Lue keskustelun säännöt.
Tyttö ei tullut kotiin.
01.09.2017 |
Tyttö täyttää pian 14 ja tähän mennessä on mennyt kaikki hyvin eli ei tarvitse aloittaa elämämkoulusta huutelua. Kotiin tulo aikana on ollut 20:00, mutta kun lähetin viestin 20:15 paikkeilla niin tyttö ilmoitti, että ei ole tulossa kotiin tänään tai vastaamassa viesteihin. Lähettelin viestejä ja yritin soittaa, mutta vastausta ei tosiaan vastaa. Puhelut katkaisee, joten ei ole vielä ainakaan mitään tapahtunut. Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (221)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö herättää tyttö?
-ap
Tähän aikaan voi jo herättää, aikakin nousta ettei mene unirytmit ihan sekaisin.
Joo nyt herätin hänet, mutta vieläkään ei ole selvä.
-ap
Kysy nyt kuitenkin onko ottanut muutakin kuin alkoholia, ettei ole maksa- tai munuaisvauriota odotettavissa. Mitä juonut ja minkä verran?
Kysyin ja hänen mukaansa on juonut viinaa koko yön ja vähän energiajuomaa. En nyt oikein usko, että maksa-tai munuaisvaurio on tullut kerrasta.
-ap
Tuskin on ollut ensimmäinen alkoholikokeilu, jos on juonut viinaa koko yön...
Miten niin?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö herättää tyttö?
-ap
Tähän aikaan voi jo herättää, aikakin nousta ettei mene unirytmit ihan sekaisin.
Joo nyt herätin hänet, mutta vieläkään ei ole selvä.
-ap
Kysy nyt kuitenkin onko ottanut muutakin kuin alkoholia, ettei ole maksa- tai munuaisvauriota odotettavissa. Mitä juonut ja minkä verran?
Kysyin ja hänen mukaansa on juonut viinaa koko yön ja vähän energiajuomaa. En nyt oikein usko, että maksa-tai munuaisvaurio on tullut kerrasta.
-ap
Tuskin on ollut ensimmäinen alkoholikokeilu, jos on juonut viinaa koko yön...
Miten niin?
-ohis
Sitä minäkin mietin. Raikkaan ja ravitsevan eeässän voimalla voi helposti tehdä noin.
-toinen ohis
Vierailija kirjoitti:
Jos meillä tapahtuis noin ottaisin heti yhteyttä perheneuvolaan kahdesta syystä: siellä sais lapsi ammattilaisen kanssa käsitellä toilailujaan ja toisekseen lapsi huomaisi, että teoilla on seurauksia.
Lisäksi kulkisin lapsen kanssa joka paikkaan seuraavan viikon veisin ja hakisin koulusta. Ja kaikki muut asiat tekisimme yhdessä. Tämä taas siitä syystä, että lapsi näkisi, että teoilla on seuraamuksia, mutta lisäksi siksi, että lapsi saisi janoamaansa huomiota. Töistä ottaisin vapaata.
Ei näin... Tällä näytät vaan ettet itse osaa hoitaa mitään vaan ulkoistat kasvattamisen muille. Ja kyttääminen ei ole huomiota vaan vittuilua. Tehkää näin jos haluatte että teini alkaa kunnolla kapinoida ja karkailla jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni vanhempi lepsuilee teinien kanssa.
Teinit tarvitsevat rajoja ja rakkautta, välillä tiukastikin.
Meillä on selkeät säännöt: jos kotona asutaan ja oletetaan, että etuuksia (nettiliittymä luuriin ja koneeseen), vaatteet, ruoka, harrastukset, tavarat, kuskaukset jne. on, niin silloin on myös velvollisuuksia. Näihin velvollisuuksiin kuuluu mm. se, että vanhemmat tietävät missä teini menee ja suunnilleen kenen kanssa. Viesteihin vastataan ja jos kotiintuloaikaan haluaa esim. kivan ollan takia pidennystä, sitä kysytään.
Homma toimii oikein hyvin, luottamus on molemmin puolista. Teinit tietävät, että jos sen luottamuksen menettää, niin saa tehdä hommia sen takaisin saamiseen.
Olemme suoraan sanoneet, että jos sääntöjä ei noudata, niin sitten ei voi olettaa etuuksiakaan olevan. Ei voi olettaa, että luurissa on se nopein liittymä. Tasan kerran olen katkaissut liittymän (toki ensin varoittanut asiasta), sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut tehdä.
