Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Marin ja Petrin taru oli taputeltu sen Ellinoora-illan jälkeen, kun Petri kieltäytyi ”roskaruoasta” ja Mari harmistui Petrin joustamattomuudesta.
Tämän jälkeenhän Mari alkoi uhmakkaasti vastustamaan joko suoraan tai vähintäänkin passiivisaggressiivisesti kaikkia Petrin ehdotuksia.
Vähän kuin kostona ja kettuiluna näkisin tämän. ”Kun et sinäkään silloin kerran, niin en enää minäkään!”
Marille ei sopinut mikään Petrin ehdotus, ei ollut ikinä aikaa Kallion kierrokselle, ei ollut aikaa Kallion kirkolle... Minigolf ja se yksi illallinen taisivat olla pariskunnan ainoat yhteiset puuhat Petrin muuton jälkeen? Ja poismuuton jälkeen käytiin kavereina Lintsillä.
Ja se totaalinen fyysisen läheisyyden puute oli suorastaan silmiinpistävää. Ei vaihdettu halauksia nähtäessä tai edes kiittäessä vaikkapa kukista. Kaikki oli aina vaan ”aha” ja elämä jatkui ennallaan.
Taisivat nukkuakin samassa sängyssä vain kuvausryhmän kuvatessa ja oikeasti toinen nukkui sohvalla koska ”helikopterinukkuja” ja ”erilaiset unirytmit”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johannan ja Markuksen uudessa klipissä riidellään. Sympatiani ovat Markuksen puolella, Johanna iskee päälle kuin yleinen syyttäjä. Niinkuin Markus totesi: " sua ei kiinnosta hiljaisuus, sua kiinnostaa räyhääminen, sit kun ei se enää kiinnosta, niin sekin on huonosti" Täysin Johannan pillin mukaan mennään.
Voiei, säröjä unelmaparilla.
Niinpä. Ymmärrän Johannan turhautumisen, mutta en hänen käytöstään. Lisäksi hänellä mielialat heittelee aika rajusti, sille kannattaisi yrittää tehdä jotain ellei sitten ole sitä tyyppiä, joka itse rakastaa omia tunteenpurkauksiaan.
Johanna haluaa, että Markus muuttuu ja poistaa tietyt sanatkin käytöstä. Itse hän ei aio muuttua mitenkään. Hän nyt vaan on sellainen kuin on ja se on hyväksyttävä. Oikeastaan kaikki lepää nyt Markuksen kärsivällisyyden varassa. Voittaako hyvät asiat huonot?
Voiko Aliisan ja Johannan kuukautiset aiheuttaa rajuja heittelyitä mielialassa? Tuntuvat menevät ääripäistä toiseen aika äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa olisi kyllä tarvinnut jo heti alkuun sen edellisen kauden asiantuntijan (Mikael tai joku?) tapaamista. Tämä sanoi niin osuvasti jotain siitä, että ei pitäisi ottaa niin raskaasti mieleen tulevia ajatuksia, vaan niiden pitäisi antaa olla vain ajatuksia, jotka tulevat ja menevät ja jotka eivät määritä mitään. Eli jos Aliisan ensimmäinen ajatus Esan nähdessään on ollut "ei, tämän ihmisen kanssa en halua parisuhteeseen", niin se ajatus olisi pitänyt hyväksyä, mutta antaa mennä samaa vauhtia kuin tulikin. Nyt tuntuu, että A on jäänyt jumiin siihen ensimmäiseen intuitiiviseen fiilikseen, ja se estää heidän suhdettaan tai tunteita kehittymästä.
Miksi sen olisi pitänyt antaa mennä? Jos jostain ihmisestä tulee huono fiba, sitä intuitiota kannattaa kuunnella. Noin yleisesti ottaen ihminen voi myöhemmin löytää itsensä isoista vaikeuksista, jos on hätistellyt varoittavan intuitionsa hiljaiseksi.
