Oon 37 v. ja tuntuu kun elämä olis ohi

Mä olen alle 30 ja musta tuntuu tällä hetkellä kauhealla myös,sillä vuoden lapsettomuuden jälkeen ja raskaaksi tultuani jouduimme kokemaan kohtukuoleman yhdessä rakkaan avomieheni kanssa. Menetyksestä ei ole kauaa ja tuntuu että kaikki mitä kohti oltiin tehty töitä ja mistä haaveilimme romahti... kaikki haaveet romuttui ja tuolla vain tyhjä huone odottaa asujaansa;( töihin en kykene tällä hetkellä.

Ehkä vielä joku päivä täältä noustaan:) muistakaa ja yrittäkää nauttia niistä asioista mitä meillä on eikä keskittyä niihin mitä meillä ei ole. Muuten tässä ei ole mitään järkeä. Tsemiä kaikille oli tilanteenne mikä tahansa<3

Olen 37v mies ja tiedän mitä ap tarkoittaa. Täällä puhutaan kuinka maailma on täynnä mahdollisuuksia mutta tässä iässä tiedän jo että suurin osa niistä on vain näennäisiä. Minulla on auto mutta en ole kiinnostunut sen hinkkaamisesta eivätkä harrastukset täytä tyhjiötä. Onhan mulla tietysti varmaan ikäkriisiäkin mutta eipä se elämä tästä mihinkään parane.

Hyvänen aika! Olen 35 ja lapseton sinkku minäkin. Ketuttaa joo kun mäkin haluisin hyvän parisuhteen. Tuntuu että en elä kunnolla yksin. Mutta: Mä voin tehdä mitä huvittaa. Hanki tavoitteellinen harrastus tai useampi jollei vielä ole. Niistä mä saan uskomattoman hyvän olon ja energiaa, sekä itseni voittamisen fiilikset. Ystäviä on onneksi, he on monesti parempia kuuntelijoita kuin se mies.

Ja töihin on kiva mennä kun työ on mielekästä ja moni työkaverikin on mulle tosi tärkeä, ihania ihmisiä.:)

Siitäkin oon kiitollinen että oon terve ja hyvässä kunnossa. Ja jollei parisuhdetta löydy, niin nuorempi sängynlämmittäjä voi korvata sitä puolta...

Elämässä on niin paljon hyvää jos vain haluat sen nähdä! Älä hukkaa ainoaa elämääsi...

No mutta voisit olla jumissa paskassa parisuhteessa missä seksi ei luista jne kaikenmaailman paskaa, nyt meet kattomaan mihin lähtisit pariks viikoa lomalle yksin tai kaverin kanssa, nauti elämästä, se voi kuule olla huomenna jo myöhäistä?

Kun mä olin 37 niin hommasin suomi24stä miehen. Vuoden sisällä mentiin naimisiin ja saatiin lapsi. Elämä muuttui täysin. Etsin nimenomaan sellaisen miehen jolla kello myös tikitti ja päämäärä oli sama.

Ihan kuin perhe olisi ainoa saavutus. Joku aiemmin oli oikeassa: hanki harrastus.

Mulla ei ollut kunnolla edes alkanut vielä tuon ikäisenä.

Ehkä voisit saada ainakin lapsen jotenkin muuten kun perinteisessä parisuhteessa. Lapset kyllä tuovat sisältöä elämään ainakin seuraavat 20 vuotta.

Toi on sun tietoisuus, joka puskee läpi ja pakottaa sut miettimään, että mitä voit tehdä toisin. Sillä se mitä nyt teet, ei selvästi riitä.

Innostu elämästä, ruoasta, liikunnasta, ihmisistä, tapahtumista, ilmiöistä, mistä vaan kunhan tuo sisältöä elämääsi. Ja sen innostumisen eteen täytyy joskus tehdä ihan hitosti töitä.

Onko sun elämäsi osa-alueet sellaisia kun toivot? Muutkin kuin se, että toivot miehen ja lapsia?

