Sinä, jonka mies laittaa ruokaa ja siivoaa...

Siis miksi te olette niiden kanssa, jotka eivät tee yhteisessä taloudessa perusasioita?

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi te olette niiden kanssa, jotka eivät tee yhteisessä taloudessa perusasioita?

No minä en ainakaan saanut muunlaisia. Varmaan sitten vika minussa, kun jos jonkun joskus kiinni saa niin se on tuommoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset, joiden miehet eivät tee kotitöitä, niin ovat aiheuttaneet sen tilanteen itse. Mies on esim. ripustamassa pyykkejä. Vaimo tulee siihen ja narisee, että teet ihan väärin. Koska naisen tapa tehdä asioita on "oikea" tapa, mies ei enää halua tehdä sitä.

Jep jep, miehen perseily ei tietenkään ole miehen oma vika, vaan naisen. Naiset on pahoja, hui hui ja hyi hyi.

No onhan se nyt silkkaa tyhmyyttä, jos katselee perseilyä ja antaa sen rauhassa tapahtua. Ihan itseään saa nainen syyttää, jos tekee kaiken mukisematta.

Olen tottakai onnellinen että hän tekee osuutensa pyytämättä. Ja arvostan sitä, kiitänkin joskus mutta niiden hoitaminen kuuluu elämään automaattisesti.

Onhan se (puolin ja toisin) ihanaa tulla siistiin kotiin missä ruoka odottaa valmiina...

Minä joudun tekemään kaikki kotityöt yksin. Mies ei koskaan tee mitään. Hän on aina ulkona ja mina kotona.Huutaa jos ruoka on huonoa. Huutaa jos, siivous ei ole tehty hyvin.

Mun mies tekee ruokaa, siivoaa, hieroo mun niskaa ja hartioita, hoitaa koiria, tekee välillä romanttisia yllätyksiä (vie ravintolaan, tuo kukkakimpun ja suklaata jne). Eikä mun tarvi edes sanoa sille mitään että siivoaisitko tai tekisitkö ruokaa, käyttäisitkö koiran ulkona tms, kun se tekee ne oma alotteisesti.

Mun mielestä pitäs olla ihan normaalia jokaisella ihmisellä, että tehdään näitä arkisia askareita ilman, että toisen pitää niistä sanoa.

Meillä ei ole mitään sääntöjä, kuka tekee millonkin ruokaa, se tekee joka ehtii ja on aikasemmin kotona töistä. Aina on ruoat valmiina kun minä saavun töistä. Sama toisipäin. 

Hierotaan toistemme kipeitä paikkoja, eikä toisen edes tarvitse välttämättä kysyä että hieroisitko. Mies saattaa vaikka sohvalla alkaa hieromaan mun jalkapohjia ja minä nautin siitä. Sama toistepäin.

Meillä arki sujuu oikein hyvin, koskaan ei tarvitse juurikaan nipottaa mistään. Toki jokaisella varmasti on ne huonot tapansa. Meillä mies joskus jättää esim. vaatteita vähän lojumaan sinne tänne, mutta ei onneksi kovin usein tai haittaavasti. Minä taasen joskus jätän keittiön kaappeja auki ja mies mainitsee niistä, että voisitko muistaa laittaa ne aina kiinni. Mutta ei mitään kovin dramaattista :)

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun tekemään kaikki kotityöt yksin. Mies ei koskaan tee mitään. Hän on aina ulkona ja mina kotona.Huutaa jos ruoka on huonoa. Huutaa jos, siivous ei ole tehty hyvin.

Itse olet miehesi valinnut, joten turha valittaa. Ketään ei nyky-Suomessa pakoteta naimisiin tai avoliittoon.

Olen kiitollinen jokainen päivä. Mies ei ole mikään talousihme eikä mitenkään tarkka siivoaja, mutta minulle, joka olen laiska ja aika saamaton, on kotitöitä ja ruokaa laittava puoliso ihana asia. 

