Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus eksää kohtaan siitä, että eksä halusi erota
03.09.2023 |
Onko teistä tervettä meininkiä kantaa tuollaista katkeruutta lopun elämää, vain siksi, että toinen halusi eron? Jos siihen ei liittynyt pettämistä ja kumpikin ovat jo tahoillaan uusissa liitoissa?
Mikä siinä oikein onkaan, kun jotkut kuvittelee voivansa omistaa toisen ihmisen eikä sillä toisella saisi olla omaa tahtoa lainkaan? Rakkaus on kaunis asia silloin, kun se toimii ja molemmat ovat siinä vapaasta tahdostaan, mutta ei ketään voi pakottaa pysymään liitossa vain, jotta minulle ei tule paha mieli.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
No miksi olit siinä suhteessa monta vuotta, jos et edes pidä ihmisestä ja se oli ihan turhaa? Kai siinä jotain hyvää oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En ymmärrä moista. Mistä edes tietää, että toinen on katkera. Uudelle puolisolle ei ole reilua tuollainen. Selvähän se, että tuollainen ihminen ei ole edes valmis uuteen suhteeseen. Pitää vain joku olla. Jos oikeasti rakastaa niin ei ole syytä olla katkera entiselle.
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä! Ei ennen erottu joka pikku syystä!! Nykyään naiset jättävät miehensä. Saavat jälleen bilettää . Lapsista ei välitetä vaikka heillä paha olla, kun joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan joka yleensä on isä! Monessa perheessä eron jälkeen isä jää. Eivät mene isän luo. Vieraantuvat. Ja äitihän siitäkin huolen pitää! Jos mies on kunnollinen ihminen, niin onko ihan pakko erota ! M u t t a kun äiti haluu bailata !! Miksi tehdä lapsia jos haluu vielä kapakoihin. t. Myös äiti
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Kerrankin joku järkevä palstalla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä! Ei ennen erottu joka pikku syystä!! Nykyään naiset jättävät miehensä. Saavat jälleen bilettää . Lapsista ei välitetä vaikka heillä paha olla, kun joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan joka yleensä on isä! Monessa perheessä eron jälkeen isä jää. Eivät mene isän luo. Vieraantuvat. Ja äitihän siitäkin huolen pitää! Jos mies on kunnollinen ihminen, niin onko ihan pakko erota ! M u t t a kun äiti haluu bailata !! Miksi tehdä lapsia jos haluu vielä kapakoihin. t. Myös äiti
Aikamoinen naisvihaoksennus. Toivottavasti sulla ei ole lapsia, ainakaan tyttäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Jätetyn kannattaisi mennä itseensä ja miettiä että tuliko annettua parhaansa vai kävikö niin että toisesta tuli itsestäänselvyys. Menikö maksut ja kotityöt reilusti molempien mielestä ja tuliko siitä palautetta monta kertaa ennen eroa. Siivosinko jälkeni. Vastasinko viesteihin. Järjestinkö yhteistä laatuaikaa joka oli molempien mieleen. Valittiinko katsottavat leffat joka toinen ja joka toinen. Jne.
Ohis Se, että harmittaa ja suree ovat eri asia kuin katkeroituminen. - Itse olen noin 40 vuotias ja olen luvannut itselleni, että en katkeroidu tai ainakin yritän välttää katkeroitumista sen johdostam että ainakin toistaiseksi olen päässyt etenemmän parisuhteeseen kenenkään kanssa, Onneksi sentään jodienkin kanssa (ei se määrä vaan se laatu) onnistunut ylläpitämään vastavuoroisia ja paljon antavia ikaveruus ja ystävyys -suhteita.
Parisuhde on onneksi mahdollsiuus, eikä velvollisuus mutta olisi se yksi ja erityinenkin enemmän kuin kiva löytää ja kohdata.
Saada rakastaa ja kokea olevansa rakatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Jätetyn kannattaisi mennä itseensä ja miettiä että tuliko annettua parhaansa vai kävikö niin että toisesta tuli itsestäänselvyys. Menikö maksut ja kotityöt reilusti molempien mielestä ja tuliko siitä palautetta monta kertaa ennen eroa. Siivosinko jälkeni. Vastasinko viesteihin. Järjestinkö yhteistä laatuaikaa joka oli molempien mieleen. Valittiinko katsottavat leffat joka toinen ja joka toinen. Jne.
Toki jos toinen kertoo syyt, niitä kannattaa miettiä, sehän on selvä.
Tässähän kuitenkin oli kyse jättäjästä, jonka mielestä oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti ja no Hard feelings.
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Samaa mieltä. Osa elämäähän ne on. Exät on hyviä tyyppejä, mutta meillä ei vaan sitten jostain syystä pidemmän päälle natsannut. Enkä todellakaan mieti heitä aktiivisesti. Käväisevät mielessä, jos jokin paikka tai tapahtuma muistuttaa heistä. Jotain hyvää ihmisessä on ollut kerta olen hänestä joskus kiinnostunut. Ja toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Samaa mieltä. Osa elämäähän ne on. Exät on hyviä tyyppejä, mutta meillä ei vaan sitten jostain syystä pidemmän päälle natsannut. Enkä todellakaan mieti heitä aktiivisesti. Käväisevät mielessä, jos jokin paikka tai tapahtuma muistuttaa heistä. Jotain hyvää ihmisessä on ollut kerta olen hänestä joskus kiinnostunut. Ja toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä.
