaa jatkuvaa stressiä ja ilmoittautuu kaikkiin lisähommiin jos mahdollista, nytkin on lauantaina töissä, vaikka olisi aivan mainiosti voinut kieltäytyä näistä lisäkoulutuksista. No, itsenäiseltä naiselta kuluu paljon rahaa, että saa kaikki ne laukut, kengät, erikoisruokatuotteet, korut, lahjat tutuille, teatteriliput, leffaliput, keikkaliput, ulkomaanmatkat ostettua. Kaiken menemisen ja tohinan välissä sitten kaivataan arkea, mutta viisi minuuttia "mitähän sitä tekisi?"-kommentin jälkeen löytyy HBO:lta jokin uusi sarja johon sitten työnnetään kaikki vapaa-aika seuraavat kaksi viikkoa.

Ja kyllä, vaimo on lihonut, taas vaihteeksi. Minulle tuo ei ole suuri ongelma, Mutta siinä ärsyttää se itsensä dissaaminen ja ilmiselvien syy- ja seuraussuhteiden tunnustamatta jättäminen. Jos rakkaat harrastukset liittyvät paikallaan olemiseen tai vain ja ainoastaan ruuanlaittoon, niin turha mollata itseänsä tai uhota, että nyt alan laihduttamaan. Ja mököttää jos erehdyn mainitsemaan elämäntapojen ristiriitaisuudesta. (tosin en ole varmaan viiteen vuoteen tätä tehnytkään, kun ei tuo kannustus tai haastaminen tunnu vaikuttavan)

Onneksi vaimoni on kliseetä käyttääkseni, järkevä ihminen ja osaa ymmärtää haluani niin seksiin ja läheisyyteen, mutta joskus tuntuu että olisiko ollut parempi jos olisi vaimo jolla ei olisi pohjalaisgeenit ihan noin pinnassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja vaimon käytös muuttui kuukaudessa vähätteleväksi ja piikitteleväksi. Mikään mitä teen ei ole hyvin ja kaikki minussa on noloa tai naismaista (?). Hetkessä unohdettiin se, että minun palkallani ollaan eletty 17 vuotta ja vielä ihan hyvin. Nyt kun ei rahaa enää tule entiseen malliin minua ei tarvita.

Miehille näyttää tulevan yllätyksenä se, että kun he ottavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla, he saavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla. Ettekö tajua, että niissä naisissa joita "feminismi ei ole pilannut", on huonojakin puolia?

Jospa jättäisit tuon aikakautemme kirosanan pois. Monet feministitkin haluaa elää miehen palkalla, haluaa että miehet tarjoaa ensitapaamisella ja miehen pitää tienata enemmän kuin he. 

Eli naulan kantaan. Haaveilit siitä pullantuoksuisesta, palvelualttiista kotipiiasta. Joka tukisi ja ymmärätisi vaikka mies osoittatuu kyvyttömäksi tekemään sitä, minkä takia se nainen tuollaiseen rooliin alistui. Ja sitten alkaa parku, kun unelmasi hajoavat.

Vierailija kirjoitti:

Olen tietysti tähän väärä mies vastaamaan, koska haluan naistani.

Mutta se mikä tekee vaimosta ei-haluttavan on hellyyden ja läheisyyden dissaaminen. Se katse kun haluaisin aamupusun, menen vaimon viereen ja saan palkaksi pahimmillaan tuhahduksen. Kyllähän tuo pussaa vielä, mutta vaikea on tuntea itsensä tervetulleeksi alle metrin etäisyydelle. Onko siis halveksuttavaa olla tunteva, läheisyyttä kaipaava?

