Nettimies ei suostu sopimaan tapaamista julkiselle paikalle, perustelee ujoudella

Siellä on joku varpaiden nuolija tai Pentholm odottamassa nahkahanskat käsissä. Jätä se sika. Heti alkuun.

Kuka haluaa mt-ongelmaista kumppania? Noin heti alkuun jo valmiiksi? Eri asia, jos sairastuu pitkän parisuhteen aikana, eikä sekään välttämättä kestä.

Vaikka ei olisikaan vaaraksi sinulle niin joku syy on miksi "piilottelee". Itselläni oli chattisuhde muutaman kuukauden ajan mieheen jonka kanssa viestaili oli ihanaa, piristävää. Oli sana hallussa, kehui ja flirttaili, oli fiksu ja kirjoitti virheettömästi (mikään näistä ominaisuuksista ei ole kovin yleinen miehille).

Halusin tavata. Mies jarrutteli, "kyllä me ehditään...". Työkiireitä, sukulaisvierailuja... Sanoi että hän ei lähetä valokuvaa eikä minunkaan tarvitse. Yleensä miehet vonkaa kuvia!!

Tehtiin treffit, mies perui kahdesti. Kolmannella kerralla menin miehen luo. Pettymys. Plösö, mursuviiksinen tupakoiva olio. Viestit ja mies ei yhtään olleet yhteensopivia. Tai siis ihan itse kuvittelin miehen sellaisena kuin unelmamieheni toivoin.

Lyhyt viestittely, nopea tapaaminen 👍 Olin niin pettynyt mutta on syy.

Vittu mitä paskaa oikeesti. En todellakaan menisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa mt-ongelmaista kumppania? Noin heti alkuun jo valmiiksi? Eri asia, jos sairastuu pitkän parisuhteen aikana, eikä sekään välttämättä kestä.

Mt-ongelmainen on muutakin kuin sairautensa. Ei sairaus määritä koko ihmistä. Hänessä on hyviä ja puolia kuten kaikissa muissakin ihmisissä, lisäksi on se sairaus. Monella ihmisillä on jonkinlainen pitkäaikainen sairaus, oli se sitten somaattinen tai psyykkinen. Esim diabeteskin vaatii jatkuvaa hoitoa ja vaikuttaa elämään. Silti kukaan ei keskustelu siitä, että kuka muka haluaisi diabeetikon kanssa seurustella.

Tottakai parisuhde kestää sairastumisen, jos parisuhde on solmittu vakavalla tahdolla. Se on myötä- ja vastoinkäymisissä.

Ensinnäkin sinun kannattaa miettiä, että mitä tältä mieheltä haluat ja jos haluat parisuhdetta, niin voisitko lähteä siihen tällaisen miehen kanssa. Tulee myös miettiä, että kuinka todennäköisesti mies on parantumassa tästä vai onko se menossa ainoastaan pahempaan suuntaan.

Tietenkin tuollaiset ongelmat kertovat jo itsessään, että henkilö ei ole täysin henkisesti tasapainoinen, joten on "tavallista ihmistä" todennäköisemmin myös muutenkin henkisesti sairas. Siten suoraan asunnolla tapaaminen kuulostaa mielestäni tarpeettomalta riskiltä suhteessa siihen mitä voit voittaa hänet tapaamalla. Itse en suostuisi naisena tapaamaan ketään miestä suoraan asunnolla. Itse olen mies ja muutama nainen on tullut minua tapaamaan suoraan asunnolleni ja vähän ihmettelen heidän rohkeuttaan. Toisaalta en ole käytökselläni antanut mitään viitteitä siitä, että en olisi tasapainoinen ja luotettava. 

Älä helvetissä mene. Ihan varmasti joku sekakäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen noita "suhteenne olisi neljän seinän sisällä" -kommentteja. Olen seurustellut elämäni aikana vain 2 kertaa, eikä kummassakaan suhteessa kyllä hirveästi muuta tehty kuin oltiin jomman kumman kämpillä, eikä kyseessä kummallakaan kertaa ollut mikään julkisia paikkoja pelkäävä tai sosiaalisesti estynyt (eka oli kyllä ujo naisten kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia) tapaus.