Meillä teinit saavat mennä melko vapaasti, kunhan kertovat suunnilleen missä ja minkä porukan kanssa + pitää olla tavoitettavissa. Saavat välillä olla yötä kavereillaan ja erityistilanteissa kotiintuloaikaa on pidennetty yli puolen yön. Luotamme, koska mitään syytä epäluottamukseen ei ole tullut.
Meillä teinit tietävät, että jos eivät tulisi kotiin sovittuna aikana eivätkä vastaisi viesteihin, me vanhemmat aloittaisimme soittokierroksen kavereiden vanhemmista välittömästi (ihan sama, mikä vuorokauden aika kyseessä). Meillä teinit myös tietävät, että jompi kumpi vanhemmista lähtisi etsimään. Teinit myös tietävät, että katoamisilmoitus alaikäisestä lähtisi heti näiden toimien jälkeen. Ja etuudet katoaisivat taivaan tuuliin.
Olen vierestä seurannut, ettei tämä liiallinen "lässyn lässyn, pitää ymmärtää" -linja toimi - mutta jos sen on aloittanut jo sieltä lapsuudesta, niin aika vaikeaa on enää teini-iässä korjata omia virheitään. Ne teinit kyllä tietävät, jos vanhemmat ovat ihan lapasia.
Joku varmasti siellä nyt kauhistelee, että kamala kuri ja n*tsimeininki - ei muuten ole, väittäisin vain, että tarvittavat rajat. Kuten sanottu, teinimme liikkuvat hyvinkin vapaasti, pitävät kuitenkin sovituista säännöistä kiinni.
Kuulostaa ihan hyvältä, mutta tosiasiassa sulle nyt vaan ei ole sattunut kohdalle oikein hankalaa teiniä.
Tähänkin ketjuun ovat monet vastailleet, että jos meidän teini tekisi noin, niin sitten tekisin näin ja näin. Tai että minullakin on teinejä, mutta eivät ne koskaan noin tee, koska sitä ja tätä. Se on niin helppoa päteä, kun kuvittelee itse onnistuneensa kasvattajana. Kun sopivan temperamentin omaavan teini tulee rajuun murrosikään, niin mikään näistä "minä kyllä tekisin niin ja näin" ja "meillä ei kyllä tapahdu tällaista koska ollaan niin hyviä kasvattajia" -tyyppien keinoista ei toimi.
Ai mikä sitten toimii? En minä tiedä. Parhaamme on yritetty, on ollut rajoja ja rakkautta, mutta silti tuo 14 v kapinoi niin, että olen tulla hulluksi. Sen olen kuitenkin oppinut, että kasvatusasioissa en mene neuvomaan ketään.
Olet oikeassa - osittain. Ihan varmasti on myös niitä teinejä, jotka kipuilevat niin paljon murrosiässä, ettei mikään auta. Siitä huolimatta väitän, että iso osa näistä hankalista teineistä on kasvatuksen tulosta. Yllättävän usein juuri näiden hankalien lapsien vanhemmat "syyttävät" jo pienten lasten kohdalla sitä temperamenttia, sen taakse on kiva mennä piiloon, jos ei syystä tai toisesta halua olla se rajoja asettava vanhempi.
Olemme asuneet samalla alueella jo 15 vuotta ja jo pikkulapsivaiheessa pystyi arvaamaan, kenelle tulee rajoja rikkova murrosikä - juuri ne perheet, jotka perustelivat jo siellä hiekkalaatikolla lapsensa käytöstä haastavalla temperamentilla, vaikka helposti oli nähtävissä, että lapsi kaipasi vain rajoja.
Useampi läheinen on koulussa töissä, he sanovat samaa: ykkös-kakkosluokkalaisista pystyy jo lähes poikkeuksetta kertomaan, kuka kipuilee murrosiässä; on kuulemma melko lailla nähtävissä siitä, mikä on kodin suhtautuminen eri asioihin ja miten lapsen ja aikuisen vuorovaikutus toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, sama ongelma täälläkin. Poika kokeilee rajusti rajojaan ja karkailee, valehtelee eikä noudata kotiintuloaikoja. Kurattori, psykiatri, opettaja kaikki mahdolliset valjastettu mukaan. Puoli tuntia kotiintuloajan jälkeen lähdemme poikaa metsästämään ja aina saatu lopulta kiinni, välillä perässä fyysisesti juoksemalla. Heti soitetaan poliisille, että pitävät silmät auki. Meidän ei tarvitse soittaa 112, sillä mieheni on poliisi ja soittaa suoraan partioille. On keskusteltu ja yritetty ymmärtää ja olla läsnä. Mikään ei tunnu auttavan. Toivottavasti aika auttaa ja poika järkiintyy.