En oikein osaa aina ymmärtää myöskään loputonta kulttuuritarjonnan seuraamista. Tyttöjen kanssa teatteriin, tai loputtomat netflix-maratonit, Siellä sitä sitten ollaan, läppäri sylissä, kuulokkeet korvalla, sängyllä yksin maaten, kai sitä on kiva sympata "itsenäisten naisten" roolihahmoja jotka ottavat mitä haluavat yms. Mutta se, että pyydän että käytäisiin vaikka kävelyllä, johtaa mukavaan jutteluun ja ihan arkiseen, ihmiseltä-ihmiselle läsnäolemiseen tosi harvoin. Töistä vaimo ottaa jatkuvaa stressiä ja ilmoittautuu kaikkiin lisähommiin jos mahdollista, nytkin on lauantaina töissä, vaikka olisi aivan mainiosti voinut kieltäytyä näistä lisäkoulutuksista. No, itsenäiseltä naiselta kuluu paljon rahaa, että saa kaikki ne laukut, kengät, erikoisruokatuotteet, korut, lahjat tutuille, teatteriliput, leffaliput, keikkaliput, ulkomaanmatkat ostettua. Kaiken menemisen ja tohinan välissä sitten kaivataan arkea, mutta viisi minuuttia "mitähän sitä tekisi?"-kommentin jälkeen löytyy HBO:lta jokin uusi sarja johon sitten työnnetään kaikki vapaa-aika seuraavat kaksi viikkoa.

Ja kyllä, vaimo on lihonut, taas vaihteeksi. Minulle tuo ei ole suuri ongelma, Mutta siinä ärsyttää se itsensä dissaaminen ja ilmiselvien syy- ja seuraussuhteiden tunnustamatta jättäminen. Jos rakkaat harrastukset liittyvät paikallaan olemiseen tai vain ja ainoastaan ruuanlaittoon, niin turha mollata itseänsä tai uhota, että nyt alan laihduttamaan. Ja mököttää jos erehdyn mainitsemaan elämäntapojen ristiriitaisuudesta. (tosin en ole varmaan viiteen vuoteen tätä tehnytkään, kun ei tuo kannustus tai haastaminen tunnu vaikuttavan)

Onneksi vaimoni on kliseetä käyttääkseni, järkevä ihminen ja osaa ymmärtää haluani niin seksiin ja läheisyyteen, mutta joskus tuntuu että olisiko ollut parempi jos olisi vaimo jolla ei olisi pohjalaisgeenit ihan noin pinnassa...

Ymmärrän kyllä sinua enkä itsekään innostuisi tuollaisesta kumppanista. Mutta miksi pitää irvailla "itsenäisestä naisesta" kun nainen käyttäytyy kuin stereotyyppinen mies?

Nalkuttava ja vähättelevä käytös sekä yli 40kg ylipainoon lihominen niin siihen loppu mun halut. On mukava vaan silloin kun haluaa seksiä. Eikä myöskään oo tehnyt elämälleen mitään moneen moneen vuoteen eli ns junnannut vain paikallaan. Se on kurjaa olla suhteessa ainut joka kouluttautuu eteenpäin, pyrkii parempaan työhön, treenaa itselleen parempaa vartaloa ja yrittää kehittyä paremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi samalla kun toinen ei tee muuta kun vähättelee kaikkea mitä teet. Tiedän etten ole ruma mies sillä moni tuttu ja tuntematon nainen flirttailee minulle ja on kehunut minua komeaksi ja karismaattiseksi. En väitä olevani mikään Brad Pitt mutta vientiä olisi. Myös moni mies on kehunut karismaattiseksi. En ole pettänyt naistani eikä se kuulu suunnitelmiini/tapoihini mutta halut häntä kohtaan ovat kadonneet kokonaan ja olen ollut jo jonkun aikaa sitä mieltä ettei hän ansaitse minua tai sitä kohtelua jota hänelle annan. En tiedä kuinka kauan haluan hänen kanssaan enää olla koska tätä huonoa kohtelua on jatkunut kohta vuoden. Ennen hän piti ulkonäöstään parempaa huolta ja kohteli minuakin paremmin. Voi olla että hänen pettymys itseään kohtaan heijastuu huonona kohteluna minua kohtaan. Mutta mitä minä sille voin jos hän haluaa maata sohvalla ja mässätä. Asiasta puhuminen ei ainakaan ole auttanut.

