Vieraannuttaminen

Jos lapsen isä haluaa väkisin hoitaa lasta naisen kodissa eikä suostu hakemaan itselleen omaa asuntoa. Stalkkaa naista google mapsin kautta, uhkailee, hakkaa, vainoaa.

Kilteinkään ihminen ei joskus enää jaksa. Kukaan ei halua elää vangittuna eksäänsä.

Varmasti on isejä joita ei kiinnosta. Mutta on myös isejä joita kiinnostaa, mutta äiti hankaloittaa isän ja lasten suhdetta. Useinhan etäisän asema, taloudellinen tilanne jne on paljon huonompi kuin äidin. Äiti saa edelleen olla vaikka kuinka häiriintynyt, eikä se vaikuta mihinkään, kun etäisää sensijaan kohdellaan lähtökohtaisestikin jo vähän huonompana vanhempana. Ikävä kyllä. Ja onhan tietysti niin, että äiti joka tahallaan pilaa lastensa suhteita toiseen vanhempaansa- on jollain lailla häiriintynyt. Lähiäiti voi helposti "lasten parhaaksi" tehdä ihan mitä vain.

Ihme juttu muuten. Kun kysytään apuja lähivanhemman vieraannuttamiseen, tuleekin monta katkeransävyistä lähivanhemman tilitystä siitä, kuinka paska se exä on. Ihan asian vierestä. Mutta kova tarve on sitä exää mustamaalata ja omaa äitiyttään puolustaa, vaikkei liittynyt aiheeseen.Kysymys oli, mitä silloin kun lähi on se kurja tyyppi.

Joku täällä sanoi, että vieraannuttamista on se että puhuu etävanhemmasta ns. pahaa. Että aina pitäisi puhua vaan hyvää vaikka olisi mitä toinen tehnyt.

Tuo pätee ehkä ihan pienten kanssa mut isommat ei ole sokeita eikä tyhmiä. Jos etävanhemman käytös on aina hybää eikä puhuta rehellisesti niin seurauksena lapsi joko syyllistää itseään tai luulee että sellainen käytös on normaalia ja hyväksyttyä.

Ketäs tässä pitikään ajatella ja suojella. Lapsia vai etävanhempaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en tunne yhtään vanhemmuuden ja lapsensa asiallisesti hoitanutta eronnutta vanhempaa jotka kitisisi vieraannuttamisesta.

Sen sijaan olen tavannut elämäni varrella useamman eronneen sikapossun joka on ensin kiusannut puolisoa ja lasta, juonut, lyönyt, pettänyt. Eron jälkeen ei hirveästi ole ollut kiinnostusta nähdä lapsia jos nyt ei sitten kiusalla exälle. Nämä oman elämänsä sankarit jaksavat kyllä kovaan ääneen kaikkialla kertoa kuinka ilkeä, paha ex-vaimo etäännyttää heitä lapsi-poloisistaan.

Samat kokemukset. Itseänikin asia kyllä koskee. Kerran eräs lapseni isän uusi kumppani tuli ihan suoraan kysymään minulta, miksi en anna lapsen tavata isäänsä kun tämä on niin surullinen ja kaipaa lastansa. Tuli sitten kerrottua totuus eli isällä on kyllä normaalit tapaamisoikeudet, mutta alkuun teki niin, että haki lapsen ja vei suoraan äidilleen viikonlopuksi ja lähti itse rellestämään.

Kun äitinsä sairastui homma ei enää pelannutkaan. Tapaamiset jäivät. Mutta minähän se vieläkin olen se ilkeä vieraannuttaja, mitä joskus kuulee hänen puhuneen edelleen yli 15v takaisia asioita. Lapsi jo täysi-ikäinen, tajusi kyllä jo n. 10v ettei isäänsä kiinnosta. Ei ole tarvinut vieraannuttaa, ihan itse mies sen teki. Ja näitä tapauksia on paljon.

Eiköhän nämä tapaukset sitten ole se pyhä totuus, joten eiköhän voida todeta että mitään vierannuttamista ei ole. Sen voi poistaa  lainsäädäntötasolta, ja oikeusministeriö lopettaa vieraannuttamisen koskevan lain päivittämisen.

Suurin osa on aiheettomia väitteitä vieraannuttamisesta, siitä pitäisi saada sakkotangaistus vähintään.

On varmasti oikeastikin tilanteita, jossa vieraannutetaan ja se ei ole oikein.

