Nyt ymmärrän, miksi yksinhuoltajat ovat ylipainoisia!

Ymmärrän sinua ap niin hyvin. Minä jaksoin pikkulapsiajan sillä ajatuksella, että jätskiannos odottaa illalla :D En muuten varmaan olisi jaksanut. Nyt lapset ovat isoja ja aikaa kuntoiluun löytyy. Myös terveellinen ruokavalio on palannut. Univelkaisena sitä mättää suuhun välillä myös epäterveellisempää evästä.

Minulla ei ole paino noussut, mutta voisi hyvinkin nousta jos en olisi tarkkana. Ennen liikuin 4 krt/vko ja nyt kaikki liikunta rajoittuu lapsen kanssa ulkoiluun ja kotijumppaan. Kuntosalin lapsiparkissa lapsi ei viihdy. Huomaan että nykyään paljon useammin otan illalla lasin viiniä ja hemmottelen itseäni herkuilla. Kun ei ole muuta hyvän mielen tuojaa. Ei ole juttuseuraa eikä esim hierojaa. Ja illalla se vapaa-aika on niin vähäistä kun pitää ehtiä käydä suihkussa ja ehkä on vielä jotain juttuja jäänyt päivällä kesken tai seuraavan päivän valmistelut täytyy tehdä. Sitten yritän silmät ristissä klo 22 rentoutua äkkiä jotta ehdin nukkumaankin jossain vaiheessa.

Yritä keskittyä nyt siihen, ettei painosi enää nouse. Tuohon pituus-painosuhteeseen saat herkutella hieman, mutta ei liikaa. Pitää sitä nyt jotain iloa olla, jos pienten kanssa yksin pitää jaksaa.

Minulla elämä luisui myös herkutteluun eron jälkeen. Rentouduin usein myös viinilasillisella. Vapaata oli se alle pari tuntia päivässä, lapsen mentyä nukkumaan. Olisi ollut tylsä syödä vaan leipää ja juoda teetä.

Olen varma, että elämä helpottuu, kun menet töihin! Jos mahdollista, ala kävelemään tai pyöräilemään työmatka. Itse laihduin tällä tavalla hyvin, vaikka matka vain 3 km/suunta.

Mulla hyvin samankaltainen tilanne. Minusta on helpompaa huolehtia syömisestä kuin liikunnasta, joten menen kauppaan kylläisenä listan kanssa. Herkkuja ei saa olla kotona. Hyvä ravinto yksinäänkin antaa vähän virtaa. Käyn jatkuvasti vaa'alla ja tavoitteeni on että kilot eivät mene tietyn rajan yli. Jos menee, pienennän annoksia. Kunhan lapset kasvaa, panostan siihen liikkumispuoleenkin, mutta toistaiseksi enemmän näin.

Tiedät itsekin, millä ne kilot lähtee. Ja vastaus ei todellakaan ole liikunta. Jos syö päivittäin epäterveellisesti, ei varmasti pysty millään liikunnalla sitä ylimääräistä energiaa kuluttamaan.

Ainoa tapa laihtua tai estää lihominen on se, että lopetat sen huonosti syömisen. Ja sitä ei meistä kukaan voi tehdä sinun puolestasi.

Hyvä puoli on, että olet itsekin havahtunut ongelmaan. Et varmaan halua, että olet joku päivä niin ylipainoinen, että se on jo terveysriski? Mitä vähemmän liikakiloja on, sitä helpompi niistä on päästä eroon.

Haluat varmaan antaa myös lapsille terveellisen mallin?

Siinä sulla on jo parikin hyvää syytä ottaa itseäsi niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koliikkivauva. Silti vaimo jaksaa pitää huolta omasta kropasta ja tehdä terveellistä ruokaa. M28.

Yritätkö nyt sanoa että vaimosi on käytännössä yh ja oma panoksesi kodin ja lastenhoidon suhteen pyöreä nolla, vai miksi tuo kommentti oli ehdottamasti mainittava?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ap tosi raskaalta. Eihän tuollaista kukaan jaksa. Oletko ajatellut hakea tilanteeseen apua? Esimerkiksi perhetyötä tms.?

En koe, etten jaksaisi hoitaa lapsiani. Tai että se olisi ylitsepääsemättömän raskasta. Siksi varmaan en ole ottanut yhteyttä sosiaalitoimeen. Ja eikös nykyään pidä tehdä itsestään lastensuojeluilmoitus, että on oikeutettu perhetyöhön?

