Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olispa kiva tietää miksi en kelpaa mukaan työkavereiden reissuille. Mutta olen liian arka kysymään.
02.09.2017 |
En vaan kehtaa kysyä suoraan mikä minussa on vialla kun ei pyydetä mukaan. Tänäkin viikonloppuna työpaikkamme samanikäiset kuin minä ovat porukalla reissussa. Minulle ei asiasta ole puhuttu mitään eikä mukaan kysytty. Työpaikalla kuitenkin ollaan hyviä työkavereita. Ainakin minun mielestäni, mutta ehkä olen käsittämyt väärin. Tällä viikolla juttelivat kahvihuoneessa suunnitelmista, sitä ennen en ollut kuullut taas asiasta mitään. Ilmeisesti näillä lähtijöillä on keskenään jokin wa-ryhmä, jossa suunnittelevat kaikkea kivaa. Kesälläkin kävivät ulkona yhdessä. Kerran vaan mainitsin yhdelle, että olispa ollut kuva lähteä. Oli vaan hiljaa ja alkoi sitten puhua muista asioista.
Tekisi mieli tietää mikä minussa on vikana kun en kelpaa porukkaan. Mutta toisaalta taas pelottaa kuulla jotain huonoa itsestä. Mielestäni olen iloinen ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Työpaikalla meillä on hyvä ilmapiiri. Oikeastaan ihan unelmien työpaikka ja työkaverit. Lukuunottamatta tätä asiaa. En tietysti kuitenkaan halua, että pyytävät minua pakosta mukaan jos otan asian esille. Ja totta puhuen en uskallakaan. Eilen töissä oli niin paha mieli kun nämä lähtijät hehkuttivat tulevaa viikonloppuaan. Tänäänkin on ollut mieli maassa.
Jos teillä on työpaikalla tällainen tilanne, niin kerrotko mikä on syy siihen miksi sitä yhtä ei haluta mukaan joukkoon? Olen yrittänyt miettiä pääni puhki mikä minussa on vikana. Toisaalta kuitenkin olen niin lapanen, että en kehtaa kysyä suoraan. Kuten sanoin, niin toisaalta syynä on se, että pelkään kuulevani totuuksia itsestäni, toisaalta se, että en kuitenkaan tietysti halua olla se, joka kysytään mukaan, koska on pakko.
Kommentit (70)
Onneksi olen aina ollut hylkiö niin ei harmita eikä kiinnosta jos muut pitävät hauskaa. Tuskin sussa ap mitään vikaa on, olet vain "nokkimisjärjestyksessä" alin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä perheelliset noin paljon viettää vapaa-aikaa työkavereitten kanssa. Melko outoa.
Onko siinä porukassa vain työkavereita, vai kuuluuko siihen myös työn ulkopuolisia? Ovatko tunteneet jo ennen työtä?
Pakko kommentoida, kun kirjoitit tuolla useampaan otteeseen, että sinussa on "pakko olla jotain vikana", kun sinua ei kutsuta mukaan porukkaan. Joskus on varmasti ihan paikallaan miettiä omaakin olemusta ja käyttäytymistä muita kohtaan, mutta ei pidä myöskään uskotella itselleen jotain mikä ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa.
Minut eristettiin lukion viimeisenä vuonna tyttöporukasta, jossa olimme olleet läheisiä lukion alkuvuodet. Asia harmitti jo silloin todella paljon, mutta arka kun olin, en kehdannut ottaa asiaa heidän kanssaan puheeksi vaan tavallaan hyväksyin kohtaloni. Ajattelin, että minussa oli pakko olla jotain vikaa, koska muutenhan heidän käytöksessään ei olisi ollut mitään järkeä. Mielestäni olin aina ollut todella mukava kaikille, mutta lopulta päädyin kuitenkin uskomaan näiden muiden ihmisten arvioon itsestäni.
Kannoin kokemusta mukanani pitkälle aikuisikään, ja yliopistossa ja myöhemmin työelämässäkin uusissa kaveriporukoissa pelkäsin sitä hetkeä, kun "se jokin" vika minussa huomattaisiin ja jäisin taas yksin. Onneksi tapasin vuosia myöhemmin yhden ihmisen tästä lukioaikaisesta porukasta, joka otti asian itse puheeksi ja pahoitteli käytöstään. Olin todella yllättynyt, että syyksi porukasta eristämiseen riitti tuolloin kateus sitä kohtaan, että tiesin, mihin halusin lukion jälkeen hakeutua opiskelemaan ja tavoittelin tätä opiskelupaikkaa määrätietoisesti toisin kuin muut tytöt tässä porukassa, joiden tulevaisuudensuunnitelmat eivät olleet yhtä selkeitä. Ajatus siitä, että minussa on jotain vikaa jäi kuitenkin voimakkaasti mieleen, ja vaatii vieläkin työtä pyristellä sen aiheuttamasta epävarmuudesta uusissa porukoissa ja ihmissuhteissa.
