Nyt muodissa lähipiirissä (~30-v./Hki). Naimisiin kahdestaan!

Me mentiin vuosituhannen vaihteessa (31.12.1999) naimisiin Pasilan poliisitalolla ihan kahdestaan ja häämatka sitten Tampereelle. Oli kyllä ihaninta ikinä, en olisi voinut olla onnellisempi. Vanhemmille oli toki kerrottu etukäteen jo siinä vaiheessa kun menimme kihloihin (noin kuukautta ennen) ja erityisesti miehen äiti oli hieman pahoillaan siitä, ettemme halunneet ketään sinne vihkitilaisuuteen. Mutta ei hän onneksi siitä kuitenkaan sydänjuuriaan myötä loukkaantunut. 

Me ollaan molemmat introverttejä eikä juhlien järjestäminen ole meille mitenkään luontevaa, jätetään ne väliin jos suinkin mahdollista. Keväällä edessä olevat lakkiaiset ovat aiheuttaneet ahdistusta jo pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tehtiin tuo jo yli 20 vuotta sitten. Naimisiinmeno on eri asia kun häät.

Yli 40 vuotta sitten onnistui myös - olihan se anopille häpeä...

Olisi hauska kuulla mitä anoppi tässä häpesi? 😂

Ex-poikaystäväni äiti oli ihan hirveän järkyttynyt, kun jonkun tutun lapsi oli mennyt naimisiin kahdestaan puolisonsa kanssa. Hänelle häät ovat tilaisuus jossa esitellään jälkikasvun saavutuksia.

Samaisen naisen tytär meni naimisiin ja häissä otettiin hienoja ryhmäkuvia koko porukalla ja ryhmillä: sulhasen/morsiamen sukulaiset, kaverit ja loput... Ihmettelin tätä häissä eksältäni, että nämä ei-sukulaiset ja ei-kaverit on? Eksä kertoi tyyppejen olevan porukoitten kavereita ja heitä oli paikalla lähes 20 ja vieraita oli yhteensä noin 100.

Jos olisin menossa nyt naimisiin, niin tekisin varmaan juuri näin. No saattaisin ehkä ottaa matkan ulkomaille ja mennä siellä naimisiin jossain ihanalla hiekkarannalla.

Meillä oli aikoinaan kirkkohäät juhlineen ja pukuineen. No häät oli toki ihanat, mutta jotenkin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että häitä jännitti niin paljon, että ei jäänyt oikein mitään mielikuvia eikä ehtinyt kunnolla seurustella vieraiden kanssa.

Minä ja mieheni menimme viimevuonna naimisiin kotonamme.

Pappi vihki meidät olohuoneessamme kynttilän valossa, tilaisuus oli intiimi ja romanttinen :) Todistajat pyysimme seurakunnalta.

Meille tärkeintä oli vihkiminen, siksi näin :)

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tällaisen vihkimisen niin paljon, viettää koko päivän miehen kanssa kahdestaan. Oma äiti ja anoppi ovat kuitenkin jo ilmoittaneet hyvissä ajoin että loukkaantuisivat pahasti moisesta järjestelystä (Mistä ne haistaa meidän ajatukset??) Voi olla että sukulaisten sosiaalinen paine ajaa pitämään ne helvetin hääkahvitukset "mistä ei mitään vaivaa tarvi nähdä, ei tarvi olla isot" t. äiti ja anoppi. VIHAAN sukulaiskahvituksia. Sukulaiset on ihania, mutta kahvituksien järjestäminen ei. 

Tai jos ei vaan menisikään naimisiin. Eikös kaikki perimisoikeudet sun muut lailliset hötöt ole nykyään järjestettävissä myös avopuolisoille?

Teet just niinkun susta ja sun miehestä tuntuu parhaalle, ei ole teidän asia jos joku siitä mielensä pahoittaa! Voithan myös sanoa että inhoat niitä helvetin hääkahvituksia! :D Äiti ja anoppi ajattelevat vaan itsekkäästi itseään kun noita menevät möläyttämään. Haluatko todella miellyttää enemmän sukulaisiasi kuin itseäsi tärkeänä päivänä?!

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tällaisen vihkimisen niin paljon, viettää koko päivän miehen kanssa kahdestaan. Oma äiti ja anoppi ovat kuitenkin jo ilmoittaneet hyvissä ajoin että loukkaantuisivat pahasti moisesta järjestelystä (Mistä ne haistaa meidän ajatukset??) Voi olla että sukulaisten sosiaalinen paine ajaa pitämään ne helvetin hääkahvitukset "mistä ei mitään vaivaa tarvi nähdä, ei tarvi olla isot" t. äiti ja anoppi. VIHAAN sukulaiskahvituksia. Sukulaiset on ihania, mutta kahvituksien järjestäminen ei. 