Jotkut miehet tykkää naisista jotka on niin lihavia et pelottaa et ne kupsahtaa kuolleena maahan milloin tahansa mutten ole itse sellainen. Ei se 10-15kg lihominen muhun ainakaan vaikuttaisi mut 40 ja yli on jo liikaa.

Mies on visuaalinen olento oli hänen makunsa mikä tahansa. Joten naiset jos haluatte että miehenne haluaa ja arvostaa teitä niin pitäkää itsestänne ja ulkonäöstänne edes jotain huolta. Älkää menkö "tuhdin" rajan yli. Sen lisäksi ylenpalttinen vähättely ei kannusta miestä mihinkään vaan päinvastoin se vähentää hänen arvostustaan teitä kohtaan koska käytöksenne heijastuu teihin itseenne. Jos mies oikeasti yrittää olla parempi ja komeampi kuin ennen niin kannattaa olla kannustava. Jos mies kokee tulleensa arvostetuksi niin hän todennäköisemmin myös tekee aloitteita kanssanne. Ei kannata haukkua ja vähätellä ja hetken päästä esittää mukavaa koska haluatte munaa. Naiseni teke tätä jatkuvasti ja haluaa seksiä lähes päivittäin. Itse en vain halua. Odotan että hän muuttuisi ja toivoisin hänen alkavan kohtelemaan minua paremmin ja että hän alkaisi jälleen pitämään itsestään huolta sillä hän oli kyllä ennen todella kaunis. Rakastan häntä edelleen mutta en enää himoitse häntä. Välillä hän on se mukava ja hauska nainen johon alunperin rakastuin mutta ne hetket on nykyään harvassa.

Moni noista asioista varmaan pätee myöskin toisinpäin mutta tässä kysyttiin miehen mielipidettä ja sen olen pyrkinyt antamaan.

Ei enää (ainakaan vähään aikaan) kirjoitti:

Nalkuttava ja vähättelevä käytös sekä yli 40kg ylipainoon lihominen niin siihen loppu mun halut. On mukava vaan silloin kun haluaa seksiä. Eikä myöskään oo tehnyt elämälleen mitään moneen moneen vuoteen eli ns junnannut vain paikallaan. Se on kurjaa olla suhteessa ainut joka kouluttautuu eteenpäin, pyrkii parempaan työhön, treenaa itselleen parempaa vartaloa ja yrittää kehittyä paremmaksi ihmiseksi ja puolisoksi samalla kun toinen ei tee muuta kun vähättelee kaikkea mitä teet. Tiedän etten ole ruma mies sillä moni tuttu ja tuntematon nainen flirttailee minulle ja on kehunut minua komeaksi ja karismaattiseksi. En väitä olevani mikään Brad Pitt mutta vientiä olisi. Myös moni mies on kehunut karismaattiseksi. En ole pettänyt naistani eikä se kuulu suunnitelmiini/tapoihini mutta halut häntä kohtaan ovat kadonneet kokonaan ja olen ollut jo jonkun aikaa sitä mieltä ettei hän ansaitse minua tai sitä kohtelua jota hänelle annan. En tiedä kuinka kauan haluan hänen kanssaan enää olla koska tätä huonoa kohtelua on jatkunut kohta vuoden. Ennen hän piti ulkonäöstään parempaa huolta ja kohteli minuakin paremmin. Voi olla että hänen pettymys itseään kohtaan heijastuu huonona kohteluna minua kohtaan. Mutta mitä minä sille voin jos hän haluaa maata sohvalla ja mässätä. Asiasta puhuminen ei ainakaan ole auttanut.

Jotkut miehet tykkää naisista jotka on niin lihavia et pelottaa et ne kupsahtaa kuolleena maahan milloin tahansa mutten ole itse sellainen. Ei se 10-15kg lihominen muhun ainakaan vaikuttaisi mut 40 ja yli on jo liikaa.

