Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiran lopetus ja lapsi, kuinka olette toimineet?
08.09.2017 |
Hei vaan!
Kaipaisin kokemuksia tästä surullisesta mutta väistämättömästä asiasta. Meillä on iäkäs koira, 11-vuotias, ja pian alkaa olla aika siitä luopua, koska koiran terveys on alkanut pahasti pettämään.
Meillä on saman ikäinen lapsi, ja koira on ollut meillä ihan luovutusikäisestä saakka. Yhdessä siis ovat olleet aina.
Alkaa olla aika, että asia täytyy ottaa lapsenkin kanssa puheeksi. Toki on puhuttu jo aiemmin että koira alkaa olla vanha, ja hirveästi lapsi on kysellyt mm. että miten pitkään on elänyt maailman vanhin koira...häntä siis huolettaa ja surettaa kyllä jo se tosiasia, että koira on oikeasti elämänsä ehtoopuolella.
Miten olette suunnilleen saman ikäisten lasten kanssa toimineet? Tiedän jo kysymättäkin, että hän haluaisi varmasti mukaan saattamaan nelijalkaisen ystävänsä viimeiselle matkalle. Mutta, voiko häntä ottaa sinne? Tai jos eläinlääkäri tulisi kotiin lopettamaan, niin mitenkä silloin? Onkohan se kuitenkin liian paha tilanne nähdä se kuoleminen? Toisaalta taas, sehän on rauhallinen lähtö, eikä sitten jäisi mielikuvituksen varaan....
Lapsi on varsin järkevä monissa asioissa mutta kuitenkin kovin herkkä. Pyrin vanhempana olemaan aina rehellinen, ja vaikeitakin asioita on aina käsitelty suoraan. Nyt ollaan uudessa tilanteessa, johon kaipaisin vinkkejä.
Kiitos, jos kerrot kokemuksistasi.
Kommentit (10)
Lopettaisin kotona.
Selittäisin myös, miksi näin on tehtävä ja että se on koiran paras.
Enkä pakottais olemaan siinä vieressä jos ei pysty. Saa olla jos haluaa, niin näkee ettei kärsi.
Itse olin eläinlääkärillä kun koira lopetettiin enkä tajunnut mitään.
Ihmettelin vain, että miksi se koira sinne jätettiin....
Siis tiesin mitä kuolema on, mutten ollut lopetusta nähnyt ikinä.
Sittemmin nähnyt useankin eläimen lopetuksen, niin niihin turtuu ja ajattelee vain sen eläimen parasta.
Eka kerta on oikeasti shokki. Kaikille.
Mä olin 8-10 vee kun olin eläinlääkärissä ja siihen aikaan lopetettiin mm kitalakihalkioiset pennut parin päivän vanhoina.
Ett sekin on nähty.
Kyllä sen ymmärsi, kun selitettiin, että kaikki maito tulee nenästä ulos ja menee vielä keuhkoihin, niin se ei saa ravintoa masuun ja kuolee. Parempi näin.
Hirveää oli silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin mukana, mutta toisessa huoneessa sen loppupiikin antamisen. Olin 8 v.
Minä en ehkä ottaisi lapsia mukaan. Riippuu siis tietysti ihan lapsistakin ja siitä miten herkkiä ovat, mutta voi olla aika rankka kokemus ja lisäksi vielä omatkin tunteet mukana.
Vierailija kirjoitti:
Lopettaisin kotona.
Selittäisin myös, miksi näin on tehtävä ja että se on koiran paras.
Enkä pakottais olemaan siinä vieressä jos ei pysty. Saa olla jos haluaa, niin näkee ettei kärsi.Itse olin eläinlääkärillä kun koira lopetettiin enkä tajunnut mitään.
Ihmettelin vain, että miksi se koira sinne jätettiin....
Siis tiesin mitä kuolema on, mutten ollut lopetusta nähnyt ikinä.
Sittemmin nähnyt useankin eläimen lopetuksen, niin niihin turtuu ja ajattelee vain sen eläimen parasta.Eka kerta on oikeasti shokki. Kaikille.
Mä olin 8-10 vee kun olin eläinlääkärissä ja siihen aikaan lopetettiin mm kitalakihalkioiset pennut parin päivän vanhoina.
Ett sekin on nähty.
Kyllä sen ymmärsi, kun selitettiin, että kaikki maito tulee nenästä ulos ja menee vielä keuhkoihin, niin se ei saa ravintoa masuun ja kuolee. Parempi näin.
Hirveää oli silti.