Jos ihminen oikeasti elämässä aina kuuntelisi "intuitiotaan" joka tilanteessa, menisi tämä aika kikkailuksi tämä elämä. Päähän tupsahtava ajatus ei tarkoita sitä, että asia olisi oikeasti niin. Uskon, että tietty ihmistyyppi hermostuneena ja kauhuissaan hyvin helposti kehittää "huonon ensivaikutelman" toisesta ihmisestä, eikä sillä lopulta ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö noista kahdesta voisi pienellä tutustumisella tulla pariskunta. Ja mitä järkeä on osallistua tähän koko formaattiin, jos omasta mielestä on ihan ok tuomita uusi aviopuoliso sekunneissa? Koko ohjelman idea on mielestäni se, että siihen omaan fiilikseen, intuitioon ja ensivaikutelmaan luottaminen ei ole johtanut haluttuun lopputulokseen aikaisemminkaan, eli nyt kokaillaan jotain muuta lähestymistapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahh olen mgtow miehenä niin iloinen että tällaisia sarjoja tehdään. Maajussille morsian on myös erittäin hyvää valistustyötä.
Eläköön eläköön elököön.
Voi ei tuota Johannaa uudessa klipissä. Ei taida tulla mitään liitosta, aivan liian paljon riippuu Markuksen kärsivällisyydestä heidän suhde. Johanna kiihtyy nollasta sataan hetkessä, ei yhtään jaksa tai kykene kuuntelemaan Markusta ja hänen ajatuksia heidän parisuhteestaan. Kun pitäisi hetkeksi kytkeä ne omat reaktiot pois ja oikeasti kuunnella toista - syyttää Markusta ettei tämä kuuntele häntä, kykeneekö oikeasti kuulemaan miestään? Pitkä sinkkuus ja hirveät odotukset latautuu vuorovaikutukseen, ottaisi vaan Markuksen sellaisena kuin mies on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin pienen dejavun Kumman kaa-sarjasta, kun katsoin Marin tälläytymistä puumalookkiin ja hieman teennäisellä äänellä käytyä samanaikaista keskustelua suhteen tilasta. ;)
Samoin se lapsellinen huomautus kaljusta (ai kaameeta), puuttui vaan että kaveri kysyi olitteko sillai. Ja sitten lähdettiinkin drinksut mielessä baanalle. Homma oli suitsait paketissa ja eikun uutta matoa koukkuun. Ilmiselvät Ellu ja Anne, ulkoisestikin.
Sanoiko Mari jotain kaljusta?
Minusta on kyllä vihonviimeistä lähteä juhannuksena (aattona?) kapakkaan istumaan. No, ehkä kuvastaa vain Marin mieltymyksiä ajanvietosta.
Tämä kommentti kuvastaa hyvin sitä, että ajatusmaailmasi ja sanavarastosi ovat suoraan 1900-luvun alusta.
Erehdyit, se on 1970-luvulta, jolloin olen pääasiassa liehunut kapakoissa. Karmeimmat muistoni ja tylsimmät iltani olivat juuri juhannus- ja uudenvuodenaatto, jolloin ravintoloissa ei ollut kuin vahvasti humaltuneita pariskuntia. Muut ihmiset olivat yleensä mökeillä tms. Tyttöporukalla oli siis varsin tylsää!
Sanavarastooni en muuten osaa ottaa kantaa, mutta äidinkielen opettajan pätevyys minulla on kyllä 1980 luvulla hankittuna. Liekö sitten erehtyneet, kun ovat sen minulle myöntäneet.
