Lue keskustelun säännöt.
Nettimies ei suostu sopimaan tapaamista julkiselle paikalle, perustelee ujoudella
08.09.2017 |
Kärsii kuulemma sosiaalisten tilanteiden pelosta ja haluaisi että tulen hänen asunnolleen. Kaiken maailman kauhutarinoita kuulleena en kuitenkaan varmaan uskalla mennä, vai olenko hysteerinen?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa epäilyttävältä, mielestäni kenenkään ei pitäisi mennä toisen kotiin ekoille treffeille. Eka tapaaminen kannattaa muutenkin sopia lyhyeksi, koska on molemmin puolin kamalaa jos tajuaa heti tavatessa, että tästä ei tule mitään ja joutuu käymän jonkun pitkän kaavan illallisen läpi sen jälkeen. Tai vaikka istumaan jonkun itsekseen mutisevan hajupommin vieressä leffassa pari tuntia.
On toki mahdollista, että tämä mies on kunnollinen, mutta tosiaan ujo ja epävarma. Silloin voi häntä pelottaa vaikka se, että kahvilassa kädet tärisee, kahvit läikkyy ja kuppi tippuu ja kaikki näkee ja nauraa. Tällaisia kauhuskenaarioita voi käydä päässä. Tiedän koska olen itsekin ujohko.
Mutta miehen tulisi ymmärtää, miksi et halua mennä hänen kotiinsa ekoille treffeille. Jos hän ei tätä naisen turvallisuusnäkökulmaa ymmärrä vaan alkaa vänkäämään vastaan, silloin kannattaa kyllä unohtaa tyyppi mahdollisimman nopeasti.
Tämän tyyppinen ujous on ihan harjoituksen puutteesta johtuvaa. Jos "sinua" olisi viety lapsesta asti kahvilaan, et miettisi tuollaista. Tietäisit, että jos joltain läikkyy kahvia kukaan ei nauraa. Kahvikupit joko ovat tarjottimella tai niissä on kahva. Papereita on tarjolla, jos tarvii pyyhkiä. Eikä muut liioin seuraa jossain kahvilassa, mitä muut tekevät.
Nämä pelot ovat ihan harjoituksella poistettavissa. Ensin käy äidin kanssa, sitten yksin, sitten kaverin, sitten kavereiden ja lopulta treffikavereiden.
Ujoilla ihmisillä on jotenkin todella pahantahtoinen kuva muista. Kuinka kaikki muut nauravat, pilkkaavat, haukkuvat tai tahtovat pahaa. Suurin osa ei oikeasti edes huomaa muita tai tulevat jopa auttamaan. Niinkin voi käydä. Sitä ujot vaan ei koskaan halua uskoa.
En sanonut että itse kärsin tämän tyylisestä ujoudesta. Sanoin vain että ymmärrän, jos ujolla ihmisellä on oudoltakin tuntuvia pelkoja. Ikä auttaa myös paljon. Itselläni 50 tulee kohta täyteen, ja kyllä pahin ujous ja epävarmuus taisi olla teniaikoina, mikä varmaankin aika tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi, enkä myöskään enää pitäisi yhteyttä tuohon hemoon.
Itse olen myös sos.til.pelkoinen, ja jonkun vieraan kotiin päästäminen on ihan nounou. Niin kuin tuolla aiemmin toinen samanlainen sanoi myös. Meille tällaisille on kyllä ihan yleistäen helpompi mennä tapaamaan julkiselle paikalle. Että uskon kyllä tyypin valehtelevan, ja sillä on jotain ikävää mielessä sun varalle.Samaa mieltä. Tuttuni joka aidosti pelkää sosiaalisia tilanteita, ei päästä kotiinsa ketään, edes vanhempiaan.
Riippuu täysin yksilöstä mitä pelkää ja mitä ei. Nämähän voivat olla hyvinkin hienovaraisia juttuja. Esimerkiksi itselläni on paniikkihäiriö ja ongelmia tulee jos minun pitää istua ihmisten välissä, mutta penkin päässä istuessa ongelmia on harvemmin. Jos taas saan istua lattialla, enkä penkillä, niin minusta tuo tuntuu jotenkin epävirallisemmalta ja helpommin poistuttavalta tilanteelta ja taas kestän tuota tilannetta pidempään. Jos taas saan liikkua ja tilasta on selvästi vapaa pääsy pois milloin tahansa erityisemmin huomiota herättämättä, niin silloin ongelmia ei ole koskaan.