Vaikka tilanne ei kohdallasi ole ihan samanlainen, haluan vain oman kokemuksen perusteella kertoa, että syyksi voi riittää jokin todella pieni asia, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sinussa olisi jotain vikaa.
Joku baari nyt on julkinen paikka jonne voi kuka vaan mennä. Jos muut juttetee tiettynä iltana baariin menosta, voi todeta et hei mäkin taidan tulla, ei kai siihen mitään erityistä kutsua vaadita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä sun ruikuttaminen rasittaa heitä.
Oletko sellainen kiltin ja viattoman oloinen? Voi olla, että vapaalla nämä työkaverit heittävät härskiä läppää, ja kokisivat olonsa vaivautuneeksi sinun seurassasi näillä reissuillaan. Tästä huolimatta he voivat pitää sinusta ihmisenä ja työkaverina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes haluaisi viettää vapaa-aikaani työkavereiden kanssa. Uskokaa jo, ihmiset ovat erilaisia ja se on vain hyvä juttu :)
Ap, en osaa neuvoa mutta halusin vain sanoa että tuo kertomasi oli kuin minun kirjoittamani. Mulla on ihanat työkaverit, töissä on hauskaa ja lounaat syödään yhdessä ja pidetään kahvihetkiä säännöllisesti. Samanikäiset, perheettömät työkaverit viettävät paljon aikaa yhdessä työajan ulkopuolella. En tiedä miten he sopivat yhteiset menot, ehkä tosiaan whattsapissa. Saan tietää menoista jälkeenpäin facebookista. On tosi kurja olo. Olen sinkku ja kaiken vapaa-ajan viettäminen yksin on tosi raskasta. Olen töissä ulkomailla ja suomalainen työyhteisömme on ainoa sosiaalinen verkosto joka minulla täällä on. Sama tilanne on suurella osalla työkavereista. Ensin minäkin ajattelin että minua ei uutena kutsuta mukaan, mutta sittemmin minun jälkeenikin tulleet ovat päässeet mukaan porukan menoihin. Olen vihjaillut että olisi mukavaa kun olisi seuraa vapaa-ajalla, että olisi kiva lähteä esim. road tripeille mutta ei yksin. Meillä on tosi hauskaa töissä ja olemme samanhenkisiä (esim politiikassa ja arvokysymyksissä) joten en tiedä miksi minua ei koskaan pyydetä mukaan. Vielä raskaammaksi tilanteen tekee se että sukulaisia ja työn ulkopuolisia ystäviä näen vain kerran pari vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan edes haluaisi viettää viikonloppua tai vapaa-aikaa samojen naamojen kanssa, joita koko viikko pitää katsella.
Meillä töissä olen seurannut samantapaista klikkiytymistä. Niissä on aina kyse muutamasta hyvin voimakkaasta persoonasta, jotka vaikuttavat minusta dominoivilta, mutta sisäisesti epävarmoilta ja helposti kateellisilta milloin mistäkin asiasta. Sitä kateutta ei tietenkään myönnetä. Saatetaan jopa selvästi sanoa, että "ei pyydetä sitä x:ää mukaan". Tai porukalla suunnitellaan jotain, ja nämä päsmärit sitten toteuttavat asian ilman yhtä tai kahta joita eivät kelpuuta mukaan - ja sitten hehkuttavat asiaa pitkään ja hartaasti ja näiden muiden kuullen.
Minusta se näyttää sellaiselta eskarimeiningiltä, tyyliin "mun jengissä on enemmän väkeä" ja "oon suositumpi ja tota en halua mukaan". Mikä on aika säälittävää kun ajattelee, että kyse on kolmenkympin ylittäneistä äiti-ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos viesteistänne, olen lueskellut niitä tänään (eilen illalla kuitenkin väsähdin nuorimmaisen viereen vaikka oli tarkoitus tulla vielä palstalle). Tsemppiä muille samanlaisessa tilanteessa!
