"Lapsen on itse pystyttävä maksamaan harrastuksensa." Mitä mieltä olette?
Tiedän perheen, jossa lapset hoitavat itse harrastuksensa ja kulkemisensa. Harrastuksen saa aloittaa, kun itse pystyy sen hoitamaan eli käytännössä sitten, kun saa kesätöistä säästettyä rahaa. Ja tuon perheen lapset ovatkin innokkaita kesätyöntekijöitä. :)
Minun mielestä tuo on todella hyvä asia, koska työn kautta lapsi oppii rahan arvo ja rajallisen määrän. Ja lapsi valitsee harrastuksen, jota oikeasti haluaa ja voi harrastaa.
Tällä politiikalla lapsen harrastus on kestävällä pohjalla, koska ei ole riippuvainen vanhempien taloudellisesta tilanteesta.
Kommentit (40)
Kestävällä pohjalla? Eli lähtökohaisesti lasten tulot ovat vakaammat kuin aikuisten?
Suomessa laillisesti saa työskennellä 14-vuotiaana, mutta niitä harrastuksia olisi ihan hyvä olla jo hieman nuoremmilla. Ja muutenkin - lasten elatus on vanhempien vastuulle ja kohtalaiset harrastuskustannukset kuuluvat tähän.
Toki lasten harrastukset on suhteutettava perheen tulotasoon - kilparatsastukseen ei nyt vain kaikilla ole varaa - mutta tuskin siihen riittää teinin kesätyötienestitkään.
Kyllä lapselle pitää tarjota mahdollisuus harrastaa, ja on mielestäni vanhempien velvollisuus mahdollistaa se.
Onpa typerä ajatusmaailma. Harrastuksissa lapset saa purkaa energiaa, nähdä kavereita ja saa kokea tärkeää sosiaalista vuorovaikutusta sekä onnistumisen elämyksiä ja tietysti niitä pettymyksiäkin. Mielestäni harrastukset on todella tärkeitä n. kouluikäisille ja miksei eskarilaisillekkin. Joukkuelajeissa lapset oppii vielä paremmin sen, miten toimitaan ryhmässä, miten saadaan yhteistyöllä hyvä lopputulos ja miten tsempataan ja kestetään pettymykset (esim. häviöt) yhdessä. Soittotunneilla käydessä lapsi taas oppii muun muassa kärsivällisyyttä, koska tulokset näkee usein vasta vähän pitemmän ajan kuluttua. Toki jos nyt on kyseessä joku äärettömän kallis harrastus, jonka lapsi haluaa aloittaa myöhemmällä iällä niin maksakoot sitten omat harrastuksensa, mutta siihen asti maksan ilolla jalkapallot ja pianotunnit.
Jos saa niitä töitä. Mitä jos ei saakaan? Ei sitten harrasteta?
Eli lapsi voi alkaa harrastamaan vasta joskus 14-16-vuotiaana jos sattuu hyvä tuuri ja saa niitä kesätöitä? Ei kyllä minusta kuulosta mitenkään kovin hyvältä systeemiltä.
He tekevät näin: kirjoitti:
Tiedän perheen, jossa lapset hoitavat itse harrastuksensa ja kulkemisensa. Harrastuksen saa aloittaa, kun itse pystyy sen hoitamaan eli käytännössä sitten, kun saa kesätöistä säästettyä rahaa. Ja tuon perheen lapset ovatkin innokkaita kesätyöntekijöitä. :)
Minun mielestä tuo on todella hyvä asia, koska työn kautta lapsi oppii rahan arvo ja rajallisen määrän. Ja lapsi valitsee harrastuksen, jota oikeasti haluaa ja voi harrastaa.
Tällä politiikalla lapsen harrastus on kestävällä pohjalla, koska ei ole riippuvainen vanhempien taloudellisesta tilanteesta.
Toivottavasti tämä on trolli, koska tämä sai minut todella vihaiseksi!
On juu lapsen harrastus todella kestävällä pohjalla jos se on kesätyörahoista kiinni. Eipäs harrastetakaan enää mitään, kun lapsi ei ole saanut kahteen kesään kesätöitä. Lisäksi harva lapsi osaa tai tahtoo laittaa vaivalla keräämiään omia rahoja kiinni harrastukseen. Ei lapsi tajua harrastuksen tuomia sosiaalisia, henkisiä ja fyysisiä etuja, vaan se on vanhemman tehtävä.
Eipä olisi meidän teinillä asiaa tähän joukkueeseen, jossa nyt harrastaa ellei olisi aloittanut harrastustaan jo 10 vuotta aikaisemmin. 6-vuotiaan on melko huono hankkia rahoja omaan harrastustoimintaansa.