Nuo on jotenkin oksetravimmat sanat, mitkä voi kesältä kuulla... Olet hyvä tyyppi =oot ihan kiva, mutta välitän susta yhtä vähän kuin satunnaisesta hyvänpäivän tutusta.
Loukkasvimmat sanat mitkä voi kuulla, jos itse on rakastanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Samaa mieltä. Osa elämäähän ne on. Exät on hyviä tyyppejä, mutta meillä ei vaan sitten jostain syystä pidemmän päälle natsannut. Enkä todellakaan mieti heitä aktiivisesti. Käväisevät mielessä, jos jokin paikka tai tapahtuma muistuttaa heistä. Jotain hyvää ihmisessä on ollut kerta olen hänestä joskus kiinnostunut. Ja toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä.
Nuo on jotenkin oksetravimmat sanat, mitkä voi kesältä kuulla... Olet hyvä tyyppi =oot ihan kiva, mutta välitän susta yhtä vähän kuin satunnaisesta hyvänpäivän tutusta.
Loukkasvimmat sanat mitkä voi kuulla, jos itse on rakastanut.
No tulipa typoja, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Ihan jees, jos molempia kiinnostaa kevytsuhteet. Mua ei, hetken kivuus on merkityksetöntä.
En nyt nimittäisi vaikkapa seitsemän vuoden avoliittoa kevytsuhteeksi. Sille vain ei voi mitään, ettei suhde syystä tai toisesta kestä.
No siis sitä turhempi mitä pidempään on siihen aikaansa haaskannut. Jos loppuu kuukaudessa, niin sithän on vain kiitollinen, ettei hassannut sen enempää aikaa ihmiseen, jonka kanssa ei oo tulevaisuutta.
Itse en usko siihen, että asioille ei voi mitään ja niitä nain tapahtuu. Tai siis jos toinen jättää, sille ei jätetty voi mitään. Jättäjälle se taas ei ole vain tapahtunut, vaan hän on tehnyt päätöksen ja ratkaisun.
Jätetyn kannattaisi mennä itseensä ja miettiä että tuliko annettua parhaansa vai kävikö niin että toisesta tuli itsestäänselvyys. Menikö maksut ja kotityöt reilusti molempien mielestä ja tuliko siitä palautetta monta kertaa ennen eroa. Siivosinko jälkeni. Vastasinko viesteihin. Järjestinkö yhteistä laatuaikaa joka oli molempien mieleen. Valittiinko katsottavat leffat joka toinen ja joka toinen. Jne.
No tuota. Joskus ei vaan kemiat natsaa. Eikä siinä välttämättä kyse ole siitä, että joku on jättänyt jotakin tekemättä. Toki kannattaa käydä läpi mitä oppi menneestä parisuhtesta ja mitkä asiat on sellaisia joita haluaa tulevaan parisuhteeseen viedä.
Yllä olevaan sanoisin, että kannattaa relaa. Aina ei mene elämässä pelimerkkt tasan ja noin tarkkaan. Laskemalla saa itselleen ja toiselle ihan varmasti pahan mielen aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen deittailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.
Miksi niin moni pitää aikaa hukkaanheitettynä, jos suhde päättyy? Minun entiset suhteeni olivat mukavaa aikaa niin pitkään kuin ne kestivät.
Samaa mieltä. Osa elämäähän ne on. Exät on hyviä tyyppejä, mutta meillä ei vaan sitten jostain syystä pidemmän päälle natsannut. Enkä todellakaan mieti heitä aktiivisesti. Käväisevät mielessä, jos jokin paikka tai tapahtuma muistuttaa heistä. Jotain hyvää ihmisessä on ollut kerta olen hänestä joskus kiinnostunut. Ja toivon heille kaikkea hyvää elämäänsä.
Nuo on jotenkin oksetravimmat sanat, mitkä voi kesältä kuulla... Olet hyvä tyyppi =oot ihan kiva, mutta välitän susta yhtä vähän kuin satunnaisesta hyvänpäivän tutusta.
Loukkasvimmat sanat mitkä voi kuulla, jos itse on rakastanut.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Ja jos toinen ei tunne mitään syvempää, niin vika ei ole oikeastaan kenessäkään. Jokaisen tulee olla rehellinen itselleen, eikä roikkua suhteessa vain koska toinen on kiintynyt sinuun. Rehellisyys on tuossa tilanteessa rakkauden teko.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä moista. Mistä edes tietää, että toinen on katkera. Uudelle puolisolle ei ole reilua tuollainen. Selvähän se, että tuollainen ihminen ei ole edes valmis uuteen suhteeseen. Pitää vain joku olla. Jos oikeasti rakastaa niin ei ole syytä olla katkera entiselle.
Aivan. Eihän sitä nyksää olisi koskaan tavannut ja mennyt sen kanssa yhteen, jos eroa eksästä ei olisi tapahtunut.
Vastoinkäymisiä on joka liitossa. Paras ratkaisu ei ole heti erota. Asiat pitää puhua. Ero on kova paikka kaikille, etenkin lapsille. Tyhmä se on joka rikkoo perheen!
Alue: Aihe vapaa
No riippuu siitä, miten se ilmenee. Ei oo tervettä miettiä exää päivittäin katkerana. Mutta en eslm. mäkään pidä mut jättöneestä exästä, on jos nyt asiaa mietin. Hassasin niin monta vuotta turhaan tuohon ihmiseen.