Tänään mulla on ollut sellainen olo, että paskat noista työkavereista... Haluanko kaipailla sellaisten seuraan, jotka eivät seuraani halua? No en todellakaan! Tämä ajattelu ja kahvitreffit ystäväni kanssa saivat paljon paremman olon. Tuo ystävä on todellinen ystävä, nuo muut vaan työkavereita. Miksipä tosiaan niiden seuraa haluan vapaa-ajalla? Leuka pystyssä siis töihin huomenna ja jos tuo porukka reissuaan hehkuttaa ja muistelee, niin aivan vapaasti vaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne, olen lueskellut niitä tänään (eilen illalla kuitenkin väsähdin nuorimmaisen viereen vaikka oli tarkoitus tulla vielä palstalle). Tsemppiä muille samanlaisessa tilanteessa!
Tänään mulla on ollut sellainen olo, että paskat noista työkavereista... Haluanko kaipailla sellaisten seuraan, jotka eivät seuraani halua? No en todellakaan! Tämä ajattelu ja kahvitreffit ystäväni kanssa saivat paljon paremman olon. Tuo ystävä on todellinen ystävä, nuo muut vaan työkavereita. Miksipä tosiaan niiden seuraa haluan vapaa-ajalla? Leuka pystyssä siis töihin huomenna ja jos tuo porukka reissuaan hehkuttaa ja muistelee, niin aivan vapaasti vaan.
Ap
Hyvä asenne sulla! Onneks sun ystävä sai sut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä haluaisit "kuulua" väkisin johonkin porukkaan jonka kanssa ei klikkaa luonnollisesti? Itselläni on kokemusta ulkopuolisuudesta kouluajoilta eikä se ollut kiva fiilis. Nykyisin keskityn vain oikeisiin ystäviin enkä leiki kaveria Facebookissa näiden tyyppien kanssa. Pitäkööt oman sisäpiiriporukkansa ja painakoot tykkää nappia:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pääse mukaan, koska olet tyrkky! Ripustautuja. Minulla on kaltaisesi työkaveri, joka roikkuu mukana kuin koira, suorastaan valvoo käytävällä, koska lähden syömään ja tunkee mukaan, vaikka lounaskaverina olisi anoppini. Työkaveri selittää, miten kivaa olisi pitää yhtä töiden jälkeenkin, mennä teatteriin jne. Kerran erehdyin kertomaan, millä kuntosalilla käyn ja seuraavalla spinningtunnilla työkaveri oli siellä ja aivan ihastuksissaan, että sinäkin käyt täällä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne, olen lueskellut niitä tänään (eilen illalla kuitenkin väsähdin nuorimmaisen viereen vaikka oli tarkoitus tulla vielä palstalle). Tsemppiä muille samanlaisessa tilanteessa!
Tänään mulla on ollut sellainen olo, että paskat noista työkavereista... Haluanko kaipailla sellaisten seuraan, jotka eivät seuraani halua? No en todellakaan! Tämä ajattelu ja kahvitreffit ystäväni kanssa saivat paljon paremman olon. Tuo ystävä on todellinen ystävä, nuo muut vaan työkavereita. Miksipä tosiaan niiden seuraa haluan vapaa-ajalla? Leuka pystyssä siis töihin huomenna ja jos tuo porukka reissuaan hehkuttaa ja muistelee, niin aivan vapaasti vaan.
Ap
Hyvä asenne sulla! Onneks sun ystävä sai sut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä haluaisit "kuulua" väkisin johonkin porukkaan jonka kanssa ei klikkaa luonnollisesti? Itselläni on kokemusta ulkopuolisuudesta kouluajoilta eikä se ollut kiva fiilis. Nykyisin keskityn vain oikeisiin ystäviin enkä leiki kaveria Facebookissa näiden tyyppien kanssa. Pitäkööt oman sisäpiiriporukkansa ja painakoot tykkää nappia:D
No ihan samaa olen nyt miettinyt! Tosi paljon auttoi tämä keskustelu. Ihan todella silmät avautuivat asian suhteen. Miksi tosiaan haluan olla kaveri ihmisten kanssa, jotka eivät halua seuraani? Tästä lähtien työkaverit ovat työkavereita ja todellisten ystävien kanssa olen tekemisissä vapaa-ajalla. Lähti ihan paino hartioilta. Tänään fb:sta näin hehkutuskuvia reissusta ja ei tuntunut yhtään pahalta. Lähinnä huvitti "parhaattyökaverit" yms. Olisi pitänyt valittaa jo aiemmin tästä asiasta tänne :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et pääse mukaan, koska olet tyrkky! Ripustautuja. Minulla on kaltaisesi työkaveri, joka roikkuu mukana kuin koira, suorastaan valvoo käytävällä, koska lähden syömään ja tunkee mukaan, vaikka lounaskaverina olisi anoppini. Työkaveri selittää, miten kivaa olisi pitää yhtä töiden jälkeenkin, mennä teatteriin jne. Kerran erehdyin kertomaan, millä kuntosalilla käyn ja seuraavalla spinningtunnilla työkaveri oli siellä ja aivan ihastuksissaan, että sinäkin käyt täällä!
