Lue keskustelun säännöt.
Nyt ymmärrän, miksi yksinhuoltajat ovat ylipainoisia!
04.09.2017 |
Olen aina katsonut hiemaan kieroon äitejä, etenkin yksinhuoltajia, jotka ovat ylipainoisia. Miten ihmeessä he ovat päästäneet itsensä huonoon kuntoon? Tarvitsin omakohtaisen kokemuksen ja nyt alan ymmärtää koko kuvion.
Jäin vuosi sitten yksinhuoltajaksi. Teimme kaksi lasta pienellä ikäerolla ja se oli ilmeisesti miehelleni liikaa. Mies häippäisi ja jätti minut lähestulkoon yksinhuoltajaksi. Lapset ovat vasta 1,5 -ja 2,5-vuotiaat ja mies ottaa lapset luokseen yhdeksi yöksi joka toinen viikonloppu.
Tukiverkkoja minulla ei ole, joten olen AINA lasten kanssa. Nyt lapset ovat olleet sairaana lähes viikon. Valvon yöt heidän kanssaan. Olen tilannut ruokakaupasta ruokaa kotiin, koska kauppaan en pääse. Heikkoina hetkinä on tullut tilattua itselle myös pizzaa kotiin, vaikka "entisessä elämässäni" söin todella terveellisesti. Myös jätskiä ja karkkia on kulunut. Syömisestä on tullut ainut iloni.
No, mitä tästä on seurannut? Painon nousu tietenkin. Kun liikuntaa ei tule tarpeeksi ja on tullut syötyä herkkuja, painoni on noussut vuodessa viitisen kiloa. Nyt mittani ovat 170/65. En vielä ole varsinaisesti lihava, mutta pyöreyttä on tullut. Tiedän, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, mutta elämäntilanne on raskas.
Alan nyt ymmärtää, että kilot kertyvät varkain. En ymmärrä, miten olen joskus ihmetellyt pyöreitä äitejä. Itsestänikin on tulossa hyvää vauhtia sellainen.
Nyt vinkkejä hyvät ihmiset, miten saan itseni ruotuun?
Kommentit (76)
Eikö miehesi voi ottaa lapset hieman useammin luokseen? Saisit vähän omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, tiedän tunteesi! Itsellänikään ylipaino ei ole koskaan ollut iso ongelma, mutta minäkin lihoin lasten ollessa pieniä. Raskausaikana sitä vaan oli sen lapsen inkubaattori, vauva-aikanakin lapsen tarpeet menee omien edelle, pienet lapsetkin vaatii jatkuvaa huomiota, sairaasta nyt puhumattakaan. Mutta sun aika tulee vielä! Sun lapset kasvaa, alat saada enemmän aikaa itsellesi, jaksat taas alkaa ajatella ihan vaan itseäsi, saat olla itsekäs ihan omasta mielestäsikin! Kohta pääset töihin ja saat kaivattuja aikuiskontakteja, siitä se lähtee :) Sitä odotellessa, pystytkö hankkimaan edes silloin tällöin lastenhoitoapua, että pääsisit itse vaikka sinne kahville tai leffaan? Pienikin irtiotto saattaa piristää, vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta tunnesyöminenkin saattaa vähentyä. Mutta vaikka sellainen ei olisikaan mahdollista, yritä ajatella niin, että kaikki loppuu aikanaan - myös tuo elämänvaihe.
Lapset vaan miehelle ja lähdet kahville tai lenkille. Jos mies kerran lähtenyt, saa nyt vastuunsa kantaa. Ihan naurettavan harvoin ottaa lapset luoksensa. Ei ole enää nuorinkaan vauvaikäinen.
Milloin ap tekisi vaikka kotijumppaa, kun niitä vapaahetkiä ei ole?
Se on kyllä totta, että yleensä nämä huutelijat ovat hyvässä parisuhteessa eläviä naisia. On sitä omaa aikaa, pääsee viikonloppumatkoille kavereiden kanssa, mies tekee myös ruokaa. Nämä ovat ainakin omassa kaveripiirissä niitä pahimpia pahan puhujia. Juurikin nuo "lihava yh" jutut. Ei tiedetä yhtään, miten raskasta elämä voi olla kun on aivan yksin lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sulla menee vielä hyvin. Mun ex-mies päätti kostaa mulle eron jälkeen ja hylkäsi lapsensa kokonaan. Mun oma aika eli vapaa-aika tai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan oli 0. Ja todellakin vedimme myös sitä pitsaa, kun piti saada ruoka valmiiksi nopeasti töiden jälkeen. Sitten vielä sellaisten kilttimiesten muijat ja lapset kehtasi haukkua mun lasta siitä, että meillä syötiin liian usein pitsaa. Olisivat olleet onnellisia, että edes jotain syötiin.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että yleensä nämä huutelijat ovat hyvässä parisuhteessa eläviä naisia. On sitä omaa aikaa, pääsee viikonloppumatkoille kavereiden kanssa, mies tekee myös ruokaa. Nämä ovat ainakin omassa kaveripiirissä niitä pahimpia pahan puhujia. Juurikin nuo "lihava yh" jutut. Ei tiedetä yhtään, miten raskasta elämä voi olla kun on aivan yksin lasten kanssa.
