Vieraannuttaminen

Olen mieheni kamppailua lapsestaan seurannut vierestä vuosia.

Viimeisin keissi on se kun äiti ilmoitti ettei lapsi enää uskalla isälleen.

Tässä perheessä ei ole koskaan selvitetty asioita rehellisesti lapsen ja vanhempien kesken, he eivät keskustele yhdessä mikäli ilmenee asioita joita tulisi selvittää. Isä on hyvin herkkä lapsen ärsykkeille, äiti samoin. He eivät tarkista asioiden todenperäisyyttä tai mitään syitä millekään. 

Lapsi voi esim pomppia yötä myöten etät ei nukuta, soitella äidilleen etät pelottaa, ei nukuta ja käsketään vaan nukkumaan, keksiä että haluaakin nukkua sängyssä minun paikallani, yms. Tähän silkkaan manipulaatioon ei huomata vanhempien suhteen puuttua lainkaan, vaan molemmat ottaa asian kerrallaan tosissaan, näkemättä kokonaisuutta lainkaan.  Lapsen annetaan kasvaa itse määräten ympäristönsä toiminnasta, joka mielestäni tuottaa lapselle epävarmuutta siitä, ettei kukaan ota ohjia käsiinsä jotta hänen ei tarvitsis päättää lapsena yksin kaikesta.

Tilanne aiheuttaa oikeaa turvattomuutta lapsen vanhempien toiminnan vuoksi, he vaan eivät sitä näe, vaan syyttelevät toisiansa ja varsinkin äiti vaatii suuria muutoksia johtuen lapsen oikutteluista, esim näkemistä vain hänen luonaan valvotusti vaikka heillä tasavertainen yhteishuoltajuus.

Olen toistuvasti yrittänyt varovasti huomauttaa että toimintatapanne on se joka aiheuttaa sitä turvattomuutta, mutta he eivät sitä näe, en koe olevani isän puolisona henkilö joka voi alkaa päsmäröimään sen enempää tilanteessa.

Näillä asia on tosi tulehtunut, ja tuskin koskaan selviääkään koska rehellistä kolmikantaista keskusteluyhteyttä ei ole, vaan kaikki salailevat, kaunistelevat, panttaavat eivätkä luo ilmapiiriä jossa voisi avoimesti toimia.

Tässä opetetaan lapselle olla näyttämättä tunteitaan, selvittämättä asioitaan yms.

Ei asioita tällä tavalla hoideta, en pysty ymmärtämään että tahallisesti aiheutetaan mielenterveysongelmia lapselle toimimalla näin ala-arvoisesti.

Kyseessä on  12 vuotias, joka jo on ihan kykeneväinen avoimuuteen tietyissä rajoissa.

Herätkää nyt ihmiset ja PUHUKAA ajoissa toistenne kanssa. Kuunnelkaa toisianne, älkää salatko asioita, vaan tuokaa ne heti ulos, jottei lapsen tarvitse vuosikausia kantaa salaisuuksia joista ei saa puhua, sisällään, samoin kuin vanhempien. Ihan järkyttävää.

Sinä jos tunnistat itsesi tästä, mieti millaisen alämänohjeen tällaista käyttäytymistä jatkamalla lapsellesi annat? Osaako hän ratkaista ongelmiaan lainkaan, jos ne vain piilotetaan eikä opetella selvittämään? Mikä on tarkoitusperäsi?

Luuletko voivasi selvittää asiat 12 vuotiaasi puolesta vielä kovinkin kauan?

6 Vuotta niin hän on jo 18vuotias, vieläkö aikuisena kuvittelet voivasi salata häneltä elämän ja ratkaisun avaimet?

Herää nyt auttamaan jo häntä selviytymään elämässä myöhemmin, kohta se on myöhästä!

Jeesus!

Mua on exä syyttänyt muille ja myös lapsille että en anna lapsia. Kun totuus on se ettei ex vastaa puheluihin tai viesteihin tai kun vastaa niin seuraava hänelle sopiva tapaamisaika voi olla 10-12 viikon päästä. Minua kyllä loukkaa tämä mutta minkä mahdan.