Olen aivan ripustautujan vastakohta. Muutenhan olisin tunkenut väkisellä jo mukaan moneen menoon. Harmi, että oma työkaverisi on sellainen, muta älä projisoi sitä minuun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on käynyt noin kaveri- ja harrastuspiireissä. Tosi loukkaavaa, kun hehkutetaan seurassa niin kuin ei älyttäisi, että sitä, jota ei oo kutsuttu, ihmetyttää ja harmittaa. Harrastusporukassa mun ikäisten sakki oli esimerkiksi varannut mökin yhdessä ja intoilivat yhteisessä harrastustilaisuudessa siitä. Kysyin, että mikäs juttu. Tuli hiljaisuus. Jälkikäteen sitten ihan suoraan sanoin yhdelle näistä, että harmittaa, miksei mua pyydetä mukaan. Sen jälkeen tulikin pari kutsua illanviettoihin, mikä oli kyllä mukavaa. Kuitenkin siihen tuli tietenkin se pakkokutsumisen maku mukaan. Hankalaa, kun ärsyttää, jos ei kutsuta, mutta sitten taas ei huvita lähteä, jos selkeästi on se, joka nyt täytyy muistaa kutsua kun se on ruikuttanut perään.
Kaveriporukassa meni herneet tosi syvälle nenään, kun otin esille sen, että mut jätetään monista jutuista ulkopuolelle ja se harmittaa. Välit meni kokonaan ihan pilalle yhden kaverin kanssa.Oon huomannu samankaltaisuuksia siihen, että oon nuorempana pilannu monia orastavia ihmissuhteita liialla roikkumisella. Pitäis vaan olla hiljaa ja antaa tilanteiden kehittyä, ei ainakaan alkaa painostaa, siinä häviää aina. Jos suhteet ja kaverisuhteet on alkamassa toimia, ne kehittyy kyllä, jos ihmiset vaan sopii yhteen. Jos tilanne ja ihmiset ei vaan oo oikeita ja oikeella aallonpituudella, ei voi pakottaa.
Mut joo, ymmärrän todellakin miltä susta tuntuu. Monesti en tajua, miten joku solahtaa ns. ihan mun nenän edessä porukkaan vaikka sitten työpaikalla, mutta mä en vaan tunnu istuvan osaksi kaveriporukkaa. Ehkä ajatukset on heillä osuneet paremmin yhteen kuin mun kohdalla? Samoja kiinnostuksen kohteita tai ns. tyyli olla, ja olo on rento yhdessä hengaillessa? Ehkä muut syystä tai toisesta ajattelevat, etten mä olisi kiinnostunut osallistumaan matkoihin tms? En tiedä.
Kohtalotoveri! Ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu. Ikävää käytöstä olet sinäkin joutunut kokemaan. Juuri tuota pelkään, että jos otan asian esille, niin mukaan kutsumiseen tulee se pakon maku. Et voi olla varma kutsutaanko mukaan pakosta vai koska oikeasti halutaan mukaan.
Ap
Älä kysy. Homma ei toimi niin. Tuon jälkeen olisit aina vaivautunut, vaikka kutsu tulisikin. Et voisi olla varma motiivista ja olisiko se hauskaa vapaa-ajan viettoa? Kun sinulla kerran on sosiaalisia suhteita muuallakin, niin anna vain olla. Moukkamaistahan tuo on, mutta ei se sinun vikasi ole.
Meillä on duunipaikalla myös tiivis porukka ja kokoonkutsujana lähes aina minä. Mukaan kyllä pyydetään jokaista. Sitten on niitä, joille kerta toisensa jälkeen ei sovi ja jossain vaiheessa heidän kutsumisensa jää. Myös kutsujalle on noloa kysellä, jos toiselle ei koskaan sovi.
