Olispa kiva tietää miksi en kelpaa mukaan työkavereiden reissuille. Mutta olen liian arka kysymään.

Lisään, ettå tässä porukassa on noin 7-9 ihmistä.

Ap

Oletko huomattavasti hiljaisempi, kuin muut tuossa ryhmässä? Tai oletko porukan uusin tulokas ko. työpaikassa? Tai oletko jollain tavalla erilainen kuin nuo muut (esim. he kaikki sinkkuja ja sinä perheenäiti tms.)?

Tuollaiset jutut mulle tuli mieleen, että voisi olla syynä. Mutta kaikki sympatiat sulle, tollainen on niin kurjaa, että yksin ainoana jää ulkopuolelle. :( Kaikkien kanssa ei tietenkään ole pakko olla kaverina, mutta jos yksi jätetään ulkopuolelle, niin luulisi sitten edes, että älyäisivät olla puhumatta asiasta, kun sinä olet paikalla. Älä välitä!

Kysy.

Selvänäkijän kykyjäni käyttämällä voin kertoa, että tuossa jengissä on todennäköisesti 1 tai 2 sinulle kateellista pahanilmanlintua jotka ovat vaan päättäneet ettet kuulu jengiin.

Ovat varmasti myös puhuneet sinusta täyttä paskaa toisille.

Muut jengiläiset ovat heidän manipuloitavissaan, koska ovat tyhmiä lampaita.

Kysyisin ihan kiusalla, voi olla vaikea paikka jos ei ole mitään järkevää syytä vaan kyse on jonkun pomottajan mielenhalusta. Kysy silloin kun kaikki ovat paikalla.

Meidän työpaikalla on yksi tyyppi, jota harvoin pyydetään mukaan. Tämä johtuu käytännössä kahdesta asiasta: ensimmäinen on se, että hän on oikeasti täysin kådetön ja kielitaidoton ja avuton ja hänelle pitää kaikki, siis aivan kaikki tehdä eteen hänen puolestaan. Toisin sanoen, muut tilaavat (ja maksavat) itse matkalippunsa, hänelle pitää jonkun tilata, maksaa ja sitten periä rahojaan takaisin, muut osaavat kirjata itsensä hotelliin,tämä ei, muut jaksavat kävellä pitkiä matkoja, tälle pitää ottaa taksi. Tämä olisi ehkä vielä kestettävissä, jos hän sitten olisi edes iloista ja mukavaa seuraa, mutta ei: kaikkea tämä kommentoi jotenkin pilkallisesti, tyytymättömästi, varmaan omasta mielestään vitsikkään sarkastisesti - mutta käytännössä twvalla, joka loukkaa niitä, jotka ovat nähneet vaivaa hänen puolestaan.

Hänetkin pyydetään mukaan välillä. Ja omasta mielestään hän on käytännöllisyyden kuningatar ja erittäin hyvää, tervejärkistä seuraa. Mutta ei sitä vaan jaksa.

Älä nyt vaan mene kyselemään miksi et kelpaa mukaan! Vapaa-ajalla työkaverit saa tehdä mitä haluaa ja viettää aikaa juuri siinä porukassa kuin haluavat.

Onhan se kurjaa ettei kutsuta mukaan. 

Todella törkeää käytöstä! :(

Saa olla oma porukka johon ei tarvitse ottaa kaikkia mukaan, koska onhan se jokaisen omaa vapaa-aikaa, mutta ihan helvetin törkeää hehkuttaa sitten reissuja jossain työpaikalla.

Kirjoittamaton sääntö on, että jos ei kaikkia työkavereita ole kutsuttu mukaan, niin niistä ei sitten läyhätä siellä työpaikalla vaan puhutaan työajan ulkopuolella.

Minulle tuli mieleen ensimmäisenä tuo, että ehkä reissuunlähtijät ovat tunteneet toisensa pitkään ja heille on muodostunut tiivis kaveriporukka. 

Silti kyllä mielestäni on jotenkin moukkamaista olla pyytämättä sinua mukaan. Melkeinpä vielä moukkamaisempaa on se, että he hehkuttavat reissuaan ääneen. Tulee mieleen yläaste ja sen monimutkaiset sosiaaliset kuviot, joiden sääntöjä en ikinä oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Selvänäkijän kykyjäni käyttämällä voin kertoa, että tuossa jengissä on todennäköisesti 1 tai 2 sinulle kateellista pahanilmanlintua jotka ovat vaan päättäneet ettet kuulu jengiin.

Ovat varmasti myös puhuneet sinusta täyttä paskaa toisille.

