"Lapsen on itse pystyttävä maksamaan harrastuksensa." Mitä mieltä olette?
Tiedän perheen, jossa lapset hoitavat itse harrastuksensa ja kulkemisensa. Harrastuksen saa aloittaa, kun itse pystyy sen hoitamaan eli käytännössä sitten, kun saa kesätöistä säästettyä rahaa. Ja tuon perheen lapset ovatkin innokkaita kesätyöntekijöitä. :)
Minun mielestä tuo on todella hyvä asia, koska työn kautta lapsi oppii rahan arvo ja rajallisen määrän. Ja lapsi valitsee harrastuksen, jota oikeasti haluaa ja voi harrastaa.
Tällä politiikalla lapsen harrastus on kestävällä pohjalla, koska ei ole riippuvainen vanhempien taloudellisesta tilanteesta.
Kommentit (40)
Kun mun lapset on vieroitettu tissistä niin he saavat seuraavan kerran ruokaa kun itse maksavat palkastaan.
Minun piti aina maksaa itse kaikki.
Senpä takia lasteni ei tarvitse.
Harrastusmaksut on meillä käytännössä tähän aati saatu yleensä jo siitäm että olen myynyt liian pienet vaatteet kirpparilla. Kesän kirppistulot on riittäneet syksyn harraatuksiin. Talven myyntitulot kevääseen
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Ap, nyt ihan ohi, mutta maksaako sulle joku kotitöiden tekemisestä?
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, jos arvostaa sitä, että vasta teini tai aikuinen voi harrastaa mieluista harrastusta.
Ei jatkoon mun osalta.
Olisi ollut ankeaa mun lapsille, jos vasta nyt voisivat harrastaa jotain.
Ok sä olet siis sitä mieltä että maksulliset harrastukset ovat ainoita oikeita harrastuksia?
Ei jatkoon mun osalta.
ohis
Lasten harrastusmahdollisuus on vanhempien vastuulla. Jos lapsi haluaa tehdä kesätöitä niin hän saa ostaa mitä haluaa.
Minusta ajatus on idioottimainen.
Jos mitään ei voi harrastaa ennen kuin pääsee kesätöihin, harrastaminen alkaa vasta teini-iässä, ja silloin melkein mitä tahansa urheilu/taitolajia on myöhäistä aloittaa, jos haluaa oikeasti hyväksi lajissa.
Soittaminenkin aloitetaan yleensä viimeistään kouluiässä.
Samoin useimmat taideharrastukset.
Rahan arvoa toki on hyvä oppia, mutta sen oppii vallan hyvin muutenkin.
Minusta harrastukset kuuluvat peruskasvatukseen ja lasten kustannuksiin siinä missä vaatteet ja ruokakin. Niitä ei tarvitse ansaita tai maksaa itse. Toki jokin oikein kallis harrastus voi karsiutua siksi, ettei vanhemmilla ole varaa (tai se on liian kaukana), mutta muuten harrastukset EIVÄT ole mitään luksusta, vaan perusasia.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle pitää tarjota mahdollisuus harrastaa, ja on mielestäni vanhempien velvollisuus mahdollistaa se.
Vanhemmilla kun ei ole mitään velvollisuutta kustantaa minkäänlaisia harrastuksia lapsilleen. Kaikki harrastusten kustannukset perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen.
Harrastus on teminä itseasiassa moniuloitteinen, mutta virkkeellinen kasvuympäristö on vanhemman velvollisuus. Sen toki voi toteuttaa yhdessä uimisena, onkireissuilla, satutuokioilla jne., ilman mitään säännöllistä harrastusta, mutta nekin ovat osa virikeellisyyttä.
Lakisääteistä pakkoa ei tietenkään ole, mutta kyllä hyvä vanhemmuus on velvollisuus.
Vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta edes virikkeelliseen kasvuympäristöön. Lainsäätäjät ja muut kouhot kyllä sellaista koohottavat, mutta mitään velvollisuutta ei ole typeryyksien toteuttamiseen. Virikkeellisen ympäristön koohottamisessa saadaan aikaseksi keskittymiskyvyttömiä lapsia. Kun lapsi kasvaa periaatteella, oppia itse viihdyttämään itseään, saadaan tasapainoisia aikuisia aikaiseksi! Juurikin se tylsä arki, jolloin ei tehdä mitään, on parasta asiaa ja aikaa lapselle. Siihen pitää kasvaa, eikä "virikkeelliseen" ympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Minkä ikäisiä nämä lapset nyt ovat?
3, 8 ja 14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Virikkeellinen kasvuympäristö kuuluu lapselle. Harrastaminen ei ole pakko, mutta vastuullinen vanhempi tarjoaa lapsilleen mahdollisuuden kehittää itseään ja löytää tapoja pukaa energiaa ja saada myönteisiä kokemuksia.
On aika ihmeellistä rinnastaa herkut ja harrastukset. Pienet paheet nyt voikin maksaa itse - mutta laitapa lapsi valitsemaan jalkapallon ja karkinsyönnin väliltä. Sama kuin se, että perunaa saa syödä, mutta salaatti pitää osaa omilla rahoilla.
Maksullinen harrastaminenko on ainoa tapa kehittää itseään ja purkaa energiaa? Ainoastaanko maksullisella harrastamisella saadaan myönteisiä kokemuksia? Älä nyt viitsi.
Emme rinnasta herkkuja ja harrastuksia. Lapsi itse päättää, paljonko tienestistään käyttää mihinkin. Toki häntä tässä autetaan. Jokaisella on jäänyt myös säästöön rahaa, hyvin ovat ymmärtäneet rahan arvon ja oppineet tekemään valintoja. Ei ole pakko saada sitä maailman kalleinta luistelupukua, kun vähän vaatimattomammallakin pärjää. Taito ja oma yrittäminen ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Virikkeellinen kasvuympäristö kuuluu lapselle. Harrastaminen ei ole pakko, mutta vastuullinen vanhempi tarjoaa lapsilleen mahdollisuuden kehittää itseään ja löytää tapoja pukaa energiaa ja saada myönteisiä kokemuksia.
On aika ihmeellistä rinnastaa herkut ja harrastukset. Pienet paheet nyt voikin maksaa itse - mutta laitapa lapsi valitsemaan jalkapallon ja karkinsyönnin väliltä. Sama kuin se, että perunaa saa syödä, mutta salaatti pitää osaa omilla rahoilla.
Kotityöt on osa sitä virkkeellistä ympäristöä, josta ei pitäisi lapselle maksaa palkkaa.
Kotityöt on vanhempien vastuulla. Jos lapsi osallistuu, tottakai häntä pitää palkita.
Isi ja äiti harrastaa kaljan juontia ja tupakointia niin ei riitä rahat lasten harrastuksiin. Nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Kun kotitöistä maksetaan palkkaa vanhemmalle ei paljon jää neuvotteluaseita. :D Mikäli rahalle ei ole tarvetta roskapussin voi jättää viemättä.
Neuvotteluaseita? Minkälaisia perheneuvotteluja teillä käydään?
Tuollainen "harrasta jos kustannat" -asenne on niin kurjalistoa. Lasten etu on sivistys ja koulutus, eikä sitä kaikkea saa peruskoulusta. Lapseni on halunnut harrastaa musiikkia, kuvataiteita, liikuntaa ym. Ja minä olen ne hänelle kustantanut. Olen yh mutta olen mieluummin kaurapuurolla ja kuljen rytkyissä, jotta lapsi saa tulevaisuuteen kaikki mahdolliset eväät. Olen ehtinyt ihan riittävästi aikanani shoppailla ja brassailla, tietääkseni että onni ei löydy sieltä. Jos lapsi löytää mieleisen oman alan jolla elättää itsensä ja perheensä, niin siinä on minun tavoitteeni. Eikä opettaa hänelle köyhien vanhaa totuutta, että olet tyhjin käsin niin kauan kunnes hankit niihin rakkoja, ja yksin on pärjättävä. Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Virikkeellinen kasvuympäristö kuuluu lapselle. Harrastaminen ei ole pakko, mutta vastuullinen vanhempi tarjoaa lapsilleen mahdollisuuden kehittää itseään ja löytää tapoja pukaa energiaa ja saada myönteisiä kokemuksia.