Olet siis ollut luultavasti ollut jossain määrin kiinnostunut suomen kielestä, koska olet sitä opiskellut. Mistään muusta äidinkielen opettajan pätevyys ei kerro, ei ainakaan tämän teksisti perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koin pienen dejavun Kumman kaa-sarjasta, kun katsoin Marin tälläytymistä puumalookkiin ja hieman teennäisellä äänellä käytyä samanaikaista keskustelua suhteen tilasta. ;)
Samoin se lapsellinen huomautus kaljusta (ai kaameeta), puuttui vaan että kaveri kysyi olitteko sillai. Ja sitten lähdettiinkin drinksut mielessä baanalle. Homma oli suitsait paketissa ja eikun uutta matoa koukkuun. Ilmiselvät Ellu ja Anne, ulkoisestikin.
Sanoiko Mari jotain kaljusta?
Minusta on kyllä vihonviimeistä lähteä juhannuksena (aattona?) kapakkaan istumaan. No, ehkä kuvastaa vain Marin mieltymyksiä ajanvietosta.
Tämä kommentti kuvastaa hyvin sitä, että ajatusmaailmasi ja sanavarastosi ovat suoraan 1900-luvun alusta.
Erehdyit, se on 1970-luvulta, jolloin olen pääasiassa liehunut kapakoissa. Karmeimmat muistoni ja tylsimmät iltani olivat juuri juhannus- ja uudenvuodenaatto, jolloin ravintoloissa ei ollut kuin vahvasti humaltuneita pariskuntia. Muut ihmiset olivat yleensä mökeillä tms. Tyttöporukalla oli siis varsin tylsää!
Sanavarastooni en muuten osaa ottaa kantaa, mutta äidinkielen opettajan pätevyys minulla on kyllä 1980 luvulla hankittuna. Liekö sitten erehtyneet, kun ovat sen minulle myöntäneet.
Ainakin yhdyssanojen käyttö kaipaisi näköjään hieman päivitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa olisi kyllä tarvinnut jo heti alkuun sen edellisen kauden asiantuntijan (Mikael tai joku?) tapaamista. Tämä sanoi niin osuvasti jotain siitä, että ei pitäisi ottaa niin raskaasti mieleen tulevia ajatuksia, vaan niiden pitäisi antaa olla vain ajatuksia, jotka tulevat ja menevät ja jotka eivät määritä mitään. Eli jos Aliisan ensimmäinen ajatus Esan nähdessään on ollut "ei, tämän ihmisen kanssa en halua parisuhteeseen", niin se ajatus olisi pitänyt hyväksyä, mutta antaa mennä samaa vauhtia kuin tulikin. Nyt tuntuu, että A on jäänyt jumiin siihen ensimmäiseen intuitiiviseen fiilikseen, ja se estää heidän suhdettaan tai tunteita kehittymästä.
Miksi sen olisi pitänyt antaa mennä? Jos jostain ihmisestä tulee huono fiba, sitä intuitiota kannattaa kuunnella. Noin yleisesti ottaen ihminen voi myöhemmin löytää itsensä isoista vaikeuksista, jos on hätistellyt varoittavan intuitionsa hiljaiseksi.
Jos ihminen oikeasti elämässä aina kuuntelisi "intuitiotaan" joka tilanteessa, menisi tämä aika kikkailuksi tämä elämä. Päähän tupsahtava ajatus ei tarkoita sitä, että asia olisi oikeasti niin. Uskon, että tietty ihmistyyppi hermostuneena ja kauhuissaan hyvin helposti kehittää "huonon ensivaikutelman" toisesta ihmisestä, eikä sillä lopulta ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö noista kahdesta voisi pienellä tutustumisella tulla pariskunta. Ja mitä järkeä on osallistua tähän koko formaattiin, jos omasta mielestä on ihan ok tuomita uusi aviopuoliso sekunneissa? Koko ohjelman idea on mielestäni se, että siihen omaan fiilikseen, intuitioon ja ensivaikutelmaan luottaminen ei ole johtanut haluttuun lopputulokseen aikaisemminkaan, eli nyt kokaillaan jotain muuta lähestymistapaa.