Muut jengiläiset ovat heidän manipuloitavissaan, koska ovat tyhmiä lampaita.

Täähän se olis.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomattavasti hiljaisempi, kuin muut tuossa ryhmässä? Tai oletko porukan uusin tulokas ko. työpaikassa? Tai oletko jollain tavalla erilainen kuin nuo muut (esim. he kaikki sinkkuja ja sinä perheenäiti tms.)?

Tuollaiset jutut mulle tuli mieleen, että voisi olla syynä. Mutta kaikki sympatiat sulle, tollainen on niin kurjaa, että yksin ainoana jää ulkopuolelle. :( Kaikkien kanssa ei tietenkään ole pakko olla kaverina, mutta jos yksi jätetään ulkopuolelle, niin luulisi sitten edes, että älyäisivät olla puhumatta asiasta, kun sinä olet paikalla. Älä välitä!

Kaikki ollaan perheellisiä, suunnilleen samassa elämäntilanteessa. En mielestäni ole hiljainen vaan juttelen normaalisti kaikkien työkavereiden, myös näiden reissaajien, kanssa. Aiemmin kun olin uusin (mutta en nuorin) työpaikalla, niin luulin, että porukasta pois jättäminen johtui siitä. Mutta nyt reissussa on mukana jopa kaksi ihmistä, jotka ovat tulleet töihin minun jälkeeni.

Kiitos sympatioista! En myöskään oikein tajua miten he keskenään töissä torstaina ja perjantaina hehkuttivat reissua minun kuullenkin. Masensi sielläkin ja vielä tänäänkin asia on pyörinyt päässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Selvänäkijän kykyjäni käyttämällä voin kertoa, että tuossa jengissä on todennäköisesti 1 tai 2 sinulle kateellista pahanilmanlintua jotka ovat vaan päättäneet ettet kuulu jengiin.

Ovat varmasti myös puhuneet sinusta täyttä paskaa toisille.

Muut jengiläiset ovat heidän manipuloitavissaan, koska ovat tyhmiä lampaita.

Jos näin on, niin olen kyllä maailman sinisilmäisin ihminen. Sillä vilpittömästi mielestäni kaikki nämä tyypit ovat hyviä työkavereita ja kaikkien heidän kanssa jutellaan erilaisista aiheista töissä. Tsempataan lasten ja perhe-elämä suhteen jne. Enkä oikein ymmärrä mistä minulle voisi olla kateellinen! Olrn aivan tavallinen tyyppi, tavallisen näköinen, en rikas jne.

Ap

Käsittämättömän surkeaa käytöstä. Tolloja kun puhuvat keskenään reissusta johon pyydetty vain muutama. Ei ymmärrä ihmisiä jotka jättää osan porukkaa kutsumatta ja leveilee viikonloppu suunnitelmista ulkopuolisten kuullen. Moukkia on joka lähtöön.

Onko sulla taipumusta jauhaa lapsista/miehestä erityisen paljon? Sutjautteletko ilmoille vanhoja viisauksia? Oletko raitis ja muu porukka tykkää juoda? Miten pidät hauskaa vapaalla? Onko sulla hyviä ystäviä lapsuuden ajoilta? Onko taustasi uskovainen?

Olet porukasta se, jonka mielestä kahvitunnilla vain juoruillaan, sinä istut nenä kiinni lehdessä tai puhelimessa. Sitten ihmettelet, miksi et pääse mukaa vapaa-ajan porukkaan...

Meillä on töissä samanlainen porukka, mutta siihen kuuluu muitakin. Ja sitten on pari kaltaistasi, jotka puhuvat työpaikkakiusaamisesta, kun eivät pääse mukaan. Toinen heistä melkein suuttui viime viikolla, kun pomoni hehkutti tulevaa matkaa. Työkaveri uteli, miksi hän ei koskaan kelpaa mukaan ja pomo tuijotti hetken ihan hämmentyneenä ja sanoi sitten, että ei heillä ole miehen kanssa ollut tapana ottaa kolmatta pyörää mukaan viikonloppureissuille tai muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvänäkijän kykyjäni käyttämällä voin kertoa, että tuossa jengissä on todennäköisesti 1 tai 2 sinulle kateellista pahanilmanlintua jotka ovat vaan päättäneet ettet kuulu jengiin.

Ovat varmasti myös puhuneet sinusta täyttä paskaa toisille.

Muut jengiläiset ovat heidän manipuloitavissaan, koska ovat tyhmiä lampaita.

