Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamala ihminen kirjoitti:

Onko tosi että se vitun Petri on joku uskovainen hihhuli, halusi kirkkoon kuuntelemaan pappien paskapuheita? Ei helvetti hei, kamala ihminen...

:D En tiedä, mutta mietin kans, että ei ihan omissa ykkösintresseissä olisi lähteä tutustumaan kirkkoon, ellei olisi joku mieletön nähtävyys kyseessä. 

Oletpa rajoittunut.

Eksäni oli ihan ateisti, mutta kyllä hän silti halusi Kallion kirkkoon tutustua. Sanoi että pitää kirkkojen rauhallisesta tunnelmasta.

No, en tiedä rajoittuneisuudesta, mutta käyn kirkossa laulamassa joululauluja ja häissä ja hautajaisissa. Siinä se. En siis kiertele kirkkoja huvin vuoksi. Sinällään olen tunnelmasta samaa mieltä, mutta testaan sen tunnelman aina silloin harvoin, kun kirkkoon on jotain varsinaista asiaa. Mutta jos Kallion kirkko on yleissivistykseen kuuluva monumentti, niin kaipa siellä voisi nopeasti kipaista. 

Minusta varsinaiseksi asiaksi tässä tapauksessa olisi riittänyt se, että uunituore puoliso kysyy että käytäisiinkö katsomassa sitä. Lyhyt kävelymatka, en olisi nähnyt mitään erityistä syytä kieltäytyä. 

Minusta taas kieltäytymisen syy oli ne työt, mutta se onkin jo käsitelty.

Pätkän kun katsoin niin näytti kyllä että todellinen syy on ihan muu. Okei, ehkä silloin juuri oli työt kesken, mutta jos vain se olisi syy, olisi oikeasti pahoitellut asiaa ja koettanut järjestää kävelyn joskus toiste. Ja pyrkinyt jatkossa aloittamaan päivän työt vähän varhemmin.

Nimenomaan. Marin piti olla se, joka halusi liikkua enemmän. Kertaakaan ei ole oma-aloitteellisesti ehdottanut "mennäänkö kävelylle", se Hernesaaren keikkakin oli varmaan tuotannon idea. Petri varmasti lähtisi ihan mihin tahansa Mari pyytäisi. Petri on yrittänyt saada Maria milloin kävelylle, milloin Lintsin laitteisiin, minigolfaamaan... mikään ei kelpaa.

Onneksi Petri lähti ilomielin syömään ja Hernesaareen kuuntelemaan musiikkia. 

Kyllä mä ainakin näin Marin minigolfaamassa ja Linnanmäen laitteissa. 

Lähtihän se joo lopulta noihin, kiukuttelun jälkeen naama mutrussa. :D

Siksi toisekseen aika moni aikuinen sanoo, ettei halua Lintsin laitteisiin, ovat enemmän lasten ja nuorten juttu. Monilla vanhemmiten ei pää enää kestä. Ainakin omassa tuttavapiirissä tämä on melkein sääntö eikä poikkeus, että yli kolmekymppiset jo pyörittelevät päätään miten nuorena sitä pystyi menemään mihin vaan, mutta vanhemmiten ei enää onnistu. Mari ei todellakaan ole ensimmäinen ihminen, joka Lintsillä sanoo että "Mihinkään laitteisiin en sitten mene". Vaikka sitten ehkä lopulta joihinkin taipuukin.

Niinpä. Omasta kaveriporukastani, joka on Marin ikäluokkaa, kukaan ei ole suostunut enää vuosiin laitteisiin. Koitan aina kysellä seuraa, mutta jengi nihkeilee. Monilla taas lapset voivat olla sen verran pieniä, ettei heistäkään ole juuri iloa seuraksi, ellei sitten halua alle 140 cm -laitteisiin. 

Jos aloittaa duunit yhdeksän maissa, ei ole mikään ihme, jos tulee kotiin seitsemältä. Ei kaikilla aloilla ole mitään säännöllistä kahdeksan tunnin päivää, ja juuri markkinointi voi olla niitä Tulee kiireinen projekti joka on saatettava loppuun heti, silloin painetaan duunia illatkin.

Itse asiassa USA:ssa on tehty tuollainen Second Chances -ohjelma, jossa pari MAFSiin osallistunutta mutta kumppanistaan eronnutta tyyppiä deittailee heille valikoituja henkilöitä Bachelor/Bachelorette-hengessä. Eivät kuitenkaan tapaile muita MAFS-osallistujia.