Tässä ketjussa on useasti todettu, miksi pitäisi olla erikoisesti kiitollinen kotitöitä tekevästä miehestä, kun sen pitäisin olla itsestäänselvyys. Minä kuitenkin olen kiitollinen, että olen löytänyt (itsestäänselvän) miehen, joka tekee ruokaa ja siivoaa. Samoin mies on kiitollinen (itsestäänselvästä) vaimosta, joka laittaa ruokaa ja siivoaa. Kiitämme toisiamme lähes päivittäin näistä arkisista jutuista. Olen opettanut (itsestäänselvät) lapsetkin (jotka siivoavat ja laittavat ruokaa) kiittämään ruuasta. On ihanaa, että lapset tai mies tulevat kotiin ja jos olen siivonnut, kiittävät ja sanovat, miten ihanaa on kun olen jo ehtinyt siivota. 

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää, jos joku haluaa pestä pyykkinsä itse, ettei mies pilaa vaatteita. Onneks omani ymmärtää. Muuten tehdään kotityöt puoliks.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää, jos joku haluaa pestä pyykkinsä itse, ettei mies pilaa vaatteita. Onneks omani ymmärtää. Muuten tehdään kotityöt puoliks.

Et nyt ymmärtänyt ketjun pointtia ollenkaan. Tässä puhuttiin miehistä, jotka eivät tee kotitöitä lainkaan (esim. ap:n mies) ja niistä jotka tekevät. Ei kukaan ole puhunut siitä, että joku haluaa pestä pyykkinsä itse, mutta antaa muuten miehenkin osallistua kotitöihin.

Meillä mies on pääkokkina, sillä itse en ole hyvä ruoanlaittaja ja hän taas on. Myös useammassa tuttavaperheessä samantyyppinen tilanne eli nykyaikana se on ihan normaalia että mies laittaa ruokaa.

Nykyaikana siivous ja ruoanlaittotaito on itsestäänselvyyksiä myös miesten osalta. Mä en ymmärrä, miksi joku ottaa miehen joka ei osaa/ jota ei kiinnosta osallistua yhteisen kodin pyörittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä joudun tekemään kaikki kotityöt yksin. Mies ei koskaan tee mitään. Hän on aina ulkona ja mina kotona.Huutaa jos ruoka on huonoa. Huutaa jos, siivous ei ole tehty hyvin.

Ja tämän lisäksi vielä uskonett ja olet ehdottoman varma, että minkään muunlaisia miehiä ei ole olemassakaan?  Joskus harhaisessa pienessä pääsäni olenkin ajatellut, että syy, miksi viihdyn sinkkuna johtuu enempi vähempi siitä, että en oikeasti tarvitse tai tarvitsen kumppania arjessani kovin vähän mihinkään. Vaikka toisalta haaveilen ja unelmoin siitä, että kumppanin kanssa voisimme olla, ainakin toisinaan enemmän kuin kumpikaan yksin. T. Ikisinkku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tietämissäni suhteissa, joissa kotityöt on pelkästään naisen vastuulla, tilanne on ihan itse aiheutettu. Naiset ovat joskus aikoinaan tuon roolin ottaneet ja tehneet kaiken kotona ja sitten vaikuttavat kovin yllättyneiltä kun roolista tuleekin pysyvä.

Kyllä minä sanoisin että syynä on se äityli. Eronkin jälkeen se ysikymppinen äitykkä käy tekemässä kotitöitä.

Äityli varmaan lahjoi vai kaulimellako uhkasi nuijia naisen, jos ei ota hänen poikaansa? - Vai itsekkö naiset ihastuivat tähän alkukantaiseen urokseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tietämissäni suhteissa, joissa kotityöt on pelkästään naisen vastuulla, tilanne on ihan itse aiheutettu. Naiset ovat joskus aikoinaan tuon roolin ottaneet ja tehneet kaiken kotona ja sitten vaikuttavat kovin yllättyneiltä kun roolista tuleekin pysyvä.

Kyllä minä sanoisin että syynä on se äityli. Eronkin jälkeen se ysikymppinen äitykkä käy tekemässä kotitöitä.

Äityli varmaan lahjoi vai kaulimellako uhkasi nuijia naisen, jos ei ota hänen poikaansa? - Vai itsekkö naiset ihastuivat tähän alkukantaiseen urokseen? 