Ekan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä puistokahvilassa, mutta ei enää kertakaan sen jälkeen missään ulkona syömässä (suhde kesti noin puoli vuotta) eikä missään muuallakaan (lukuunottamatta 2 x baarissa) vaan suhde käytännössä oli koko sen puoli vuotta "neljän seinän sisällä" yhdessä oleilua. Tokan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä ravintolassa ja tokilla treffeillä leffassa, plus syntymäpäiväni "kunniaksi" kerran yhdessä toisessa ravintolassa sekä kerran yhdessä lenkkipolulla, mutta muuten vietettiin kaikki aika tyypin asunnolla tai omassani mm. ruokaa yhdessä tehden, leffoja katsellen ja Playstationia pelaillen (tämä suhde kesti 3 kuukautta).

Just. No, yleensä ihmiset kyllä poistuvat kotoaan jonnekin ja aika usein vielä.

Kaikki hälytyskellot päälle. Vähintäänkin raiskausta odotellessa. Tyyppi ei varmasti ole normaali.

Hyvä alku... olet selvästi onnistunut löytämään todellisen kultakimpaleen. Saattaa myös ahdistua jos muut tietävät asiasta eli älä kerro kellekkään minne olet menossa ja poista ennen tapaamista keskinäinen viestiytelynne. On sitten poliisillakin tilaisuus ansaita palkkansa.

Ekaan tapaamiseen voisit viedä lahjaksi vaikka nahkahanskat.

Ap, älä vain mene miehen asunnolle. Kuulostaa omituiselta.

Itselläkin ahdistusta julkisiin paikkoihin liittyen, mutta aina voi keksiä ratkaisun, joka tekee olon siedettäväksi. Esim. tapaaminen rauhallisessa kahvilassa tms.

Mies haluaa sinulta helppoa seksiä eikä jaksa vaivautua kaupungille sinun kanssasi, mahdollisesti saattaa myös hävetä sinua ja siksi ei uskalla kaupungilla näyttäytyä sinun seurassa, jalkovälisi netflixin jälkee kelpaa kyllä.

Älä ikinä mene rakas av-mamma!!!!

Se on joku murhaaja ja yrittää että menisit sen kotiin! Jos se on niin vammainen ettei voi vaikka Mäkissä tai Alepassa tavata niin unohda koko tyyppi!!! Et sä pystt elämään sen kanssa jos olet itse normaali. Ajattele nyt miten hirveä tulevaisuus!

Itsekään en lähtisi ensitreffeille mihinkään kahvilaan tai elokuviin tai mitä näitä perinteisiä treffipaikkoja nyt on. Olen vähän mt-ongelmainen, mutta mikään ahdistus ei ole se syy vaan yleinen mielenkiinnottomuus tällaisia paikkoja kohtaan, plus kahviloissa toisen naaman kiusallinen tuijjotelu :D Anywho, vaikka en lähtisi tällaisiin paikkoihin treffeille, niin vielä vähemmän pyytäisin ketään omaan kotiini tai menisin kenenkään toisen omaan kotiin. Joku puisto vois olla ihan OK, missä vois käveleskennellä samalla ja katella ympärilleen, ei olis niin ahdistavaa. Jos ei pysty rauhallisessa puistossa kävelemään niin on mielestäni jo vähän liian ongelmatapaus.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen noita "suhteenne olisi neljän seinän sisällä" -kommentteja. Olen seurustellut elämäni aikana vain 2 kertaa, eikä kummassakaan suhteessa kyllä hirveästi muuta tehty kuin oltiin jomman kumman kämpillä, eikä kyseessä kummallakaan kertaa ollut mikään julkisia paikkoja pelkäävä tai sosiaalisesti estynyt (eka oli kyllä ujo naisten kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia) tapaus.

Ekan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä puistokahvilassa, mutta ei enää kertakaan sen jälkeen missään ulkona syömässä (suhde kesti noin puoli vuotta) eikä missään muuallakaan (lukuunottamatta 2 x baarissa) vaan suhde käytännössä oli koko sen puoli vuotta "neljän seinän sisällä" yhdessä oleilua. Tokan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä ravintolassa ja tokilla treffeillä leffassa, plus syntymäpäiväni "kunniaksi" kerran yhdessä toisessa ravintolassa sekä kerran yhdessä lenkkipolulla, mutta muuten vietettiin kaikki aika tyypin asunnolla tai omassani mm. ruokaa yhdessä tehden, leffoja katsellen ja Playstationia pelaillen (tämä suhde kesti 3 kuukautta).