Voimia. Oma nuori asuu nyt nuorisokodissa. Taas soitettiin, että on lähtenyt sieltäkin omille teilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö herättää tyttö?
-ap
Tähän aikaan voi jo herättää, aikakin nousta ettei mene unirytmit ihan sekaisin.
Joo nyt herätin hänet, mutta vieläkään ei ole selvä.
-ap
Kysy nyt kuitenkin onko ottanut muutakin kuin alkoholia, ettei ole maksa- tai munuaisvauriota odotettavissa. Mitä juonut ja minkä verran?
Kysyin ja hänen mukaansa on juonut viinaa koko yön ja vähän energiajuomaa. En nyt oikein usko, että maksa-tai munuaisvaurio on tullut kerrasta.
-ap
Tuskin on ollut ensimmäinen alkoholikokeilu, jos on juonut viinaa koko yön...
Miten niin?
-ohis
Ensikertalainen harvemmin pystyy juomaan kovin monta alkoholiannosta, varsinkaan väkeviä viinoja. Toleranssi alkoholille on pieni, koska elimistö ei ole tottunut sitä käsittelemään, jolloin pahoinvointi iskee jo vähäisenkin alkoholimäärän jälkeen. Pidän siis hyvin epäuskottavana, että ensimmäistä kertaa alkoholia juova pystyisi juomaan viinaa koko yön, kun suurimmalle osalle raja tulee vastaan viimeistään muutaman siiderin/oluen/muun miedon juoman jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni vanhempi lepsuilee teinien kanssa.
Teinit tarvitsevat rajoja ja rakkautta, välillä tiukastikin.
Meillä on selkeät säännöt: jos kotona asutaan ja oletetaan, että etuuksia (nettiliittymä luuriin ja koneeseen), vaatteet, ruoka, harrastukset, tavarat, kuskaukset jne. on, niin silloin on myös velvollisuuksia. Näihin velvollisuuksiin kuuluu mm. se, että vanhemmat tietävät missä teini menee ja suunnilleen kenen kanssa. Viesteihin vastataan ja jos kotiintuloaikaan haluaa esim. kivan ollan takia pidennystä, sitä kysytään.
Homma toimii oikein hyvin, luottamus on molemmin puolista. Teinit tietävät, että jos sen luottamuksen menettää, niin saa tehdä hommia sen takaisin saamiseen.
Olemme suoraan sanoneet, että jos sääntöjä ei noudata, niin sitten ei voi olettaa etuuksiakaan olevan. Ei voi olettaa, että luurissa on se nopein liittymä. Tasan kerran olen katkaissut liittymän (toki ensin varoittanut asiasta), sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut tehdä.
Meillä teinit saavat mennä melko vapaasti, kunhan kertovat suunnilleen missä ja minkä porukan kanssa + pitää olla tavoitettavissa. Saavat välillä olla yötä kavereillaan ja erityistilanteissa kotiintuloaikaa on pidennetty yli puolen yön. Luotamme, koska mitään syytä epäluottamukseen ei ole tullut.
Meillä teinit tietävät, että jos eivät tulisi kotiin sovittuna aikana eivätkä vastaisi viesteihin, me vanhemmat aloittaisimme soittokierroksen kavereiden vanhemmista välittömästi (ihan sama, mikä vuorokauden aika kyseessä). Meillä teinit myös tietävät, että jompi kumpi vanhemmista lähtisi etsimään. Teinit myös tietävät, että katoamisilmoitus alaikäisestä lähtisi heti näiden toimien jälkeen. Ja etuudet katoaisivat taivaan tuuliin.
Olen vierestä seurannut, ettei tämä liiallinen "lässyn lässyn, pitää ymmärtää" -linja toimi - mutta jos sen on aloittanut jo sieltä lapsuudesta, niin aika vaikeaa on enää teini-iässä korjata omia virheitään. Ne teinit kyllä tietävät, jos vanhemmat ovat ihan lapasia.
