Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Vierailija kirjoitti:
Miten uudessa suhteessa erottaa välinpitämättömyyden, keskusteluhaluttomuuden tai vain sen vetäytymisen halun muutoin, kuin kyselemällä ja olemalla antennit pystyssä.
Kun ollaan jo pitemmällä suhteessa, niin asia on eri, mutta nyt luullakseni Johannalle on juuri kyse kartoittaa sitä ovatko he kuitenkin Markuksen kanssa liian erilaiset keskenään.
Kun ei ole sitä avioliittoa edeltävää tututustumista ja seurusteluvaiheessa.
Itse tekisin kyllä samoin kuin johanna, etten sitten etenisi suhteessa jos huomaisin, ettei kumppani natsaa keskustelutasolla yms.
Eivätköhn nuo ole jo edenneet ihan sinne loppuun asti, on avioliitto olemassa ja seksiäkin, uskoisin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Markus on tilanteessa, missä moni suomimies; naimisissa ylipainoisen jyrän kanssa ja katumus alkaa hiipiä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Markus on tilanteessa, missä moni suomimies; naimisissa ylipainoisen jyrän kanssa ja katumus alkaa hiipiä mieleen.
Tätähän se monella on. Ja miehelle on tyypillistä vetäytyä, kun muija antaa ymmärtää tietävänsä aina kaiken paremmin, riitelytavasta lähtien. Miehen persoona mitätöidään tuollaisissa suhteissa melko tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
En pysty millään näkemään Marin kaltaisen kuivan tiukkapipoisen muijan olevan koskaan parisuhteessa yhdenkään ihmisen kanssa.
Suuri osa parisuhteessa olevista ihmisistä on tiukkapipoisia, ainakin toinen heistä. On aika utopiaa, että vain miellyttävät ihmiset solmisivat parisuhteen. Täytyy vain löytää sopiva kumppani.
Täällä verrataan J:n ja M:n suhdetta edelliskauden Samuelin ja Tiinan suhteeseen, puhutaan jopa unelmaparista. Mielestäni heissä ei ole paljon yhteistä, ilmapiiri on usein kireä ja huumorikaan ei riitä pelastamaan tilanteita, joissa J kontrolloi M:n hiljaiseksi. Samuel kykeni vaikuttamaan huumorin keinoin ja Tiinan käytökseen ja se pelasti heidät, joku toinen mies olisi voinut tehdä eri tulkinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-9887406
Heli Vaarasen kolumni: Näin valitset puolison oikein
"Minusta puoliso kannattaa valita äärimmäisellä pessimismillä.
Jos olet nähnyt hänen kerran ruokkivan kissan, ei se ole peruste huokauksellesi: ”Hänestä tulisi niin hyvä vanhempi!” Jos hän ei erota vastaantulevaa kuumaa pakkausta lyhtypylväästä, ei se ole peruste huokauksellesi: ”Hän olisi aina uskollinen!” Ja vielä: jos näet vilauksen hänestä vain ruoka – ja nukkuma-aikaan, ei sekään ole peruste huokauksellesi: ”Hän on niin sitoutunut minuun – syö ja nukkuu kotona! ”
Entä jos mikään uskomuksistasi ei pidäkään paikkaansa pidemmän päälle. Rakastaisitko silti? Et varmaan, jos kuvitelmasi olivat vääriä.
Siispä älä mieti mitä tulisi, olisi ja voisi olla. Mieti, millainen hän on juuri nyt sinulle, sinun kanssasi. Silloin vältät väärän valinnan."
"Netin parinkarsinnoissa maantieteellinen valinta, esteettinen valinta ja sosiaalinen valinta tulevat ensin. Kiireisimmät käyvät läpi myös yhteiset arvot kirjoittamalla.
Kun lopulta netti-deitit tapaavat toisensa, he tekevät seksuaaliseen karismaan perustuvan valinnan. Ei se pelkällä nettiyhteydellä onnistuisikaan, sillä ihmiset haluavat myös aistia toistensa ominaistuoksun. Se joko hirvittää tai sitten saa sydämen väpättämään.