No aika kotihiiri olen minäkin, mutta juu, ehkä just just puoli vuotta jaksaisin miestä, jonka kanssa ei muuta voisi tehdä kuin pelata kämpillä pleikkaa ja kattella leffoja. Ja jos mies on sosiaalisesti niin rajoittunut, ettei edes ensitreffejä varten uskalla pirtistä poistua, niin en näe syytä edes aloittaa jotain muutaman kuukauden pleikanpeluu-nyhjäämissuhdetta.

Treffithän voi sopia vaikka kadun kulmaan jos kahvilakin on liikaa. Ja miten älyttömän vaikeaksi elämä menisi miehen kanssa, joka ei pysty edes kadulla kävelemään? Äitikö sen ruokaostokset hoitaa? Mulle kelpaa kyllä kotona viihtyvä mies, mutta ei sellainen, joka ei pysty normaaleja arkisia asioita hoitamaan, jos ne edellyttävät kotoa poistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen noita "suhteenne olisi neljän seinän sisällä" -kommentteja. Olen seurustellut elämäni aikana vain 2 kertaa, eikä kummassakaan suhteessa kyllä hirveästi muuta tehty kuin oltiin jomman kumman kämpillä, eikä kyseessä kummallakaan kertaa ollut mikään julkisia paikkoja pelkäävä tai sosiaalisesti estynyt (eka oli kyllä ujo naisten kanssa, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia) tapaus.

Ekan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä puistokahvilassa, mutta ei enää kertakaan sen jälkeen missään ulkona syömässä (suhde kesti noin puoli vuotta) eikä missään muuallakaan (lukuunottamatta 2 x baarissa) vaan suhde käytännössä oli koko sen puoli vuotta "neljän seinän sisällä" yhdessä oleilua. Tokan kanssa käytiin ainoastaan ekoilla treffeillä ravintolassa ja tokilla treffeillä leffassa, plus syntymäpäiväni "kunniaksi" kerran yhdessä toisessa ravintolassa sekä kerran yhdessä lenkkipolulla, mutta muuten vietettiin kaikki aika tyypin asunnolla tai omassani mm. ruokaa yhdessä tehden, leffoja katsellen ja Playstationia pelaillen (tämä suhde kesti 3 kuukautta).

No kannattaako puolen vuoden takia suhdetta edes aloittaa?

Eri asia, jos riittää hyvää seksiä, sen takia voi tuon puoli vuotta jonkun kanssa ollakin, mutta suhteeseen tarvitaan aika paljon muutakin. Miten puolen vuoden viritelmä eroaa jatketusta  yhden illan jutusta?

"No kannattaako puolen vuoden takia suhdetta edes aloittaa?"

Siis eihän kukaan voi suhdetta aloittaessaan tietää, että se kestääkin "vain" puoli vuotta, tai että sitten puolen vuoden päästä tajuaakin ettei kykenekään rakastamaan toista tai ettei se toimikaan - kyllähän tuokin tyyppi vaikutti ensitapaamisella ja muutamien ensimmäisten viikkojen ajan niin "ihanalta" että olin alussa enemmän tai vähemmän ihastunut vaikken sentään rakastumaan hänen kanssaan kovasta yrityksestä huolimatta kyennytkään. Yhden illan suhteesta puolen vuoden suhteen erottaa seurustelu ja eri päämäärä (esim. tuo mies olisi halunnut naimisiin asti, kun taas yhden illan suhteissa päämääränä on seksi). Jatketulle yhden illan jutulle on eri nimi ja se on seksisuhde tai vakipano.

Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.

Ei jatkoon...

Öööö ei tod. missään nimessä pidä ensimäistä kertaa tavata muualla kuin julkisella paikalla.

Kyä jämpti on NI !

Vierailija kirjoitti:

Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.

Minäkin kammoksun kahvittelutreffejä ventovieraan kanssa. Jos ei ole mitään puhuttavaa, niin erittäin vaivaannuttavaa. Kävelyllä sentään ei tarvitse tuijotella toista silmiin ja pystyy puhumaan jostain ympärillä tapahtuvasta. Jos jommalla kummalla on vielä vaikkapa koira matkassa, niin siitä voi aina puhua jos ei muuta keksi.

Kahvitreffeillä tulee myös aina eteen se tilanne, että miten maksu hoidetaan. 

Jätä se hyvissä ajoin.  Miksi edes postailet tuollaisen kanssa joka on ihan .....   Älä enää vastaa hänelle ja aloita uusi deitti.