Kun et sä kenenkään ulkopuolisen energiaa vedä puoleesi, jos et elä. Siis oikeesti elä ja nauti sun elämästäsi. Ja usko mua, kun sun oma energia loistaa kirkkaasti ei se voi olla kiinnittämättä huomiota. Silloin helposti voikin löytää sen miehenkin...sun täytyy vaan ensin löytää itsesi. Vielä syvemmin kun mitä jo itsesi tunnet, sussa on puolia, joille et oo antanut sijaa.

Joten iloitse siitä, että tunnet mitä tunnet. Se on vaan merkki korkeammalta minältäsi, että vielä ois hommaa.

kyllä huomaa, että joku on vihainen ja pelkää:D sietää pelätäkin

Ap. Et ole menettänyt mitään,mulla on velkainen asunto,kiukutteleva akka mikä ei tule lähellekään ja 1 lapsi.

Tuntuu että kaikki on jo niin nähtyä ja koettua,mikään ei tunnu miltään.

Työt on perseestä,rahaa ei ole yhtään.

2m voisi lapioida maata päälle.

Mies ja lapset (mies varsinkaan ) eivät ole mitään elämän saavutuksia :D

Miksi elämä on mennyt noin?

Itse olen 28 vuotias, neljä lasta meillä miehen kanssa ja parisuhteessa oltu jo 10 vuotta.

Miehellä oma yritys, ja minulla omalta alaltani vakituinen työpaikka. Omakotitalot, kesämökit, hienot autot jne.. kaikki löytyy jo. Ei ole hätää vanheta. 

Mutta tämä on vaatinut tietoisesti töitä ja uhrauksia erittäin paljon. On se ollut sen arvoista :)

Nyt kun "kaikki" on jo, alan töitten ohessa opiskelemaan alallani eteenpäin, siitä kun valmistun, haluaisin vielä ehkä sen yhden vauvan <3

M41v kirjoitti:

Ap. Et ole menettänyt mitään,mulla on velkainen asunto,kiukutteleva akka mikä ei tule lähellekään ja 1 lapsi.

Tuntuu että kaikki on jo niin nähtyä ja koettua,mikään ei tunnu miltään.

Työt on perseestä,rahaa ei ole yhtään.

2m voisi lapioida maata päälle.

Jaa, mulla ei ole akkaa, mutta velkainen asunto löytyy, palkka on niin pieni että elän melkein kädestä suuhun eikä tuossa paskatyössä ole toivoa paremmasta. Tämä sinkkuelämäkin on kyllä tullut nyt nähtyä. Toisaalta ei sen väliä vaikka ei ole akkaa tai lasta kun jos palkallani jouduttaisiin elämään oltaisiin rutiköyhä sossuperhe. Joku sanoo nyt että myy kämppä mutta kun se ei ole pelastus sillä tällä vuokra asunto on saman hintainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämä on mennyt noin?

Itse olen 28 vuotias, neljä lasta meillä miehen kanssa ja parisuhteessa oltu jo 10 vuotta.

Miehellä oma yritys, ja minulla omalta alaltani vakituinen työpaikka. Omakotitalot, kesämökit, hienot autot jne.. kaikki löytyy jo. Ei ole hätää vanheta. 

Mutta tämä on vaatinut tietoisesti töitä ja uhrauksia erittäin paljon. On se ollut sen arvoista :)

Nyt kun "kaikki" on jo, alan töitten ohessa opiskelemaan alallani eteenpäin, siitä kun valmistun, haluaisin vielä ehkä sen yhden vauvan <3

Tainnut jäädä nuoruus elämättä. En ikinä vaihtaisi kanssasi paikkaa.

Itse kanssasi saman ikäisenä vasta valmistun hyväpalkkaiseen ammattiin. Miehen kanssa ostetaan asuntoa ja suunnitellaan häitä. Lapset muutaman vuoden päästä, vasta kun on vähän matkusteltu ja nähty maailmaa kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämä on mennyt noin?

Itse olen 28 vuotias, neljä lasta meillä miehen kanssa ja parisuhteessa oltu jo 10 vuotta.