Ihan mielenkiinnosta, mutta mikä siinä samalla penkillä muiden kanssa istumisessa on niin pelottavaa? Pelkäätkö, että he käyvät fyysisesti tai henkisesti päällesi? Vai kuvitteletko puristuvasi siihen väliin? Uskotko, että muutkin kokevat sinut yhtä pelottavaksi kun sinä heidät?
Jotenkin oloni on vain sietämätöntä tuossa ja pitää päästä pois. Saatan reagoida myös vatsavaivoilla. En minä noita ihmisiä pelkää tai muutenkaan ole mitenkään erityisen ujo.
Itselleni kahvilat ja muut julkiset paikat ovat yksinkertaisesti vaikeita paikkoja ensitreffeille. Siis ihan horroria. Menen jotenkin lukkoon, jos on muita ihmisiä paikalla kun yritän tutustua uuteen ihmiseen ja annan väärän kuvan itsestäni. Eihän elämä muuten ole vain ensitreffejä ja olen muulloin kuitenkin suht normaali. En edes kovin ujo.
Ymmärrän hyvin ap:n miesehdokasta. Eihän tuo välttämättä tarkoita, että hän on kaiken aikaa kotona ja pelkää kaikkia sosiaalisia tilanteita, niin kuin useimmat tuntuu tulkitsevan. Ehkä hänellekin juuri ensitapaaminen on se ylitettävä kynnys, jonka jälkeen asiat helpottuvat.
Itse yleensä sovin ensitreffit joko kotiini tai ulkotiloihin esim. kävelylenkin muodossa, jolloin juttuni katkeaa korkeintaan vastaantulijoita kohdatessa. Jännittää ne kotitreffitkin, mutta ovat kuitenkin parhaiten minulle sopivia. Ketään en pakota tulemaan kotiini, vaan suosiolla tarjoan kävelylenkkiä, jos naisella on epäilyjä aikeistani.
Minullekin tuli vastaan mies, joka asui lähellä minua ja väkisin halusi ensitreffit kotiinsa, ja yön yli. Kuulemma nukkuisimme vaan. Kieltäydyin useasti enkä todellakaan ollut edes menossa, mutta viimeinen niitti oli, kun mies "ihan muuten vaan" kysyi, pidänkö seksistä enemmän kondomilla vai ilman. Silloin meni tyyppi estoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti se haluaa sinut kellariinsa keskustelemaan islamisaatiosta ja katselemaan ihaillen kun hän tyydyttää itseään.
Ukkomies pelkää kärähtävänsä jollekin tutulle. Selvä tapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lta päivitystä, onko ap on jo vastannut ujomiehelle jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa mt-ongelmaista kumppania? Noin heti alkuun jo valmiiksi? Eri asia, jos sairastuu pitkän parisuhteen aikana, eikä sekään välttämättä kestä.
Mt-ongelmainen on muutakin kuin sairautensa. Ei sairaus määritä koko ihmistä. Hänessä on hyviä ja puolia kuten kaikissa muissakin ihmisissä, lisäksi on se sairaus. Monella ihmisillä on jonkinlainen pitkäaikainen sairaus, oli se sitten somaattinen tai psyykkinen. Esim diabeteskin vaatii jatkuvaa hoitoa ja vaikuttaa elämään. Silti kukaan ei keskustelu siitä, että kuka muka haluaisi diabeetikon kanssa seurustella.
Tottakai parisuhde kestää sairastumisen, jos parisuhde on solmittu vakavalla tahdolla. Se on myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ystävä on jo iäkkäämpi ja vaimollaan on pitkälle edennyt diabetes, josta syystä hän on aina kivuissa, äreä, ei nuku hyvin, ei voi edes pyykkiään pestä eikä tehdä töitä, ja seksiä ei tietenkään ole ollut vuosiin. Jos ystävä olisi nyt ottamassa tätä uutena puolisona, olisi kaikki syyt olla ryhtymättä. Ei kannata heti lähtökohtaisesti lähteä jonkun hoitajaksi.
Ei mt-sairas välttämättä tarvitse mitään hoitajaa. Toiseksee, mitä jos omalla sielunkumppanilla on se mt-sairaus? Ja vielä, pitääkö olla yksin vain sen takia, että on sairastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma? Ellei suostu julkiselle paikalle niin jätä koko homma sikseen. Outo tapaus.