Näiden sairastelujen ajaksi tosin tarvitsisin jonkun lastenhoitajan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Mutta en ymmärrä isää joka pitää lapsiaan yhden vaivaisen yön joka toinen viikko :O

Niin. Lasten isä ei kuulema vielä ole valmis viettämään enemmän aikaa lasten kanssa. Liian pieniä ovat ja hänen mielestä tarvitsevat enemmän äitiään. Ap

Ex-miehellä varmaan muita kiireitä. Tuskin tuossa lasten edusta on kyse :/ älä usko ap kaikkea, mitä mies sulle sanoo.

Ihan kuin kaikista isistä olisi huolehtimaan yksin pienistä lapsista. Siellä voi olla vaikka mitä tissuttelijaa ja luonnevikaista hullua.

Elämä opettaa. Jotkut ovat oivaltaneet tuon kun ovat loukanneet vaikka jalkansa.

Moni ei vain tajua, että kaikkien pienten lasten kanssa ei voi harrastaa liikuntaa.

Vastoinkäymiset yhdessä sen kanssa, että täyttää toisten tarpeita aiheuttavat tarpeen saada itselle rentoutusta ja hyvää oloa.

Saman kokeneena ja nyt kiloista päässeenä voin vain neuvoa sen, että jos syöt syö edes terveellisesti. Muista riittävä proteiini, hiilihydraatit tekevät helposti kierteen syödä lisää ja lisää. Tilaa terveellisiä ruokia joita syöt. Kun syöt terveellisesti kuitenkin niin annat itsellesi mahdollisuuden tulevaisuudessa kuntoilla. On parempi olla terve pulska kuin sairas pulska.

Hyödynnä aika tekemällä raskauksien rasittamalla keholla hellävaraisia vatsaliikkeitä. Vahvista sisäisiä vatsalihaksia.

Kun teet näin sinulla on edes rasvan alla keskivartalo vahva. Tämä on tärkeä asia.

Noin olisin itse tehnyt jos olisin tiennyt sen tärkeyden.

Voimia ja sympatiat täältä.

Kaikki itsestä niskasta kiinni hokemat on ajankohtaisi vasta kun sinulla on oikeasti lapsille hoitaja ja olet saanut nukuttua tarpeeksi. Univaje, ongelmat, hoivatyön tylsyys...

Mutta sanoisin vielä, että lähde omasta tarpeesta olla terve. Laihduttaa voi anorektisesti, mutta silloin olet sairas laiha.

Tämä oli kuitenkin yleistävää. Minusta on nähtävissä, että usein ihmiset tekevät raskasta hoivatyötä tai henkisesti kuormittavaa istumatyötä ilman riittävää omaa lepoaikaa ihminen lihoo helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi lapsi ei viihdy rattaissa, vaan huutaa pää punaisena. Ei ole vaihtoehto valitettavasti. Ap

Vaikka sanotaan, että tekosyitä nämä vaan kaikki on, niin kyllä liikunnan harrastaminen nyt vaan on joillekin vaikeammin järjestettävää kuin toisille. Vauvan voi yleensä lykätä vaunuihin, viihtyy vaan, mutta ei kaikki taaperot viihdy rattaissa. Kun ovat pyöräilyikäisiä, voivat pyöräillä, kun mamma kävelee tai hölkkää, mutta talvella vähän hankalaa sekin. Ja voi ihan miettiä, mitä maksaa jostain MLL:stä tilata hoitaja vaikka kaksi kertaa viikossa liikunnan ajaksi. Lisäksi esim. toinen lapsistani oli pienenä tosi arka, enkä voinut kuvitellakaan, että olisin jonkun uppo-oudon ihmisen tilannut kotiin ja painunut menemään. Kotona nyt voi ehkä jumpata, jos sellainen kiinnostaa. Paras varmaan olisi, jos löytyisi lähistöltä joku äitituttava, jonka kanssa voisi välillä hoitaa lapsia vuorotellen. Sitten taas kun lapset valvottavat todella, se liikunnan puute voi olla pienempi terveysriski. Itse ainakin muistan sen, kuinka sydän vipatti hulluna heti, kun yhtään rasitti itseään enemmän. Kun kroppa on valvomisesta sekaisin, on minusta vähän kyseenalaista rääkätä sitä jollain teholiikunnalla.