Intuitiota voi myös kehittää ja kun oppii siihen luottamaan, se antaa useimmiten juuri oikeita vihjeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa olisi kyllä tarvinnut jo heti alkuun sen edellisen kauden asiantuntijan (Mikael tai joku?) tapaamista. Tämä sanoi niin osuvasti jotain siitä, että ei pitäisi ottaa niin raskaasti mieleen tulevia ajatuksia, vaan niiden pitäisi antaa olla vain ajatuksia, jotka tulevat ja menevät ja jotka eivät määritä mitään. Eli jos Aliisan ensimmäinen ajatus Esan nähdessään on ollut "ei, tämän ihmisen kanssa en halua parisuhteeseen", niin se ajatus olisi pitänyt hyväksyä, mutta antaa mennä samaa vauhtia kuin tulikin. Nyt tuntuu, että A on jäänyt jumiin siihen ensimmäiseen intuitiiviseen fiilikseen, ja se estää heidän suhdettaan tai tunteita kehittymästä.
Miksi sen olisi pitänyt antaa mennä? Jos jostain ihmisestä tulee huono fiba, sitä intuitiota kannattaa kuunnella. Noin yleisesti ottaen ihminen voi myöhemmin löytää itsensä isoista vaikeuksista, jos on hätistellyt varoittavan intuitionsa hiljaiseksi.
Jos ihminen oikeasti elämässä aina kuuntelisi "intuitiotaan" joka tilanteessa, menisi tämä aika kikkailuksi tämä elämä. Päähän tupsahtava ajatus ei tarkoita sitä, että asia olisi oikeasti niin. Uskon, että tietty ihmistyyppi hermostuneena ja kauhuissaan hyvin helposti kehittää "huonon ensivaikutelman" toisesta ihmisestä, eikä sillä lopulta ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö noista kahdesta voisi pienellä tutustumisella tulla pariskunta. Ja mitä järkeä on osallistua tähän koko formaattiin, jos omasta mielestä on ihan ok tuomita uusi aviopuoliso sekunneissa? Koko ohjelman idea on mielestäni se, että siihen omaan fiilikseen, intuitioon ja ensivaikutelmaan luottaminen ei ole johtanut haluttuun lopputulokseen aikaisemminkaan, eli nyt kokaillaan jotain muuta lähestymistapaa.
Intuitiota voi myös kehittää ja kun oppii siihen luottamaan, se antaa useimmiten juuri oikeita vihjeitä.
No suurimmalle osalle sekä intuitio että järki sanoo, että tällaiseen kokeeseen ei voi lähteä tunne ja intuitio edellä vaan katsomaan, miten rakkaus ja kiintymys saadaan heräämään työllä - vai saadaanko. Kuitenkin moni elää onnellisena järjestetyssä avioliitossa ja vaikkapa USA:n Doug (?) onnistui saavuttamaan Jamien rakkauden ja luottamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo Johannan ja Markuksen riita on jotenkin koominen :D Noin ne tilanteet helposti eskaloituu, kun molemmat syyttelee toisiaan. Aika tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa olisi kyllä tarvinnut jo heti alkuun sen edellisen kauden asiantuntijan (Mikael tai joku?) tapaamista. Tämä sanoi niin osuvasti jotain siitä, että ei pitäisi ottaa niin raskaasti mieleen tulevia ajatuksia, vaan niiden pitäisi antaa olla vain ajatuksia, jotka tulevat ja menevät ja jotka eivät määritä mitään. Eli jos Aliisan ensimmäinen ajatus Esan nähdessään on ollut "ei, tämän ihmisen kanssa en halua parisuhteeseen", niin se ajatus olisi pitänyt hyväksyä, mutta antaa mennä samaa vauhtia kuin tulikin. Nyt tuntuu, että A on jäänyt jumiin siihen ensimmäiseen intuitiiviseen fiilikseen, ja se estää heidän suhdettaan tai tunteita kehittymästä.
