Lue keskustelun säännöt.
Nettimies ei suostu sopimaan tapaamista julkiselle paikalle, perustelee ujoudella
08.09.2017 |
Kärsii kuulemma sosiaalisten tilanteiden pelosta ja haluaisi että tulen hänen asunnolleen. Kaiken maailman kauhutarinoita kuulleena en kuitenkaan varmaan uskalla mennä, vai olenko hysteerinen?
Kommentit (100)
Hahaha! Mitä sieltä haet, elämänkumppania? Kiva varmaan tietää etukäteen, ettet voi miehesi kanssa mennä ikinä elokuviin tai edes cittariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan menisi, enkä myöskään enää pitäisi yhteyttä tuohon hemoon.
Itse olen myös sos.til.pelkoinen, ja jonkun vieraan kotiin päästäminen on ihan nounou. Niin kuin tuolla aiemmin toinen samanlainen sanoi myös. Meille tällaisille on kyllä ihan yleistäen helpompi mennä tapaamaan julkiselle paikalle. Että uskon kyllä tyypin valehtelevan, ja sillä on jotain ikävää mielessä sun varalle.
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa mt-ongelmaista kumppania? Noin heti alkuun jo valmiiksi? Eri asia, jos sairastuu pitkän parisuhteen aikana, eikä sekään välttämättä kestä.
Mt-ongelmainen on muutakin kuin sairautensa. Ei sairaus määritä koko ihmistä. Hänessä on hyviä ja puolia kuten kaikissa muissakin ihmisissä, lisäksi on se sairaus. Monella ihmisillä on jonkinlainen pitkäaikainen sairaus, oli se sitten somaattinen tai psyykkinen. Esim diabeteskin vaatii jatkuvaa hoitoa ja vaikuttaa elämään. Silti kukaan ei keskustelu siitä, että kuka muka haluaisi diabeetikon kanssa seurustella.
Tottakai parisuhde kestää sairastumisen, jos parisuhde on solmittu vakavalla tahdolla. Se on myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ystävä on jo iäkkäämpi ja vaimollaan on pitkälle edennyt diabetes, josta syystä hän on aina kivuissa, äreä, ei nuku hyvin, ei voi edes pyykkiään pestä eikä tehdä töitä, ja seksiä ei tietenkään ole ollut vuosiin. Jos ystävä olisi nyt ottamassa tätä uutena puolisona, olisi kaikki syyt olla ryhtymättä. Ei kannata heti lähtökohtaisesti lähteä jonkun hoitajaksi.
Sopikaa treffit johonkin ulos. Torille tai puistikkoon, missä on muitakin ihmisiä. Käykää vaikka kävelyllä ja istukaa ulkona penkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi, enkä myöskään enää pitäisi yhteyttä tuohon hemoon.
Itse olen myös sos.til.pelkoinen, ja jonkun vieraan kotiin päästäminen on ihan nounou. Niin kuin tuolla aiemmin toinen samanlainen sanoi myös. Meille tällaisille on kyllä ihan yleistäen helpompi mennä tapaamaan julkiselle paikalle. Että uskon kyllä tyypin valehtelevan, ja sillä on jotain ikävää mielessä sun varalle.
Samaa mieltä. Tuttuni joka aidosti pelkää sosiaalisia tilanteita, ei päästä kotiinsa ketään, edes vanhempiaan.
Miehenä haen itse seuraa tinderistä myös pelkästään seksin takia, ei voisi vähempää kiinnostaa mikään illallinen ravintolassa, jos ei kelpaa kotikäynti niin uutta tiskiin. ei siinä sen kummempaa, jos etsit parisuhdetta niin suosittelen myös vaihtamaan uuteen chattikumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olis kuinka ujo niin kyllä niin paljon pitää laittaa itseään peliin, että uskaltaa tavata julkisella paikalla ja mennä johonkin rauhalliseen kahvilaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Keskimäärin ovat ujompia ja sosiaalisesti kömpelömpiä kuin ekstrovertit. Jotkut ovat niin voimakkaan introverttisia, että tavallinen kanssakäyminen voi olla heille hankalaa. Jo pienikin sosialisointi uuvuttaa heidät ja järkyttää heidän maailmaansa.
Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikki tai edes valtaosa introverteista olisi ujoja tai sosiaalisesti rajoittuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Keskimäärin ovat ujompia ja sosiaalisesti kömpelömpiä kuin ekstrovertit. Jotkut ovat niin voimakkaan introverttisia, että tavallinen kanssakäyminen voi olla heille hankalaa. Jo pienikin sosialisointi uuvuttaa heidät ja järkyttää heidän maailmaansa.
Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikki tai edes valtaosa introverteista olisi ujoja tai sosiaalisesti rajoittuneita.