Kaikki lapsethan on ahkeria kesätyöntekijöitä, kun kaikki lapset niihin pääsee. :)
Vierailija kirjoitti:
Onpa typerä ajatusmaailma. Harrastuksissa lapset saa purkaa energiaa, nähdä kavereita ja saa kokea tärkeää sosiaalista vuorovaikutusta sekä onnistumisen elämyksiä ja tietysti niitä pettymyksiäkin. Mielestäni harrastukset on todella tärkeitä n. kouluikäisille ja miksei eskarilaisillekkin. Joukkuelajeissa lapset oppii vielä paremmin sen, miten toimitaan ryhmässä, miten saadaan yhteistyöllä hyvä lopputulos ja miten tsempataan ja kestetään pettymykset (esim. häviöt) yhdessä. Soittotunneilla käydessä lapsi taas oppii muun muassa kärsivällisyyttä, koska tulokset näkee usein vasta vähän pitemmän ajan kuluttua. Toki jos nyt on kyseessä joku äärettömän kallis harrastus, jonka lapsi haluaa aloittaa myöhemmällä iällä niin maksakoot sitten omat harrastuksensa, mutta siihen asti maksan ilolla jalkapallot ja pianotunnit.
Totta ja noitten lisäksi ois vielä se, et aika harvaan harrastukseen pääsee enää mukaan joskus teini-iässä. Jossain jsut futiksessa tai lätkässä se porukka on ollu kasassa helposti kymmenenkin vuotta jo ja yritä sinne sitten tunkea mukaan vähän pelailemaan kun vanemmat ei oo aikasemmin viittiny sen vertaa aatella, että ois harrastuksiin kuskannu.
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Samaa sarjaa: exä on sitä mieltä, että lukiolaisen pitäisi kustantaa oppikirjansa kesätyörahoillaan. Olin eri mieltä, joten minä etävanhempana sitten kustannan ne yksin.
Lain mukaan 14-vuotiaan saa ottaa kevyeeseen työhön. Eikö lapset saa harrastaa sitä ennen?
Toki tuo esittämäsi tapa varmasti opettaa arvostamaan rahaa eri tavalla, mutta senkin voi hoitaa jollain muulla keinolla. Mielestäni vanhempien kuuluu maksaa lasten harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Minkä ikäisiä nämä lapset nyt ovat?
Mä ymmärrän sen, ettei aikuisilla välttämättä ole mahdollisuutta kuskata harrastuksiin, eli että harrastaminen alkaa vasta sitten kun lapsi itse pystyy esim bussilla kulkemaan. Sitä taas en ymmärrä, että lapsen pitäisi itse harrastuksensa kustantaa. Aika harvalla lapsella on taskurahoja tai kesätyörahoja jotka riittää esim. jääkiekon tai ratsastuksen harrastamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle pitää tarjota mahdollisuus harrastaa, ja on mielestäni vanhempien velvollisuus mahdollistaa se.
Vanhemmilla kun ei ole mitään velvollisuutta kustantaa minkäänlaisia harrastuksia lapsilleen. Kaikki harrastusten kustannukset perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Virikkeellinen kasvuympäristö kuuluu lapselle. Harrastaminen ei ole pakko, mutta vastuullinen vanhempi tarjoaa lapsilleen mahdollisuuden kehittää itseään ja löytää tapoja pukaa energiaa ja saada myönteisiä kokemuksia.
On aika ihmeellistä rinnastaa herkut ja harrastukset. Pienet paheet nyt voikin maksaa itse - mutta laitapa lapsi valitsemaan jalkapallon ja karkinsyönnin väliltä. Sama kuin se, että perunaa saa syödä, mutta salaatti pitää osaa omilla rahoilla.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle pitää tarjota mahdollisuus harrastaa, ja on mielestäni vanhempien velvollisuus mahdollistaa se.
Vanhemmilla kun ei ole mitään velvollisuutta kustantaa minkäänlaisia harrastuksia lapsilleen. Kaikki harrastusten kustannukset perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen.
Harrastus on teminä itseasiassa moniuloitteinen, mutta virkkeellinen kasvuympäristö on vanhemman velvollisuus. Sen toki voi toteuttaa yhdessä uimisena, onkireissuilla, satutuokioilla jne., ilman mitään säännöllistä harrastusta, mutta nekin ovat osa virikeellisyyttä.
Lakisääteistä pakkoa ei tietenkään ole, mutta kyllä hyvä vanhemmuus on velvollisuus.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle pitää tarjota mahdollisuus harrastaa, ja on mielestäni vanhempien velvollisuus mahdollistaa se.
Vanhemmilla kun ei ole mitään velvollisuutta kustantaa minkäänlaisia harrastuksia lapsilleen. Kaikki harrastusten kustannukset perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen.
Aikuisten ei myöskään ole ihan pakko lisääntyä, jos ei jälkipolven harrastukset yms. kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset saa ihan pienestä pitäen rahaa kotitöistä yms. Nämä rahat sitten käytetään vaikka harrastuksiin, herkkuihin tai mihin lapsi nyt itse haluaakin. Oppivat pienestä pitäen, että mikään ei tule ilmaiseksi, vaan omalla työllä on kaikki ansaittava. Oppivat myös kätevästi samalla rahan arvon ja että kaikki maksaa.
Kun kotitöistä maksetaan palkkaa vanhemmalle ei paljon jää neuvotteluaseita. :D Mikäli rahalle ei ole tarvetta roskapussin voi jättää viemättä.
Hienoa, jos arvostaa sitä, että vasta teini tai aikuinen voi harrastaa mieluista harrastusta.
Ei jatkoon mun osalta.
Olisi ollut ankeaa mun lapsille, jos vasta nyt voisivat harrastaa jotain.