Samoin on kosketuksen laita. Kosketuksen vetovoiman voi tuntea vasta, kun kaksi ihmistä on samassa huoneessa netti suljettuna. Vasta tälle pohjalle alkaa rakentua parisuhde ja molemminpuolinen halu tuntea toinen paremmin. Tätä viimeisintä on melkein mahdotonta selittää. Se on se pilke tai se jokin tuttuus, jonka vain aistii."
"Pessimistisessä vihkikaavassa olisi hyvä todeta, että rakkaus ei riitä alkuunkaan. Tahto on ihan hyvä asia, mutta pelkällä tahdolla ei pitkälle pötkitä. Pelkkään lujaan päätökseen perustuva sitoutuminenkin kestää vain seuraavaan harha-askeleeseen saakka. Tarvitaan paljon muuta. Tarvitaan yhteinen tunne, ja sen tunteen ylläpitäminen.
Rakkaus on outo juttu. Se syttyy harvoin ja säilyttää liekkinsä sitäkin harvemmin. Koko juju on siinä, että pidät kerran syttynyttä tunnetta yllä. Ruokit. Hellit. Puhallat happea.
Helppoa elämää voi havitella, mutta sitä ei ole. Täydellistä elämää vielä vähemmän
Kun sinun tekisi mielesi taivuttaa rakastunut mies tai nainen sinun tahtoosi, niin malta. Anna hänen sittenkin kukoistaa omana itsenään. Pakota itsesi tsemppaamaan ja auttamaan toista. Siedä muutosta huonompaan suuntaan, koska sen jälkeen tulee muutos parempaan. Ota kädestä ja sano, että kyllä me pärjätään.
Vastaa äärimmäisen pessimismin pohjalta näihin kolmeen kysymykseen:
- Onko hän sinun päiviesi onni?
- Saako hän sinut nauramaan?
- Tuntuuko hänen hipaisunsa varpaankärjissä saakka?
Helppoa elämää voi havitella, mutta sitä ei ole. Täydellistä elämää vielä vähemmän. Kannattaa tavoitella sellaista mitä on, vaikka pienistä asioista kumpuavaa onnea. Vaikka sitä, että oma rakas tuo vilustuneelle villasukat jalkaan.
Ja jos se rakkaus sitten jonakin päivänä kaikesta huolimatta loppuu, niin päästä hänet nöyrästi matkaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin pienen dejavun Kumman kaa-sarjasta, kun katsoin Marin tälläytymistä puumalookkiin ja hieman teennäisellä äänellä käytyä samanaikaista keskustelua suhteen tilasta. ;)
Samoin se lapsellinen huomautus kaljusta (ai kaameeta), puuttui vaan että kaveri kysyi olitteko sillai. Ja sitten lähdettiinkin drinksut mielessä baanalle. Homma oli suitsait paketissa ja eikun uutta matoa koukkuun. Ilmiselvät Ellu ja Anne, ulkoisestikin.
Sanoiko Mari jotain kaljusta?
Minusta on kyllä vihonviimeistä lähteä juhannuksena (aattona?) kapakkaan istumaan. No, ehkä kuvastaa vain Marin mieltymyksiä ajanvietosta.
Tämä kommentti kuvastaa hyvin sitä, että ajatusmaailmasi ja sanavarastosi ovat suoraan 1900-luvun alusta.
Erehdyit, se on 1970-luvulta, jolloin olen pääasiassa liehunut kapakoissa. Karmeimmat muistoni ja tylsimmät iltani olivat juuri juhannus- ja uudenvuodenaatto, jolloin ravintoloissa ei ollut kuin vahvasti humaltuneita pariskuntia. Muut ihmiset olivat yleensä mökeillä tms. Tyttöporukalla oli siis varsin tylsää!
Sanavarastooni en muuten osaa ottaa kantaa, mutta äidinkielen opettajan pätevyys minulla on kyllä 1980 luvulla hankittuna. Liekö sitten erehtyneet, kun ovat sen minulle myöntäneet.