Jos näin on, niin olen kyllä maailman sinisilmäisin ihminen. Sillä vilpittömästi mielestäni kaikki nämä tyypit ovat hyviä työkavereita ja kaikkien heidän kanssa jutellaan erilaisista aiheista töissä. Tsempataan lasten ja perhe-elämä suhteen jne. Enkä oikein ymmärrä mistä minulle voisi olla kateellinen! Olrn aivan tavallinen tyyppi, tavallisen näköinen, en rikas jne.

Ap

Kyllä sinullekin voi olla kateellinen. Häiriintynyt ja kieroonkasvanut ämmänläperö voi pienessä päässään ajatella vaikka kuinka kierosti.

Epärehellinen ja henkisesti kypsymätön ihminen voi vaikka kuinka taitavasti lässyttää ja esittää sydämellistä. Ei hänen omaatuntoa kolkuttele, kun hän on kiero ja "sairas"

Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen, että sinussa olisi joku sellainen piirre, ettei se sovi muuhun porukkaan. Meillä oli yksi ryhmä töissä ja emme "huolineet" kahta naista mukaan illanviettoon, koska toinen oli luonteeltaan jotenkin etäinen, vaikkakin ihan kivaa kahviseuraa. Jos et osallistu porukan muihin juttuihihn, olivatpa ne sitten miten härskejäkin tahansa, niin sinua aletaan pitää erilaisena. Jotku ihmisen huokuvat tylsyyttä, eivätkä ole ns. meneviä persoonia. Silti he haluavat lähteä mukaan porukkaan. Toinen naisista oli sellainen dominoiva, vaikka alussa hänestä sai hissukan kuvan. Me ei vaan siedetty, että hänellä oli vahvat mielipiteet ja hänen pillin mukaan piti aina mennä. Työkaverina hän on silti ihan hauska.

Olen itse kokenut aiemmin tuota samaa ja nyt keski-ikäisenä huomannut, että olen hyväksytympi ja pidetympi ryhmässä, jos en lauo mielipiteitäni vaan pidän sen hauskan luonteeni esillä. En kerro itsestäni mitään, ellei minulta kysytä ja en puhu koskaan politiikasta, enkä mistään mihin tarvitaan mielipidettä. Sellainen mystisyys kannattaa pitää. Tärkeä seikka on myös tilannetaju. Ei pidä keskeyttää toisten juttuja. Seuraa taka-alalta hetki miten muut ryhmässä käyttäytyvät ja yritä sopeutua siihen. Kuvittele, millä saisit toisen nauramaan. Naurulla rikkoo monta jäätä.

Sinussa todennäköisesti on vain sellainen piirre, mikä erottaa sinut heistä. Kokeile tutustua ensin yhteen vähän lähemmin ja osoita, että sinä olet erilainen, kuin mitä muut sinusta ajattelevat.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla taipumusta jauhaa lapsista/miehestä erityisen paljon? Sutjautteletko ilmoille vanhoja viisauksia? Oletko raitis ja muu porukka tykkää juoda? Miten pidät hauskaa vapaalla? Onko sulla hyviä ystäviä lapsuuden ajoilta? Onko taustasi uskovainen?

Ei enempää kuin muillakaan. En mielestäni ainakaan. En ole raitis, mutta en kännääjäkään. Muutamia drinkkejä/viiniä/siideriä otan mielelläni porukassa. En kovin paljoa käy ulkona (joidenkin työn ulkopuolisten kavereiden kanssa silloin tällöin). Muutama rakas ystävä on lapsuudesta saakka ja muutamia hyviä ystäviä on tullut aikuisiän aikana (ja näiden ihmisten ansiosta muuten en tunne itseäni aivan paskaksi tällä hetkellä. Muistutan itseäni, että minulla on muutamia erittäin hyviä ystäviä.) En ole uskovainen.

Usko pois, olen kyllä itsekin kovasti miettinyt, että mikähän minussa mättää näiden työkavereiden silmissä. Sillä pakkohan se nyt on jotain olla vaikka se itselle onkin vaikea myöntää :(

Ap

Mulle on käynyt noin kaveri- ja harrastuspiireissä. Tosi loukkaavaa, kun hehkutetaan seurassa niin kuin ei älyttäisi, että sitä, jota ei oo kutsuttu, ihmetyttää ja harmittaa. Harrastusporukassa mun ikäisten sakki oli esimerkiksi varannut mökin yhdessä ja intoilivat yhteisessä harrastustilaisuudessa siitä. Kysyin, että mikäs juttu. Tuli hiljaisuus. Jälkikäteen sitten ihan suoraan sanoin yhdelle näistä, että harmittaa, miksei mua pyydetä mukaan. Sen jälkeen tulikin pari kutsua illanviettoihin, mikä oli kyllä mukavaa. Kuitenkin siihen tuli tietenkin se pakkokutsumisen maku mukaan. Hankalaa, kun ärsyttää, jos ei kutsuta, mutta sitten taas ei huvita lähteä, jos selkeästi on se, joka nyt täytyy muistaa kutsua kun se on ruikuttanut perään.