Miksi sen olisi pitänyt antaa mennä? Jos jostain ihmisestä tulee huono fiba, sitä intuitiota kannattaa kuunnella. Noin yleisesti ottaen ihminen voi myöhemmin löytää itsensä isoista vaikeuksista, jos on hätistellyt varoittavan intuitionsa hiljaiseksi.
Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia siitä että on pystynyt ylittämään omat ennakkoasenteensa ja ensituntemukset. Moni hyvä asia olisi jäänyt kokematta muuten.
Ehkä sitten en ole tarpeeksi yleisesti otettava ihminen kun näin käy.
Ensituntemuksiakin on monenlaisia. Jokin asia voi samalla kiinnostaa ja pelottaa, mutta kun uskaltaa osallistua, voi ainakin kiittää itseään rohkeudesta. Ihmisiä en kuitenkaan lähesty samalla periaatteella. En tuosta sinunkaan kommentistasi saanut selvää, viittasitko ennakkoasenteilla parisuhteisiin.
Sitä paitsi ensivaikutelma ei ole enää ennakkoasenne. Jos on kekustellut ihmisen kanssa, hänestä on jo saanut paljon enenmmän tietoa kuin vaikkapa lukemalla analyysejä paperilla ja katsomalla valokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä jotenkin mennyt maku tästä ohjelmasta... Mari ja Petri olivat ihan järkyttävää katseltavaa, Markus ja Johanna kinastelevat vuorovaikutuksesta ja Esa ja Aliisa painii fiilisten kanssa. Tuntuu kuin paritkin olisivat ihan väsyneitä ja kyllästyneitä koko touhuun. Ehkä tää formaatti kaipaiskin tuuletusta ja päivitystä.. ensi kerralla enemmän aikaa, kannustetaan pareja ja tuetaan enemmän yhteen, sekä kertomaan arjestaan enemmän. Just ja just näkee pilkahduksia pareista kun jakso jo loppuu ja sit tuleekin ihan uus jakso ihan eri aiheineen .. Nää aikahyppelytkin ovat todella rasittavia. Mulla ei oo enää mitään hajua että kaukanko nää parit on tunteneet toisensa jne.
Vierailija kirjoitti:
Ja se totaalinen fyysisen läheisyyden puute oli suorastaan silmiinpistävää. Ei vaihdettu halauksia nähtäessä tai edes kiittäessä vaikkapa kukista. Kaikki oli aina vaan ”aha” ja elämä jatkui ennallaan.
Taisivat nukkuakin samassa sängyssä vain kuvausryhmän kuvatessa ja oikeasti toinen nukkui sohvalla koska ”helikopterinukkuja” ja ”erilaiset unirytmit”.
Jep. Molemmat ikään kuin koko ajan odotti, että se toinen tekee sen fyysisen aloitteen. Kumpikaan ei ottanut sitä kuuluisaa ensimmäistä askelta vaan odotti, että just se toinen tekisi sen. Kumpikaan ei tehnyt aloitetta halaukseen joten eipä sitten nähty ohjelmassa halauksia.
Tässä muuten näkee, miten tärkeää fyysisyys on parin välisen siteen syntymiseen.
Marin ja Petrin olisi kannattanut tehdä jonkinlaisia läheisyysharjoituksia.
Olisivat päivittäin seisseet toisiaan halaten muutamia minuutteja. Vaikka väkisin. Tai istuneet ihan lähekkäin ja katsoneet intensiivisesti silmiin kuten Pia ja se Mäntsälän mies ekalla kaudella. Oon ihan varma, että Marin ja Petrin välit olisi lähentyneet ja tunnelma olisi ollut lopulta positiivisempi vaikka liitto ei olisi jatkunutkaan.
Nyt välttelivät toisiaan ja jopa katsekontaktia. Kuvaavaa on miten Mari Petrin luona kyläillessään istui sohvalla kaula pitkänä ja kädet puuskassa, ja Petri valitsi istumispaikkansa mahdollisimman kauas vaimostaan.
