Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olispa kiva tietää miksi en kelpaa mukaan työkavereiden reissuille. Mutta olen liian arka kysymään.
02.09.2017 |
En vaan kehtaa kysyä suoraan mikä minussa on vialla kun ei pyydetä mukaan. Tänäkin viikonloppuna työpaikkamme samanikäiset kuin minä ovat porukalla reissussa. Minulle ei asiasta ole puhuttu mitään eikä mukaan kysytty. Työpaikalla kuitenkin ollaan hyviä työkavereita. Ainakin minun mielestäni, mutta ehkä olen käsittämyt väärin. Tällä viikolla juttelivat kahvihuoneessa suunnitelmista, sitä ennen en ollut kuullut taas asiasta mitään. Ilmeisesti näillä lähtijöillä on keskenään jokin wa-ryhmä, jossa suunnittelevat kaikkea kivaa. Kesälläkin kävivät ulkona yhdessä. Kerran vaan mainitsin yhdelle, että olispa ollut kuva lähteä. Oli vaan hiljaa ja alkoi sitten puhua muista asioista.
Tekisi mieli tietää mikä minussa on vikana kun en kelpaa porukkaan. Mutta toisaalta taas pelottaa kuulla jotain huonoa itsestä. Mielestäni olen iloinen ja hyvissä väleissä kaikkien kanssa. Työpaikalla meillä on hyvä ilmapiiri. Oikeastaan ihan unelmien työpaikka ja työkaverit. Lukuunottamatta tätä asiaa. En tietysti kuitenkaan halua, että pyytävät minua pakosta mukaan jos otan asian esille. Ja totta puhuen en uskallakaan. Eilen töissä oli niin paha mieli kun nämä lähtijät hehkuttivat tulevaa viikonloppuaan. Tänäänkin on ollut mieli maassa.
Jos teillä on työpaikalla tällainen tilanne, niin kerrotko mikä on syy siihen miksi sitä yhtä ei haluta mukaan joukkoon? Olen yrittänyt miettiä pääni puhki mikä minussa on vikana. Toisaalta kuitenkin olen niin lapanen, että en kehtaa kysyä suoraan. Kuten sanoin, niin toisaalta syynä on se, että pelkään kuulevani totuuksia itsestäni, toisaalta se, että en kuitenkaan tietysti halua olla se, joka kysytään mukaan, koska on pakko.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian esille esimiehen kanssa kehityskeskustelussa. Esimiehenkin olisi hyvä olla tietoinen tällaisesta toiminnasta työajalla.
Huhhuh, enpä haluaisi olla sinun esimiehesi! Tsemppiä pomollesi kehityskeskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos viesteistänne, olen lueskellut niitä tänään (eilen illalla kuitenkin väsähdin nuorimmaisen viereen vaikka oli tarkoitus tulla vielä palstalle). Tsemppiä muille samanlaisessa tilanteessa!
Tänään mulla on ollut sellainen olo, että paskat noista työkavereista... Haluanko kaipailla sellaisten seuraan, jotka eivät seuraani halua? No en todellakaan! Tämä ajattelu ja kahvitreffit ystäväni kanssa saivat paljon paremman olon. Tuo ystävä on todellinen ystävä, nuo muut vaan työkavereita. Miksipä tosiaan niiden seuraa haluan vapaa-ajalla? Leuka pystyssä siis töihin huomenna ja jos tuo porukka reissuaan hehkuttaa ja muistelee, niin aivan vapaasti vaan.
Ap
Hyvä asenne sulla! Onneks sun ystävä sai sut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä haluaisit "kuulua" väkisin johonkin porukkaan jonka kanssa ei klikkaa luonnollisesti? Itselläni on kokemusta ulkopuolisuudesta kouluajoilta eikä se ollut kiva fiilis. Nykyisin keskityn vain oikeisiin ystäviin enkä leiki kaveria Facebookissa näiden tyyppien kanssa. Pitäkööt oman sisäpiiriporukkansa ja painakoot tykkää nappia:D
No ihan samaa olen nyt miettinyt! Tosi paljon auttoi tämä keskustelu. Ihan todella silmät avautuivat asian suhteen. Miksi tosiaan haluan olla kaveri ihmisten kanssa, jotka eivät halua seuraani? Tästä lähtien työkaverit ovat työkavereita ja todellisten ystävien kanssa olen tekemisissä vapaa-ajalla. Lähti ihan paino hartioilta. Tänään fb:sta näin hehkutuskuvia reissusta ja ei tuntunut yhtään pahalta. Lähinnä huvitti "parhaattyökaverit" yms. Olisi pitänyt valittaa jo aiemmin tästä asiasta tänne :D
Ap
Kyllä tuo kuulostaa jo vittuilulta. Kukaan ei voi olla vahingossa niin sosiaalisesti kömpelö, että laittaa fb-päivitykseksi tuollaisia, kun tietää, että siellä on nekin työkaverit, joita ei kutsuttu. Paino sanoilla _ei kutsuttu_. Sitten jos joku on vapaaehtoisesti jättäytynyt porukan ulkopuolelle, niin asia on toisin.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, ovatko/onko kyseessä sama/samat tyypit, jotka hehkuttavat töissä ja fb:ssä noita juttuja, tietäen, että kutsumatta jääneetkin varmasti kuulevat. Jos kyseessä on sama tyyppi/tyypit, niin tiedätpä sitten, missä ongelma. Älä missään nimessä näytä, että asia vaivaa sinua. Juuri sitä tuossa nimittäin haetaan.