Ujo voi olla mutta täytyy pystyä keskustelemaan. Ellei oo nähnyt tyyppiä niin ei missään tapauksessa muuta kuin julkiselle paikalle jos meinaa tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ujo nainen ja ehdottomasti sovin ekat treffit julkiselle paikalle ihan siitäkin syystä, että sitten oli katseltavaa ja juteltavaa, jos alkoi tuntua vaivaannuttavalta. Olisi tuntunut tuskalliselta istua nojatuoleissa tai keittiön pöydän ääressä nokikkain vieraan tai lähes vieraan ihmisen kanssa tuijottamassa toisiamme. Puistoissa, kävelykaduilla, taidenäyttelyissä ja kahviloissa oli paljon helpompaa ekoilla treffeillä, eivätkä hiljaiset hetket tuntuneet kiusallisilta. Jos ihmisellä on niin paha sosiaalisten tilanteiden pelko, ettei hän pysty liikkumaan kaupungilla, se tuskin muuttuu myöhemmin, vaikka tuntisi seurustelukumppaninsa hyvin. Jos sinä olisit valmis niin rajoittuneeseen elämään, että kumppanisi ei liikkuisi sinun kanssasi missään, niin sitten suhteellanne voi olla tulevaisuutta. Sinuna sopisin kuitenkin ensimmäisen tapaamisen edes tuon treffikaverin kotipihalle (monissa paikoissa on jonkunlainen puutarhapöytä tai penkki pihalla. Kaikista kauheimmissa tarinoissa siellä asunnolla onkin valmiiksi useampi henkilö tai sinne tulee hetken päästä lisää porukkaa, joilla on pahat mielessä. Tuollainen on hyvin harvinaista, mutta, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Aijaa saatana. Sosiaalisesti siis todella ketteränä alan tuijottamaan jotain ihmisen yksittäisen kulmakarvan vaaleutta pystymättä keskittymään sen juttuihin.
Sinä taas ekstroverttinä vihaat kahvilatreffejä? (yritän löytää logiikan sun jutuista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene ja ota molemmat veljesi mukaan. Siinähän ujokki tutustuu koko sisaruskatraaseen kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Aijaa saatana. Sosiaalisesti siis todella ketteränä alan tuijottamaan jotain ihmisen yksittäisen kulmakarvan vaaleutta pystymättä keskittymään sen juttuihin.
Sinä taas ekstroverttinä vihaat kahvilatreffejä? (yritän löytää logiikan sun jutuista)
Ei pidä kutsua ketään omaan kotiin ensi tapaamisella. Ensinnäkin ei turvallista. Sitten jos ei ole täysi sekopää, saa pelätä jotakin säälittävää perässäroikkujaa, joka tietää, missä asut. Ei todellakaan jatkoon.
Kuka haluaa seurustella jonkun sosiaalisesti rajoittuneen mt-ongelmaisen kanssa, jos itse on normaali? Toisekseen voi olla varattu, hullu, tai haluaa heti seksiä. Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei jatkoon...
Öööö ei tod. missään nimessä pidä ensimäistä kertaa tavata muualla kuin julkisella paikalla.
Kyä jämpti on NI !
Öö-öttelijä bongattu!
Mistä päättelet, että epäsosiaalista naista arvostettaisiin yhtään enempää? Voin sanoa, että en hyvin pelokkaana, ujona ja paljon sopeutumisaikaa vaativana naisena itseäni kovin arvostetuksi Tinderissä tuntenut. Ja minä sentään uskallan kotoa poistua ja treffeille olisin mielelläni mennyt kahvilaan. Mulla ongelma oli siinä, että en pysty tapaamaan uutta ihmistä niin nopeasti kuin suurin osa haluaa. En vaan voi sopia treffejä muutaman viestin jälkeen vaan pitää olla vähintään kaksi viikkoa onnistunutta ja aktiivista viestittelyä / puhelinkeskusteluja alla, mielellään kuukauden verran. 95% miehistä ei halua odottaa edes sitä 2-3 viikkoa vaan siirtyy seuraavaan heti kun treffipyynnöstä kieltäytyy. En sanoisi että me epäsosiaaliset naisetkaan mitään haluttua seuraa olisimme.