Onko tämä normaalia käytöstä aikuisilta naisilta (olenko vain vanhanaikainen)?

Ei ole normaalia.

Olen nähnyt muutamalla keski-ikäiselläkin. Kiva, jos on kaunis ja hyvännäköinen, niin mikäs siinä laittaa kuvia. Toisaalta tulee olo, että haetaanko näillä kuvilla juuri sitä että katsokaa olen kaunis ja hyvännäköinen. Niin yleensä se on oman varmuuden hakemista joka kuuluu nuorempaan ikävaiheeseen. Mutta kaipa se sitten nykyään on tätä ulkonäköä ihannoivassa ja yhä rajummin arvosetelevassa (?)maailmassa  'normaalia' että haluaa saada hyväksyntää ja 'normaalia' sellaisessa yhteiskunnassa, jossa suhteet ovat kertakäyttöisiä? Ja normaalia yhteiskunnassa, jossa on aikaa keskittyä itseensä, mikä on mielestäni toisaalta hyväkin asia jos sen käyttää hyvin.

Mainitsen vielä, että yritin muotoilla tämän aloituksen suht nätiksi, koska tästä voi saada kuvan, että irvailen jonkun kustannuksella. Osittain opiskelutaustani/työni puolestakin kiinnostaa, miten nykyinen somekulttuuri vaikuttaa ihmisiin. Enne someaikaa oli kauhean tavallista että ihmiset, varsinkaan nuoret, eivät missään nimessä halunneet omaa lärviään mihinkään kuviin. Laitettiin käsiä naaman eteen ym.! 

Yksi näistä mainitsemistani naisista oli joskus läheisempikin kaveri, muut pelkkiä tuttuja. Tuntuu vähän hassulta, että älykäs ihminen, jolla on erinomainen tutkinto yliopistosta, käyttää tuntikausia viikossa oman naaman kuvaamiseen. Kun emme ole ihan teinejäkään enää.

ap

Ehkä tuo on nykypäivää ja ongelma vasta siinä vaiheessa, kun identiteetti rakentuu olennaisesti tuolle tai on aivan koukussa tuohon (tykkäyksiin, ihailuun). Mutta sitähän ei tiedä, tuo voi myös mielestäni olla mahdollisesti ihan prinsessaleikki, jolla on selvät rajat. Toisaalta - missä se hyvä raja menee?

 Mutta kai aikuinen ihminen tietää itse, että se hänen somessa antama kuva ei ole koko kuva ja kai katsojakin sen tietää? Että on sekä katsojalle ja sille sometähdelle jotain arjen eskapismia, kauneutta, hyvää mieltä, hetki prinsessana.

Joo, minusta tuo tuntuu myös hyvin oudolta. Olen 39 ja tässä on varmasti kyse muuttuneesta kulttuurista ja normeista, mutta myös yksilöistä (mulla on paljon 10-12v nuorempia kavereita harrastuksen kautta, ja kukaan heistä ei julkaise tuollaisia kiiltokuvia, useimmat julkaisevat just "realistisia" kuvia ja kertovat mokistaan ym.).

Mulla on jotenkin selkärangassa se asenne, että jatkuva oman elämän julkinen jakaminen ja hirveän voimakas keskittyminen siihen, miltä julkisesti näyttää, on noloa. Toki mun asenne ei ole totuus mutta jokin mua kauhistuttaa siinä, jos kulttuuri menee siihen suuntaan, että tällainen kiiltokuvailu on normi. Toisaalta ainahan keski-ikäiset ovat kauhistelleet nuorisoa mutta...toivon, että osaisin verbalisoida sen MIKÄ mua tuossa toiminnassa vaivaa, mutta nyt ei oikein lähde.

Sellainen surullinen puoli tässä on, että kaikki ovat tahtomattaan sinkkuja ja kaikilla on epäonnistuneita miessuhteita. Yksi on tuttu pitkältä ajalta ja hän on juuri sellainen, joka saa päät kääntymään. Tosi nätti. Hän löytää helposti kunnollista seuraa, oikein näkee aina siitä miehestä, että on rakastunut tähän naiseen. Sitten ne suhteet aika pian päättyy. Ongelmana siis se, että "koko maailma pyörii naisen ympärillä". Jotenkin tuolla tavalla miehet asian muotoilevat.

