Kohuttu lääkäri menetti toimilupansa - yritti auttaa CFS-potilaitaan

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on traumalapsuus ja ennen kuin sain siihen hoitoa minulla hoidettiin tuloksetta mm kilpirauhasen vajaatoimintaa, lisämunuaisen uupumusta jne. Joten olen huomannut että psyyke voi aiheuttaa noita yllämainittuja oireita (jotka vain tällainen erikoinen erikoislääkäri diagnosoi fyysisiksi)

Tämä voi olla totta, niin minullakin on, ja sitten tilanne, että kilpirauhashormonit eivät vaikuta. Lisäapu purkista kuitenkin auttaa. Elän mieluummin jaksavaisempana ja henkisesti kyvykkäämpänä, kuin zombiena no-lifeä.

Lisäksi suvussani melkein puolella on vajis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Juuri  näin. Kilpirauhasen vajaatoiminta on eräs helpoimmin diagnosoitavissa ja hoidettavissa oleva sairaus, toteamiseen riittää yksi labrakoe eli kilpirauashormonin vapauttajahormoni tyreotropiini (TSH) ja hoidoksi riittää kilpirauhashormonikorvaushoito eli tabletti jonka annos säädetään TSH-arvon perusteella yksinkertaisen ohjeen mukaan, optimi TSH-taso tyroksiinikorvaushoidossa on 1-2.

Silti jotenkin ihmeellisesti tästäkin yksinkertaisesta ja helposta asiasta saadaan väännettyä ihmeellinen ja hankala sairaus jota ei lääkärit muka osaa tutkia eivätkä hoitaa.

Ymmärrätkö itsekään, miten ristiriitainen selityksissäsi olet. Itsekin toteat optimin TSH-tason olevan 1-2 (1 se vielä on paremminkin). Niin millälailla kehon erittämä T4 eroaa purkista tulevasta niin, että TSH saakin hoitamattomalla olla vaikkapa 3-4? Moni oireilee jo arvolla 2,5 ja saa avun kun hoidetaan. Mutta sinä lääkärinä jättäisit vaan hoitamatta.

Voitko selitää mihin perustuu ero tässä? Veikkaanpa, ettei sitä ole, vaan se on keksitty ero.

Diagnosoiminen ja hoito sekä hoidon seuraaminen on eri asia. Se THS ei ole se vaikuttava hormoni vaan se jolla sairautta diagnosoidaan ja jonka avulla sairautta hoidetaan, T4V ja T3V ovat ne hormonit, joilla ne kilpirauhashormonin päätevasteet soluissa elimistössä tapahtuvat, TSH on se hormoni, jonka avulla elimistö säätelee T4V:n ja T3V:n vapautumista kilpirauhasesta ja TSH:n pitoisuutta taas säätelee TRH. Klassinen takaisinkytkentä tässä jhormonitasapainon säätelyssä elimistössä on, TSH stimuloi kilpirauhashormonien erittymistä ja kilpirauhashormonit vähentävät TSH:n erittymistä aivolisäkkeestä. Hypotalamus muodostaa aivolisäkkeen kanssa hormonaalisen säätelyjärjestelmän, jossa hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa. Hypotalamus kontrolloi mm. kehon lämpötilaa, nälkää, kiintymistä, janoa, väsymystä, unta ja sisäistä kelloa. 

TSH:n pitoisuus kohoaa kun kilpirauhanen ei kykene enää erittämään kunnolla kilpirauhashormoneja. Aivolisäke saa piiskattua kilpirauhasen erittämään kuitenkin vielä kilpirauhashormoneja nostamalla sen pitoisuuden esim. 8-10 tasolle, jos T4V edelleen tällä pysyy normaalitasolla niin oireita ei ilmene muuten kuin kilpirauhanen saattaa alkaa tuntua turpealle. Sitten kun se T4V laskee myös alle viitteen alkaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ilmetä. TSH on kätevä labra diagnosoitaessa tilannetta. Jos se on alle 4,5 niin ei jatkotutkimuksia tarvita. Jos taas päädytään hormonikorvaushoitoon niin siinä tapauksessa pyritään hormonitaso saamaan optimaaliseksi, jolloin TSH:n tavoitetaso on 1-2. Mutta jos hormonia ei purkista syödä niin ei hormonitasoa voi säädellä annoksen muutoksilla ja kun ei tautia ole eikä lääkitystä niin jos TSH on normaali niin that´s it, ei tarvetta lisätoimenpiteille, ei TSH-arvolla 3-4 ole tarpeen mitään tyroksiinia syödä kun kilpirauhanen on terve ja hormonitasot normaalit. Mutta jos hormonia joka tapauksessa syödään niin miksei säädettäisi annosta optimaaliseksi sitten vaan annettaisiin sen olla vaikka 0,5 - 4,5 välillä, kunhan nyt on viitteissä. Ei noillakaan arvoilla toki oireita ilmene, mutta helpommin heilahtaa seuraavaan kontrolliin mennessä viitealueen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä potilaan pitäisi saada itse määrätä oman hoitonsa, kuten ulkomailla.