Joku varmasti siellä nyt kauhistelee, että kamala kuri ja n*tsimeininki - ei muuten ole, väittäisin vain, että tarvittavat rajat. Kuten sanottu, teinimme liikkuvat hyvinkin vapaasti, pitävät kuitenkin sovituista säännöistä kiinni.
Kuulostaa ihan hyvältä, mutta tosiasiassa sulle nyt vaan ei ole sattunut kohdalle oikein hankalaa teiniä.
Tähänkin ketjuun ovat monet vastailleet, että jos meidän teini tekisi noin, niin sitten tekisin näin ja näin. Tai että minullakin on teinejä, mutta eivät ne koskaan noin tee, koska sitä ja tätä. Se on niin helppoa päteä, kun kuvittelee itse onnistuneensa kasvattajana. Kun sopivan temperamentin omaavan teini tulee rajuun murrosikään, niin mikään näistä "minä kyllä tekisin niin ja näin" ja "meillä ei kyllä tapahdu tällaista koska ollaan niin hyviä kasvattajia" -tyyppien keinoista ei toimi.
Ai mikä sitten toimii? En minä tiedä. Parhaamme on yritetty, on ollut rajoja ja rakkautta, mutta silti tuo 14 v kapinoi niin, että olen tulla hulluksi. Sen olen kuitenkin oppinut, että kasvatusasioissa en mene neuvomaan ketään.
Olet oikeassa - osittain. Ihan varmasti on myös niitä teinejä, jotka kipuilevat niin paljon murrosiässä, ettei mikään auta. Siitä huolimatta väitän, että iso osa näistä hankalista teineistä on kasvatuksen tulosta. Yllättävän usein juuri näiden hankalien lapsien vanhemmat "syyttävät" jo pienten lasten kohdalla sitä temperamenttia, sen taakse on kiva mennä piiloon, jos ei syystä tai toisesta halua olla se rajoja asettava vanhempi.
Olemme asuneet samalla alueella jo 15 vuotta ja jo pikkulapsivaiheessa pystyi arvaamaan, kenelle tulee rajoja rikkova murrosikä - juuri ne perheet, jotka perustelivat jo siellä hiekkalaatikolla lapsensa käytöstä haastavalla temperamentilla, vaikka helposti oli nähtävissä, että lapsi kaipasi vain rajoja.
Useampi läheinen on koulussa töissä, he sanovat samaa: ykkös-kakkosluokkalaisista pystyy jo lähes poikkeuksetta kertomaan, kuka kipuilee murrosiässä; on kuulemma melko lailla nähtävissä siitä, mikä on kodin suhtautuminen eri asioihin ja miten lapsen ja aikuisen vuorovaikutus toimii.
No höpö höpö. Ei pidä paikkaansa. Kenen tahansa nuoresta voi tulla teini-iässä ongelmanuori ja se tapahtuu vieläpä ihan yhdessä yössä. Se mitä siihen tarvitaan on huono seura ja päihteet. Nykyään ikävä kyllä yleensä tosi nopeasti huumeet, vähintään kannabis.
Hyvä kasvatuskaan ei ikävä kyllä suojaa kaikkia siinä murrosiän vaiheessa kun nuoren aivot on ihan sekaisin. Silloin voi tapahtua mitä vain. Monesti kuulee sanottavan että olet nuori vain kerran. Tulee joskus mieleen että kunpa osalla olisi kaksi nuoruutta niin voisi korjata ne ensimmäisen virheet.
T.nuorten parissa työskentelevä
Hei oikeesti, tyttö on tullut kotiin ja se on pääasia ja mieluummin aamulla juttelee kun nukkunut jurrinsa pois. Tsemppiä äidille, huoli ja hätä on aivan hirveetä :)
T. Neljän lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi erittäin tehokas rangaistus tuollaisesta myöhästymisestä on laittaa nurkkaan seisomaan ja seisottaa siellä sama aikamäärä, minkä oli myöhässä. Kyllä kun sen aikaa seinää tuiottaa liikkumatta, tulee sen verran tylsää, ettei karkaa uudestaan.
Eiköhän ole jo hereillä, ei vaan "uskalla" tulla sun luo :) jos ei hereillä ni meeppä herättelee:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni vanhempi lepsuilee teinien kanssa.
Teinit tarvitsevat rajoja ja rakkautta, välillä tiukastikin.