Periaatteessa jokaisella on nykyään oikeus elää niin kuin haluaa, mutta sitten on se toinen puoli: kaikkea ei voi saada ja oma elämäntapa voi tehdä onnettomaksikin. Somessa kirjoitetaan, että voi kun yksinäistä ja oispa joku ihana mies, joka kohtelis kuin prinsessaa.. Oikeasti ihmissuhteet ei toimi noin. Ja erot, varsinkin jätetyksi tuleminen toistuvasti, taatusti rikkoo ihmistä, vaikka kuinka julistaisi olevansa vahva upea nainen, joka ansaitsee vain parasta.

ap

Minulla on yksi tuttava, joka kans tykkää jakaa kuviaan netissä. Ihan nättejä kuvia - tosin aina sama kuvakulma yläviistosta ja niin rajut filtterit päällä, että livenä ei naista niistä tunnista samaksi... Kuvissa näyttää hoikalta 20-30 vuotiaalta, vaikka on elämää nähnyt ja ylipainoinen 43-vuotias.. Lahjakas kuvankäsittelijä kyllä.

Mieheni lievästi loukkaantui kun en laittanut kuvaa hänen ostamasta hienosta lahjasta minnekään. Sori ei tullut mieleen :D

Onhan tässä ihan selkeästi tapahtunut iso muutos sekä kulttuurissa että ihmisten asenteissa. 20 vuotta sitten ihmistä olisi pidetty vähintäänkin poikkeuksellisen itserakkaana ja outona, jos hän olisi julkaissut kaikkien nähtäville kuvan itsestään edes kerran viikossa, jostain päivittäisestä selfiespämmistä nyt puhumattakaan. Ei edes teineille olisi tullut mieleenkään korostaa itseään ja kerjätä huomiota niin isossa mittakaavassa, kuin mikä nykyään on monelle lähes kolmekymppisellekin arkipäivää.

Tätä nykyajan selfiekulttuuria ei kukaan olisi todeksi uskonut neljännesvuosisata sitten. Yksinkertaisesti ajatuskin siitä, että ihmiset alkaisivat sankoin joukoin käyttäytyä niin äärimmäisen nolosti, olisi ollut suurimmalle osalle ihmisistä mahdoton uskoa. Tietenkään tällainen ei olisi tekniikankaan puolesta onnistunut 20-25 vuotta sitten, mutta kyllä tämä muutos ihmisten ajatusmaailmassa suhteessa tällaiseen itsekorostukseen ja itsensä esittelyyn on todella suuri.

Minun 35-40 v. tuttavapiirissäni nämä muutamat itsensä kuvaajat ovat (tutkinnoistaan huolimatta) jotenkin henkisesti hukassa. Heillä on heikko itsetunto, mikä näkyy juurikin tykkäysten kalasteluna. He ovat ihan kivan näköisiä, mutta aika täynnä itseään ja narsistisia. Jotenkin pahoinvoivia. Kaipaavat suhteissaan jatkuvaa hemmottelua, huomiota ja hokevat "koska olen sen arvoinen". Tuhlaavat rahaa itseensä ja loputtomiin tarpeisiinsa sekä jakavat tästä tietoa somessa muillekin. 

Monella on myös ikäkriisi, koska ovat tukeutuneet ulkonäköönsä ja se alkaa rapistua. Hinkuvat positiivista huomiota nuoremmilta vastakkaisen sukupuolen edustajilta.

Onkohan psykologian tieteenä pitänyt muuttaa kriteerejään sairaalloisesta käytöksestä? Vaikkapa 30 vuotta sitten olisi ns. joutunut hoitoon käytöksestä, joka on tänään täysin normaalia ja ok. Mutta eikö ihmismieli ole kuitenkin se, joka kestää tai ei kestä - kestääkö se 24/7 itseeensä paneutumisen oikeasti?