Saisinko lähteen tutkimukseen, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi, enkä myöskään enää pitäisi yhteyttä tuohon hemoon.
Itse olen myös sos.til.pelkoinen, ja jonkun vieraan kotiin päästäminen on ihan nounou. Niin kuin tuolla aiemmin toinen samanlainen sanoi myös. Meille tällaisille on kyllä ihan yleistäen helpompi mennä tapaamaan julkiselle paikalle. Että uskon kyllä tyypin valehtelevan, ja sillä on jotain ikävää mielessä sun varalle.Samaa mieltä. Tuttuni joka aidosti pelkää sosiaalisia tilanteita, ei päästä kotiinsa ketään, edes vanhempiaan.
Riippuu täysin yksilöstä mitä pelkää ja mitä ei. Nämähän voivat olla hyvinkin hienovaraisia juttuja. Esimerkiksi itselläni on paniikkihäiriö ja ongelmia tulee jos minun pitää istua ihmisten välissä, mutta penkin päässä istuessa ongelmia on harvemmin. Jos taas saan istua lattialla, enkä penkillä, niin minusta tuo tuntuu jotenkin epävirallisemmalta ja helpommin poistuttavalta tilanteelta ja taas kestän tuota tilannetta pidempään. Jos taas saan liikkua ja tilasta on selvästi vapaa pääsy pois milloin tahansa erityisemmin huomiota herättämättä, niin silloin ongelmia ei ole koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mihin hän on viimeksi uskaltanut mennä ja sovi treffit sinne. Jos hän ei suostu, niin kyseessä ei ole ujous vaan haluttomuus.
Itse en ymmärrä miksi joku haluaisi noin omia menemisiään rajoittavan ihmisen kanssa edes tapailla. Miten noin ujot ovat voineet käydä koulua? Ostaa vaatteita tai ruokaa tai käydä edes äänestämässä?
Noin paha ujous on jo mielenterveysongelma. Muiden kanssa oleminen voi olla vaikeaa, mutta ettei ulos edes pääse on jo muuta kuin ujoutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan menisi, enkä myöskään enää pitäisi yhteyttä tuohon hemoon.
Itse olen myös sos.til.pelkoinen, ja jonkun vieraan kotiin päästäminen on ihan nounou. Niin kuin tuolla aiemmin toinen samanlainen sanoi myös. Meille tällaisille on kyllä ihan yleistäen helpompi mennä tapaamaan julkiselle paikalle. Että uskon kyllä tyypin valehtelevan, ja sillä on jotain ikävää mielessä sun varalle.Samaa mieltä. Tuttuni joka aidosti pelkää sosiaalisia tilanteita, ei päästä kotiinsa ketään, edes vanhempiaan.
Riippuu täysin yksilöstä mitä pelkää ja mitä ei. Nämähän voivat olla hyvinkin hienovaraisia juttuja. Esimerkiksi itselläni on paniikkihäiriö ja ongelmia tulee jos minun pitää istua ihmisten välissä, mutta penkin päässä istuessa ongelmia on harvemmin. Jos taas saan istua lattialla, enkä penkillä, niin minusta tuo tuntuu jotenkin epävirallisemmalta ja helpommin poistuttavalta tilanteelta ja taas kestän tuota tilannetta pidempään. Jos taas saan liikkua ja tilasta on selvästi vapaa pääsy pois milloin tahansa erityisemmin huomiota herättämättä, niin silloin ongelmia ei ole koskaan.
Ihan mielenkiinnosta, mutta mikä siinä samalla penkillä muiden kanssa istumisessa on niin pelottavaa? Pelkäätkö, että he käyvät fyysisesti tai henkisesti päällesi? Vai kuvitteletko puristuvasi siihen väliin? Uskotko, että muutkin kokevat sinut yhtä pelottavaksi kun sinä heidät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa.
Aina on vaara että mies on turhankin outo, tai pelimies joka tajuaa että asunnolla on paremmat tsäänssit päästä pöksyihin nopeasti.
Sitä tosin ihmettelen että miksi epäsosiaalinen mies on täysin arvoton kun taas epäsosiaalinen nainen ei ole? Eletäänkö vielä 1800-luvulla jolloin miehen sosiaalinen asema ratkaisi molempien sosiaalisen aseman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Keskimäärin ovat ujompia ja sosiaalisesti kömpelömpiä kuin ekstrovertit. Jotkut ovat niin voimakkaan introverttisia, että tavallinen kanssakäyminen voi olla heille hankalaa. Jo pienikin sosialisointi uuvuttaa heidät ja järkyttää heidän maailmaansa.
Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikki tai edes valtaosa introverteista olisi ujoja tai sosiaalisesti rajoittuneita.