On aika ihmeellistä rinnastaa herkut ja harrastukset. Pienet paheet nyt voikin maksaa itse - mutta laitapa lapsi valitsemaan jalkapallon ja karkinsyönnin väliltä. Sama kuin se, että perunaa saa syödä, mutta salaatti pitää osaa omilla rahoilla.
Maksullinen harrastaminenko on ainoa tapa kehittää itseään ja purkaa energiaa? Ainoastaanko maksullisella harrastamisella saadaan myönteisiä kokemuksia? Älä nyt viitsi.
Emme rinnasta herkkuja ja harrastuksia. Lapsi itse päättää, paljonko tienestistään käyttää mihinkin. Toki häntä tässä autetaan. Jokaisella on jäänyt myös säästöön rahaa, hyvin ovat ymmärtäneet rahan arvon ja oppineet tekemään valintoja. Ei ole pakko saada sitä maailman kalleinta luistelupukua, kun vähän vaatimattomammallakin pärjää. Taito ja oma yrittäminen ratkaisee.
Ammattitaitoiset opettajat eivät tule ilmaiseksi. Musiikkiopisto maksaa, soitin maksaa, kuvataidekoulu jossa opettajina on taiteilijoita maksaa. Pajupillillä ei pitkälle pötkitä.
Onneksi meidän perheen motto on ollut, että kaikesta muusta voi säästää, paitsi lasten harrastuksista.
Vanhemman velvollisuus on tarjota lapselle hyvät eväät elämään, ja lasta voi kiinnostaa hyvinkin metsässä leikkiminen, mutta myös trumpetin soitto. Harrastuksesta lapsi oppii kaikenlaista, mitä kotona ei voi tarjota. Kun yhteen tai kahteen harrastukseen tarjotaan MAHDOLLISUUS niin lapsi oppii, tosi paljon ❤️
Mutta siis leluja kuitenkin ostetaan vai pitääkö ne hankkia omalla rahalla.....? Tyhmä provo :D
Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus mieleiseen harrastukseen. Jos vanhemmalla ei ole halua rahoittaa sellaista vaikka varaa olisi, niin en kyllä tiedä mitä sanoa... Harrastuksissa lapsi oppii ryhmähenkeä, sosiaalisia taitoja, vastuun ottamista sekä sitä itse asiaa, oli se sitten urheilua, taidetta, eläintenhoitoa, näyttelemistä tai mitä nyt ikinä. Aika surullista, jos vasta teininä pääsee harrastamaan.
Meidän pojan jääkiekkoharrastus maksaa mansikoita ja myönnän että välillä se tekee tiukkaa, mutta hänestä on kasvanut hieno nuori harrastuksen avulla. Nuorempien harrastukset ovatkin sitten vähän halvempia. Toistaiseksi...
Näin (alemman sosiaaliluokan?) vanhemmat itse kasvattavat sosiaalista eriarvoistumista.
AinoAlvarin vanhemmat maksavat lapsensa taide- ja liikuntaharrastukset ja AinoAlvari oppii monia taitoja ammattitaitoisten opettajien/valmentajien opastuksella. Hänen sosiaaliset ja akateemiset kykynsä kasvavat, hän saa mielekästä tekemistä ostarilla hengailun ja kännykkäsurffailun sijaan, hän verkostoituu muiden saman henkisten lasten ja nuorten kanssa.
JonneJessican vanhemmat eivät halua tuhlata rahaa lapsen harrastuksiin. Hän ei opi tanssimaan, soittamaan, pelaamaan säbää eikä jalkapalloa, hän ei saa kokemuksia pitkäjänteisen harjoittelun tuomasta ilosta ja hyödystä, ei pääse mukaan joukkueeseen. Sen sijaan teini-ikäinen JonneJessica kuluttaa vapaa-aikansa nuorisoporukoissa ostarin kulmalla ja verkostoituu tämän jengin kanssa.
Kärjistettynä näin.
Kotityöt on osa sitä virkkeellistä ympäristöä, josta ei pitäisi lapselle maksaa palkkaa.