Vierailija kirjoitti:
Johannan ja Markuksen uudessa klipissä riidellään. Sympatiani ovat Markuksen puolella, Johanna iskee päälle kuin yleinen syyttäjä. Niinkuin Markus totesi: " sua ei kiinnosta hiljaisuus, sua kiinnostaa räyhääminen, sit kun ei se enää kiinnosta, niin sekin on huonosti" Täysin Johannan pillin mukaan mennään.
Voiei, säröjä unelmaparilla.
Jo se lehmäkohtaus näytti miten Johanna painaa päälle eikä kuuntele:
- Kato, iso lehmä!
- Joo, on.
- Onpa se iso.
-On joo.
- Eiku tuolla, toi. Kato!
- Niin, siellä on lehmä.
- Siis tosi iso lehmä!
- Joo niin on. (johan mä sanoin monta kertaa)
- Et sä kuuntele, tosi iso lehmä!
- Joo, on. Haluatko mennä katsomaan?
- No en. Mutta kato kuinka iso se on
- Joo on.
....
Laitumella makoili siis täysikasvuinen tavallinen nauta. Onhan ne isoja, mutta ei rauhallinen mies jaksa alkaa taivastella asioita. Koko ajan Markus kuunteli ja noteerasi toisen sanomiset. Ilmeisesti olisi pitänyt mennä mukaan Johannan innostukseen, mikä toisen tasaisemmalla luonteella ei todellakaan ole luontevaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johannan ja Markuksen uudessa klipissä riidellään. Sympatiani ovat Markuksen puolella, Johanna iskee päälle kuin yleinen syyttäjä. Niinkuin Markus totesi: " sua ei kiinnosta hiljaisuus, sua kiinnostaa räyhääminen, sit kun ei se enää kiinnosta, niin sekin on huonosti" Täysin Johannan pillin mukaan mennään.
Voiei, säröjä unelmaparilla.
Jo se lehmäkohtaus näytti miten Johanna painaa päälle eikä kuuntele:
- Kato, iso lehmä!
- Joo, on.
- Onpa se iso.
-On joo.
- Eiku tuolla, toi. Kato!
- Niin, siellä on lehmä.
- Siis tosi iso lehmä!
- Joo niin on. (johan mä sanoin monta kertaa)
- Et sä kuuntele, tosi iso lehmä!
- Joo, on. Haluatko mennä katsomaan?
- No en. Mutta kato kuinka iso se on
- Joo on.
....Laitumella makoili siis täysikasvuinen tavallinen nauta. Onhan ne isoja, mutta ei rauhallinen mies jaksa alkaa taivastella asioita. Koko ajan Markus kuunteli ja noteerasi toisen sanomiset. Ilmeisesti olisi pitänyt mennä mukaan Johannan innostukseen, mikä toisen tasaisemmalla luonteella ei todellakaan ole luontevaa.
Markus ei minusta sanonut ihan noin, vaan hän sanoi siinä kohtauksessa pari kertaa "juu juu" ja kysyi, haluaako Johanna mennä aitaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se totaalinen fyysisen läheisyyden puute oli suorastaan silmiinpistävää. Ei vaihdettu halauksia nähtäessä tai edes kiittäessä vaikkapa kukista. Kaikki oli aina vaan ”aha” ja elämä jatkui ennallaan.
Taisivat nukkuakin samassa sängyssä vain kuvausryhmän kuvatessa ja oikeasti toinen nukkui sohvalla koska ”helikopterinukkuja” ja ”erilaiset unirytmit”.Jep. Molemmat ikään kuin koko ajan odotti, että se toinen tekee sen fyysisen aloitteen. Kumpikaan ei ottanut sitä kuuluisaa ensimmäistä askelta vaan odotti, että just se toinen tekisi sen. Kumpikaan ei tehnyt aloitetta halaukseen joten eipä sitten nähty ohjelmassa halauksia.