Ei vaikuta lupaavalle Aliisan ja Esan tilanne. Eli Johanna ja Markus taitavat olla ainoat jatkajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistujille näytetään muuten myös muiden hakijoiden kuvia ja nämä sitten pisteyttävät myös ulkonäköä. Näin ollen valitun ei pitäisi olla fyysisestikään vastenmielinen.

Kuvasta ei näe kaikkea, esim. tapaa ilmehtiä ja liikkua, nauraa. Ääntä, hajua, kosketustuntumaa. Itse esim. en kestä levottomasti huitovia mölyäviä ihmisiä röhönauruineen.

Näistä osanottajista ainakin Esa oli kuvassa aika erilaisen oloinen kuin luonnossa.

Olet oikeassa, pelkkien kuvien perusteella ajattelin Esan olevan kopea pelimiesniljake, mutta hänhän onkin reilu ja sympaattinen tyyppi.

Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa. 

Ärsyttävää, kun tässä ohjelmassa näytetään niin vähän todellisia syitä esim. mitkä Esan piirteet Aliisaa ärsyttää ja millasta miestä hän sitten on oikein hakenut, kun hänen toivomansa mies ei kelpaa (positiivisuus, reippaus ja luonnonläheisyys oli muistaakseni ainakin toivomuslistalla).

Tulevissa jaksokuvauksissa kylpylälomalla ei säästytä siirapilta. Jos tuo lause ei koske Aliisaa ja Esaa, alkaa katsojankin epätoivo kasvaa heidän onnistumisen suhteen.. tai sitten tässä vain haetaan näitä eri käänteitä!

Vierailija kirjoitti:

Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa. 

Näinhän se on. Tosin näin työttömänä on pakko sanoa, että oma nihkeily johtuu usein rahasta ja sen puutteesta, vaikka muut voivat ajatella, että ai kun tylsää, kun tuo ei halua lähteä fine dining -paikkaan tai yli 20 euron brunssille, onpas urautunutta touhua. 

On myös niitä, jotka ovat kokeilleet monia juttuja, mutta todenneet, että osa niistä ei ole heidän juttujaan, minkä jälkeen pysyttelevät niissä omissa jutuissa. 

Sehän kuulostaa täydelliseltä jos viime vuoden Mikko ja Aliisa ovat löytäneet toisensa. :D Aliisa saattaisi sopia myös sen lusmuilevan pelailijan kanssa joka yksi vuosi naitettiin sen urheilullisen Tanjan kanssa. :D :D

Vierailija kirjoitti:

Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa. 

Tietyntyyppiset persoonallisuudet on helppoja parisuhdekumppaneita, tietyntyyppiset persoonallisuudet taas vaikeita tai jopa mahdottomia parisuhdekumppaneita. Jos otetaan vaikka persoonallisuusteoria, jossa viisi piirrettä on: tunne-elämän epätasapaino (neuroottisuus), ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus, niin jokainen ihminenhän siis saa on noiden viiden piirteen suhteen joko vain vähän sitä piirrettä tai paljon kyseistä piirrettä. Parisuhteen kannalta helppo kumppani on tuolla jaottelulla sellainen, jolla on vähän neuroottisuutta eli vakaa tunne-elämän tasapaino, hän on ulospäinsuuntautunut, avoin kokemuksille, sovinnollinen ja riittävän tunnollinen mutta ei ylitunnollinen. Tällainen persoona voitaisin parittaa melkein kelle vain, ja suhde onnistuisi, jos kumppanikin olisi tuollainen. Jos taas henkilö on persoonaltaan sellainen, että hän on neuroottinen ja tunne-elämä epätasapainossa, ei ole ulospäin suuntautunut, ei ole avoin kokemuksille, ei ole sovinnollinen ja on joko ylitunnollinen tai ei yhtään tunnollinen, niin parisuhde hänen kanssaan tulee olemaan vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EA-fani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että jotkut täällä vaativat, että 5 viikkoa pitäisi olla yhdessä vaikka päällä seisoen.

Öö, no eikö se ole vähän niinkuin tämän ohjelman idea, johon osallistujat ovat mukaanlähtiessään sitoutuneet? He ovat solmineet avioliiton. Jos ei ole valmis sitoutumaan aviopuolisoonsa edes viideksi viikoksi, niin joku Napakymppi olisi ehkä parempi formaatti tällaiselle seuranhakijalle.

Minusta tämän ohjelman idea on löytää elämänkumppani. Ei viihdyttää katsojia (tosin en myöskään tajua, kuka nauttii siitä, kun joillakin menee huonosti). 