Sitten on paljon niitä, jotka myöhästyvät säännöllisesti illanistujaisista 2-3 tuntia tai peruvat jonkun kissanristiäisen tähden. Se on suhteellisen loukkaavaa, sillä järkkäämisessä joutuu aina näkemään vaivaa. Se on loukkaavaa myös muita kutsuttuja kohtaan, sillä meillä on aina jotain aktiviteettia suunniteltuna.
Kumpaankin suuntaan tuntuu olevan peruskäytöstavoissa opettelemista. Itse olen sen periaatteen miehiä, että kaikille annetaan mahdollisuus osallistua ja paikalle sitten myös saavutaan ja mielellään ajoissa, tai ainakin ilmoitetaan, jos aikataulu venähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne, olen lueskellut niitä tänään (eilen illalla kuitenkin väsähdin nuorimmaisen viereen vaikka oli tarkoitus tulla vielä palstalle). Tsemppiä muille samanlaisessa tilanteessa!
Tänään mulla on ollut sellainen olo, että paskat noista työkavereista... Haluanko kaipailla sellaisten seuraan, jotka eivät seuraani halua? No en todellakaan! Tämä ajattelu ja kahvitreffit ystäväni kanssa saivat paljon paremman olon. Tuo ystävä on todellinen ystävä, nuo muut vaan työkavereita. Miksipä tosiaan niiden seuraa haluan vapaa-ajalla? Leuka pystyssä siis töihin huomenna ja jos tuo porukka reissuaan hehkuttaa ja muistelee, niin aivan vapaasti vaan.
Ap
Hyvä asenne sulla! Onneks sun ystävä sai sut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä haluaisit "kuulua" väkisin johonkin porukkaan jonka kanssa ei klikkaa luonnollisesti? Itselläni on kokemusta ulkopuolisuudesta kouluajoilta eikä se ollut kiva fiilis. Nykyisin keskityn vain oikeisiin ystäviin enkä leiki kaveria Facebookissa näiden tyyppien kanssa. Pitäkööt oman sisäpiiriporukkansa ja painakoot tykkää nappia:D
No ihan samaa olen nyt miettinyt! Tosi paljon auttoi tämä keskustelu. Ihan todella silmät avautuivat asian suhteen. Miksi tosiaan haluan olla kaveri ihmisten kanssa, jotka eivät halua seuraani? Tästä lähtien työkaverit ovat työkavereita ja todellisten ystävien kanssa olen tekemisissä vapaa-ajalla. Lähti ihan paino hartioilta. Tänään fb:sta näin hehkutuskuvia reissusta ja ei tuntunut yhtään pahalta. Lähinnä huvitti "parhaattyökaverit" yms. Olisi pitänyt valittaa jo aiemmin tästä asiasta tänne :D
Ap
Kyllä tuo kuulostaa jo vittuilulta. Kukaan ei voi olla vahingossa niin sosiaalisesti kömpelö, että laittaa fb-päivitykseksi tuollaisia, kun tietää, että siellä on nekin työkaverit, joita ei kutsuttu. Paino sanoilla _ei kutsuttu_. Sitten jos joku on vapaaehtoisesti jättäytynyt porukan ulkopuolelle, niin asia on toisin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, ovatko/onko kyseessä sama/samat tyypit, jotka hehkuttavat töissä ja fb:ssä noita juttuja, tietäen, että kutsumatta jääneetkin varmasti kuulevat. Jos kyseessä on sama tyyppi/tyypit, niin tiedätpä sitten, missä ongelma. Älä missään nimessä näytä, että asia vaivaa sinua. Juuri sitä tuossa nimittäin haetaan.
Ottaisin asian esille esimiehen kanssa kehityskeskustelussa. Esimiehenkin olisi hyvä olla tietoinen tällaisesta toiminnasta työajalla.
Alue: Aihe vapaa
Tuo voi olla ihan vain tapahtumien ketjua, ensin on ollut pieni ydinporukka, joista joku on ollut tiiviisti tekemisissä, tai ehkä kohdannut jossakin sattumoisin ja on tullut juttua reissusta, jonkun tähän ydinporukkaan kuulumattoman kanssa, joka on innostunut ja lähtemään mukaan ja pyytänyt muutaman muunkin...jne. Jotenkin näin ne yleensä menee eikä niissä ole mitään henkilökohtaista. Kukaan heistä ei tunne olevansa vastuussa muiden pyytämisestä. Jos haluat heidän mukaan, niin kysy itse, että voiko lähteä.