Olet siis ollut luultavasti ollut jossain määrin kiinnostunut suomen kielestä, koska olet sitä opiskellut. Mistään muusta äidinkielen opettajan pätevyys ei kerro, ei ainakaan tämän teksisti perusteella.
Mitä tarkoittaa "teksisti perusteella"? Tuolla kirjoitustaidolla et olisi päässyt kokeissani läpi vaan olisin pistänyt sinut lukitestiin ja tukiopetukseen.
En ole lukio-opintojen jälkeen suomen kieltä opiskellut joten asiantuntija en ole. Mutta silmään pistää tuo "liekö sitten erehtyneet, kun ovat sen minulle myöntäneet." Eikö pitäisi sanoa lienevätkö? Ja mihin viittaa "erehtyneet", et ilmaissut kuka tai mikä pätevyyden on antanut. Minustakin tekstisi oli aika huono äidinkielen opettajan kirjoittamaksi.
Mikä helvetin jallittaja olet ja mikä sinua nyppii? Kaikki ovat kyllästyneet jo tuohon kielenhuoltoosi, joka ei millään tavalla liity tähän keskusteluaiheeseen. Aloita uusi keskustelu aiheesta ja mene sinne jupisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks Allisa ja Esa nyt sitten päättänyt olla fwb ellei mitään ihastusta ole syttynyt? Muutenhan noi nyt näköjään viihtyy.
Heidän tapauksessaan uskon että vain f, without benefits...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on tosi samanlainen kuin Markus. Hänen seurassaan olen oppinut olemaan välillä hiljaa ja nauttimaan yhdessäolosta myös "erikseen". Olin ennen todella samanlainen kuin Johanna, huonon itsetunnon vuoksi piti jatkuvasti tunnustella ilmapiiriä keskustelemalla turhanpäiväisistä asioista juurikin tuohon "katso lehmä", "hei mikä auto tuolla menee", "onpa kylmää vettä"-tyyliin. Puolisoni viihtyy seurassani myös vaikka en kiinnitä huomiota itseesi koko ajan, mutta tässä meni kyllä oma tovinsa ymmärää. Nykyään on aivan parasta, kun omia voimavaroja ei tarvitse jatkuvasti käyttää keskustelun ylläpitämiseen.
Minulle taas keskustelu on kaiken tekemisen ydin ja se osa, mikä lopulta tuottaa ilon siitä tekemisestä. Käveleminen ja maisemien ihastelu on tylsää, jos en saa jakaa mielipiteitä siinä samalla ja hassutella. Olen tosi verbaalinen ihminen ja saan siitä nautintoa. Välillä kyllä tottakai tykkään käpertyä itseeni ja omiin ajatuksiini, enkä jaksa puhua oikein mitään.
Puolisoni taas on aina sellainen, ettei oikein sano mitään, jos asia ei ole hänen mielestään oleellinen ja tärkeä. Ollaan kuin yö ja päivä muutenkin, mutta tämä on meille noussut suurimmaksi ongelmaksi parisuhteessamme. Eli minä haluan välillä jutella ihan vain juttelemisen ilosta ja olen verbaalisesti lahjakas. Mies taas ei tykkää hirveästi puhua ja on muutenkin tönkkö ele- ja ilmaisutaidoiltaan. Riidellään asiasta aina välillä, vaikka tiedän miehen yrittävän tsempata. Minä puolestaan pyrin antamaan hänelle tilaa olla ajatuksiensa kanssa. Ei ole väärin olla ihminen, joka viihtyy hiljaisuudessa, mutta on työlästä olla sellaisen puoliso jos itse on erilainen.
En välttämättä lähtisi enää parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei ole yhtä sanavalmis ja puhelias kuin itse olen. Rakastan miestäni kuitenkin kovasti ja arvostan muita puolia hänessä paljon, joten en nyt tämän takia erotakaan halua. Joskus vain tunnen itseni todella yksinäiseksi sen vuoksi, ettei toinen vastaanota ajatuksiani eikä reagoi niihin kertomalla, mitä itse ajattelee asiasta. Minulle maailman ihmettely yhdessä puolison kanssa on tärkeä osa parisuhdetta. Olisi ihanaa kuunnella puolison erilaisia näkemyksiä kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä eikä vain silloin, kun ne koskettavat jotenkin matematiikkaa, fysiikkaa tai teknologiaa.