Fakta on, että vaikka tässä mennään naimisiin, ohjelma on luonteeltaan silti ihan Napakymppiä. Ainoana erona, että ennen naimisiinmenoa ei voi esittää kysymyksen kysymystä itse toiselle. 

Jos tuotanto on näin kesseliä porukkaa, että jokainen maallikko löytäisi paremman parin kapakasta tai muualta, niin ainoa oikea ratkaisu on vetää homma poikki. Ei kukaan ole velvollinen nöyryyttämään itseään viikosta toiseen telkkarissa. 

Tai mikä tahansa muu ammatti, joka vaatii jotain asiantuntemusta. Asiantuntijatkin on ihmisiä ja ihmisille sattuu virheitäkin, vaikka olisi kuinka hyvä. On todella, todella lapsellista ajatella että on olemassa jotain erehtymättömiä yli-ihmisasiantuntijoita. Lapsi pitää vanhempiaan täydellisinä lapsuusaikana, mutta aikuisten pitäisi ymmärtää ettei ole olemassa täydellisiä, erehtymättömiä ihmisiä!

Suomen EA-asiantuntijat on sitä paitsi parhaiten onnistuneita tässä formaatissa maailmanlaajuisesti. Ja taatusti aiempien kausien edelleen yhdessä olevat parit ovat todella kiitollisia heille!

On syytä kritisoida, jos tehdään näin alkeellinen moka kuin Petri vs. Mari. Ei vaadi ihan hirveästi tutkailua, kun tajuaa, että ei kun ei. Ellei tosiaan elä Dunderfelt-pilvilinnoissa.

Joo, onnistuttu on. Toisaalta voi miettiä, onko onnistumisprosentissa paljon kiinni siitäkin, että aiemmin on tuotanto panostanut enemmän. Ja ovatko onnistuneet olleet poikkeuksellisen joustavia ihmisiä. 

Ei varmaan tarvitse olla minkään lajin asiantuntija ymmärtääkseen, että tällaisia kommentteja kirjoittaa ihmiset joilla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaisia haasteita sisältyy erilaisten asiantuntijoiden työhön.

Se on niin helppoa sieltä sohvalta käsin huudella ja tietää niin paljon paremmin kaikki asiat. Menepä kokeilemaan, minua ainakin kiinnostaisi nähdä tulos.

Thunderiko se siellä huutelee

Inhottaa kun Suomessa ja maailmalla ei ole selvitetty aivan perustavan laatuisia deal breaker-kysymyksiä ennen paritusta. Jos pariskunnalla ei ole mahdollista asua samassa kaupungissa pidemmän päälle, se on oikeasti ongelma. Ellei ole varmistettu että olisiko sinulle 1000km etäsuhde ok, ja tämä menee jo oksimoronin puolelle. Tai jos lapsikysymyksessä 30-40v ihmiset eivät ole samoilla linjoilla. Yli 30v ei voi enää odotella jos sen toisen mieli sattuisi muuttumaan, biologiselta kantilta noin niinku faktana. Poikkeukset on poikkeuksia, mutta jos lapsitoive on selkeä, niin sen eteen pitää alkaa n*ssimaan viim 30-vuotiaana jos haluaa että fortuna ja hera on puolellasi.

Ja sitten nämä elämänrytmit... jos rytmit on sellaiset että arjessa ei olla juuri yhtään tuntia yhtäaikaa hereillä kotona, niin vaikeaa se tutustuminen on, kun formaatissa kuitenkin pitäisi pystyä tutustumaan suht nopeasti osana arkea... Ja niille vähillekään tunneille ei ole mitään yhteistä tekemistä, kun makumieltymykset on päinvastaiset ja ajanviettotavoissa ei mitään tarttumapintaa toisen elämään.

Harmittaa näiden ihmisten puolesta tämä formaatin kypsymättömyys ja mahdollinen viihteen hakeminen eoäsopivista pareista.

Pakko kommentoida elämänrytmeistä. Jos tarkoitat taas tällä Petriä, niin mies menee nukkumaan kello 21. Hänellä ja Marilla oli töiden jälkeen monta tuntia yhteistä aikaa ja tuskin heidän suhde siihen kaatui, ettei Petri jaksanut valvoa kympin uutisiin. Kuka yleensäkin on oikea määrittelemään, mihin aikaan kuuluu mennä nukkumaan?