Eli lääkärin pitäisi kirjoittaa niitä kolmiolääkkeitä siis ihan vaan pelkästään potilaan toivomuksesta? Sehän tässä on taustalla. Nappeja halutaan, mutta sitten, kun ei lääkäri suostu huumediileriksi(tai siis "hoitamaan teidän oireita"), niin uliuliuli. Hyvin samanlaista puhetta tulee narkkareilta. "En minä väärinkäytä, kun olen vaan huomannut hyväksi tämän lääkkeen... Eikun MINÄ olen se poikkeustapaus, joka tarvitsee kolmiolääkkeitä ihan helvetisti..."

Ymmärrän kyllä, että ne vieroitusoireet on ilkeitä; sen vuoksi niiden kolmiolääkkeiden käyttöä rajoitetaankin! Osa niistä on huumausaineeksi luokiteltavia tai niiden sukulaisaineita, joten niissä on kova riippuvuuspotentiaali.

Katsokaapa esim. Amerikassa tuota kolmiolääkkeiden käyttöä. Siellä on tämä teidän "potilas on aina asiakas"-tyylinen malli käytössä ollut pitkään. Seurauksena on se, että antibioottien käytön myötä tullut todella suuria ongelmia antibioottiresistenssin ja superbakteerien kanssa. Tällä hetkellä kolmiolääkkeisiin(juuri niihin lääkkeisiin, joita nämä fibro/CFS-potilaat haluaa) kuolee enemmän ihmisiä, kuin huumeisiin. Hyvä esimerkki on myös esim. lasten hampaiden CT-kuvat. Kun on niin hieno laite ja jännät kuvat, niin "fiksut asiakkaat" nyt haluavat hammaslääkärillä jotain CT-kuvia. Eipä kukaan kertonut sitä, että säteilyannos yhdestä kuvasta vastaa 10 vuoden taustasäteilyä, joten nyt sitten jännittävät siellä, että tuleeko syöpää esiin tulevaisuudessa enemmän pään alueella.

Muutenkin, kaikilla maailman mittareilla mitattuna Suomessa on maailman parhaimpia terveydenhuoltoja, ehkä jonkun Norjan ja Ruotsin jälkeen, niin miksi ihmeessä te haluatte tänne jotain Espanjan tai Amerikan tapaista järjestelmää? Onko niin kova tarve päästä vetämään nappeja?

Ohis: Suomalainen hyvä terveydenhuolto on lääkärien ja poliitikkojen ylläpitämä myytti. Hammashoitoon ei pääse millään, gynekologille kun hirveät jonot, mielenterveysongelmaiset on jätetty heitteille, jokaista kipulääkkeitä tarvitsevaa potilasta kohdellaan kuin narkkaria jne. Yhdysvaltalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on omat ongelmansa, mutta siellä on myös valtavasti hyviä puolia ja maailman parhaisiin kuuluvia sairaaloita. Tuo nappeja vaan halutaan, uli uli -vuodatuksesi oli kuvottavaa tekstiä. Esimerkiksi minä joudun käyttämään joka päivä kolmiolääkkeitä. En saa niistä mitään sivuvaikutuksia, mutta en myöskään "pöhinää", euforian tunnetta jne. Tämän suhteen niiden vaikutus on sama kuten vaikkapa käyttämälläni betasalpaajalla. Kolmiolääkkeet auttavat kipuun. Käytän niitä ainoastaan sen takia. En pystyisi muuten liikkumaan tätäkään vertaa enkä elämään normaalia elämää. Olen allerginen monelle lääkkeelle tai saan niistä pahoja sivuvaikutuksia (mm. maksatulehduksen olen saanut). Joudun joka kerta vääntämään samasta aiheesta sairaalassa. Miksi Burana ei käy tai parasetamoli? Kaikki tämä lukee selvästi papereissani, mutta lääkärit eivät vain halua ymmärtää asiaa.

Haluaisin ottaa oppia Yhdysvalloista myös mielenterveysongelmien hoitamisen ja potilaiden kuuntelemisen suhteen. Yhdysvalloissa voit saada esimerkiksi kolonoskopian nukutuksessa. Suomessa lääkäri painaa menemään eikä lopeta, vaikka kuinka itket ja vaikeroit. Parhaalta ystävältäni puhkesi suoli tämän takia. Ainoa seuraamus lääkärille oli huomautus. Yhdysvalloissa voit saada myös kunnon korvauksia ja seuraamuksia lääkärille huonosta hoidosta (toki tätäkin voidaan käyttää myös väärin, mutta se on eri asia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.

Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten  muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??

Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.

Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.

Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.