Olen vissiin liian väsynyt, kun nauran täällä lähes kippurassa mielikuvalle, jossa vanhempi rouva kaulin kädessä huutaa nuoremmalle naiselle: "Otat tuon minun poikani tai täältä pesee" :D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on pääkokkina, sillä itse en ole hyvä ruoanlaittaja ja hän taas on. Myös useammassa tuttavaperheessä samantyyppinen tilanne eli nykyaikana se on ihan normaalia että mies laittaa ruokaa.

Sama täällä. Mies on kiinnostunut ruuanlaitosta ja minä en. Omalle kontolle jää ehkä enemmän pyykkääminen, mutta siivoushommat tehdän kimpassa.

Kumpikin käy töissä ja mulla vielä pidemmät päivät. Tulen kotiin valmiiseen pöytään.

Osaan myös vaihtaa sulakkeita ja lamppuja, ripustaa tauluja seinille, hakata puita ja vaihtaa autonrenkaat. Näissäkin vuorotellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tietämissäni suhteissa, joissa kotityöt on pelkästään naisen vastuulla, tilanne on ihan itse aiheutettu. Naiset ovat joskus aikoinaan tuon roolin ottaneet ja tehneet kaiken kotona ja sitten vaikuttavat kovin yllättyneiltä kun roolista tuleekin pysyvä.

Kyllä minä sanoisin että syynä on se äityli. Eronkin jälkeen se ysikymppinen äitykkä käy tekemässä kotitöitä.

Äityli varmaan lahjoi vai kaulimellako uhkasi nuijia naisen, jos ei ota hänen poikaansa? - Vai itsekkö naiset ihastuivat tähän alkukantaiseen urokseen? 

Olen vissiin liian väsynyt, kun nauran täällä lähes kippurassa mielikuvalle, jossa vanhempi rouva kaulin kädessä huutaa nuoremmalle naiselle: "Otat tuon minun poikani tai täältä pesee" :D:D:D:D

Ai kun minulle taas mieleen Hyacinth Bucket, oka estoitta palvoo poikaansa (Sheridan Bucket) , joka  opiskelee yliopistossa pääaineinaan runous ja koruompelu. Hyacinth  ei suostu uskomaan tästä mitään pahaa, vaikka Sheridan soittaakin vanhemmilleen vain pyytääkseen rahaa. Sheridanin vihjataan myös seurustelevan miehen kanssa ja olevan huumeidenkäyttäjä. Richard sen sijaan häpeää Sheridania. Hyacinth siis vain puhuisi poikansa omalle mielitylleen. - No joo ei tämä mielikuva tullut tuosta uroksesta vaan enemmän siitä, että kun aattelee sitä, että millainen "äidin rakas poika" pääsee naimisiin oikeasti hyvän naisen kanssa.

Itse miehenä joudun yksin siivoamaan ja laittamaan ruoan aina, no ruoan teen ammatti ihmisenä mielellään mutta valitettavasti kaikki muukin taloudessa on kaatunut minun päälle, naiseni ei ole kertaakaan siivonnut yhdessäolo aikanamme ja nyt puhutaan vuosista. Tilanne on alkanut pikkuhiljaa rassaamaan ja luultavasti joudun irtaantumaan muuten hyvästä suhteesta sen takia

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä joudun yksin siivoamaan ja laittamaan ruoan aina, no ruoan teen ammatti ihmisenä mielellään mutta valitettavasti kaikki muukin taloudessa on kaatunut minun päälle, naiseni ei ole kertaakaan siivonnut yhdessäolo aikanamme ja nyt puhutaan vuosista. Tilanne on alkanut pikkuhiljaa rassaamaan ja luultavasti joudun irtaantumaan muuten hyvästä suhteesta sen takia

Uijui, oletko mun mieheni?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tuon pitäisi olla itsestäänselvyys useimmissa suhteissa. Että ei haluaisi maasta taivaisiin ylistää sitä, että toinen tekee mitä kuuluukin tehdä. Oikeasti en usko, että kotitöihin osallistuminen on niin harvinaista, vaikka usein ne jakautuvatkin epätasaisesti.

Kannattaa kuitenkin arvostaa toisen panosta aina, ja mainititakin siitä. Olipa kyseessä mies tai nainen. Itsestään selvyytenä pitäminen on väljähtymisen alku.