Eikö 30v ole vähän liian vanha tuollaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 35-40 v. tuttavapiirissäni nämä muutamat itsensä kuvaajat ovat (tutkinnoistaan huolimatta) jotenkin henkisesti hukassa. Heillä on heikko itsetunto, mikä näkyy juurikin tykkäysten kalasteluna. He ovat ihan kivan näköisiä, mutta aika täynnä itseään ja narsistisia. Jotenkin pahoinvoivia. Kaipaavat suhteissaan jatkuvaa hemmottelua, huomiota ja hokevat "koska olen sen arvoinen". Tuhlaavat rahaa itseensä ja loputtomiin tarpeisiinsa sekä jakavat tästä tietoa somessa muillekin. 

Monella on myös ikäkriisi, koska ovat tukeutuneet ulkonäköönsä ja se alkaa rapistua. Hinkuvat positiivista huomiota nuoremmilta vastakkaisen sukupuolen edustajilta.

Tämä kuulostaa tutulta. Voi olla, että jatkuva somen ja kuvien kautta eläminen myös vääristää käsitystä itsestä? Esim. yksi hokee toistuvasti, kuinka häneltä aina kysytään papereita, kun hän näyttää ihan 17-vuotiaalta! Tippaakaan ei ole vanhentunut reilussa 15 vuodessa! Paitsi että oikeasti on ihan ikäisensä näköinen. Nätti, mutta ei enää nuori.

Lisään sen verran, että "nuori"-sana tarkoittaa tässä nuorisoa, teinejä. Eihän 30-40-v. mitään vanhoja vielä ole :) Joka tapauksessa uusia nuoria ja nättejä naisia varttuu koko ajan eikä tässä iässä enää kannata kuvitella olevansa kedon kaunein kukka ja ylivoimainen muihin verrattuna.

ap

Ei niitä tavallisiksi naisiksi voi enää sanoa. Jonkin sortin hulluja ne on.

Äärimmäisen itsekeskeistä. Jokin muu selittää kuin tämä aika.

Kyllä sitä somea näin kolmekymppisenä hieman eri tavalla käsittelee kuin nuorena. Mielestäni naurettavaa nämä henkilöt, jotka sanovat ettei somella ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa "se on vain facebook tms."

Kyllä jokaisella siellä somessakin on identiteetti ja ne julkaisut ja tykkäykset, joita julkisesti teet on niitä arvoja, joita haluat itsestäsi muille jakaa. Itselläni on joitain kolmekymppisiä tuttuja myöskin, jotka monta kertaa viikossa tagaavat itsensä johonkin "hauskaan" meemiin tms. En tiedä miettivätkö kenties ollenkaan millaisen kuvan antavat itsestään melkein tuhannelle fb-kaverilleen.

Sitten nämä henkilöt, joiden kaikki kuvat on itsestään. Profiilikuvia vaihdetaan vähän väliä vanhoihin takaisin, jotta näihin saadaan taas vähän lisää tykkäyksiä. Kyllähän monelle huomionhakuiselle some on kuin leikkikenttä, jossa saa itse olla päätähtenä niin halutessaan.

Minusta tuollainen ulkonäkökeskeisyys on aina merkki jostain päänsisäisestä ongelmasta. Toki teinillä tuonkin vaiheen ymmärtää, mutta aikuisemmalla ihmisellä ei. Siitäkin pitää kasvaa yli, ettei jatkuvasti vahtaa itseään ja mieti miltä näyttää.

Kulttuuri on tosiaan muuttunut 20 vuodessa. Jos tuolloin olisi laittanut itsestään tusinoittain poseerauskuvia jääkaapin oveen tai jakanut niitä postissa tutuilleen, olisi kyllä saanut itserakkaan maineen. Pelkästään julkinen poseerailu ja itse itsestään kuvien näpsiminen julkisesti olisi katsottu todella noloksi.

Niin sisään kasvanut tuo asenne on, että vieläkin mua hävetti katsoa sivusta, kun laivalla joku laitettu pimu keikisteli selfiekepin kanssa ihan pokkana, vaikka vieressä seisoi muitakin ihmisiä. Eikä tuo ollut edes mikään kaunotar, mutta selvästi oletti asian olevan niin. Näitä samoja itserakkaita poseeraajia pyörii täällä Helsingissäkin joka talon kulmalla kuvaamassa itseään. Ovat kai niitä blogisteja. Joita en myöskään tajua. Ehkä mä vaan olen eri sukupolvea.