T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Juuri  näin. Kilpirauhasen vajaatoiminta on eräs helpoimmin diagnosoitavissa ja hoidettavissa oleva sairaus, toteamiseen riittää yksi labrakoe eli kilpirauashormonin vapauttajahormoni tyreotropiini (TSH) ja hoidoksi riittää kilpirauhashormonikorvaushoito eli tabletti jonka annos säädetään TSH-arvon perusteella yksinkertaisen ohjeen mukaan, optimi TSH-taso tyroksiinikorvaushoidossa on 1-2.

Silti jotenkin ihmeellisesti tästäkin yksinkertaisesta ja helposta asiasta saadaan väännettyä ihmeellinen ja hankala sairaus jota ei lääkärit muka osaa tutkia eivätkä hoitaa.

Ymmärrätkö itsekään, miten ristiriitainen selityksissäsi olet. Itsekin toteat optimin TSH-tason olevan 1-2 (1 se vielä on paremminkin). Niin millälailla kehon erittämä T4 eroaa purkista tulevasta niin, että TSH saakin hoitamattomalla olla vaikkapa 3-4? Moni oireilee jo arvolla 2,5 ja saa avun kun hoidetaan. Mutta sinä lääkärinä jättäisit vaan hoitamatta.

Voitko selitää mihin perustuu ero tässä? Veikkaanpa, ettei sitä ole, vaan se on keksitty ero.

Diagnosoiminen ja hoito sekä hoidon seuraaminen on eri asia. Se THS ei ole se vaikuttava hormoni vaan se jolla sairautta diagnosoidaan ja jonka avulla sairautta hoidetaan, T4V ja T3V ovat ne hormonit, joilla ne kilpirauhashormonin päätevasteet soluissa elimistössä tapahtuvat, TSH on se hormoni, jonka avulla elimistö säätelee T4V:n ja T3V:n vapautumista kilpirauhasesta ja TSH:n pitoisuutta taas säätelee TRH. Klassinen takaisinkytkentä tässä jhormonitasapainon säätelyssä elimistössä on, TSH stimuloi kilpirauhashormonien erittymistä ja kilpirauhashormonit vähentävät TSH:n erittymistä aivolisäkkeestä. Hypotalamus muodostaa aivolisäkkeen kanssa hormonaalisen säätelyjärjestelmän, jossa hypotalamus säätelee aivolisäkkeen toimintaa. Hypotalamus kontrolloi mm. kehon lämpötilaa, nälkää, kiintymistä, janoa, väsymystä, unta ja sisäistä kelloa. 

TSH:n pitoisuus kohoaa kun kilpirauhanen ei kykene enää erittämään kunnolla kilpirauhashormoneja. Aivolisäke saa piiskattua kilpirauhasen erittämään kuitenkin vielä kilpirauhashormoneja nostamalla sen pitoisuuden esim. 8-10 tasolle, jos T4V edelleen tällä pysyy normaalitasolla niin oireita ei ilmene muuten kuin kilpirauhanen saattaa alkaa tuntua turpealle. Sitten kun se T4V laskee myös alle viitteen alkaa kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ilmetä. TSH on kätevä labra diagnosoitaessa tilannetta. Jos se on alle 4,5 niin ei jatkotutkimuksia tarvita. Jos taas päädytään hormonikorvaushoitoon niin siinä tapauksessa pyritään hormonitaso saamaan optimaaliseksi, jolloin TSH:n tavoitetaso on 1-2. Mutta jos hormonia ei purkista syödä niin ei hormonitasoa voi säädellä annoksen muutoksilla ja kun ei tautia ole eikä lääkitystä niin jos TSH on normaali niin that´s it, ei tarvetta lisätoimenpiteille, ei TSH-arvolla 3-4 ole tarpeen mitään tyroksiinia syödä kun kilpirauhanen on terve ja hormonitasot normaalit. Mutta jos hormonia joka tapauksessa syödään niin miksei säädettäisi annosta optimaaliseksi sitten vaan annettaisiin sen olla vaikka 0,5 - 4,5 välillä, kunhan nyt on viitteissä. Ei noillakaan arvoilla toki oireita ilmene, mutta helpommin heilahtaa seuraavaan kontrolliin mennessä viitealueen ulkopuolelle.

Pidät hirveän luennon asiaan liittymätöntä perusjargonia potilaalle, joka on täysin perehtynyt aiheeseen ja tietää kaiken tuon mitä sanoit, mutta et vastaa kysymykseeni. Minkä takia ei voida hoitaa jos arvo on 2,5 tai yli ilman korvaushoitoa, et perustele mitenkään, koska vastausta ei ole. Tiedän sen aivan hyvin asioista selvää ottaneena. Asia on juuri kuten sanoin, ero on vain päätetty, eikä se perustu mihinkään.