Tässä muuten näkee, miten tärkeää fyysisyys on parin välisen siteen syntymiseen.
Marin ja Petrin olisi kannattanut tehdä jonkinlaisia läheisyysharjoituksia.
Olisivat päivittäin seisseet toisiaan halaten muutamia minuutteja. Vaikka väkisin. Tai istuneet ihan lähekkäin ja katsoneet intensiivisesti silmiin kuten Pia ja se Mäntsälän mies ekalla kaudella. Oon ihan varma, että Marin ja Petrin välit olisi lähentyneet ja tunnelma olisi ollut lopulta positiivisempi vaikka liitto ei olisi jatkunutkaan.Nyt välttelivät toisiaan ja jopa katsekontaktia. Kuvaavaa on miten Mari Petrin luona kyläillessään istui sohvalla kaula pitkänä ja kädet puuskassa, ja Petri valitsi istumispaikkansa mahdollisimman kauas vaimostaan.
Mari teki fyysisiä lähentymisiä hää- sekä häämatkajaksossa. Petri ei vastannut niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johannan ja Markuksen uudessa klipissä riidellään. Sympatiani ovat Markuksen puolella, Johanna iskee päälle kuin yleinen syyttäjä. Niinkuin Markus totesi: " sua ei kiinnosta hiljaisuus, sua kiinnostaa räyhääminen, sit kun ei se enää kiinnosta, niin sekin on huonosti" Täysin Johannan pillin mukaan mennään.
Voiei, säröjä unelmaparilla.
Jo se lehmäkohtaus näytti miten Johanna painaa päälle eikä kuuntele:
- Kato, iso lehmä!
- Joo, on.
- Onpa se iso.
-On joo.
- Eiku tuolla, toi. Kato!
- Niin, siellä on lehmä.
- Siis tosi iso lehmä!
- Joo niin on. (johan mä sanoin monta kertaa)
- Et sä kuuntele, tosi iso lehmä!
- Joo, on. Haluatko mennä katsomaan?
- No en. Mutta kato kuinka iso se on
- Joo on.
....Laitumella makoili siis täysikasvuinen tavallinen nauta. Onhan ne isoja, mutta ei rauhallinen mies jaksa alkaa taivastella asioita. Koko ajan Markus kuunteli ja noteerasi toisen sanomiset. Ilmeisesti olisi pitänyt mennä mukaan Johannan innostukseen, mikä toisen tasaisemmalla luonteella ei todellakaan ole luontevaa.
Markus ei minusta sanonut ihan noin, vaan hän sanoi siinä kohtauksessa pari kertaa "juu juu" ja kysyi, haluaako Johanna mennä aitaukseen.
Ei sanatarkasti noin, mutta joka kerta kuuli toisen sanoman. Todisteena aktiivinen ehdotus aitaukseen menosta. Pointti oli, että toinen jankkaa samaa asiaa eikä kuule toisen vähäeleisempää vastausta.
Ei "juu juu" tarkoita ettei olisi kuullut vaan "kyllä kulta, näin mitä sinäkin ja olen samaa mieltä. Ei tarvitse sanoa enempää koska kuulin mitä sanoit, tiedän mitä tarkoitat ja olemme samalla sivulla". Johanna jotenkin pumppaa huomiota ja korostettua myötäelämistä. Ehkä se on naisten ystävyyssuhteissa tavallista, mutta harva mies on niin eloisa vuorovaikutuksessaan.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Itsekin luulin nuorena, että Helsinki on jotain hienoa, mutta matkusteltuani vanhoissa eurooppalaisissa kaupungeissa silmäni avautuivat. Eihän Helsingissä ole edes juuri mitään nähtävää turisteille. On olemassa renessanssikaupunkeja, joissa vilkasta katuelämää on vietetty 700 vuotta uskomattomissa puitteissa. Helsingissä terasseja alettiin aidata ravintoloiden edustoille 1980-luvun loppupuolella.