Ymmärrän! Kuitenkaan kukaan puoliso ei voi täyttää ihmisen kaikkia tarpeita. Eli jos mies olisi keskusteleva, hänessä olisi sitten joku muu isohko puutos. Voisitko ajatella olevasi enempi ystäviesi kanssa? Jakaisit heidän kanssa ajatuksia elämästä ja kaikesta? Nim.merk. Kaikkea ei voi saada, kukaan meistä...
Suurimman osan ajasta kuitenkin olen mieheni kanssa ja koen kaikki kivat ja uudet asiat nimenomaan hänen kanssaan, joten toivoisin hänen olevan hieman puheliaampi kuitenkin. Mutta kuten sanoit, puoliso ei voi täyttää kaikkia tarpeita. Harmi sinänsä, sillä pidän miestäni erittäin älykkäänä ja tiedän hänellä olevan paljon loistavia ajatuksia. Ne ajatukset harmi vain ovat niin pitkälle prosessoituja, että ennen kuin hän ehtii sanoa ne ulos, asia on tavallaan vanhentunut (tyyliin tapahtunut pari tuntia aikaisemmin).
Tuo on kyllä totta, että jos mieheni olisi keskustelevampi, hänessä luultavasti olisi jokin muu isompi puutos. Esimerkiksi hän ei olisi yhtä älykäs tai hänellä ei olisi yhtä korkeaa moraalia. Nämä on niitä asioita, jotka tavallaan on itselleen tehtävä tietoiseksi ja sitten mietittävä, pystyykö elämään asian kanssa ja nieltävä usein kiukkunsa silloin kun asia alkaa harmittamaan. Tämä on asia, minkä luultavasti myös Johannan täytyy itse mielessään pureksia. Ehkä hän on keskellä prosessia, jossa opettelee elämään ja kohtaamaan verbaalisesti erilaisen ihmisen ja elämään hänen kanssaan. Se ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiakanerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks Allisa ja Esa nyt sitten päättänyt olla fwb ellei mitään ihastusta ole syttynyt? Muutenhan noi nyt näköjään viihtyy.
Heidän tapauksessaan uskon että vain f, without benefits...
Saisikohan veikeä punaposkinen pallopää Aliisalta ollenkaan pimppaa. A:n olisi kannattanut testata, jos ei sitä tehnyt; mikäli ihastus ei sittenkään olisi tullut niin selvä peli.
Ei heidän välillää ainakaan ihastusta näkynyt, sellaista, että olisivat halunneet olla fyysisesti toistensa lähellä. Ei kyllä noilla muillakaan.
Tiakanerva kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks Allisa ja Esa nyt sitten päättänyt olla fwb ellei mitään ihastusta ole syttynyt? Muutenhan noi nyt näköjään viihtyy.
Heidän tapauksessaan uskon että vain f, without benefits...
Ja mahtavatkohan nyt niin f:kään olla tämä pariskunta... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onks Allisa ja Esa nyt sitten päättänyt olla fwb ellei mitään ihastusta ole syttynyt? Muutenhan noi nyt näköjään viihtyy.
Sokea ja kuuromykkä Einarikin näkee ettei heidän välillään ole mitään fyysistä.
Eihän Einari voi nähdä, kun on sokea😂🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän Einari voi nähdä, kun on sokea😂🤣
Niin, sepä sen sanonnan vitsi juuri onkin.
Täällähän on maailman kehittyneimmät ihmiset kokoontunut analysoimaan ja pohtimaan hyvä te👌 huomaa missä on teidän kohdalla mennyt pieleen...