Jaa a, tai sitten he ovat niitä jotka ovat selvinneet vielä pahemmasta ja siksi ärsyttää nuo "sinä et voi ymmärtää / hyvähän sinun on"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo nämä "muru kokkailee kukkakaaligratiinia" -mutsit ovat pahimpia moralisoijia :D
Mun yksi työkaveri sai hirveät kilarit, kun ei kerran päässyt joogaan. Miehensä joutui ylitöihin. Siinä mietin, miten erilaista elämää äidit viettävät. T. Toinen aina lasten kanssa oleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap. En itse voisi edes kuvitella tilannetta, että olisin sairaiden lasten kanssa viikon yksin kotona. Minulla on hyvä tukiverkko, vanhempani asuvat lähellä. Meillä myös lapset miehellä joka toinen vkl. Jaksamista! Älä välitä ikävistä kommenteista. He eivät tiedä, mistä puhuvat.
Voi että nyt taas satelee alapeukkuja mut miksi jokaisen pitäisi murehtia sitä että ei olisi laiha tai on muutama lisäkilo. Jos ei ole miestä ehkä on epävarmempi olo metsästää sitä uutta jos on lisäkiloja mutta jos on jo mies tai poikaystävä niin ei ne lisäkilo nyt mieltä hirveästi kaiverra ja miks pitäisikään. En mä usko että monellekaan ne lisäkilo on mikään yllätys kun jai nyt jokainen tietää mistä me tulee ja mitä on syönyt. Itelläni on muutama lisäkilo enkä ihmettele mistä ovat tulleet tai kenen vika. Ja mitä aion tehdä asian suhteen, no en mitään. Herkuttelen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo nuo ajat takanapäin kun olin yh. Nyt pelkkä y. En voi pitää mitään herkkuja kotona kaapeista. Käyn joka päivä kaupassa ja ostan vain pakolliset. Ainoa tapa jolla paino pysyy kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun yksi työkaveri sai hirveät kilarit, kun ei kerran päässyt joogaan. Miehensä joutui ylitöihin. Siinä mietin, miten erilaista elämää äidit viettävät. T. Toinen aina lasten kanssa oleva
Niin no, sinähän et voi tietää jos mies on tehnyt tuota aikaisemminkin ja tämä oli viimeinen pisara kun miehen menot menee aina yli naisen menoista.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä totta, että yleensä nämä huutelijat ovat hyvässä parisuhteessa eläviä naisia. On sitä omaa aikaa, pääsee viikonloppumatkoille kavereiden kanssa, mies tekee myös ruokaa. Nämä ovat ainakin omassa kaveripiirissä niitä pahimpia pahan puhujia. Juurikin nuo "lihava yh" jutut. Ei tiedetä yhtään, miten raskasta elämä voi olla kun on aivan yksin lasten kanssa.
Omassa lähipiirissä myös näitä. Sitten kun mies on vaikka viikonlopun/viikon työmatkalla, ollaan ihan hukassa ja avuttomina.
Haittaako tuo viisi lisäkiloa sinua oikeasti ap? Jos olosi helpottuu edes vähän herkuttelun myötä, mitä väliä? Kun aloitat työt, napostelu vähentyy taatusti. Ellet sitten pidä karkkipussia työpöydän laatikossa kuten työkaverini :)
Näytät taatusti hyvältä noillakin mitoilla ;)
On tervettä olla huolissaan jo pienestä pyöreydestä, koska siitähän se lihominen alkaa. Ensin 5 kg, vuoden päästä toiset 5 kg. Eihän kukaan ole lihonut tyyliin kuukaudessa 10 kg. Jopa yksi ylimääräinen voileipä päällyksillä lihottaa vuodessa monta kiloa.
Vierailija kirjoitti:
On tervettä olla huolissaan jo pienestä pyöreydestä, koska siitähän se lihominen alkaa. Ensin 5 kg, vuoden päästä toiset 5 kg. Eihän kukaan ole lihonut tyyliin kuukaudessa 10 kg. Jopa yksi ylimääräinen voileipä päällyksillä lihottaa vuodessa monta kiloa.
Mutta kun eihän ap ole pyöreä?!?
Olin tulossa kirjoittamaan ihan samaa. Saako se minut voimaan vielä huonommin? Kyllä. Meneekö vähätkin rahat siihen? Kyllä. Tuoko se miehen takaisin? Ei. Miksi ihmeessä siis alkaisin ahmia jotain pitsaa??