Oikea vieraannuttaminen on tietenkin vakava asia. Mutta mikä tahansa toiminta, josta etävanhempi ei tykkää, ei ole vieraannuttamista. Esim lähivanhempi saa muuttaa lasten kanssa toiselle paikkakunnalle vaikkapa työn tai opiskelun perässä, eikä tämä ole vieraannuttamista. Pienen vauvan kohdalla äiti on ensisijainen huoltaja eikä vauva voi vauva-aikana olla äidistä erosta. Eli vauva ei todellakaan matkaa joka toinen viikonloppu toiselle puolelle Suomea eikä tässä ole kyse vieraannuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Näin juristina työkokemukseni perusteella voin sanoa, että kyllä tuota valitettavasti tapahtuu. Motiivinsa kullakin, mutta kyllä se useimmiten taitaa katkeruudesta johtua. Toinen syy lienee se, että vieraannuttamiseen syyllistyvä lähivanhempi pelkää, että jos hän ei pidä lapsistaan kiinni, niin hänestä itsestään tulee pian etävanhempi... ja näinhän se ei todellakaan ole.

Kyllä tuomaritkin tiedostavat tämän valitettavan vieraannuttamis ongelman ja siihen syyllistyneitä kohtaan suhtaudutaan yleensä aika nihkeästi. Se vaan on fakta, että lähivanhemman tehtävä on lapsen edun nimissä pyrittävä edesauttamaan lapsen suhdetta etävanhempaan. Muistan muutaman tapauksen, joissa oikeus teki lähivanhemmasta etävanhemman, koska vieraannuttamispyrkimysten takia lapset kärsivät.

Viikonloppuisä siellä leikkii juristia. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Meillä samantapainen tilanne, jossa psykologi kysyi exältä ja minulta, että olisiko lapsen parempi olla lastenkodissa. Exä vastasi, että ilman muuta. Minä vastasin, että koska teini haluaa asua luonani, en näe mitään syytä lastenkodille. Tämä tulkittiin vieraannuttamiseksi.

Eli isälle mikä tahansa muu ratkaisu kuin lapsi äidin luona oli hyvä ja tätä tuki myös psykologi. Lapselta ei kysytty, koska minähän olin hänet vieraannuttanut.

Tämä on tyypillistä käytöstä näille "vieraantuneille" isille.

Haluavat sysätä lapsensa vaikka lastenkotiin, kunhan saavat päättää edes jotain lasten asioita.

Oma lapsi inhosi isäviikonloppuja ja näki painajaisia omasta isästään 8-12-vuotiaana.

Isä oli tyly ja poissaoleva, hänen kodissaan mentiin täysin Isän Ehdoilla: illat istuttiin pimeässä,

amerikkalaiset poliisisarjat pauhasivat televisiosta, kavereita ei saanut tuoda, koska "tämä ei ole mikään lastentarha, äitis voi siivota niitä sotkuja, minä en."

Viimeisen kerran lapsi kävi isällään täytettyään 12 vuotta. Isä ei jaksanut olla selvinpäin, vaan vetikin pullon viinaa lapsen seurassa, puhui läpiä päähänsä, höpisi törkeyksiä ja kaatuili.

Lapsi soitti minulle kauhuissaan ja sanoi minulle - sadannen kerran - että isä on pelottava, eikä hän halua enää ikinä isän luo.

Sanoin, että olet nyt 12-vuotias, joten sinä saat itse päättää, menetkö enää isän luo yöksi vai et.

Sen koommin hän ei ole ollut isänsä luona.

He tapaavat syntymäpäivien, lastentapahtumien ja vaateostosten merkeissä, eivät enää muuten.

En tiedä, onko lapseni isä valehdellut tällaisia "vieraannuttamisia" naisystävälleen, jos hänellä sellainen on. Tuntuu olevan välinpitämättömien isien uusi muoti tämä lasten äidin syyttely lasten viemisestä ja omimisesta ja vaikka mistä hullusta asiasta.

Olkaa miehiä, älkääkä rottia!

Vierailija kirjoitti:

Tämä vieraannuttaminen on uusin aihe, mistä exää voidaan syyllistää, kun kaikki muut keinot on käytetty. On varmasti harvoja friikkejä tapauksia, joissa lapsia pyritään vieraannuttamaan silkasta kiusasta toista vanhempaa kohtaan, mutta uskoisin pääosin kyse olevan sellaisista asioista, jotka näkyy peilistä.