Mies on visuaalinen olento oli hänen makunsa mikä tahansa. Joten naiset jos haluatte että miehenne haluaa ja arvostaa teitä niin pitäkää itsestänne ja ulkonäöstänne edes jotain huolta. Älkää menkö "tuhdin" rajan yli. Sen lisäksi ylenpalttinen vähättely ei kannusta miestä mihinkään vaan päinvastoin se vähentää hänen arvostustaan teitä kohtaan koska käytöksenne heijastuu teihin itseenne. Jos mies oikeasti yrittää olla parempi ja komeampi kuin ennen niin kannattaa olla kannustava. Jos mies kokee tulleensa arvostetuksi niin hän todennäköisemmin myös tekee aloitteita kanssanne. Ei kannata haukkua ja vähätellä ja hetken päästä esittää mukavaa koska haluatte munaa. Naiseni teke tätä jatkuvasti ja haluaa seksiä lähes päivittäin. Itse en vain halua. Odotan että hän muuttuisi ja toivoisin hänen alkavan kohtelemaan minua paremmin ja että hän alkaisi jälleen pitämään itsestään huolta sillä hän oli kyllä ennen todella kaunis. Rakastan häntä edelleen mutta en enää himoitse häntä. Välillä hän on se mukava ja hauska nainen johon alunperin rakastuin mutta ne hetket on nykyään harvassa.

Moni noista asioista varmaan pätee myöskin toisinpäin mutta tässä kysyttiin miehen mielipidettä ja sen olen pyrkinyt antamaan.

Ikävä juttu, että jos noita neuvoja joutuu jollekin antamaan, on aika epätodennäköistä että hän niitä ymmärtää tai osaa noudattaa. Pitäisi olla itsestään selvää kaikille. Jos ei ole, mitä siinä voi tehdä?

Minä nyt vastaan tähän vaikka olen nainen, koska olen eron jälkeen tajunnut miksi mieheni ei enää halunnut. Olemme siis eronneet jo 10 vuotta sitten. 

Olimme tosi nuoria, ja lihomisesta ei ollut kyse. Olin hoikka vähän yli parikymppinen kuten miehenikin. Hän ehkä jotenkin kyllästyi. Mutta on juuri niitä miehiä jotka tulee kyllästymään seuraavaankin. 

Mutta suurin syy oli suhteen sisäinen epätasapaino. Minä olin ja olen aika vahvatahtoinen ja seksuaalinen nainen, ehkä jopa liian päällekäyvä. Halusin siis paljon kuten teen yhä ja olisin ollut valmis kokeilemaan uusia juttuja. Mieheni taas oli vanilja-tyyppi. Kokeiltiin toki joitain juttuja mutta nekin aika perus (aikuisviihde, kakkonen yms.) Mutta jotenkin meidän suhteessa aina tunsin että minä olen se mies. Mieheni oli vähän sellainen kiltti reppana perusmies joka kävi vaan töissä ja elämä oli siinä. Hänen mielestään seksielämän kuihtuminen oli normaalia. Mutta jotenkin varmaan nitistin hänen miehisyyttään. Lisäksi iso syy oli se että meiltä puuttui se kipinä. Sitä oli paljonkin suhteen alkuvaiheessa mutta sitten laimeni. Eikä se koskaan tullut takaisin. Intohimo on todella tärkeä osa suhdetta!

Nyt uudessa suhteessa seksi ja intohimo on säilynyt vuosien jälkeenkin. Ja suhteessa on sisäinen tasapaino. Nykyinen mieheni on paljon maskuliinisempi kuin eksäni eikä häntä voi mitenkään nitistää. Ei sillä että yrittäisin, mutta sukupuolten välinen tasapaino on siis kunnossa. Tuota asiaa on vaikea selittää mutta se  vain on tärkeä suhteeseen vaikuttava voima. Liian vahva nainen jyrää kiltin miehen ja hänen libidon. Temperamenteissa ja luonteissa vain täytyy olla sellainen tasapaino jotta se kipinä säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt vastaan tähän vaikka olen nainen, koska olen eron jälkeen tajunnut miksi mieheni ei enää halunnut. Olemme siis eronneet jo 10 vuotta sitten. 