Jos vielä vastaat tähän niin älä hämää vastaustasi kertomalla perusasioita, ne eivät liity problematiikkaan tässä (tai elleivät ne liity. Tsh:n roolin selostaminen verrattuna itse kilpirauhashormoneihin ei ainakaan vastannut kysymykseen mitenkään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.

Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten  muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??

Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.

Ihminen ei ole kone. Yhden homeostaasin pettäminen voi johtaa toisen homeostaasin pettämiseen.

Erityisen vähän on tutkittu geeniekspressioita, miRNA tai RNA-i vaikutuksia. Esimerkiksi hormonihäiritsijöiden merkitystä ei tiedetä ja hyvinkin on mahdollista esimerkiksi homeiden aiheuttamat häiriöt tai ainakin homeiden toksiinit voivat kohdistaa affiniteettiä neuroendrokriiniisiin respetoreihin.

Kilpirauhanen on oikeastaan aika simppeli juttu jos unohdetaan syvemmät pohdiskelut. Katso kilpirauhasen ylimalkainen toiminta tästä:

http://www.genome.jp/kegg-bin/show_pathway?map=hsa04918&show_descriptio…

Selvennettynä hieman: kuvassa näet millä tavoin T4 ja T3-hormoneita tuotetaan ja miten ne käynnistävät kohdesolussa proteiinisynteesin (geeniekspression).  Kilpirauhassolun aktiivinen osa on follikkeli, jota jakaa tyrosyyttien monomolekylaarinen kerros. Kohdesolun D1-D3 ovat dejodioitumiseen liittyviä entsyymeitä  kuten Iodothyronine deiodinase. Esimerkiksi T4:stä tuotetaan T3:sta kuvassa olevan D1/D2 avulla, T4:stä rT3:sta D3:n avulla jne.

Tyreoideaperoksidaasi (TPO) on pääosin kilpirauhasessa kolloidiin tuotettu entsyymi. TPO hapettaa jodidia tuottaakseen jodiatomeja. Jodiatomit lisätään tyrosiinin jäänteisiin tyroglobuliinilla tyroksiinin (T4) tai trijodityroniinin (T3) tuottamiseksi. Ihmisellä tyroperoksidaasia koodaa TPO-geeni. TPO-geenin aktiivisuutta säätelee TSH, jonka lisääntyminen lisää geeniekspressiota. Tästä syystä tätä labrassa kannattaakin tutkia autoimmuunitapauksissa kilpirauhasen tuottamista mikrosomaalisista antigeeneista.

Kuvaajaan vielä lisänä, että follikkelin luumenissa jodin oksidaatio, tyrosiinin jodioiminen  ja jodityrosiinien kytkentä tyrosiinin jäännöksistä thyroglobuliinissa (Tg) tuottaa T3 ja T4 synteesin. Jodioitu Tg resorboidaan pintakerroksen lävitse ja poistetaan T3 ja T4 muodostamiseksi lysosomeissa. Tämän jälkeen T3 ja T4 eritetään solun tyvikalvon kautta verenkiertoon. Verenkierrosta mennään sitten sinne kohdesolujen puolelle.

Aktivaatiosta riippuu vaikutus ja näppisääntönä voisi pitää sitä, että jokaisella hormonilla on jokin käyttäytymiseen liittyvä vaste jotain reittiä pitkin. Eli tässä mennään siihen ongelmaan, että kun pohditaan masennusta, valitaan masennuksen hoitoreitiksi masennuslääke, vaikka todellisuudessa ongelma olisikin kilpirauhasongelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.

Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten  muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??

Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.

Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.

Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.

T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.

Miten niin ei ole olemassa? Miten sitten insuliiniresistenssi on olemassa? Ei se, että ei tunneta olevan olemassa tarkoita, että ei ole olemassa. Mistä sinä tiedät, vaikka kortisoni tai jokin muu mekanismi ei tekisi tehtäviään ja sen seurauksena kilpirauhashormonit eivät vaikuta? Mistä tiedät tämän, kun siitä ei ole tutkimustuloksia, että on mahdotonta.

Aika erikoista, että ihmisellä on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, jos asia ei liity mitenkään kilpirauhashormoneihin. Enpä oikein usko tätä.

Vierailija kirjoitti:

[Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.

Siis ... onhan geenivirheellisiä sukujakin, esim SERPIN https://ghr.nlm.nih.gov/gene/SERPINA7 ja mistäpä sitä voi tietää mitä muita vastaavia on? Lisäksi epigeneettisen geenien aktivaatio voi mennä monesta eri syystä pieleen. Sikiön kehitysvaiheessa tapahtuvat virheet johtavat usein keskenmenoon. Suomessa 1/3500 vauvasta syntyy vajaatoimintaisena. Äidin hypertyreoosi voi myös aiheuttaa ongelmia sikiössä. Siks mitataan S-TSHRAb reseptori vasta-aineet.