Vieraannuttaminen ei ole uusi ilmiö.

Olen itse nelikymppinen ja lapsena kokenut vieraannuttamista.

Kaava oli erilainen kuin eroperheellä, mutta toimi silti.

Meillä isän haukkuminen ja arvosteleminen oli arkipäivää. Meitä lapsia varoiteltiin isästä. Hän oli kuulemma väkivaltainen juoppo. Ei saa puhua isälle, ei saa leikkiä isän kanssa. Hirveät nuhdesaarnat saatiin jos jäätiin kiinni isän kanssa leikkimisestä.

Tuolloin asuttiin vielä kaikki samassa osoitteessa enkä minä koskaan nähnyt sitä väkuvaltaisuutta. Alkoholin käyttämistä näin mutta en osannut pitää isääni juoppona.

Isä kuoli kun olin vielä lapsi, ja silloin alkoi isän suvun demonisoiminen. En saanut enää tavata isovanhempia, en serkkuja, en setiä enkä tätejä. Muutos elämässäni oli valtava, sillä isällä oli suuri suku ja minulla paljon serkkuja. Isän sukulaiset olivat myös ainoat perheen ulkopuoliset kontaktini sillä äidin suku on kovin riitaisa eikä heihin pidetty yhteyttä. Koulukaveitanikaan äitini ei hyväksynyt.

Hän haukkui oikeastaan kaikkia ihmisiä kenet jollakin tavalla tunsin. Varoitteli heistä ja pelotteli kertomalla mitä pahuutta kukakin on tehnyt.

Itse hän oli, ja on vieläkin täydellinen.

Vieläkin hän haukkuu naapureistani ja ystäviäni. He ovat muka kaikki narsisteja tai muuten outoja ja jollakin tavalla vaarallisia. Heitä kannattaa varoa.

Päällepäin äitini vaikuttaa normaalilta ystävälliseltä mummelilta. Ja nuorempana vaikutti täydelliseltä äidiltä. Hän osaa puhua mustan valkoiseksi ja on erittäin vakuuttava.

Totta kai tähän ketjuun tulee kokemuksia vain niistä tapauksista, joissa isä itse ei, juoppo tms. ja käyttää tuota vieraannuttamis-käsitettä omien agendojensa ajoon. Se on selvästi väärin. Ei tänne kuitenkaan kukaan tule kertomaan, että järjestelmällisesti vieraannutin lapsia, koska lasten isä oli mun mielestä kusipää mulkku enkä halunnu et lapset menee sille. Sitäkin tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin juristina työkokemukseni perusteella voin sanoa, että kyllä tuota valitettavasti tapahtuu. Motiivinsa kullakin, mutta kyllä se useimmiten taitaa katkeruudesta johtua. Toinen syy lienee se, että vieraannuttamiseen syyllistyvä lähivanhempi pelkää, että jos hän ei pidä lapsistaan kiinni, niin hänestä itsestään tulee pian etävanhempi... ja näinhän se ei todellakaan ole.

Kyllä tuomaritkin tiedostavat tämän valitettavan vieraannuttamis ongelman ja siihen syyllistyneitä kohtaan suhtaudutaan yleensä aika nihkeästi. Se vaan on fakta, että lähivanhemman tehtävä on lapsen edun nimissä pyrittävä edesauttamaan lapsen suhdetta etävanhempaan. Muistan muutaman tapauksen, joissa oikeus teki lähivanhemmasta etävanhemman, koska vieraannuttamispyrkimysten takia lapset kärsivät.

Viikonloppuisä siellä leikkii juristia. 😂

Nyt arvauksesi meni kyllä pahasti pieleen, niin ammattini kuin perhesuhteidenikin osalta...

T. Se sama juristi

Vieraannuttamis syndrooma muualla maailmassa kuuluu icd-10 tautiluokitukseen, englanniksi parental alienation syndrome.