Vierailija kirjoitti:
En pidä johannaa mitenkään riidanhaluisena, vaan juuri sellaisena kuin itsekin olisin, kun hermostuisin toisen vetäytymistä tai joo joo puheesta.
Ei ole keskustelua tai kivaa kun innostuu ja toinen on kovin innoton.Edelleen tuntuu, että markus antoi ymmärtää itsestään jotain enemmän kuin nyt sitten jaksaa tai pystyy antamaan.
Johanna on mielestäni kokolailla samanlainen kuin alussa, mutta markus jotenkin väsähtänyt.
Siis mitä tarkoitan tuolla maininnalla "alkuun"? Hääjuhlaa? Se on niin äärimmäisen poikkeuksellinen tilanne etenkin tässä muodossaan, että on tosi hölmöä vetää mitään johtopäätöksiä siitä. Kaikki ovat suuren yllätyksen ja valtavien esiintymispaineiden alla. Piuhan myös Johanna silloin hyvin ystävällinen, ei lainkaan kireä ja tivaava.
Juhlan jälkeen Markus on ollut pitkälti omanlaisensa, hötkyilemätön, ja jo häämatkalla tuli ilmi Johannan tyytymättömyys siihen.
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-9887406
Heli Vaarasen kolumni: Näin valitset puolison oikein
"Minusta puoliso kannattaa valita äärimmäisellä pessimismillä.
Jos olet nähnyt hänen kerran ruokkivan kissan, ei se ole peruste huokauksellesi: ”Hänestä tulisi niin hyvä vanhempi!” Jos hän ei erota vastaantulevaa kuumaa pakkausta lyhtypylväästä, ei se ole peruste huokauksellesi: ”Hän olisi aina uskollinen!” Ja vielä: jos näet vilauksen hänestä vain ruoka – ja nukkuma-aikaan, ei sekään ole peruste huokauksellesi: ”Hän on niin sitoutunut minuun – syö ja nukkuu kotona! ”
Entä jos mikään uskomuksistasi ei pidäkään paikkaansa pidemmän päälle. Rakastaisitko silti? Et varmaan, jos kuvitelmasi olivat vääriä.
Siispä älä mieti mitä tulisi, olisi ja voisi olla. Mieti, millainen hän on juuri nyt sinulle, sinun kanssasi. Silloin vältät väärän valinnan."
"Netin parinkarsinnoissa maantieteellinen valinta, esteettinen valinta ja sosiaalinen valinta tulevat ensin. Kiireisimmät käyvät läpi myös yhteiset arvot kirjoittamalla.
Kun lopulta netti-deitit tapaavat toisensa, he tekevät seksuaaliseen karismaan perustuvan valinnan. Ei se pelkällä nettiyhteydellä onnistuisikaan, sillä ihmiset haluavat myös aistia toistensa ominaistuoksun. Se joko hirvittää tai sitten saa sydämen väpättämään.
Samoin on kosketuksen laita. Kosketuksen vetovoiman voi tuntea vasta, kun kaksi ihmistä on samassa huoneessa netti suljettuna. Vasta tälle pohjalle alkaa rakentua parisuhde ja molemminpuolinen halu tuntea toinen paremmin. Tätä viimeisintä on melkein mahdotonta selittää. Se on se pilke tai se jokin tuttuus, jonka vain aistii."
"Pessimistisessä vihkikaavassa olisi hyvä todeta, että rakkaus ei riitä alkuunkaan. Tahto on ihan hyvä asia, mutta pelkällä tahdolla ei pitkälle pötkitä. Pelkkään lujaan päätökseen perustuva sitoutuminenkin kestää vain seuraavaan harha-askeleeseen saakka. Tarvitaan paljon muuta. Tarvitaan yhteinen tunne, ja sen tunteen ylläpitäminen.
Rakkaus on outo juttu. Se syttyy harvoin ja säilyttää liekkinsä sitäkin harvemmin. Koko juju on siinä, että pidät kerran syttynyttä tunnetta yllä. Ruokit. Hellit. Puhallat happea.
