Monella tuntuu olevan varallisuutta, mutta on tullut perintönä, puolison kautta tms.
Itsellä puolison valinta epäonnistui, kun ei tullut metsiä, eikä osakkeita ym.mutta onpahan ihana lapsi saatu aikaan. Nykyään tuntuu korostuvan omaisuus ja sosiaalinen status, kun epävarmuus on lisääntynyt. Siis kuka on vielä pysynyt vihreällä oksalla. En viitsi pyytää ketään edes kylään, kun kämppä on niin kulahtanut.
Kommentit (25)
Sama. Kyllä löytyy mökkejä, veneitä, huviloita ja maatiloja -perittyjä tai lainattavissa. Olen kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kyllä löytyy mökkejä, veneitä, huviloita ja maatiloja -perittyjä tai lainattavissa. Olen kateellinen.
Johtuisi siitä että tällä uudella sukupolvelle ei ole mahdollisuutta ostaa itse kuten edellisellä? Me asuttiin vuokralla ilman mitään omaisuutta kun perintönä tuli mökkiä ja venettä. Ei meillä ikinä olisi ollut mahdollista ostaa mitään itse ja nuokin myytiin että voitaisiin unelmoida omasta kodista.
Vierailija kirjoitti:
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.
Demarin kateutta. Toisten mielestä raha on vain rahaa. Jos tienaan palkkatöistä satasen ja tuplaan sen pörssissä, niin olenko arvostettava vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.
Demarin kateutta. Toisten mielestä raha on vain rahaa. Jos tienaan palkkatöistä satasen ja tuplaan sen pörssissä, niin olenko arvostettava vai ei?
Eiköhän tuossa ole olennaisessa osassa sekin, millaisista tuloista sinulla jää se satanen pörssiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.
Demarin kateutta. Toisten mielestä raha on vain rahaa. Jos tienaan palkkatöistä satasen ja tuplaan sen pörssissä, niin olenko arvostettava vai ei?
Kun duunari-isovanhempani kuolivat, heidän nollasta kerryttämänsä omaisuus muuttui silmänräpäyksessä saastaiseksi perinnöksi.
Meillä ei ole luultavasti varaa edes omaan taloon koskaan. Olemme kyllä täydellisen epäonnistuneita mieheni kanssa.
Itselläni ei ole omaisuutta, mutta jotain tulee kai joskus perintönä.
Muutamalla kaverilla on maatila, mökkejä, yms. mutta en ole niistä kateellinen. Joku maatilan ylläpito vaatii kuitenkin helvetisti työtä ja satoja vuosia vanhan sukutilan kanssa on vähän niinku naimisissa lopun ikäänsä.
Tätä vääryyttä vastaan voimme taistella sosialismilla.
Vierailija kirjoitti:
Tätä vääryyttä vastaan voimme taistella sosialismilla.
Ajatuksena ihan ok, mutta kun se lopputulema ei ole se, että kaikilla on kivasti kaikkea, vaan se, että kellään ei ole oikeastaan mitään.
Vanhempani ovat vielä elossa ja asunto, osakkeet ja firma on pitänyt hankkia itse. Ei ole edes miestä, joka olisi rahoittanut osan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.
Demarin kateutta. Toisten mielestä raha on vain rahaa. Jos tienaan palkkatöistä satasen ja tuplaan sen pörssissä, niin olenko arvostettava vai ei?
Eiköhän tuossa ole olennaisessa osassa sekin, millaisista tuloista sinulla jää se satanen pörssiin?
Ai jos tulot on yli keskipalkan tai mediaanin = hyihyi, väärin, ja mitä vähemmän tienaa sen parempi? Tulonsiirroilla eläminen lienee kaikkein paras? Ps. Tarkoitin satkulla tuhatlukuisia (100 000), kun sulle nämä numerot ovat tärkeitä.
On jonkinverran varallisuutta, ei tarvitse miettiä mitä ostaa jne. Mutta ihanko oikeasti luopuisitte vanhemmistanne 16-vuotiaana, että saisitte asunnon, veneen, mökin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.
Demarin kateutta. Toisten mielestä raha on vain rahaa. Jos tienaan palkkatöistä satasen ja tuplaan sen pörssissä, niin olenko arvostettava vai ei?
Eiköhän tuossa ole olennaisessa osassa sekin, millaisista tuloista sinulla jää se satanen pörssiin?
Ai jos tulot on yli keskipalkan tai mediaanin = hyihyi, väärin, ja mitä vähemmän tienaa sen parempi? Tulonsiirroilla eläminen lienee kaikkein paras? Ps. Tarkoitin satkulla tuhatlukuisia (100 000), kun sulle nämä numerot ovat tärkeitä.
Niin. Jos tuloista on noin vain heittää 100 000 pörssiin, kyllä siinä on melkoinen tuloero pienituloiseen. Itse olen vuosikausia säästänyt palkasta 50 euroa kuussa ja sijoittanut sen, mutta ei siellä ole vasta kuin muutama tonni. Eipä sillä paljon kesämökkejä ostella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä vääryyttä vastaan voimme taistella sosialismilla.
Ajatuksena ihan ok, mutta kun se lopputulema ei ole se, että kaikilla on kivasti kaikkea, vaan se, että kellään ei ole oikeastaan mitään.
Markkinatalous luo eriarvoisuutta ja hyvinvointi kasautuu ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse. Sosialismin menneistä ongelmista on otettu opiksi ja bugikorjattu versio 2.0 nyt saatavilla. Äänestäkää kommunisteja jos haluatte muutosta!
Kommunismi vie sinun rahat, mutta ottaa rikkaalta naapurilta vielä enemmän.
Meillä tulee perinnöistä reilu milli. Suurin osa on jo tullut. Tarkoitus olisi saada tuota summaa omalta osalta myös kerrytettyä seuraavalle sukupolvelle. Työnteon tekee kannattamattomaksi verotus, jolla kustannetaan persaukisten elämä. Onneksi perinnöistä saa jo pääomaakin.
Vierailija kirjoitti:
On jonkinverran varallisuutta, ei tarvitse miettiä mitä ostaa jne. Mutta ihanko oikeasti luopuisitte vanhemmistanne 16-vuotiaana, että saisitte asunnon, veneen, mökin jne.
Niinpä. Olisin mielusti ilman näitä muutamaa sataa tuhatta, jos saisin vielä pitää rakkaani elämässäni. Toisaalta, mielessä on välillä niin alhaisia ajatuksia, että välit katkaisseesta vanhemmasta olisi vähiten harmia kuolleena.
Me myytiin just velaton koti Hesan keskustasta, kauppahinta reilusti reilusti yli miljoona euroa. Muutetaan maalle, jossa on asunnot halpoja. Ostettiin kuusi yksiötä, joiden vuokratuotoilla elellään.
Jaa, no minä ainakaan en ole perinyt penninhyrrää enkä tule koskaan perimäänkään, taustani on rutiköyhä. Omaisuutta on kyllä kivasti, enkä ole lotossakaan voittanut vaan määrätietoisesti tehnyt työtä, säästänyt ja sijoittanut säästöt. Pääomatuloja on sen verran, että lopetin työnteon 45-vuotiaana.
Kummallisissa porukoissa pyörit. Meistä toinen on kerännyt varallisuutta omalla työllä ja toinen perimällä. Kyllä sitä omaa työpanosta arvostetaan huomattavasti enemmän.