Monta tuntia yhteistä aikaa? Mari vaikuttaa tyypiltä, jonka työt alkavat aikaisintaan ysiltä. Ruokatauolla varmaan mennään porukalla johonkin vaihtelevaan lounasravintolaan ja vietetään siellä eurooppalaistyylisesti kiireettä keskustellen vähintään kolme varttia.  Töistä kuuden pintaan pois, 20-30 minuuttia työmatkaa, saman verran kaupassa pistäytyessä ja sitten vielä loppumatka kävellen kotiin. Oho, kello onkin jo seistemän. Kuvausten aikana ei tarvitse ulkoiluttaa hauvaa, mutta normaalisti siihen vielä puolituntinen tai mieluummin täysi. Petrilläkin sitoutuu iltatoimiin puolisen tuntia, niin jäähän siitä sitten tunti plusmiinus jotain ihan yhteistä aikaa.

Ai siellä Helsingissä normaalissa päivätyössä oleva tulee kotiin vasta seitsemän aikaan illalla? Siinä tapauksessa kannattaa ihan sinkkuna pysyä, eihän tuolaisella päivärytmillä ehdi mitään miestä tapailemaan.

Kyllä. Ihan normaalia olla kotona vasta seitsemältä. Perheelliset limittävät niin että toinen menee aikasin ja toinen myöhemmin. Elämänrytmi poikkeaa maalaismaisesta siten, että on ihan normaalia myös mennä töihin vasta puolikymmeneksi.

Kukaan päivätöitä tekevä tuttavani ei saavu kotiin kello seitsemältä illalla ja ei asuta maalla.

Jos työpäivä on klo 9-17 ja käyt sen jälkeen kaupassa, voi kello hyvinkin olla lähempänä seitsemää. Jos jäät kaupoille tai kahvilaan, voi olla enemmänkin.

klo 8-16 töihin

klo 17-18 salille

Kotona noin klo 19. 

Ai nyt salilla käyminen on ihan normaalia? Se, mistä Petriä on haukuttu joka toisessa viestissä? Ei mikään ihme, että Petri käy ennen töitä salilla, jos toinen vaihtoehto on olla joka ilta vasta kello 19 kotona.

Voisin lyödä vaikka vetoa että Petri käy salilla kahdesti päivässä, ennen töitä ja töiden jälkeen. En ihmettelisi myöskään jos oikeasti herää puoli neljä salille, sitten tulee tunniksi kotiin nukkumaan ennenkuin lähtee töihin. Jokainen fanaattinen bodari nimittäin tietää että nukahtaessa erittyy kasvuhormonia, ja sen takia uni pilkotaan osiin.

Jos Marikin harrastaisi pyöräilyä, siitäkään ei olisi mitään iloa parisuhteelle. Takuuvarmasti Petri ei suostuisi pyöräilemään hitaamman naisen tahtiin, koska oma treeni menisi "pilalle". Mies on aina naista nopeampi isompien lihasten takia.

Petri sanoo palvovansa kroppaansa, ja elää sille, vaikea siihen on enää parisuhdetta sovittaa. Vaikka olisi himobodari nainen, tällainen himobodari mies tarvitsee aina miehen salikaveriksi varmistamaan, koska nämä suostuvat käyttämään vain irtopainoja.

Samaa mieltä.😕

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Markus on ihan tavallinen nössö jätkä, joka on alkanut harrastaa urheilua ja naisia vasta aikuisiällä. Tuttavapiiri koostuu naisista ja samanlaisista miehistä. Sitä varmaan tarkoitti sanoessaan, että tuskin olisivat Johannan kanssa kohdanneet ilman ohjelmaa.

Hillittyhän Markus on, mutta mielestäni kaukana nössöstä. Ei nössö hakeudu vastuullisiin järjestötehtäviin (käsittääkseni tässä tapauksessa vielä sellaisiin, joihin pääseminen edellyttää valituksi tulemista), sellainen vaatii aika lailla päättäväisyyttä, ihmissuhdepelisilmää ja henkistä energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin lyödä vaikka vetoa että Petri käy salilla kahdesti päivässä, ennen töitä ja töiden jälkeen. En ihmettelisi myöskään jos oikeasti herää puoli neljä salille, sitten tulee tunniksi kotiin nukkumaan ennenkuin lähtee töihin. Jokainen fanaattinen bodari nimittäin tietää että nukahtaessa erittyy kasvuhormonia, ja sen takia uni pilkotaan osiin.

Jos Marikin harrastaisi pyöräilyä, siitäkään ei olisi mitään iloa parisuhteelle. Takuuvarmasti Petri ei suostuisi pyöräilemään hitaamman naisen tahtiin, koska oma treeni menisi "pilalle". Mies on aina naista nopeampi isompien lihasten takia.