Tai jos ei vaan menisikään naimisiin. Eikös kaikki perimisoikeudet sun muut lailliset hötöt ole nykyään järjestettävissä myös avopuolisoille?

Tietenkin teette niinkuin itse haluatte! Minä ja mieheni menimme kahdestaan naimisiin, emme kertoneet etukäteen kellekään. Niille jotka asiaa ovat harmitelleet kun ei ollut juhlia, sanomme vain että se oli meidän valintamme, meille tärkeintä oli vihkiminen ja halusimme toimia näin.

Tällaista olen itse suunnitelut pienestä asti.

Olen melkein kolmekymppinen nykyinen helsinkiläinen.

Hienoa, että tämä suuntaus herätää niin monessa positiivisia ajatuksia. Itsekin kammoan juhlien keskipisteenä olemista. En ole introvertti, mutta omien häiden juhliminen puolituntemattomien sukulaisten kanssa tuntuu absurdilta.

M28

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu 5v yhdessä, joten häät olisivat kyllä hassu veto :D ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että yhdessä tässä ollaan. Maistraattiin vaan lounastunnilla joskus, sillä selvä.

Miksi lounastunnilla, kun vihkipäivänä on oikeus palkalliseen vapaapäivään?

Oma unelma avioliiton solmimisesta: minä, mies, vihkijä ja todistajat maistraatin puolesta. Sitten syömään hyvä ateria. Myöhemmin ehkä illallinen/kahvit perheille.

Työkaveri kertoi omista kirkkohäistään joista aikaa n. 20 vuotta. Läsnä vihkipari, pappi, kanttori ja todistajat. Morsian halusi kirkkohäät tai paremminkin vihkimisen kirkossa ja oli tyytyväinen.

Näin mekin aiotaan tehdä. Ei yksinkertaisesti ole varaa hääjuhlaan. Kummankaan vanhemmat eivät myöskään avusta rahallisesti.

70-luvulla oli tämä muotia, ruokatunnilla karattiin farkkuasussa maistraattiin :). 80-luvulla Suomi oli noussussa ja tuli mahtikermakakkuhäät ylimuhkeine pukuineen. Silloin kauhisteltiin farkkumaistraattihäitä, että kuinka kuka haluu sellaista ja mahtaa kaduttaa :-) 

Ja nyt on taas muotia mennä salaa hissukseen naimisiin ja isot häät leikkeineen ovat taas out. 

Onpa mukavaa lukea tällaisia kokemuksia! Lähipiirissä on viime vuosina riittänyt isoja hääjuhlia ja vaikka useimmat ovat olleet oikeasti viihtyisiä ja ihania tilaisuuksia, joissa olen vieraana viihtynyt erinomaisesti, niin itse en kaipaa sellaista häsellystä ja keskipisteenä olemista oman naimisiin menon ympärille. Siksi olenkin miettinyt olenko ihan outolintu, kun haluaisin vihkimisen ihan kahdestaan miehen kanssa, romanttisen ravintolaillallisen ja häämatkalle vaikka kiertämään Norjaa autolla ja patikoimaan. Myöhemmin ehkä pienimuotoinen juhlistus ravintolassa perheenjäsenien ja muutaman läheisen ystävän kanssa. 

Mulla on myös tänö kesänä ollut tuttu tällainen 30 v salahääpari ja Helsingissä asutaan. Ilmoittivat vanhemmilleenkin vasta jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tällaisen vihkimisen niin paljon, viettää koko päivän miehen kanssa kahdestaan. Oma äiti ja anoppi ovat kuitenkin jo ilmoittaneet hyvissä ajoin että loukkaantuisivat pahasti moisesta järjestelystä (Mistä ne haistaa meidän ajatukset??) Voi olla että sukulaisten sosiaalinen paine ajaa pitämään ne helvetin hääkahvitukset "mistä ei mitään vaivaa tarvi nähdä, ei tarvi olla isot" t. äiti ja anoppi. VIHAAN sukulaiskahvituksia. Sukulaiset on ihania, mutta kahvituksien järjestäminen ei. 

Tai jos ei vaan menisikään naimisiin. Eikös kaikki perimisoikeudet sun muut lailliset hötöt ole nykyään järjestettävissä myös avopuolisoille?