Suomessa lastensuojelun tilalle on muodostunut miljardiluokan liiketoiminta jonka maksaa veronmaksajat. Suomen maassa lasten ihmisoikeuksia ei todellisesti ole olemassakaan vaan sillä tehdään rahaa. Oikeuslaitokset ovat täynnä "huoltajuuskiistoja" ja juristit leipovat niistä itselleen vuosikausia kestävää varmaa tuloa jonka maksaa veronmaksajat. Suomi on täynnä erilaisia pieniä firmoja jotka mainostavat ja myyvät itseään asiantuntija apuna lastensuojelulle ja muille "hyvinvointipalveluille". Suomi on täynnä erilaisia järjestöjä jotka pyrkivät saamaan lasten oikeudet paremmiksi, sen pitäisi jo herättää hälytyskellot että lapsilla ei Suomessa todellisesti ole ihmisoikeuksia.

Se että meillä Suomessa on laki ja järjestys, mutta sitten ei olekaan todellisesti lakia ja vieläpä lapsilla ihmisoikeuksia tarkoittaa sitä, että Suomen laillinen valtionjärjestys on kumottu. Ihmisoikeuksien tilalla on ihmisoikeuksien riistoon perustuva miljardi bisnes joka luo valtavasti pahoinvointia maassamme eikä sitä pahan olon määrää mikään raha voi koskaan korvata.

Tilanne jatkuu aivan vuoren varmasti ja pahenee aina vain enemmän ja enemmän niin kauan kuin tätä lapsiin kohdistuvaa ihmisoikeuksien riistoa, murhia ja lapsen surmia tehdään rahan vuoksi täysin häikäilemättömästi.

Oikeudet ovat paperilla ja ollaan muka niin hyvinvointivaltio. Poliisit tekevät mitä haluavat eivätkä halua sekaantua lastensuojelun asioihin vaikka vieraannuttaja toimisi kuinka laittomasti tahansa. Oikeuslaitoksien tuomarit ovat mukana samassa juonessa, lastenvalvojat. Kukaan näistä ei tottele viranomaistoiminnassa Suomen lakia ja järjestystä vaan ovat tehneet siitä itselleen bisneksen.

Tämä ihmisoikeuksien riisto saadaan loppumaan vasta kun poliitikkojen omia lapsia surmataan, sillä heidän vastuullaan viime kädessä on se noudatetaanko Suomessa lakia vai ei juurikin viranomaistoiminnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä vieraannuttaminen on uusin aihe, mistä exää voidaan syyllistää, kun kaikki muut keinot on käytetty. On varmasti harvoja friikkejä tapauksia, joissa lapsia pyritään vieraannuttamaan silkasta kiusasta toista vanhempaa kohtaan, mutta uskoisin pääosin kyse olevan sellaisista asioista, jotka näkyy peilistä.

Totta varmasti tämäkin, mutta kyllä erotilanteissa tapahtuu joissain perheissä ihan oikeaa vieraannuttamista. Sen tunnusmerkki on, kun lasta "manipuloidaan" toista vanhempaa vastaan. Tämä tapahtuu puhumalla hänestä ikävään sävyyn, vihjaillen ja usein passiivis-aggressiivisesti. Lapselle saatetaan kertoa asioita menneestä parisuhteesta, jotka eivät lapsen korville kuulu. Lapselle luodaan mielikuvaa kokoajan, että toinen vanhempi ei välitä hänestä.

Tuollaiselle käytökselle ei ole olemassa tekosyitä, se on aina vieraannuttamista. Lapsen toinen vanhempi voi olla oikeasti ikävä ihminen huono vanhempi, mutta lasta ei saa silti käännyttää häntä vastaan, eikä lapselle saa luoda toisen vanhemman toimesta mielikuvaa, ettei toinen vanhempi välitä (vaikka näin olisi). Lapsen kehitykselle ja sukupuoli-identiteetille (sekä tulevalle omalle vanhemmuudelleen), on tärkeää että hän saa säilyttää mielikuvan hyvästä vanhemmasta, johon voi samaistua itse aikanaan.

Esimerkiksi, jos lapsen isä on narkkarialkoholistinarsisti, niin ei sitä lapselle sanota. Lapselle voidaan sanoa, että isä käyttäytyy huonosti koska hän on sairas. Mutta isä rakastaa sinua. Nyt emme voi tavata isää, koska hän on sairas, mutta isä haluaisi kyllä tavata sinut. Lapselle sen sijaan ei sanota: sinun isäsi ei välitä sinusta, sinun isä on ollut niin kamala minua kohtaan parisuhteen aikana, ettei hän voi tavata sinua. Sinun isä ei tullut, koska hän välittää vain itsestään jne.