Meillä on selkeät säännöt: jos kotona asutaan ja oletetaan, että etuuksia (nettiliittymä luuriin ja koneeseen), vaatteet, ruoka, harrastukset, tavarat, kuskaukset jne. on, niin silloin on myös velvollisuuksia. Näihin velvollisuuksiin kuuluu mm. se, että vanhemmat tietävät missä teini menee ja suunnilleen kenen kanssa. Viesteihin vastataan ja jos kotiintuloaikaan haluaa esim. kivan ollan takia pidennystä, sitä kysytään.
Homma toimii oikein hyvin, luottamus on molemmin puolista. Teinit tietävät, että jos sen luottamuksen menettää, niin saa tehdä hommia sen takaisin saamiseen.
Olemme suoraan sanoneet, että jos sääntöjä ei noudata, niin sitten ei voi olettaa etuuksiakaan olevan. Ei voi olettaa, että luurissa on se nopein liittymä. Tasan kerran olen katkaissut liittymän (toki ensin varoittanut asiasta), sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut tehdä.
Meillä teinit saavat mennä melko vapaasti, kunhan kertovat suunnilleen missä ja minkä porukan kanssa + pitää olla tavoitettavissa. Saavat välillä olla yötä kavereillaan ja erityistilanteissa kotiintuloaikaa on pidennetty yli puolen yön. Luotamme, koska mitään syytä epäluottamukseen ei ole tullut.
Meillä teinit tietävät, että jos eivät tulisi kotiin sovittuna aikana eivätkä vastaisi viesteihin, me vanhemmat aloittaisimme soittokierroksen kavereiden vanhemmista välittömästi (ihan sama, mikä vuorokauden aika kyseessä). Meillä teinit myös tietävät, että jompi kumpi vanhemmista lähtisi etsimään. Teinit myös tietävät, että katoamisilmoitus alaikäisestä lähtisi heti näiden toimien jälkeen. Ja etuudet katoaisivat taivaan tuuliin.
Olen vierestä seurannut, ettei tämä liiallinen "lässyn lässyn, pitää ymmärtää" -linja toimi - mutta jos sen on aloittanut jo sieltä lapsuudesta, niin aika vaikeaa on enää teini-iässä korjata omia virheitään. Ne teinit kyllä tietävät, jos vanhemmat ovat ihan lapasia.
Joku varmasti siellä nyt kauhistelee, että kamala kuri ja n*tsimeininki - ei muuten ole, väittäisin vain, että tarvittavat rajat. Kuten sanottu, teinimme liikkuvat hyvinkin vapaasti, pitävät kuitenkin sovituista säännöistä kiinni.
Kuulostaa ihan hyvältä, mutta tosiasiassa sulle nyt vaan ei ole sattunut kohdalle oikein hankalaa teiniä.
Tähänkin ketjuun ovat monet vastailleet, että jos meidän teini tekisi noin, niin sitten tekisin näin ja näin. Tai että minullakin on teinejä, mutta eivät ne koskaan noin tee, koska sitä ja tätä. Se on niin helppoa päteä, kun kuvittelee itse onnistuneensa kasvattajana. Kun sopivan temperamentin omaavan teini tulee rajuun murrosikään, niin mikään näistä "minä kyllä tekisin niin ja näin" ja "meillä ei kyllä tapahdu tällaista koska ollaan niin hyviä kasvattajia" -tyyppien keinoista ei toimi.
Ai mikä sitten toimii? En minä tiedä. Parhaamme on yritetty, on ollut rajoja ja rakkautta, mutta silti tuo 14 v kapinoi niin, että olen tulla hulluksi. Sen olen kuitenkin oppinut, että kasvatusasioissa en mene neuvomaan ketään.
Olet oikeassa - osittain. Ihan varmasti on myös niitä teinejä, jotka kipuilevat niin paljon murrosiässä, ettei mikään auta. Siitä huolimatta väitän, että iso osa näistä hankalista teineistä on kasvatuksen tulosta. Yllättävän usein juuri näiden hankalien lapsien vanhemmat "syyttävät" jo pienten lasten kohdalla sitä temperamenttia, sen taakse on kiva mennä piiloon, jos ei syystä tai toisesta halua olla se rajoja asettava vanhempi.
Olemme asuneet samalla alueella jo 15 vuotta ja jo pikkulapsivaiheessa pystyi arvaamaan, kenelle tulee rajoja rikkova murrosikä - juuri ne perheet, jotka perustelivat jo siellä hiekkalaatikolla lapsensa käytöstä haastavalla temperamentilla, vaikka helposti oli nähtävissä, että lapsi kaipasi vain rajoja.