Olimme tosi nuoria, ja lihomisesta ei ollut kyse. Olin hoikka vähän yli parikymppinen kuten miehenikin. Hän ehkä jotenkin kyllästyi. Mutta on juuri niitä miehiä jotka tulee kyllästymään seuraavaankin. 

Mutta suurin syy oli suhteen sisäinen epätasapaino. Minä olin ja olen aika vahvatahtoinen ja seksuaalinen nainen, ehkä jopa liian päällekäyvä. Halusin siis paljon kuten teen yhä ja olisin ollut valmis kokeilemaan uusia juttuja. Mieheni taas oli vanilja-tyyppi. Kokeiltiin toki joitain juttuja mutta nekin aika perus (aikuisviihde, kakkonen yms.) Mutta jotenkin meidän suhteessa aina tunsin että minä olen se mies. Mieheni oli vähän sellainen kiltti reppana perusmies joka kävi vaan töissä ja elämä oli siinä. Hänen mielestään seksielämän kuihtuminen oli normaalia. Mutta jotenkin varmaan nitistin hänen miehisyyttään. Lisäksi iso syy oli se että meiltä puuttui se kipinä. Sitä oli paljonkin suhteen alkuvaiheessa mutta sitten laimeni. Eikä se koskaan tullut takaisin. Intohimo on todella tärkeä osa suhdetta!

Nyt uudessa suhteessa seksi ja intohimo on säilynyt vuosien jälkeenkin. Ja suhteessa on sisäinen tasapaino. Nykyinen mieheni on paljon maskuliinisempi kuin eksäni eikä häntä voi mitenkään nitistää. Ei sillä että yrittäisin, mutta sukupuolten välinen tasapaino on siis kunnossa. Tuota asiaa on vaikea selittää mutta se  vain on tärkeä suhteeseen vaikuttava voima. Liian vahva nainen jyrää kiltin miehen ja hänen libidon. Temperamenteissa ja luonteissa vain täytyy olla sellainen tasapaino jotta se kipinä säilyy. 

En tajua, miksi aina pitää etsiä selityksiä stereotyyppisistä sukupuolirooleista. Ei mies ollut mitenkään "liian vähän" mies. Hän vain oli täysin erilainen luonne kuin sinä ja ette sopineet yhteen. Eikä nykyisesi ole yhtään enemmän mies, hän on vain eri luonteinen. Todella halventavaa sanoa että joku ei jotenkin ole kunnollinen sukupuolensa edustaja, kun se ei vastaa omaa ahdasta mielikuvaa "perusmiehestä".

Kuvittelin minäkin joskus olevani vahvatahoinen ja ihan hirveän seksuaalinen nainen, joka pelotan itseäni heikommat miehet pois. Että murskaan ihmisiä pelkällä läsnäolollani. Typerää. Kaikessa on kyse vain erilaisten ihmisten ymmärtämisestä ja heidän näkemisestään yksilöina. Aina menee pieleen, jos alkaa luokitella ihmisiä vahvoihin ja heikkoihin. Silloin ei voi ymmärtää itseään eikä muita.

Naiseni ei vain aidosti osoita haluavansa minua. Olen vain ihan hyvä. Ja kukaan ei halua olla vaan ihan hyvä.