N42

Kai tuota voi pitää harrastuksena. Onhan taitelijatkin satoja vuosia sitten tehneet itsestään kymmeniä maalauksia, sehän on melkein sama asia. En tiedä, onko normaalia perinteinen keski-ikäisten naisten käyttätyminenkään, kun joku kaivoi kameran esiin. Siinä sännätään pois muihin maisemiin ettei vaan joudu kuvaan. Niin teen itsekin, en pidä kuvattavana olosta. Jos meidän perheen valokuvia katsoo, niin äkkiseltään voisi luulla, että siinä on yh-isä lapsineen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä ihan selkeästi tapahtunut iso muutos sekä kulttuurissa että ihmisten asenteissa. 20 vuotta sitten ihmistä olisi pidetty vähintäänkin poikkeuksellisen itserakkaana ja outona, jos hän olisi julkaissut kaikkien nähtäville kuvan itsestään edes kerran viikossa, jostain päivittäisestä selfiespämmistä nyt puhumattakaan. Ei edes teineille olisi tullut mieleenkään korostaa itseään ja kerjätä huomiota niin isossa mittakaavassa, kuin mikä nykyään on monelle lähes kolmekymppisellekin arkipäivää.

Tätä nykyajan selfiekulttuuria ei kukaan olisi todeksi uskonut neljännesvuosisata sitten. Yksinkertaisesti ajatuskin siitä, että ihmiset alkaisivat sankoin joukoin käyttäytyä niin äärimmäisen nolosti, olisi ollut suurimmalle osalle ihmisistä mahdoton uskoa. Tietenkään tällainen ei olisi tekniikankaan puolesta onnistunut 20-25 vuotta sitten, mutta kyllä tämä muutos ihmisten ajatusmaailmassa suhteessa tällaiseen itsekorostukseen ja itsensä esittelyyn on todella suuri.

No kyllä tällaisia  kuvanjakajia ja itsensä esittelijöitä pidetään yhä itserakkaina ja outoina. Lopulta ei kovinkaan moni täysjärkinen harrasta somessa tykkäysten kalastamista laittamalla kuvia joka päivä monia. Uskoisin, että kuitenkin suurin osa kansasta on sellaista 'hajutonta ja mautonta' ja elävät aivan normaalia elämää somen ulkopuolella. 

Jotenkin vaan luullaan, että "kaikki" laittelevat muokattuja kuvia someen, kun lehdissä näkee paljon juttuja kuinka nyt taas joku tosi-tv tyrkky on laittanut duck-face/pyllykuvan Instaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kai tuota voi pitää harrastuksena. Onhan taitelijatkin satoja vuosia sitten tehneet itsestään kymmeniä maalauksia, sehän on melkein sama asia. En tiedä, onko normaalia perinteinen keski-ikäisten naisten käyttätyminenkään, kun joku kaivoi kameran esiin. Siinä sännätään pois muihin maisemiin ettei vaan joudu kuvaan. Niin teen itsekin, en pidä kuvattavana olosta. Jos meidän perheen valokuvia katsoo, niin äkkiseltään voisi luulla, että siinä on yh-isä lapsineen.

Niin tuttua tuo, ettei halua tulla kuvatuksi, koska kuvissa aina näyttää kamalalta :)  Toisaalta kadehdin niitä 40v jotka laittaa jatkuvasti kuviaan fb:hen koska itse en ikinä kehtaisi. Toisaalta kyllä tuntuu ihmeelliseltä, että yhtään ainutta kuvaa ei voi julkaista, jossa ei se oma nassu olisi pääosassa. Jokaikisessä kuvassa on pakko olla se oma pärstä. Vaikka kuinka kuvauskohteena olisi vaikka kosken kuohut, niin siinäkin edessä on oma naama, joka peittää ne kuohut taakseen.