Yhdysvalloissa kuolee nyt jo enemmän ihmisiä voimakkaiden kipulääkkeiden yliannostuksiin vuodessa kuin kuoli koko Vietnamin sodassa. Lisäksi kyseessä ovat parhaassa työiässä olevat keskiluokkaiset ihmiset.

Mistä tietää kun narkomaani tai lääkeriippuvainen potilas valehtelee? Siitä kun hän avaa suunsa.

Harvinainen tapaus tämä Polo. Lääkäri, joka välittää potilaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.

Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten  muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??

Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.

Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.

Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.

T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.

Miten niin ei ole olemassa? Miten sitten insuliiniresistenssi on olemassa? Ei se, että ei tunneta olevan olemassa tarkoita, että ei ole olemassa. Mistä sinä tiedät, vaikka kortisoni tai jokin muu mekanismi ei tekisi tehtäviään ja sen seurauksena kilpirauhashormonit eivät vaikuta? Mistä tiedät tämän, kun siitä ei ole tutkimustuloksia, että on mahdotonta.

Aika erikoista, että ihmisellä on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, jos asia ei liity mitenkään kilpirauhashormoneihin. Enpä oikein usko tätä.

Jos asiaa ei tiedetä olevan olemassakaan eikä sitä voida tutkia tai todeta mitenkään niin miten sitä voitaisiin diagnosoida tai hoitaa sitten, mitä siis haluaisit lääkärin tekevän? Määräävän kilpirauhashormonia vai? Siis kilpirauhashormonia sen takia että voi olla olemassa jokin sairaus, jota ei ole vielä löydetty ja jota ei voida todeta tai tutkia, mutta laitetaanpa varmuuden vuoksi kokeeksi jotain lääkettä nyt sitten, laitetaan tyroksiinia kun oireet ovat samanlaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa vaikka kilpirauhanen tutkimuksissa onkin ollut normaali. Ihan järkevä logiikkahan tuossa on...

Vierailija kirjoitti:

Yhdysvalloissa kuolee nyt jo enemmän ihmisiä voimakkaiden kipulääkkeiden yliannostuksiin vuodessa kuin kuoli koko Vietnamin sodassa. Lisäksi kyseessä ovat parhaassa työiässä olevat keskiluokkaiset ihmiset.

Mistä tietää kun narkomaani tai lääkeriippuvainen potilas valehtelee? Siitä kun hän avaa suunsa.

Ja kaikki kipulääkkeitä käyttävät ja tarvitsevat ovat riippuvaisia tai narkomaaneja? Muuten, eikö narkomaanien tai riippuvaistenkin kipuja pidä hoitaa?

Muuallahan tämä CFS on tunnustettu ilmeisesti neurologiseksi sairaudeksi? Onko taas niin, että vain Suomessa tiedetään asioiden oikea laita?

Lääkäri jonka tarkoituksena ei edes ole saada potil.. anteeksi, asiakkaitaan paranemaan, vaan ideana on pitää ne yksityisvastaanotosta riippuvaisina lypsylehminä. Mutta kun asiakas on tyytyväinen niin mikäpä siinä...

Suomessa on liikaa huonoja lääkäreitä. Lääkäreille pitäisi saada soveltuvuustestit ja äkkiä.

Olen aikuisiällä tavannut vain yhden hyvän lääkärin. Hän oli erikoislääkäri, joka oli siirtynyt ylioppilasterveydenhuoltoon, koska hänen mielestään opiskelijat ansaitsivat laadukasta terveydenhoitoa. 

Kyseinen lääkäri oli kuunteleva, ymmärtävä ja empaattinen sekä ammattitaitoinen. Harvinaisuus valitettavasti ammatissaan. Kyseinen lääkäri pelasti todennäköisesti henkeni, joten muistelen häntä suurella kiitollisuudella. Olisipa hänen kaltaisiaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Harvinainen tapaus tämä Polo. Lääkäri, joka välittää potilaistaan.

Kyllä, kyllä. Puhdasta jalosydämistä hyväntekeväisyyttä ihmisten parhaaksi. Heitä kun ei kukaan muu ymmärrä eikä osaa "auttaa".

Just.

Vierailija kirjoitti:

Itse julkisen puolen lääkärinä voin sanoa seuraavaa: 99% CFS ja fibromyalgia-potilasta on omien elintapojensa vuoksi huonossa kunnossa olevia ihmisiä. Kyllä se vaan niin on, että masennus, väsymys ja kivut on lähes aina seurausta niistä elintavoista. Liikkumattomuus, huono ruokavalio ja vähäinen uni on kyllä se triadi, mikä tässä on lähes aina pohjalla. Ja näitä ihmisiä, kun patistat muuttumaan, tulee aina se "No en minä halua. Lihakset menee kipeäksi, jos salilla käy. En pysty tekemään treeniä, koska se hengästyttää.. Ei kerkeä syömään terveellisesti, kun on lapsia ja työ." Elämäntapaohjeet näille potilaille ei kelpaa käytännössä ikinä, kolmiolääkkeet kyllä. Olihan se Polokin määrännyt PIRIÄ hoidoksi. Varmasti tulee hyvä olo, jos sitä vetää :) Ja onhan se henkilökohtainen diileri tosi kiva :) Loput 1% näistä potilaista on sitten niitä, joilla on joku MUU, huomaamatta jäänyt sairaus taustalla. Avril Lavignellehan kävi juuri näin, että oli CFS diagnoosi, mutta sitten varmistuikin Lymen tauti(borrelioosi) aiheuttajaksi, vasta sen jälkeen, kun oli kuukausia ollut "CFS-lääkärin" hoidossa.