Kotona??!!
Kiitos jo tähän tulleista vastauksista.
Voisi sitten olla parasta kutsua eläinlääkäri kotiin, niin lapsella olisi mahdollisuus halutessaan poistua tilanteesta.
Jos mentäisi eläinlääkäriin ja lapsi haluaisi lähteä jukaan, mutta tulisikin katumapäälle niin tilanne olisi tosi vaikea.
Aiemminkin yksi koiristani on lopetettu kotiin, silloin ei vielä ollut lapsia. Muutenkin olen elämässäni paljon ollut eläinten kanssa tekemisissä, ja åärjään näissä tilanteissa suht hyvin. Meillä ei lapsuudenkodissa ollut koiraa, joten kokemusta ei ole siitä miten lapsen silmin kaikki näyttää.
Lapsi tosiaan on myös 11-vuotias, eli ei ihan pieni enää. Siksi haluaisin antaa ainakin mahdollisuuden itse vaikuttaa miten haluaisi tehtävän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos jo tähän tulleista vastauksista.
Voisi sitten olla parasta kutsua eläinlääkäri kotiin, niin lapsella olisi mahdollisuus halutessaan poistua tilanteesta.
Jos mentäisi eläinlääkäriin ja lapsi haluaisi lähteä jukaan, mutta tulisikin katumapäälle niin tilanne olisi tosi vaikea.
Aiemminkin yksi koiristani on lopetettu kotiin, silloin ei vielä ollut lapsia. Muutenkin olen elämässäni paljon ollut eläinten kanssa tekemisissä, ja åärjään näissä tilanteissa suht hyvin. Meillä ei lapsuudenkodissa ollut koiraa, joten kokemusta ei ole siitä miten lapsen silmin kaikki näyttää.Lapsi tosiaan on myös 11-vuotias, eli ei ihan pieni enää. Siksi haluaisin antaa ainakin mahdollisuuden itse vaikuttaa miten haluaisi tehtävän.
Ap
Kannattaa neuvotella ja sopia kaikki eläinlääkärin kanssa etukäteen. He on yleensä aina itse tosi eläinrakkaita ja tajuavat toimia tahdikkaasti ja niin, että se käy kauniisti.
Minä en antaisi lapsen silti päättää. Se on liian iso päätös tuonikäiselle. Meillä se raja meni siinä nukutuspiikissä ja se sanottiin selkeästi lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en antaisi lapsen silti päättää. Se on liian iso päätös tuonikäiselle. Meillä se raja meni siinä nukutuspiikissä ja se sanottiin selkeästi lapsille.
Kyselikö teillä lapset sitten, että mitä nukutuspiiki jälkeen tapahtuu/tapahtui?
Meillä koira on sen kokoinen, ettei sitä nukkuvana ainakaan kauniisti siirrellä. Eli se olisi meillä lapsi, joka siitä tilanteesta joutuu poistumaan....mietin että jääkö siinä sitten kysymyksiä ilmaan, että miksei saa katsoa/tehdäänkö koiralle jotain pahaa jne.
Kunhan pohdin... vaikuttaa kuitenkin varmasti lapseen tosi kauan, niin haluaisin hoitaa asian hänenkin kannaltaan mahdollisimman hyvin, että jäisi hyvät muistot.
Koira on tarkoitus tuhkata, ja haudataan tuhkat sitten omaan pihaan.
Ap
Kuoleman suunnittelu. Vain nykymaailmassa.
Alue: Aihe vapaa
Meillä vanhin koira kasvoi yhtä aikaa lasten kanssa. Lähti kun lapset oli 12 ja 10.
Menimme koko perhe sille reissulle, lapset ja kaksi nuorempaa koiraa mukana. Eläinlääkärin kanssa oltiin sovittu, että tulee antamaan sen ekan, nukuttavan, piikin puiston penkille. Koiravanhus nukahti sitten siellä penkillä uneen ja lapset hyvästeli siinä.
Me mentiin sitten klinikalle, jossa annettiin se lopullinen piikki. Lapset oli sen ajan leikkipuistossa. Kun koiravanhus oli kuollut, haettiin vielä ne nuoret koirat haistelemaan se, että varmaati tajuavat sen lähteneen.
Sitten haettiin lapset, kävelytettiin koiria siellä tutussa puistossa ja muisteltiin yhdessä vanhusta.
Nyt aina kun käydään ko puistossa, vanhus tulee kaikille aina mieleen, mutta muisto poismenosta on kaunis ja rauhallinen.