Useampi läheinen on koulussa töissä, he sanovat samaa: ykkös-kakkosluokkalaisista pystyy jo lähes poikkeuksetta kertomaan, kuka kipuilee murrosiässä; on kuulemma melko lailla nähtävissä siitä, mikä on kodin suhtautuminen eri asioihin ja miten lapsen ja aikuisen vuorovaikutus toimii.
Kyllä minä tiedän, että moni on tätä mieltä, mutta ei se millään tavalla auta minua eikä muitakaan, joille sellainen haastava nuori on suotu. Yleisin kommentti jonka kuulee, kun kerron tilanteestamme on jotain tyyliin "en minäkään aina niin hyvä äiti ole ollut", joka sisältää sen ajatuksen, että olen jollain tavalla huono vanhempi. Tottahan sen onkin, etten ole tämän lapsen kohdalla kasvatuksessa onnistunut, mutta olen ihan 100 % varma, etteivät ne vanhemmat, joiden lapset eivät murrosiässä oireile näin pahasti, ole yhtään sen parempia kasvattajia. Heillä vain on helpommat lapset. Tiedän tehneeni kaikkeni, se ei vain nyt riittänyt.
Olen neljäkymppisenä miehenä ja itsekin isänä ihmeissäni tässä keskustelussa esitetyistä huolista, jotka liittyvät mm. siihen että kertajuomisesta voisi tulla 14-vuotiaallekaan pysyviä terveyshaittoja yms. Muutenkaan en pidä tuon ikäiseltä nuorelta satunnaisia ylilyöntejä mitenkään tavattomina - saati että niitä pitäisi taivastella tyyliin "kyllä nyt lähtee elämä alaspäin". Millaista palstalle kirjoittajien oma nuoruus on ollut jos nyt kuvattu on jotenkin ihan tavatona? En muista että itselläni tai kavereillani vastaavat tempaukset olisivat johtaneet mihinkään pysyvämpiin terveys/sosiaalisiin ongelmiin. Kunnon kesksutelu ja joku perheen tyylin sopiva käytösrangaistus, vaikka kuukausi-kaksi rajoitettua liikkumista ulkona illalla voisi minusta olla kohtuullinen seuraus. Painottaisin tyttärelle sitä, miten paljon siitä, ettei tiedä missä lapsi liikkuu ja ettei vastata puhelimeen tulee huolta vanhemmille ja että koko yön poissaolo paikkaa kertomatta on kotona odottavalle isälle/äidille aivan kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian moni vanhempi lepsuilee teinien kanssa.
Teinit tarvitsevat rajoja ja rakkautta, välillä tiukastikin.
Meillä on selkeät säännöt: jos kotona asutaan ja oletetaan, että etuuksia (nettiliittymä luuriin ja koneeseen), vaatteet, ruoka, harrastukset, tavarat, kuskaukset jne. on, niin silloin on myös velvollisuuksia. Näihin velvollisuuksiin kuuluu mm. se, että vanhemmat tietävät missä teini menee ja suunnilleen kenen kanssa. Viesteihin vastataan ja jos kotiintuloaikaan haluaa esim. kivan ollan takia pidennystä, sitä kysytään.
Homma toimii oikein hyvin, luottamus on molemmin puolista. Teinit tietävät, että jos sen luottamuksen menettää, niin saa tehdä hommia sen takaisin saamiseen.
Olemme suoraan sanoneet, että jos sääntöjä ei noudata, niin sitten ei voi olettaa etuuksiakaan olevan. Ei voi olettaa, että luurissa on se nopein liittymä. Tasan kerran olen katkaissut liittymän (toki ensin varoittanut asiasta), sen jälkeen sitä ei ole tarvinnut tehdä.
Meillä teinit saavat mennä melko vapaasti, kunhan kertovat suunnilleen missä ja minkä porukan kanssa + pitää olla tavoitettavissa. Saavat välillä olla yötä kavereillaan ja erityistilanteissa kotiintuloaikaa on pidennetty yli puolen yön. Luotamme, koska mitään syytä epäluottamukseen ei ole tullut.