Muutenkin, on ollut niin paljon tutkimuksia tuosta CFS ja fibromyalgia-linjalta ja kaikki on tulleet samaan tulokseen: ohjattu, valvottu elintapojen parantaminen ja tulostavoitteellinen kuntoliikunta vähentää oireita selkeästi enemmän, kuin mitkään lääkkeet tai muut hoidot. Jos jokin asia paranee liikunnalla, oikealla ruokavaliolla ja riittävällä unella, niin onkohan se edes sairaus?

Hyvähän se on käskeä nukkumaan ja liikkumaan, kun ahdistaa niin paljon ettei pysty nukkumaan ja väsyttää liikaa sängystä nousemiseen.

kilpirauhasesta paasaavat aktivistit valtasivat tämän ketjun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyllä potilaan pitäisi saada itse määrätä oman hoitonsa, kuten ulkomailla.

Eli lääkärin pitäisi kirjoittaa niitä kolmiolääkkeitä siis ihan vaan pelkästään potilaan toivomuksesta? Sehän tässä on taustalla. Nappeja halutaan, mutta sitten, kun ei lääkäri suostu huumediileriksi(tai siis "hoitamaan teidän oireita"), niin uliuliuli. Hyvin samanlaista puhetta tulee narkkareilta. "En minä väärinkäytä, kun olen vaan huomannut hyväksi tämän lääkkeen... Eikun MINÄ olen se poikkeustapaus, joka tarvitsee kolmiolääkkeitä ihan helvetisti..."

Ymmärrän kyllä, että ne vieroitusoireet on ilkeitä; sen vuoksi niiden kolmiolääkkeiden käyttöä rajoitetaankin! Osa niistä on huumausaineeksi luokiteltavia tai niiden sukulaisaineita, joten niissä on kova riippuvuuspotentiaali.

Katsokaapa esim. Amerikassa tuota kolmiolääkkeiden käyttöä. Siellä on tämä teidän "potilas on aina asiakas"-tyylinen malli käytössä ollut pitkään. Seurauksena on se, että antibioottien käytön myötä tullut todella suuria ongelmia antibioottiresistenssin ja superbakteerien kanssa. Tällä hetkellä kolmiolääkkeisiin(juuri niihin lääkkeisiin, joita nämä fibro/CFS-potilaat haluaa) kuolee enemmän ihmisiä, kuin huumeisiin. Hyvä esimerkki on myös esim. lasten hampaiden CT-kuvat. Kun on niin hieno laite ja jännät kuvat, niin "fiksut asiakkaat" nyt haluavat hammaslääkärillä jotain CT-kuvia. Eipä kukaan kertonut sitä, että säteilyannos yhdestä kuvasta vastaa 10 vuoden taustasäteilyä, joten nyt sitten jännittävät siellä, että tuleeko syöpää esiin tulevaisuudessa enemmän pään alueella.

Muutenkin, kaikilla maailman mittareilla mitattuna Suomessa on maailman parhaimpia terveydenhuoltoja, ehkä jonkun Norjan ja Ruotsin jälkeen, niin miksi ihmeessä te haluatte tänne jotain Espanjan tai Amerikan tapaista järjestelmää? Onko niin kova tarve päästä vetämään nappeja?

Ohis: Suomalainen hyvä terveydenhuolto on lääkärien ja poliitikkojen ylläpitämä myytti. Hammashoitoon ei pääse millään, gynekologille kun hirveät jonot, mielenterveysongelmaiset on jätetty heitteille, jokaista kipulääkkeitä tarvitsevaa potilasta kohdellaan kuin narkkaria jne. Yhdysvaltalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on omat ongelmansa, mutta siellä on myös valtavasti hyviä puolia ja maailman parhaisiin kuuluvia sairaaloita. Tuo nappeja vaan halutaan, uli uli -vuodatuksesi oli kuvottavaa tekstiä. Esimerkiksi minä joudun käyttämään joka päivä kolmiolääkkeitä. En saa niistä mitään sivuvaikutuksia, mutta en myöskään "pöhinää", euforian tunnetta jne. Tämän suhteen niiden vaikutus on sama kuten vaikkapa käyttämälläni betasalpaajalla. Kolmiolääkkeet auttavat kipuun. Käytän niitä ainoastaan sen takia. En pystyisi muuten liikkumaan tätäkään vertaa enkä elämään normaalia elämää. Olen allerginen monelle lääkkeelle tai saan niistä pahoja sivuvaikutuksia (mm. maksatulehduksen olen saanut). Joudun joka kerta vääntämään samasta aiheesta sairaalassa. Miksi Burana ei käy tai parasetamoli? Kaikki tämä lukee selvästi papereissani, mutta lääkärit eivät vain halua ymmärtää asiaa.