Me mentiin kahdestaan, koska kumpikaan ei kerta kaikkiaan halunnut hääjuhlaa, monista, monista henkilökohtaisista syistä. Tiedettiin, että anoppi suuttuu/loukkaantuu mutta ei me nyt ajateltu noin isoa asiaa tehdä pelkästään hänen mielikseen. No, anoppi sai suoranaiset traumat tästä ja oli pitkään todella järkyttynyt, soitti miehelle pitkiä, itkunsekaisia puheluja, mietti mitä oli tehnyt väärin äitinä jne. Ikävää, mutta en silti muuttaisi mitään. Anopilla taas oli myös oikeus tunteisiinsa ja reaktioonsa ja näyttää siitä vuosien varrella toipuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tällaisen vihkimisen niin paljon, viettää koko päivän miehen kanssa kahdestaan. Oma äiti ja anoppi ovat kuitenkin jo ilmoittaneet hyvissä ajoin että loukkaantuisivat pahasti moisesta järjestelystä (Mistä ne haistaa meidän ajatukset??) Voi olla että sukulaisten sosiaalinen paine ajaa pitämään ne helvetin hääkahvitukset "mistä ei mitään vaivaa tarvi nähdä, ei tarvi olla isot" t. äiti ja anoppi. VIHAAN sukulaiskahvituksia. Sukulaiset on ihania, mutta kahvituksien järjestäminen ei. 

Tai jos ei vaan menisikään naimisiin. Eikös kaikki perimisoikeudet sun muut lailliset hötöt ole nykyään järjestettävissä myös avopuolisoille?

Me mentiin kahdestaan, koska kumpikaan ei kerta kaikkiaan halunnut hääjuhlaa, monista, monista henkilökohtaisista syistä. Tiedettiin, että anoppi suuttuu/loukkaantuu mutta ei me nyt ajateltu noin isoa asiaa tehdä pelkästään hänen mielikseen. No, anoppi sai suoranaiset traumat tästä ja oli pitkään todella järkyttynyt, soitti miehelle pitkiä, itkunsekaisia puheluja, mietti mitä oli tehnyt väärin äitinä jne. Ikävää, mutta en silti muuttaisi mitään. Anopilla taas oli myös oikeus tunteisiinsa ja reaktioonsa ja näyttää siitä vuosien varrella toipuneen.

Huh. En tiedä aikooko poikani ja avokkinsa jossain vaiheessa mennä naimisiin, mutta eipä tulisi mieleenkään ottaa kantaa siihen, millä tavalla sen tekevät. Itse olisin helpottunut, jos menisivät naimisiin ilman juhlia, mutta jos sellaiset haluavat niin tottakai olen iloinen siitäkin.

Meitä edeltävät sukupolvet ovat tehneet yhteiskunnalle semmoisen hassun tempun että vaikka inflaatio on tapahtunut niin hinnat on pysyneet samana. Parinkympin euron summalla markkoja mentiin varmaan naimisiin silloin kun kaikki oli perkeleesti halvempaa suhteutettuna palkkoihin. Nousukausi, muistattekos. 

Nyt kokopäivätyöstäkin tienaat sen 1300,- kuussa nettona, siitä paljon säästämään mihinkään juhliin minne tulee puoli sukua vain ruoan tai/ja alkoholin takia. Kahden ihmisen rakkautta pitäsii ehkä juhlistaa parille itselleen sopivammalla tavalla. Ite en ainakaan söis puolta vuotta näkkäriä sen takia että sukulaiset haluaa jotkut juhlat minne tulla urpoilemaan. 

Ehdottomasti hyvä suuntaus. Näin aiomme myös mieheni kanssa tehdä - menemme perjantaina ns. kesken päivää naimisiin, sitten syömään vanhempien kesken, yöksi kenties hotelliin johonkin hienompaan huoneeseen ja sitten häämatkalle jonkin ajan päästä. Sijoitamme mieluummin hääjuhlarahat nimenomaan sormuksiin sekä häämatkaan. 

Olen tänä vuonna ollut neljissä häissä (4!!). Olen ilmeisesti juuri siinä iässä, että ystäväni alkavat menemään naimisiin. Kaikki hääjuhlat ovat olleet ihania, mutta näin vieraan näkökulmasta ne ovat kaikki lopulta _aivan_ samanlaisia. Samat leikit hieman eri maustein, samanlaiset koristelut yms - vaikka koittaisi olla kuinka persoonallinen tahansa. Juhlissa on ollut häistä riippuen 40-100 henkilöä ja rahaa kulunut useita tuhansia. Puolet vieraista ei edes ehdi jutella hääparin kanssa, syövät vain ruoat, katsovat leikit ja lähtevät. Osaa ei selvästi kiinnosta olla paikalla (kun kutsuttuna on myös kaukaisempia sukulaisia esim. niissä 100 hengen häissä). 

Mielestäni ei ole yksinkertaisesti sen arvoista ja siksi hääjuhlia emme aio järjestää. 

Haluaisimme tehdä näin. Pelkään kyllä oikeasti anopin vihaa ja raivoa. :(

Ehkä juuri hääbuumiin takia melkein kaikki ovat olleet häissä, jotka ovat toistensa kopioita. Juu, mukavaa on, mutta kun se karkkibuffet ja latohäät pn jo koettu monta kertaa, niin ei se enää säväytä.

Peukku vihkimiselle kahdestaan.