Meillä teinit tietävät, että jos eivät tulisi kotiin sovittuna aikana eivätkä vastaisi viesteihin, me vanhemmat aloittaisimme soittokierroksen kavereiden vanhemmista välittömästi (ihan sama, mikä vuorokauden aika kyseessä). Meillä teinit myös tietävät, että jompi kumpi vanhemmista lähtisi etsimään. Teinit myös tietävät, että katoamisilmoitus alaikäisestä lähtisi heti näiden toimien jälkeen. Ja etuudet katoaisivat taivaan tuuliin.
Olen vierestä seurannut, ettei tämä liiallinen "lässyn lässyn, pitää ymmärtää" -linja toimi - mutta jos sen on aloittanut jo sieltä lapsuudesta, niin aika vaikeaa on enää teini-iässä korjata omia virheitään. Ne teinit kyllä tietävät, jos vanhemmat ovat ihan lapasia.
Joku varmasti siellä nyt kauhistelee, että kamala kuri ja n*tsimeininki - ei muuten ole, väittäisin vain, että tarvittavat rajat. Kuten sanottu, teinimme liikkuvat hyvinkin vapaasti, pitävät kuitenkin sovituista säännöistä kiinni.
Kuulostaa ihan hyvältä, mutta tosiasiassa sulle nyt vaan ei ole sattunut kohdalle oikein hankalaa teiniä.
Tähänkin ketjuun ovat monet vastailleet, että jos meidän teini tekisi noin, niin sitten tekisin näin ja näin. Tai että minullakin on teinejä, mutta eivät ne koskaan noin tee, koska sitä ja tätä. Se on niin helppoa päteä, kun kuvittelee itse onnistuneensa kasvattajana. Kun sopivan temperamentin omaavan teini tulee rajuun murrosikään, niin mikään näistä "minä kyllä tekisin niin ja näin" ja "meillä ei kyllä tapahdu tällaista koska ollaan niin hyviä kasvattajia" -tyyppien keinoista ei toimi.
Ai mikä sitten toimii? En minä tiedä. Parhaamme on yritetty, on ollut rajoja ja rakkautta, mutta silti tuo 14 v kapinoi niin, että olen tulla hulluksi. Sen olen kuitenkin oppinut, että kasvatusasioissa en mene neuvomaan ketään.
Olet oikeassa - osittain. Ihan varmasti on myös niitä teinejä, jotka kipuilevat niin paljon murrosiässä, ettei mikään auta. Siitä huolimatta väitän, että iso osa näistä hankalista teineistä on kasvatuksen tulosta. Yllättävän usein juuri näiden hankalien lapsien vanhemmat "syyttävät" jo pienten lasten kohdalla sitä temperamenttia, sen taakse on kiva mennä piiloon, jos ei syystä tai toisesta halua olla se rajoja asettava vanhempi.
Olemme asuneet samalla alueella jo 15 vuotta ja jo pikkulapsivaiheessa pystyi arvaamaan, kenelle tulee rajoja rikkova murrosikä - juuri ne perheet, jotka perustelivat jo siellä hiekkalaatikolla lapsensa käytöstä haastavalla temperamentilla, vaikka helposti oli nähtävissä, että lapsi kaipasi vain rajoja.
Useampi läheinen on koulussa töissä, he sanovat samaa: ykkös-kakkosluokkalaisista pystyy jo lähes poikkeuksetta kertomaan, kuka kipuilee murrosiässä; on kuulemma melko lailla nähtävissä siitä, mikä on kodin suhtautuminen eri asioihin ja miten lapsen ja aikuisen vuorovaikutus toimii.
No höpö höpö. Ei pidä paikkaansa. Kenen tahansa nuoresta voi tulla teini-iässä ongelmanuori ja se tapahtuu vieläpä ihan yhdessä yössä. Se mitä siihen tarvitaan on huono seura ja päihteet. Nykyään ikävä kyllä yleensä tosi nopeasti huumeet, vähintään kannabis.
Hyvä kasvatuskaan ei ikävä kyllä suojaa kaikkia siinä murrosiän vaiheessa kun nuoren aivot on ihan sekaisin. Silloin voi tapahtua mitä vain. Monesti kuulee sanottavan että olet nuori vain kerran. Tulee joskus mieleen että kunpa osalla olisi kaksi nuoruutta niin voisi korjata ne ensimmäisen virheet.
T.nuorten parissa työskentelevä
En ole tuo edellinen, mutta luitko edes kommenttia johon vastasit? Siinähän nimenomaan sanottiin, että aina ei voi tehdä mitään, mutta usein on nähtävissä syytä myös kasvatuksessa. Kukaan ei ole kiistänyt, etteikö hyvälläkin kasvatuksella voi tulla vaikea murrosikä, mutta kyllä kykenemättömyys laittaa rajoja lisää sen riskiä huomattavasti.