Helppoa elämää voi havitella, mutta sitä ei ole. Täydellistä elämää vielä vähemmän
Kun sinun tekisi mielesi taivuttaa rakastunut mies tai nainen sinun tahtoosi, niin malta. Anna hänen sittenkin kukoistaa omana itsenään. Pakota itsesi tsemppaamaan ja auttamaan toista. Siedä muutosta huonompaan suuntaan, koska sen jälkeen tulee muutos parempaan. Ota kädestä ja sano, että kyllä me pärjätään.
Vastaa äärimmäisen pessimismin pohjalta näihin kolmeen kysymykseen:
- Onko hän sinun päiviesi onni?
- Saako hän sinut nauramaan?
- Tuntuuko hänen hipaisunsa varpaankärjissä saakka?
Helppoa elämää voi havitella, mutta sitä ei ole. Täydellistä elämää vielä vähemmän. Kannattaa tavoitella sellaista mitä on, vaikka pienistä asioista kumpuavaa onnea. Vaikka sitä, että oma rakas tuo vilustuneelle villasukat jalkaan.
Ja jos se rakkaus sitten jonakin päivänä kaikesta huolimatta loppuu, niin päästä hänet nöyrästi matkaan."
Asiaakin tässä. Mutta mitä rakkaus on, ja miten se loppuu? Tarkoitetaan ilmeisesti tunnetta tässä. Tunteet tulee ja menee. Jos ne on joskus ihmistä kohtaan olleet hyvät, niin tulee karkuretken jälkeen takaisinkin, ellei jotain kamalaa ja isoa ja anteeksiantamatonta ole tapahtunut. Rakkaus on minulle ja miehelleni tekoja. Halutaan olla kilttejä toisillemme. Siitä se tunnekin tulee, mutta aina sitä ei todellakaan ole, tai siis ainakaan positiivisia. Minua ärsyttää suunnattomasti "rakkaus loppui"- klisee. Sanoisi vain suoraan ettei huvittanut enää, tahto loppui.
Säälittää Aliisa. Varmasti yrittää parhaansa mukaan tykätä Esasta, mutta on ilmeisesti ihan erilainen kuin Aliisan ihannemies, eikä siksi ihastu. En usko, että Aliisa jää tuohon suhteeseen, kuitenkin aika paljon vaadittu 26-vuotiaana luopua romanttisesta rakkaudesta ja ihastumisen tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Säälittää Aliisa. Varmasti yrittää parhaansa mukaan tykätä Esasta, mutta on ilmeisesti ihan erilainen kuin Aliisan ihannemies, eikä siksi ihastu. En usko, että Aliisa jää tuohon suhteeseen, kuitenkin aika paljon vaadittu 26-vuotiaana luopua romanttisesta rakkaudesta ja ihastumisen tunteesta.
Miksi on hakenut sit koko ohjelmaan. Tän ohjelman ajankin ois voinut etsiä ihannemiestä, romanttista rakkautta ja ihastumisen tunnetta. Harmi vaan että vei paikan sellaiselta, joka ois tosissaan etsinyt itselleen vakaata suhdetta.Eikä olisi tullut vaatimuksia luopua romanttisesta rakkaudesta Aliisa olisi saanut etsiä ihan rauhassa 26-vuotiaana sitä unelma prinssiä. Nyt saa sellaisen kuvan, että kiusaa toista osapuolta. Erittäin ikävää, että haki koko ohjelmaan.😫Kuka edes vaatii et pitäis jäädä suhteeseen. Ei kukaan väkipakolla ketään pidä. Aliisa taitaa osata näytellä jotain muuta kuin on.Väärään ohjelmaan haki.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Ymmärrän! Kuitenkaan kukaan puoliso ei voi täyttää ihmisen kaikkia tarpeita. Eli jos mies olisi keskusteleva, hänessä olisi sitten joku muu isohko puutos. Voisitko ajatella olevasi enempi ystäviesi kanssa? Jakaisit heidän kanssa ajatuksia elämästä ja kaikesta? Nim.merk. Kaikkea ei voi saada, kukaan meistä...