Haluaisin ottaa oppia Yhdysvalloista myös mielenterveysongelmien hoitamisen ja potilaiden kuuntelemisen suhteen. Yhdysvalloissa voit saada esimerkiksi kolonoskopian nukutuksessa. Suomessa lääkäri painaa menemään eikä lopeta, vaikka kuinka itket ja vaikeroit. Parhaalta ystävältäni puhkesi suoli tämän takia. Ainoa seuraamus lääkärille oli huomautus. Yhdysvalloissa voit saada myös kunnon korvauksia ja seuraamuksia lääkärille huonosta hoidosta (toki tätäkin voidaan käyttää myös väärin, mutta se on eri asia).

Aamen. Suomessa ei edes kuoleva potilas saa välttämättä kipulääkkeitä - hänhän saattaa tulla riippuvaiseksi! Sen sijaan 40-kiloiselle anopilleni voidaan määrätä hevosmiehen annos verenpainelääkettä ja sitten ihmetellä, miksi hän ei halua käyttää moisia kamalien sivuvaikutusten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kilpirauhas-vouhotus on ihan muutaman viime vuoden aikana tullut ilmiö. Miten lääketieteellisesti voisi hoitaa  kilpirauhasvaivaa, jos kokeiden mukaan kilpirauhasesi toimii normaalisti? Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että vika on jossain muualla? Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat niin ylimalkaisia, että niitä aiheutuu monesta muustakin sairaudesta tai pelkästä väsymyksestä  ja huonosta ruokavaliosta, esimerkiksi. Eihän lääkäri voi määrätä sinulle lääkitystä, jos sinulla on omasta takaa kilpirauhanen toimintakunnossa? Vai meinaatko, että lääkäri oikeen tahallaan jemmailee, että tälle Pirkko-Marjatalle ei tahallaan anneta kilpirauhaslääkettä, vaan oikeen jemmataan se tänne, että sitä oikein vituttaa? Ja lääkärikö ottaisi vastuun, että määräisi sulle ko. lääkkeen ja elimistösi menisi ihan päin helvettiä sen jälkeen. Sen jälkeen sitten olisitkin varmaan jos hoitovirhe-ilmoituksen takia vouhkaamassa tällä pastalla....

Niin, miten voi hoitaa kilpirauhasvaivaa, vaikka arvot on viitteissä? Ajatella, että jopa mäkin tiedän tämän, vaikken ole lääkäri. Liikatoiminnalle ei ihminen mene, vaikka hoidon alussa ths oiskin vaikkapa 2,5 kuten mulla.

Kilpirauhasessa ei ollut siis vikaa ja hormonipitoisuus veressä oli normaali. Mitä ihmeen hoitoa sitten  muka tarvitsit ja miksi ja mihin vaivaan??

Kilpirauhashormonit eivät vain vaikuta, vaikka niitä olisikin. Tämä on paras selitys asiassa, jonka itse uskon. Kuka on tutkinut sitä solutasolla, onko kilpirauhashormoniresistenssiä olemassa? Olen ymmärtänyt, että ei ole tutkittu. Tätä ei tiedetä. Miten siis voit väittää, ettei hoitooni tarvita kilpirauhashormonia ja se pitää vielä saada soluun saakka ja sen täytyy myös muuntua T3-muotoon. Mitä osaat kertoa viimeksimainitun tutkimusmääristä viime vuosikymmeniltä? Miten paljon huomio on lääketieteessä ollut T3:n toimintakyvyssä elimistössä? Rauta-arvot ja -tankkaus on hoidettu, ja sitäpaitsi perinteisestä kilpirauhasen vajaatoiminta kärsivillä on anemia aika yleinen oheistilanne. Mistä lie johtuukaan. Mutta kuten sanoin, se ei ollut syynä.

Ei tuollaista sairautta ole olemassakaan että kilpirauhashormonit eivät vaikuttaisi mitenkään, tai vaikka olisikin niin mitä sitten, koska ei siihen olisi mitään hoitoakaan olemassa kuitenkaan.

Itse asiassa jos olisi sellainen geenivirhe, ettei kilpirauhashormonit vaikuttaisi niin tulisi keskenmeno jo muutaman viikon ikäiselle sikiölle, eli se siitä.