En tiedä onko vittuilua vai ovatko sosiaalisesti rajoittuneita (eivät yksinkertaisesti vain tajua loukkaavansa). Mutta onneksi olen jo mielentilassa, jossa asia on minulle ihan yhdentekevää :) Hmm, melkein he kaikki intoilivat lähdöstä perjantaina. Kaikki eivät laittaneet kuvia fb:iin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku baari nyt on julkinen paikka jonne voi kuka vaan mennä. Jos muut juttetee tiettynä iltana baariin menosta, voi todeta et hei mäkin taidan tulla, ei kai siihen mitään erityistä kutsua vaadita.
Pakko tähän vielä vastata, että ei niistä muiden kuullen ole juteltukaan vaan ilmeisesti sopivat jonkin wa-ryhmän tms kautta. Ihan vahingossa kuulin koko jutusta ohimennen.
Mutta nyt pitää alkaa nukkumaan, jotta on oikein freesin ja levänneen näköinen aamulla ;D
Ap
Meidän työpaikalla: Henkilöt A, B ja C seisovat iltapäivällä käytävällä ja juttelevat. Henkilö D kävelee ohi ja kysyy: Lähteekö B ja C kahville? Kiva juttu olla se A... No, ei tarvitse enää myöhemminkään pyytää kahville tai muuallekaan. Nämä asiat tulevat aina kerrasta selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla: Henkilöt A, B ja C seisovat iltapäivällä käytävällä ja juttelevat. Henkilö D kävelee ohi ja kysyy: Lähteekö B ja C kahville? Kiva juttu olla se A... No, ei tarvitse enää myöhemminkään pyytää kahville tai muuallekaan. Nämä asiat tulevat aina kerrasta selväksi.
Todella törkeää. Oletko sinä tuo A?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kohdellaa töissä samallalailla. Jostain syystä ei huolita porukkaan. En tiedä mikä on vikana. Sielu itkee ja on tosi loukkaantunut olo. Yritän olla kaikille ystävällinen. Kuulun siihen hiljaisimpien ja ujoimpien ryhmään, mutta nyt olen saanut kokea etten ole siihenkään tervetullut. Ovat siinä muodostaneet kahden kimpan. Kerran rohkaistuin ja kysyin syömään ruokatauolla ja vastaus oli: Voi ko mä meen vasta myöhemmin, voitko kysyä noita toisia. Mun mielestäni silloin jos joku kysyy ruokaseuraksi, tullaan, eikä vasta mennä puolen tunnin kuluttua yksin. Ihan kuin jossain yläasteella olis. Ettei kelpaa. Aikuiset ihmiset. Miksei hyväksytä sellaisena kuin on ? Ei ne sen parempia ihmisiä ole kuin minäkään. Kahvillekin mennään parittain, ei kerrota mulle. Sit jos satun yksin samaan aikaan meneen sinne ni katotaan pitkään ihan kuin mitä toi nyt tänne änkee -ilmeellä. Eikä puhuta mitään. Siinä sitä yhteisöllisyyttä !
Taidan pysyä koko ajan huoneessani. En sitten ole kenellekään vaivaksi. Henkisesti tosi raskasta.
Kerran olen tahallani pitänyt hajurakoa yhteen työkaveriin, niin ettei häntä ole kutsuttu mukaan jos meillä muilla työkavereilla on ollut jotain tekemistä. Tämä siksi, että oli huolimattomasti päästänyt suustaan vähän erikoisia kommentteja mm. homoavioliitosta ja maahanmuuttajista. Siihen aikaan seurustelin tummaihoisen naisen kanssa. Tämä työkaveri ei tiennyt asiasta enkä nähnyt tarpeellisena kertoa asiasta hänelle, koska en halunnut tutustua häneen sen enempää vaikka tulimmekin muuten ihan hyvin toimeen.
Jos nyt äkkiseltään pitäisi sanoa, voi olla, että ryhmässä on ainakin yksi joka ei pidä sinusta. Muilla ei ehkä ole kanssasi ongelmaa, mutta pitävät enemmän tästä henkilöstä joka taas ei halua viettää aikaa kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisessa työpaikassa, jossa olen ollut, on kaikenlaisia kuppikuntia, muutaman ihmisen ryhmiä, jotka välillä tapasivat toisiaan vapaa-ajallakin, Ihmisiä, jotka tulivat juttuun keskenään ja olivat ystävystyneet. Kävivät yhdessä lounaalla jne. En usko, että heillä mieleen juolahti ikinä pyytää siihen mukaan ketään. Näin se uskoakseni menee joka paikassa. Itsekin vietin ihan vapaa-aikaakin niiden seurassa, joiden kanssa oli mukavaa. Ei tullut mieleenkään pyrkiä muiden klikkeihin.
Toisessa työpaikassa, joiden ihmiset tunsin hyvin, oli lähes joka päivä töiden jälkeen tapana mennä läheiseen kapakkaan parille, mutta se oli niin väljä kokoonpano, että kuka vaan voi liittyä seuraan.
Pitääkin muistaa olla kiitollinen siitä, että on mukavia ja kohteliaita työkavereita, jotka kyselevät aina säännöllisesti kaikkia mukaan yhteisiin juttuihin. Se on tosi kivaa kun kysytään, vaikka ei jaksaisi osallistuakaan <3
Alue: Aihe vapaa
En usko että koskee sinua ap, mutta meillä on töissä yksi nainen joka on raskasta seuraa. Valittaa koko ajan.Hänellä on aina asiat huonosti. Ei myöskään osaa lukea sosiaalisia tilanteita, pitää pitkiä paasauspuheenvuoroja ja puhuu päälle yms. Rasittava.