Ja mitä tulee tuohon höpöhöpöttelyyn, niin toivon todella ettet nuorten kanssa käytä tuollaisia toisen mielipidettä halventavia ja väheksyviä ilmaisuja silloin kun asia-argumentit loppuu. Tuolla asenteella menettää nuorten kunnioituksen hyvin nopeasti.
Sanot irti tytön puhelimen liittymän, jos ei kerran sana kuulu!
Jos tähän asti ei ole ollut ongelmia, niin joko niitä ongelmia on kuitenkin ollut tai sitten vika on kavereissa. 14 on kuitenkin niin nuori vielä. Tulee kotiin vielä niin sitten keskustelette että tämä ei ole hyväksyttävää käytösä. Se puhelin lähtee jäähylle pariksi viikkoa, aresti suoraan koulusta kotiin samaksi aikaa ja sovitte muut rangaistukset yhdessä,
Se on muuten aika tehokas juttu että äiti tulee aamutakki ja paplarit päällä kerran hakeen kaverijoukosta. Se tyttö ei ikinä halua sen jälkeen mahdollisuutta että kiertäisit kavereita siinä kunnossa läpi. ... ikinä. Mutta pointti on et tarviit ne naurettavat romppeet ylle. Mut kerta yleensä riittää, sitten se ei ikinä enää jätä vastaamatta kun miettii että mitä paikkoja lähdet käymään läpi. Sehän on sitten ihan se ja sama löydätkö hänet, kun vaan löydät ne kaverit keiltä kysyä perään :)
Mummeli kirjoitti:
Asuin 90-luvulla paikkakunnalla, jossa "koko kylä kasvatti". Yhtenä perjantai-iltana tuli puhelu, että meidän poika hilluu kaljoissaan paikallisella pursiseuralla. Vettä tuli niin paljon kuin taivaasta mahtui, mutta silti läksin paikan päälle.
Jo kaukaa näin poikaporukan ja nekin näki minut - hajaantuivat eri suuntiin, mutta sain oman jantterini kiinni. Kotimatkan poika taivalsi edelläni ja minä annoin elämänohjeita perässä. Nykyään poika on työteliäs ja perheellinen isä. Osaa jo arvostaa tuotakin tapahtumaa ja yleensäkin puuttumistani (myös isän) nuorten sekoiluun.
Tämä siis OT ja toivon aloittajalle kaikkea hyvää.
Et ole mikään mummo ja mummot ei kirjota noin.
Vierailija kirjoitti:
Yksi erittäin tehokas rangaistus tuollaisesta myöhästymisestä on laittaa nurkkaan seisomaan ja seisottaa siellä sama aikamäärä, minkä oli myöhässä. Kyllä kun sen aikaa seinää tuiottaa liikkumatta, tulee sen verran tylsää, ettei karkaa uudestaan.
No sitten teini lähtee perjantai iltana ja tulee takaisin sunnuntai iltana. 48h nurkassa seisominen ei kouluviikkoon sovi kovin hyvin.
Mä olen mummoikäinen, no, 55. Oma sekoiluaikani on aika hyvin mielessä eli osattiin sitä 80-luvullakin ihan kiitettävästi kokeilla kaljanjuontia lähimetsässä. Ihan hirveetä, kun ajattelee, mitä olisi voinut sattua, kun siellä kännissä heiluttiin. Hyvistä perheistä oltiin kaikki, mutta tyhmyys joukossa tiivistyy. Nyt me kaikki olemme hyvissä viroissa, osa ihan huippupaikoilla, vaikkei silloin kyllä mikään viitannut mihinkään menestystarinaan yhdenkään kohdalla.
Omat lapseni ovat sekoilleet myös ihan urakalla, mutta rauhoittuivat sitten ja opiskelivat yliopistossa hyvät tutkinnot.
Murrosikä on vaikeaa aikaa! Sekä vanhemmille että nuorille. Tsemppiä kaikille teille vanhemmille ja lohdutuksena: hyvin todennäköisesti saatte ihanan nuoren aikuisen ennenpitkää "takaisin", kunhan tuo vaihe menee ohi.
Ja jos ei muu keino tehoa, niin viimeisenä sitten äiti roskiin.