Saisinko lähteen tutkimukseen, kiitos.
No kyllähän tuo on yleisesti tiedossa, introvertti uupuu helposti sosiaalisissa tilanteissa. Osa introverteistä on kyllä sosiaalisesti taitavia, mutta yleensä se on harjoittelun tulosta.
Ap:lle sanoisin että sosiaalisten tilanteiden pelkoa on aika monellakin. Ei välttämättä ole kyse siitä ettei joku pystyisi menemään väkijoukon keskelle, voi myös olla että halutaan antaa treffeillä hyvä kuva itsestä ja siksi halutaan paikkaan jossa jännitys ei pilaa kaikkea. Muistetaan nyt että MIEHELTÄ vaaditaan sitä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta, ei naiselta.
Itse tunnen parikin sosiaalisena pidettyä kaveria jotka käyvät yleensä oksentamassa ennen kuin joutuvat menemään sosiaaliseen tilanteeseen. Toinen näistä on ammatiltaan esiintyjä, jonka nimen joku saattaisi tietääkin.
Myös miehillä on kaikenlaisia pelkoja, me vain salaamme ne koska toisin kuin naisilla, meillä ei ole varaa näyttää niitä tai muuten jää kumppani löytämättä.
Manzzi kirjoitti:
Vaikea sanoa.
Aina on vaara että mies on turhankin outo, tai pelimies joka tajuaa että asunnolla on paremmat tsäänssit päästä pöksyihin nopeasti.
Sitä tosin ihmettelen että miksi epäsosiaalinen mies on täysin arvoton kun taas epäsosiaalinen nainen ei ole? Eletäänkö vielä 1800-luvulla jolloin miehen sosiaalinen asema ratkaisi molempien sosiaalisen aseman?
Ei epäsosiaalinen mies täysin arvoton ole, mutta mitä arvoa se tuo, jos ei kodistaan pääse edes ulos? Kyllähän joku iloisempi tyttö saattaa mennä maksusta sellaisen luo, mutta miksi joku hyvästä parisuhteesta haaveileva haluaisi miehen joka on liian ujo liikkumaan ulkotiloissa? Miten sellaisen kanssa voisi edes muuttaa yhteen? Toinen kykkii vessassa piilossa kun muuttomiehet toisivat tavaroita? Vai miten niin ujo voi muuttaa uuteen yhteiseen asuntoon? Uloskin kun pitäisi mennä.
Entä lapset? Uskaltaako soittaa edes taksin, jos toinen alkaisi synnyttämään? Puhua lääkäreiden kanssa? Opettajien? Jäisikö kaikki aina naisen hommaksi? Uskaltaisiko noin ujo saapua edes kastejuhliin? Tai omiin häihin? Tai kavereiden häihin?
En usko, että noin ujo nainen on kovin haluttua seuraa miestenkään mielestä.
moniapuolia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttini minussa ei pidä kahvilatreffeistä ventovieraan kanssa. Siksi voin vähän ymmärtää miestä. Jos tapaus muuten tuntuu turvalliselta ja normaalilta esim. puhelimessa, niin ehdota kävelyä jossain sopivan rauhallisessa paikassa, mutta ihmisten ilmoilla. Sitten voitte jatkaa kahvilaan, jos se tuntuu molemmista ok:lta. Hyvää treeniä olisi sille miehellekin.
Miten tuo liittyy introversioon? Ei introvertit ole yhtään sen ujompia tai sosiaalisesti kömpelömpiä kuin muutkaan.
Keskimäärin ovat ujompia ja sosiaalisesti kömpelömpiä kuin ekstrovertit. Jotkut ovat niin voimakkaan introverttisia, että tavallinen kanssakäyminen voi olla heille hankalaa. Jo pienikin sosialisointi uuvuttaa heidät ja järkyttää heidän maailmaansa.
Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikki tai edes valtaosa introverteista olisi ujoja tai sosiaalisesti rajoittuneita.
Saisinko lähteen tutkimukseen, kiitos.
No kyllähän tuo on yleisesti tiedossa, introvertti uupuu helposti sosiaalisissa tilanteissa. Osa introverteistä on kyllä sosiaalisesti taitavia, mutta yleensä se on harjoittelun tulosta.
Ap:lle sanoisin että sosiaalisten tilanteiden pelkoa on aika monellakin. Ei välttämättä ole kyse siitä ettei joku pystyisi menemään väkijoukon keskelle, voi myös olla että halutaan antaa treffeillä hyvä kuva itsestä ja siksi halutaan paikkaan jossa jännitys ei pilaa kaikkea. Muistetaan nyt että MIEHELTÄ vaaditaan sitä itsevarmuutta ja määrätietoisuutta, ei naiselta.