Petri sanoo palvovansa kroppaansa, ja elää sille, vaikea siihen on enää parisuhdetta sovittaa. Vaikka olisi himobodari nainen, tällainen himobodari mies tarvitsee aina miehen salikaveriksi varmistamaan, koska nämä suostuvat käyttämään vain irtopainoja.

Joo, mun lapsuudessa ei vielä ollut himobodareja ja äiti pysyi perässä pyörällä ja suksilla, mutta kun synnyin kuvioihin enkä ollut enää näppärästi istuimessa tarakalla, minusta tuli hidaste ja isä alkoi viettää urheilulomia ilman meitä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, kun tässä ohjelmassa näytetään niin vähän todellisia syitä esim. mitkä Esan piirteet Aliisaa ärsyttää ja millasta miestä hän sitten on oikein hakenut, kun hänen toivomansa mies ei kelpaa (positiivisuus, reippaus ja luonnonläheisyys oli muistaakseni ainakin toivomuslistalla).

Mistä olet saanut tuon ajatuksen, että Aliisa olisi nyt jotenkin ärsyyntynyt? Tai että Esa ei kelpaa?

Itse näin viime jakson niin, että noiden kahden suhde on lähtenyt kehittymään reippaasti positiiviseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttävää, kun tässä ohjelmassa näytetään niin vähän todellisia syitä esim. mitkä Esan piirteet Aliisaa ärsyttää ja millasta miestä hän sitten on oikein hakenut, kun hänen toivomansa mies ei kelpaa (positiivisuus, reippaus ja luonnonläheisyys oli muistaakseni ainakin toivomuslistalla).

Mistä olet saanut tuon ajatuksen, että Aliisa olisi nyt jotenkin ärsyyntynyt? Tai että Esa ei kelpaa?

Itse näin viime jakson niin, että noiden kahden suhde on lähtenyt kehittymään reippaasti positiiviseen suuntaan.

Parin ennakkouutisen mukaan huomenna taas tilanne toinen.. mutta jospa siellä olisi positiivistakin tulossa ja vain negatiivisuuden huippu nostettu esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa. 

Tietyntyyppiset persoonallisuudet on helppoja parisuhdekumppaneita, tietyntyyppiset persoonallisuudet taas vaikeita tai jopa mahdottomia parisuhdekumppaneita. Jos otetaan vaikka persoonallisuusteoria, jossa viisi piirrettä on: tunne-elämän epätasapaino (neuroottisuus), ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus, niin jokainen ihminenhän siis saa on noiden viiden piirteen suhteen joko vain vähän sitä piirrettä tai paljon kyseistä piirrettä. Parisuhteen kannalta helppo kumppani on tuolla jaottelulla sellainen, jolla on vähän neuroottisuutta eli vakaa tunne-elämän tasapaino, hän on ulospäinsuuntautunut, avoin kokemuksille, sovinnollinen ja riittävän tunnollinen mutta ei ylitunnollinen. Tällainen persoona voitaisin parittaa melkein kelle vain, ja suhde onnistuisi, jos kumppanikin olisi tuollainen. Jos taas henkilö on persoonaltaan sellainen, että hän on neuroottinen ja tunne-elämä epätasapainossa, ei ole ulospäin suuntautunut, ei ole avoin kokemuksille, ei ole sovinnollinen ja on joko ylitunnollinen tai ei yhtään tunnollinen, niin parisuhde hänen kanssaan tulee olemaan vaikea.

Tämä on oikein hyvin tiivistetty, ja väittäisin että onnistumiset sarjassakin ovat tulleet sitä kautta että kaksi suhteen helppouden optimoivaa persoonallisuutta on paritettu toisilleen. Ilmeisesti vahingossa..?

IS: Aliisa on loukkaantunut, eikä voi antaa anteeksi.

- tsiisus mikä prinsessa. Kaataa Esan päälle kokoajan todella loukkaavia asioita samalla kun väittää olevansa avoin ja suorapuheinen, kuten jälleen ettei Esassa ole ihastumisen aihettavia piirteitä. Sitten kun Esalta menee siitä kuppi nurin niin itkee, että luottamus mennyt en voi antaa anteeksi. Kuinka paljon tuo oikein vaatii?

Vierailija kirjoitti:

Sehän kuulostaa täydelliseltä jos viime vuoden Mikko ja Aliisa ovat löytäneet toisensa. :D Aliisa saattaisi sopia myös sen lusmuilevan pelailijan kanssa joka yksi vuosi naitettiin sen urheilullisen Tanjan kanssa. :D :D

Ei Aliisa sopisi sille vaalealle miehelle, koska Aliisa on Tanjan lailla tumma ja hoikka (ei isotissinen). :D