Kiitos taas kaikille Miehille vastauksista! Huomaa että syitä on monia. Päällisin puolin siis yleisimmin ulkonäön "repsahtaminen", ikävä käytös ja kylmyys ovat niitä syitä jotka saa erkaantumaan. Mutta tätäpä en tässä minun suhteessani ymmärrä! Minä olen kotona se joka hoitaa kaiken,ja teen sen kyllä mielelläni. En nalkuta, Mutta sanon kyllä että esim; voisitko laittaa tuon maitotölkin ihan sinne roskiin asti kiitos. Koti pyörii minun voimin. Myös lapset hoidan pääasiassa minä. Ja nekin hoidan mielelläni koska siksi olen kotona,vastasyntyneemme kanssa. Olin työelämässä ennen tätä,ja en halua että mies elättää minua. Haluan tienata oman rahani! Annan miehelle sen ajan levätä. Lapsesta jäi kyllä muutamia kiloja joita olen aika hyvin jo saanut omasta mielestäni karistettua,mutta silti olin painavampi kun aloimme seurustelemaan! Laihduin suhteen aikana yli 10kg! Pidän itsestäni huolta ja laittaudun päivittäin. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisuuksien mukaan.Ja lapsi oli miehen toive jos joku sitä miettii! Hellyyttä ja rakkautta annan mielelläni ja otan sitä vastaan...taino ottaisin jos joku antaisi. Olen jo luovuttanut sen suhteen. Raskauden aikana teki miestäni niin paljon mieli koko ajan että ihan sattui, mutta mies vetäytyi täysin ja sillä tiellä ollaan vieläkin..En edes muista milloin olisi edes suukon antanut omatoimisesti. Omasta mielestäni olen kaikinpuolin kelpo kumppani, En ymmärrä mistä tämä kaikkoaminen. Kyllä ennen kelpasi niin että hyvä että rauhaa sai mieheltä..Pelkään jopa välillä että miehellä olisi toinen..tai että menin hänen silmissään nyt silti raskaudessa "pilalle". Sattuu tällainen...ja en ole puhunut hänelle. Tiedän että pitäisi mutta mitä pidempään aikaa kuluu,sitä korkeammaksi se muuri nousee. Tuntuu että olen jo niin solmussa etten tiedä mistä tätä alan purkamaan. Ja pelkään että jos avaan suuni,että mitä sieltä mieheltä kuulen...jos hän tosiaan sanoo että ei vain enää kiinnosta. Ja ei enää vain halua minua.

Ap

Voi Ap.Sinun pitää saada puheyhteys mieheesi.Nykyään,kun on valinnan varaa niin myös parisuhteet hajoavat enemmän ja etsitään sitä kipinää muualta,ei haluta olla tyhjässä liitossa loppuelämää.Nyt teidän kannattaisi mennä parisuhdeterapiaan,tässä vaiheessa,kun ei ole vielä liian myöhäistä ja opetella löytämään se toinen uudelleen.Toivottavasti miehelläsi ei ole jo toista naista tiedossa,silloin se parisuhdeterapiaan ei paljoa enään häntä pidättele.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas kaikille Miehille vastauksista! Huomaa että syitä on monia. Päällisin puolin siis yleisimmin ulkonäön "repsahtaminen", ikävä käytös ja kylmyys ovat niitä syitä jotka saa erkaantumaan. Mutta tätäpä en tässä minun suhteessani ymmärrä! Minä olen kotona se joka hoitaa kaiken,ja teen sen kyllä mielelläni. En nalkuta, Mutta sanon kyllä että esim; voisitko laittaa tuon maitotölkin ihan sinne roskiin asti kiitos. Koti pyörii minun voimin. Myös lapset hoidan pääasiassa minä. Ja nekin hoidan mielelläni koska siksi olen kotona,vastasyntyneemme kanssa. Olin työelämässä ennen tätä,ja en halua että mies elättää minua. Haluan tienata oman rahani! Annan miehelle sen ajan levätä. Lapsesta jäi kyllä muutamia kiloja joita olen aika hyvin jo saanut omasta mielestäni karistettua,mutta silti olin painavampi kun aloimme seurustelemaan! Laihduin suhteen aikana yli 10kg! Pidän itsestäni huolta ja laittaudun päivittäin. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisuuksien mukaan.Ja lapsi oli miehen toive jos joku sitä miettii! Hellyyttä ja rakkautta annan mielelläni ja otan sitä vastaan...taino ottaisin jos joku antaisi. Olen jo luovuttanut sen suhteen. Raskauden aikana teki miestäni niin paljon mieli koko ajan että ihan sattui, mutta mies vetäytyi täysin ja sillä tiellä ollaan vieläkin..En edes muista milloin olisi edes suukon antanut omatoimisesti. Omasta mielestäni olen kaikinpuolin kelpo kumppani, En ymmärrä mistä tämä kaikkoaminen. Kyllä ennen kelpasi niin että hyvä että rauhaa sai mieheltä..Pelkään jopa välillä että miehellä olisi toinen..tai että menin hänen silmissään nyt silti raskaudessa "pilalle". Sattuu tällainen...ja en ole puhunut hänelle. Tiedän että pitäisi mutta mitä pidempään aikaa kuluu,sitä korkeammaksi se muuri nousee. Tuntuu että olen jo niin solmussa etten tiedä mistä tätä alan purkamaan. Ja pelkään että jos avaan suuni,että mitä sieltä mieheltä kuulen...jos hän tosiaan sanoo että ei vain enää kiinnosta. Ja ei enää vain halua minua.