T3V on toinen niistä vaikuttavista kilpirauhashormoneista, T4V on se tehokkaampi. T3V:n teho on T4V:sta n. 10% eli sen verran heikompi hormoni kyseessä, näissä biokemiallisissa molekyyleissä pienikin muutos molekyylissä vaikuttaa merkittävästi vaikutukseen ja tehoon. Ei sitä T3V:tä ole käytännössä tarpeen koskaan mittailla verestä eikä T4V:täkään useimmiten, toki joskus. TSH:n taso kertoo luotettavasti onko hormonitasapaino kunnossa, liian vähäinen T4V nostaa TSH:n pitoisuutta heti herkästi ja liian suuri T4V taas laskee TSH:ta heti. Siksi kun T4V syödään purkista niin TSH:n pitoisuus vaihtelee annoksen mukaan ja TSH:n avulla voidaan seurata onko T4V:n pitoisuus kohdallaan vai ei. T4V:n jos mittaa hormonia purkista syövän potilaan kohdalla ei se ole yhtä luotettaba kuin TSH jonka säätely tapahtuu tasaisemmin ja vähän pidemmän aikavälin kuluessa kuin syödyn hormonin, jonka pitoisuus veressä heittää herkästi sen mukaan onko ottanut samana aamuna vaiko ei ja onko annos sattunut olemaan 1,5 tablettia vai 1 tabletti, useinhan sitä syödään vuoropäivin eri annos vielä.

Miten niin ei ole olemassa? Miten sitten insuliiniresistenssi on olemassa? Ei se, että ei tunneta olevan olemassa tarkoita, että ei ole olemassa. Mistä sinä tiedät, vaikka kortisoni tai jokin muu mekanismi ei tekisi tehtäviään ja sen seurauksena kilpirauhashormonit eivät vaikuta? Mistä tiedät tämän, kun siitä ei ole tutkimustuloksia, että on mahdotonta.

Aika erikoista, että ihmisellä on kaikki kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet, jos asia ei liity mitenkään kilpirauhashormoneihin. Enpä oikein usko tätä.

Jos asiaa ei tiedetä olevan olemassakaan eikä sitä voida tutkia tai todeta mitenkään niin miten sitä voitaisiin diagnosoida tai hoitaa sitten, mitä siis haluaisit lääkärin tekevän? Määräävän kilpirauhashormonia vai? Siis kilpirauhashormonia sen takia että voi olla olemassa jokin sairaus, jota ei ole vielä löydetty ja jota ei voida todeta tai tutkia, mutta laitetaanpa varmuuden vuoksi kokeeksi jotain lääkettä nyt sitten, laitetaan tyroksiinia kun oireet ovat samanlaisia kuin kilpirauhasen vajaatoiminnassa vaikka kilpirauhanen tutkimuksissa onkin ollut normaali. Ihan järkevä logiikkahan tuossa on...

No tämä on tietenkin ongelma, mutta ensinnäkin jos se auttaa voimaan paremmin, eikä potilaasta tule hypertyreoottista, niin en näkisi niin isoa ongelmaa. Lisäksi lääketiede voisi selvittää lisää tällaisen hoidon turvallisuutta eikä vain sokkona määkiä, että tulee osteoporoosi.

Minun endokrinologini mukaan osteoporoosia ei tule potilaille joilla TSH on pidetty lääkkeillä lähellä nollaa. Joten miksi oletettaisiin, että se tulisi muillekaan? Kun siis oma hoitoni, jossa yhdistyy T3 ja T4 vie TSH:n aika väkisinkin nollaan.

Ja tk-lääkäristä tämä on kamalaa. Vaikka hän ei osaakaan selittää minulle, miten tilanteeni sitten loppujenlopuksi eroaa kilpirauhassyöpäpotilaan jatkohoidosta.

Ja vaikka osteoporoosi olisi riski, niin mieluummin se ja hyvä elämänlaatu joka päivä, kuin kärsiä paskassa ja elää ilman jotain murtumia.

Lisäksi ohjaus osteoporoosin estossa on Suomessa muutenkin niin vajaata (esim. kortisonihoitopotilaiden hoidossa) että en keulisi sillä, että nyt ei tule osteoporoosia, kun ei anneta kilpirauhaslääkkeitä! Voi tulla monissa muissa antamissanne hoidoissa, kun potilaita ei ohjata eikä d-vitamiinia suositella, tai edes kalsiumlisää puolenkaan vuodn kortisonihoidoissa.

Kilpparipelko on siis jotenkin kummallinen.

Sydänoireilusta taas sen verran, että uskon senkin yleisemmin liittyvän vajaaseen kilpirauhashormonihoitoon, kuin hormoneilla muka turhaan tuettun. Toki tutkimusta pitäisi kaikista näistä aiheista lisätä, mutta eihän sitä tule, koska voinolla, ettei siihen liittyisi lääkeinnovaatiota.