Miehellä oma yritys, ja minulla omalta alaltani vakituinen työpaikka. Omakotitalot, kesämökit, hienot autot jne.. kaikki löytyy jo. Ei ole hätää vanheta. 

Mutta tämä on vaatinut tietoisesti töitä ja uhrauksia erittäin paljon. On se ollut sen arvoista :)

Nyt kun "kaikki" on jo, alan töitten ohessa opiskelemaan alallani eteenpäin, siitä kun valmistun, haluaisin vielä ehkä sen yhden vauvan <3

Ah, ihania nämä empatiakyvyttömät, itseäänkorostavat ihmisperkeleet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämä on mennyt noin?

Itse olen 28 vuotias, neljä lasta meillä miehen kanssa ja parisuhteessa oltu jo 10 vuotta.

Miehellä oma yritys, ja minulla omalta alaltani vakituinen työpaikka. Omakotitalot, kesämökit, hienot autot jne.. kaikki löytyy jo. Ei ole hätää vanheta. 

Mutta tämä on vaatinut tietoisesti töitä ja uhrauksia erittäin paljon. On se ollut sen arvoista :)

Nyt kun "kaikki" on jo, alan töitten ohessa opiskelemaan alallani eteenpäin, siitä kun valmistun, haluaisin vielä ehkä sen yhden vauvan <3

Tainnut jäädä nuoruus elämättä. En ikinä vaihtaisi kanssasi paikkaa.

Itse kanssasi saman ikäisenä vasta valmistun hyväpalkkaiseen ammattiin. Miehen kanssa ostetaan asuntoa ja suunnitellaan häitä. Lapset muutaman vuoden päästä, vasta kun on vähän matkusteltu ja nähty maailmaa kahdestaan.

Miksei voisi matkustella vanhempana kun on lapset muuttaneet kotoa? Itsellä yksi 12-vuotias, olen 32. Olen alta 40 kun teini 18. Silloin minä matkustelen ja opiskelen lisää, kun sinä vaihdat kakkavaippoja.

Vierailija kirjoitti:

 

Arvaa vaan miltä tuntuu, kun ikää tulee lisää ja tilanne ei muutu miksikään :(

Erään kirjan sanoin: Tekisit jotain elämällesi!

Mene vaikka harrastuspiiriin, joka on perinteisesti enemmän miesten alaa - tunnen monia ikisinkkuja, jotka ovat harrastuskerhoissa viimein tavanneet sen oikean ja menneet naimisiin ja saaneet lapsia.

Eräs tuttava löysi miehensä moottoripyöräkerhossa ja on nyt onnellinen perheenäiti - molemmat olivat sitä ennen "ikisinkkuja", hiljaisia hissukoita, vaan eivätpä ole enää!

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämä on mennyt noin?

Itse olen 28 vuotias, neljä lasta meillä miehen kanssa ja parisuhteessa oltu jo 10 vuotta.

Miehellä oma yritys, ja minulla omalta alaltani vakituinen työpaikka. Omakotitalot, kesämökit, hienot autot jne.. kaikki löytyy jo. Ei ole hätää vanheta. 

Mutta tämä on vaatinut tietoisesti töitä ja uhrauksia erittäin paljon. On se ollut sen arvoista :)

Nyt kun "kaikki" on jo, alan töitten ohessa opiskelemaan alallani eteenpäin, siitä kun valmistun, haluaisin vielä ehkä sen yhden vauvan <3

Olet korviasi myöten veloissa tai saanut rahaa rikkaalta suvulta sillä ei isotuloinenkaan tuota kaikkea parin vuoden sisällä valmistumisesta hanki.

M41v kirjoitti:

Ap. Et ole menettänyt mitään,mulla on velkainen asunto,kiukutteleva akka mikä ei tule lähellekään ja 1 lapsi.

Tuntuu että kaikki on jo niin nähtyä ja koettua,mikään ei tunnu miltään.

Työt on perseestä,rahaa ei ole yhtään.

2m voisi lapioida maata päälle.

Itse jätin kiukuttelevan akan ja myin velkataakan. Nyt on paljon helpompaa kun on tilaa olla ja elää.