Ap

Voi AP, myötätuntoni on sinun!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas kaikille Miehille vastauksista! Huomaa että syitä on monia. Päällisin puolin siis yleisimmin ulkonäön "repsahtaminen", ikävä käytös ja kylmyys ovat niitä syitä jotka saa erkaantumaan. Mutta tätäpä en tässä minun suhteessani ymmärrä! Minä olen kotona se joka hoitaa kaiken,ja teen sen kyllä mielelläni. En nalkuta, Mutta sanon kyllä että esim; voisitko laittaa tuon maitotölkin ihan sinne roskiin asti kiitos. Koti pyörii minun voimin. Myös lapset hoidan pääasiassa minä. Ja nekin hoidan mielelläni koska siksi olen kotona,vastasyntyneemme kanssa. Olin työelämässä ennen tätä,ja en halua että mies elättää minua. Haluan tienata oman rahani! Annan miehelle sen ajan levätä. Lapsesta jäi kyllä muutamia kiloja joita olen aika hyvin jo saanut omasta mielestäni karistettua,mutta silti olin painavampi kun aloimme seurustelemaan! Laihduin suhteen aikana yli 10kg! Pidän itsestäni huolta ja laittaudun päivittäin. Syön terveellisesti ja liikun mahdollisuuksien mukaan.Ja lapsi oli miehen toive jos joku sitä miettii! Hellyyttä ja rakkautta annan mielelläni ja otan sitä vastaan...taino ottaisin jos joku antaisi. Olen jo luovuttanut sen suhteen. Raskauden aikana teki miestäni niin paljon mieli koko ajan että ihan sattui, mutta mies vetäytyi täysin ja sillä tiellä ollaan vieläkin..En edes muista milloin olisi edes suukon antanut omatoimisesti. Omasta mielestäni olen kaikinpuolin kelpo kumppani, En ymmärrä mistä tämä kaikkoaminen. Kyllä ennen kelpasi niin että hyvä että rauhaa sai mieheltä..Pelkään jopa välillä että miehellä olisi toinen..tai että menin hänen silmissään nyt silti raskaudessa "pilalle". Sattuu tällainen...ja en ole puhunut hänelle. Tiedän että pitäisi mutta mitä pidempään aikaa kuluu,sitä korkeammaksi se muuri nousee. Tuntuu että olen jo niin solmussa etten tiedä mistä tätä alan purkamaan. Ja pelkään että jos avaan suuni,että mitä sieltä mieheltä kuulen...jos hän tosiaan sanoo että ei vain enää kiinnosta. Ja ei enää vain halua minua.

Ap

Maailmassa on vaikka kuinka paljon nättejä ja mukavia naisia, joihin miehesi ei tunne vetoa. Sinä olet yksi heistä.

Minun on ainakin mahdoton nähdä raskaana olevia ja äidillisiä naisia mitenkään seksikkäinä. Useamman kerran on käynyt niin, että kiinnostava nainen on sivulauseessa maininnut lapset, ja pim, kaikki halu ja kiinnostus on poissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja vaimon käytös muuttui kuukaudessa vähätteleväksi ja piikitteleväksi. Mikään mitä teen ei ole hyvin ja kaikki minussa on noloa tai naismaista (?). Hetkessä unohdettiin se, että minun palkallani ollaan eletty 17 vuotta ja vielä ihan hyvin. Nyt kun ei rahaa enää tule entiseen malliin minua ei tarvita.