Kaveriporukassa meni herneet tosi syvälle nenään, kun otin esille sen, että mut jätetään monista jutuista ulkopuolelle ja se harmittaa. Välit meni kokonaan ihan pilalle yhden kaverin kanssa.

Oon huomannu samankaltaisuuksia siihen, että oon nuorempana pilannu monia orastavia ihmissuhteita liialla roikkumisella. Pitäis vaan olla hiljaa ja antaa tilanteiden kehittyä, ei ainakaan alkaa painostaa, siinä häviää aina. Jos suhteet ja kaverisuhteet on alkamassa toimia, ne kehittyy kyllä, jos ihmiset vaan sopii yhteen. Jos tilanne ja ihmiset ei vaan oo oikeita ja oikeella aallonpituudella, ei voi pakottaa.

Mut joo, ymmärrän todellakin miltä susta tuntuu. Monesti en tajua, miten joku solahtaa ns. ihan mun nenän edessä porukkaan vaikka sitten työpaikalla, mutta mä en vaan tunnu istuvan osaksi kaveriporukkaa. Ehkä ajatukset on heillä osuneet paremmin yhteen kuin mun kohdalla? Samoja kiinnostuksen kohteita tai ns. tyyli olla, ja olo on rento yhdessä hengaillessa? Ehkä muut syystä tai toisesta ajattelevat, etten mä olisi kiinnostunut osallistumaan matkoihin tms? En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen, että sinussa olisi joku sellainen piirre, ettei se sovi muuhun porukkaan. Meillä oli yksi ryhmä töissä ja emme "huolineet" kahta naista mukaan illanviettoon, koska toinen oli luonteeltaan jotenkin etäinen, vaikkakin ihan kivaa kahviseuraa. Jos et osallistu porukan muihin juttuihihn, olivatpa ne sitten miten härskejäkin tahansa, niin sinua aletaan pitää erilaisena. Jotku ihmisen huokuvat tylsyyttä, eivätkä ole ns. meneviä persoonia. Silti he haluavat lähteä mukaan porukkaan. Toinen naisista oli sellainen dominoiva, vaikka alussa hänestä sai hissukan kuvan. Me ei vaan siedetty, että hänellä oli vahvat mielipiteet ja hänen pillin mukaan piti aina mennä. Työkaverina hän on silti ihan hauska.

Olen itse kokenut aiemmin tuota samaa ja nyt keski-ikäisenä huomannut, että olen hyväksytympi ja pidetympi ryhmässä, jos en lauo mielipiteitäni vaan pidän sen hauskan luonteeni esillä. En kerro itsestäni mitään, ellei minulta kysytä ja en puhu koskaan politiikasta, enkä mistään mihin tarvitaan mielipidettä. Sellainen mystisyys kannattaa pitää. Tärkeä seikka on myös tilannetaju. Ei pidä keskeyttää toisten juttuja. Seuraa taka-alalta hetki miten muut ryhmässä käyttäytyvät ja yritä sopeutua siihen. Kuvittele, millä saisit toisen nauramaan. Naurulla rikkoo monta jäätä.

Sinussa todennäköisesti on vain sellainen piirre, mikä erottaa sinut heistä. Kokeile tutustua ensin yhteen vähän lähemmin ja osoita, että sinä olet erilainen, kuin mitä muut sinusta ajattelevat.

Tässä oli paljon hyviä neuvoja, kiitos niistä! Vaikka en tunnekaan olevani liian dominoiva tai vetäytyvä, niin kuitenkin jotainhan minussa on vikana. Pitää alkaa tarkkailla itseäni ja muuttaa käytöstä. En nyt osaa sanoa onko sillä mitään vaikutusta enää tässä vaiheessa kun olen kuitenkin ollut töissä näiden ihmisten kanssa jo useamman vuoden. Tarkoitan, että saisiko käytökseni muuttuminen erilaiseksi heitä kuitenkaan pyytämään minua mukaan joukkoon. Ja mietin sitäkin, että haluaisinkohan oikeasti mukaan tässä vaiheessa kun en ole aiemmin joukkoon kelvannut omana itsenäni... Mutta ehdottomasti mietin neuvojasi! Kiitos :)

Ap