Itse tunnen parikin sosiaalisena pidettyä kaveria jotka käyvät yleensä oksentamassa ennen kuin joutuvat menemään sosiaaliseen tilanteeseen. Toinen näistä on ammatiltaan esiintyjä, jonka nimen joku saattaisi tietääkin.Myös miehillä on kaikenlaisia pelkoja, me vain salaamme ne koska toisin kuin naisilla, meillä ei ole varaa näyttää niitä tai muuten jää kumppani löytämättä.
Tässä on hyvä esimerkki kuinka ujokin, jos halua löytyy saa asioita aikaiseksi. Vaikka ensin sitten oksentamalla, mutta kuitenkin sitten kerättyä itsensä ja tehtyä ne asiat jotka tarvitaan, koska lopputulos ratkaisee. Kyllä ujon naisenkin on uskallettava treffeille, jos meinaa niillä käydä. Muuten ne jäävät naiseltakin vain haavetasolle.
Vaikuttaa epäilyttävältä, mielestäni kenenkään ei pitäisi mennä toisen kotiin ekoille treffeille. Eka tapaaminen kannattaa muutenkin sopia lyhyeksi, koska on molemmin puolin kamalaa jos tajuaa heti tavatessa, että tästä ei tule mitään ja joutuu käymän jonkun pitkän kaavan illallisen läpi sen jälkeen. Tai vaikka istumaan jonkun itsekseen mutisevan hajupommin vieressä leffassa pari tuntia.
On toki mahdollista, että tämä mies on kunnollinen, mutta tosiaan ujo ja epävarma. Silloin voi häntä pelottaa vaikka se, että kahvilassa kädet tärisee, kahvit läikkyy ja kuppi tippuu ja kaikki näkee ja nauraa. Tällaisia kauhuskenaarioita voi käydä päässä. Tiedän koska olen itsekin ujohko.
Mutta miehen tulisi ymmärtää, miksi et halua mennä hänen kotiinsa ekoille treffeille. Jos hän ei tätä naisen turvallisuusnäkökulmaa ymmärrä vaan alkaa vänkäämään vastaan, silloin kannattaa kyllä unohtaa tyyppi mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa epäilyttävältä, mielestäni kenenkään ei pitäisi mennä toisen kotiin ekoille treffeille. Eka tapaaminen kannattaa muutenkin sopia lyhyeksi, koska on molemmin puolin kamalaa jos tajuaa heti tavatessa, että tästä ei tule mitään ja joutuu käymän jonkun pitkän kaavan illallisen läpi sen jälkeen. Tai vaikka istumaan jonkun itsekseen mutisevan hajupommin vieressä leffassa pari tuntia.
On toki mahdollista, että tämä mies on kunnollinen, mutta tosiaan ujo ja epävarma. Silloin voi häntä pelottaa vaikka se, että kahvilassa kädet tärisee, kahvit läikkyy ja kuppi tippuu ja kaikki näkee ja nauraa. Tällaisia kauhuskenaarioita voi käydä päässä. Tiedän koska olen itsekin ujohko.
Mutta miehen tulisi ymmärtää, miksi et halua mennä hänen kotiinsa ekoille treffeille. Jos hän ei tätä naisen turvallisuusnäkökulmaa ymmärrä vaan alkaa vänkäämään vastaan, silloin kannattaa kyllä unohtaa tyyppi mahdollisimman nopeasti.
Tämän tyyppinen ujous on ihan harjoituksen puutteesta johtuvaa. Jos "sinua" olisi viety lapsesta asti kahvilaan, et miettisi tuollaista. Tietäisit, että jos joltain läikkyy kahvia kukaan ei nauraa. Kahvikupit joko ovat tarjottimella tai niissä on kahva. Papereita on tarjolla, jos tarvii pyyhkiä. Eikä muut liioin seuraa jossain kahvilassa, mitä muut tekevät.
Nämä pelot ovat ihan harjoituksella poistettavissa. Ensin käy äidin kanssa, sitten yksin, sitten kaverin, sitten kavereiden ja lopulta treffikavereiden.
Ujoilla ihmisillä on jotenkin todella pahantahtoinen kuva muista. Kuinka kaikki muut nauravat, pilkkaavat, haukkuvat tai tahtovat pahaa. Suurin osa ei oikeasti edes huomaa muita tai tulevat jopa auttamaan. Niinkin voi käydä. Sitä ujot vaan ei koskaan halua uskoa.
Eikö hän käy töissä? Siellä vain sisällä bunkkaa? Unohda ajoissa. Miksi hankkia ehdoitahdoin itselleen hankaluukia. Ajattele kun vertaat reippaaseen ulkona kanssasi viihtyvään tavalliseen mieheen.