Miehille näyttää tulevan yllätyksenä se, että kun he ottavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla, he saavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla. Ettekö tajua, että niissä naisissa joita "feminismi ei ole pilannut", on huonojakin puolia?

Jospa jättäisit tuon aikakautemme kirosanan pois. Monet feministitkin haluaa elää miehen palkalla, haluaa että miehet tarjoaa ensitapaamisella ja miehen pitää tienata enemmän kuin he. 

Eli naulan kantaan. Haaveilit siitä pullantuoksuisesta, palvelualttiista kotipiiasta. Joka tukisi ja ymmärätisi vaikka mies osoittatuu kyvyttömäksi tekemään sitä, minkä takia se nainen tuollaiseen rooliin alistui. Ja sitten alkaa parku, kun unelmasi hajoavat.

Et ymmärtänyt mitään, ja luulit kaksi ihmistä yhdeksi.

Haluan, ja vaalin tasa-arvoa. En ottaisi vaimoksi naista, joka haluaa jäädä kotiin.

Vihaan feminismiä, valheiden, uhriutumisen, vastuunpakoilun, ja miesvihan uskontoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin työttömäksi ja vaimon käytös muuttui kuukaudessa vähätteleväksi ja piikitteleväksi. Mikään mitä teen ei ole hyvin ja kaikki minussa on noloa tai naismaista (?). Hetkessä unohdettiin se, että minun palkallani ollaan eletty 17 vuotta ja vielä ihan hyvin. Nyt kun ei rahaa enää tule entiseen malliin minua ei tarvita.

Miehille näyttää tulevan yllätyksenä se, että kun he ottavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla, he saavat naisen joka haluaa elää miehen palkalla. Ettekö tajua, että niissä naisissa joita "feminismi ei ole pilannut", on huonojakin puolia?

Jospa jättäisit tuon aikakautemme kirosanan pois. Monet feministitkin haluaa elää miehen palkalla, haluaa että miehet tarjoaa ensitapaamisella ja miehen pitää tienata enemmän kuin he. 

Eli naulan kantaan. Haaveilit siitä pullantuoksuisesta, palvelualttiista kotipiiasta. Joka tukisi ja ymmärätisi vaikka mies osoittatuu kyvyttömäksi tekemään sitä, minkä takia se nainen tuollaiseen rooliin alistui. Ja sitten alkaa parku, kun unelmasi hajoavat.

Et ymmärtänyt mitään, ja luulit kaksi ihmistä yhdeksi.

Haluan, ja vaalin tasa-arvoa. En ottaisi vaimoksi naista, joka haluaa jäädä kotiin.

Vihaan feminismiä, valheiden, uhriutumisen, vastuunpakoilun, ja miesvihan uskontoa. 

Ymmärsin aivan hyvin enkä luullut samaksi ihmiseksi. Tuskin tuo kirjoittaja sattuu päivystämään täällä kaksi päivää kommenttinsa naputtelun jälkeen juuri kun minä kirjoitan. Sinä vain olet aivan samanlainen ihminen, siksi älähdit kun kalikka kalahti. Etkä tunnu olevan niitä henkisesti tasapainoisimpia. Et saa vaimoksi ketään naista, kun naisvihasi on tuota luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vanhentunut ja siitä on tullut ruma ja kiloja on kertynyt. Sen joka paikka jotenkin roikkuu ja rypistyy. En vaan saa enää itteeni innostumaan kun kattelen omaa vaimoa. Ei auta mikään. Monella tutulla sama ongelma, samaa ikäluokkaa kun ollaan eli viiskymppisiä. Tietty se ei enää tuosta nuorene eikä kaunistus, joten tää asia on jossain kohtaa ratkaistava koska seksi on mulle tärkeää mut oma vaimo ei sytytä enää yhtään. Nuorempien naisten kanssa ongelmaa ei ole, sen oon kyllä jo testannut.

Auts. Tää kolahti kovaa viiskymppiseen naiseen. Paino on tosin sama 57kg kun 25v sitten, mutta ehkä musta on vaan tullut ruma. Surullista.