Lasta kohdatessa tulee olla tietoinen, että vaikka toista vanhempaa ei tavattaisi, niin mielikuva hänestä on erittäin tärkeä lapsen psyykkiselle kehitykselle. Mummoista, ym. sukulaisista voi jo puhuakin totuudenmukaisesti ikätason mukaisesti lapselle, mutta vanhemmasta lapsi tarvitsee positiivisen mielikuvan - vaikka se ei olisi edes totta.

Sitä se vieraannuttaminen on, ei sitä että estetään vaarallisen vanhemmat tapaaminen tms. Se on sitä, että puhutaan lapselle pahaa toisesta vanhemmasta jatkuvasti. Se on aina vahingollista lapselle.

Mitä jos toinen vanhempi on narsistinen? Siis ei narsku, van ihminen, joka syyllistää aina toista. Lapselle pitää osoittaa, ettei hän ole aina syyllinen kaikkeen. Silloin lapselle (ajattelen jo vähän isompaa lasta) on pakko sanoittaa, miten kuvio toimii. Ja kun lapsi kuvion ymmärtää - manipulaation, syyllistämisen ja uhkailun - niin hän todennäklisesti itse vieraannuttaa itsensä tästä narsistisesta vanhemmasta. Ja kukas muu sen vieraannuttajan leiman saa kuin se vanhempi, joka on yrittänyt turvata lapsen mielenterveyden.

Tässä meidän kokemus vieraannuttamisesta:

Tilanne on se että näemme kahdesti viikossa miehen lapsen kanssa ja toimimme uusperheenä, lapsen bioäiti kuitenkin aktiivisesti aiv*pesee lasta meitä kaikkia vastaan. Noin vuosi sitten tämä alkoi ja lapsi siitä avoimesti puhui sanoen esimerkiksi "äiti suuttuu kovasti kun olen täällä". Tämän jälkeen tilanne vain pahentui, lapsi on lähestulkoon katatoninen tapaamisilla. Olemme yrittäneet keskustella äidin kanssa tästä suoraan ja sosiaalihuollon kautta tässä kuitenkaan onnistumatta. Äiti ei suostu keskustelemaan vaikka ihan vilpittömästi pyysin että puhuttaisiin aikuisten kesken eikä lapsia pidä tällaisilla asioilla kiusata.

Lisään vielä lapsen oirehdintaa:

Lapsi pelkää jäädä yksin vaikka eri huoneeseen leikkimään, pelkää jotakin öisin (tämä täsmentyi kun lapsi kertoi spontaanisti "äiti sanoi että yöllä täällä pitää pelottaa" god knows mitä äidillään on tapahtunut), lapsi ei ota kontaktia perheeseen ja välttelee leikkimistä bonussisarien kanssa (äiti kuulema suuttuu tästäkin, oli sanoma vielä vuosi sitten), lapsi ei myöskään uskalla puhua juuri _mistään_ meidän kanssamme. Olemme yrittäneet pitää tapaamiset aina mahdollisimman kivoina, jotta lapsi ei olisi niin ahdistunut.

Lähivanhemmuus luultavasti käräjiltä on meidän ratkaisu ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Älä huuda ja uhkaile, vaan tee yhteistyötä ex-vaimon kanssa, niin asiat sujuvat.

Haluaisit varmasti, että lastesi äiti tuo hyväntuuliset lapset tarjottimella ovellesi aina, kun sinulle sopii. Eikä hyveellisesti ota vastaan senttiäkään elatusmaksuja sinulta.

Oikea elämä on raadollisempaa, lapset ovat rehellisiä, ja kaikki joutuvat maksamaan kaikesta. Rahalla.

Näinkö selität itsellesi tekemäsi ihmisoikeusrikokset lapsia kohtaan?

Viekää käräjille vieraannuttaja. Lähivanhemmuus laitetaan sille osapuolelle, jonka luona molempien vanhempien taoaamisoikeudet toteutuu.

Ikävä kyllä on, exä vieraannuttia raa'asti minut lapsitani jo vuosia sitten enkä tule heitä ikinä näkemään.