Kuitenkin peräänkuuluttaisin lasten oikeutta tavata vanhempaansa, nythän nämä lurjukset saavat hylätä lapsensa ilman mitään sanktioita. Rahallinen korvaus vaikka sitten tai muu lapsen eduksi jos toinen vanhempi hylkää. Korvaus henkisestä pahoinpitelystä olisi kyllä paikallaan.

Tuo on muuten totta, että alkoholistiksi leimaaminen on yksi yleinen etäännyttämisveruke.

Oma äitini jankutti tätä, ja mieheni exä jankuttaa tätä.

Omalta kohdaltani en koskaan välittänyt alkoholismipuheista, koska vaikka näin olisikin ollut, se ei vaikuttanut suhteeseemme viihtymiseni kannalta lainkaan. Ei menoihin, käyttäytymiseen, Kuljetuksiin, matkoihin, tai mihinkään. Miehelläni on erilainen tilanne.

Juoppo tuntuu olevan imago, jota etäännyttäjä kauppaa lapselleen, jota sitten pahimmassa tilanteessa aletaan tosissaan pelkäämään, vaikkei isä lapsensa edessä joisikaan, vaan omalla vapaa -ajallaan. 

Tällaisista tilanteista tuskin pääsee muulla, kuin odottamalla että lapsi kasvaa ja huomaa itse todellisen vahingollisuuden ja alkaa itse päättämään ja punnitsemaan isänsä mahdollista alkoholismia ja sen haittaa yhteydenpidossa.

Sinänsä jännä asia, kun näitä oikeitakin alkoholisteja löytyy pilvin pimein, jotka oikeasti kohtelevat lapsiaan huonosti. Ravaavat yöt ravintoloissa jättäen lapsensa heitteille, pahoinpitelevät, eivät ruoki, pitävät likaisissa vaatteissa yms. Niin sitten saunakaljan nauttiva isä leimataan alkoholin vuoksi niin pelottavaksi ettei enää voida tavata, niin jossain on kyllä vikaa.

Ehkä se on sitten siinä, ettei koskaan ole oikeaa pelkoa kokenut. En tiedä, mutta arvailla osaan... 

Tämä vieraannuttamisen kriminalisointi on yhtä hieno ajatus kuin nimettömät lastensuojeluilmoitukset. Kummatkin kuulostavat hienolta ja jos ne toimisivat niin sehän olisi vain lapsen parhaaksi, mutta kun ne otetaan aseiksi kiusaamisessa niin sitten on oivan lyömäase käytössä ja toinen osapuoli on suhteellisen helppoa saada vastaamaan, mitä ihmeellisimmistä asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tunne yhtään vanhemmuuden ja lapsensa asiallisesti hoitanutta eronnutta vanhempaa jotka kitisisi vieraannuttamisesta.

Sen sijaan olen tavannut elämäni varrella useamman eronneen sikapossun joka on ensin kiusannut puolisoa ja lasta, juonut, lyönyt, pettänyt. Eron jälkeen ei hirveästi ole ollut kiinnostusta nähdä lapsia jos nyt ei sitten kiusalla exälle. Nämä oman elämänsä sankarit jaksavat kyllä kovaan ääneen kaikkialla kertoa kuinka ilkeä, paha ex-vaimo etäännyttää heitä lapsi-poloisistaan.

Nyt oikeasti mieti vähän. Ymmärrän että on tuollaisia mainitsemasi kaltaisia sikajuoppoja, mutta on todella törkeää verrata sikajuoppoja etävanhempiin joita lähivanhempi oikeasti "kiusaa". Tottakai on kaikenlaisia idiootteja, märisijöitä ja valehtelijoita, mutta se ei sulje sitä pois että ihan oikeasti tällaista vieraannuttamista tapahtuu, ja se on todella väärin niin lapsia kuin etävanhempaakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

 

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Ollaankohan me seurattu saman ihmisraunion touhua...? Sillä myös tässä tapauksessa äiti on hyvinkin vahvasti "omissa maailmoissaan"...? Surullista joka tapauksessa, yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jepjoo, että se on sitten äidin syy kun isän juoppous tms. aiheuttaa lapselle( kin) kärsimystä.

Tässä onkin oikein ovallinen esimerkki vieraannuttamisesta, jossa äiti selittää, miten etävanhempi on väkivaltainen, juo, käyttää huumeita, aikoo kaapata lapsen, käyttää lasta hyväkseen tai jättää lapsen heitteille, jne.

Totta. Koska jos olisi ottanut vastuun omasta elämästään ja lasten hyvinvoinnista, voisi suhtautua exänkin elämän haasteisiin jonkinlaisella myötätunnolla. Minunkin mieheni ex korostaa usein omaa täydellistä, uhrautuvaa äitiyttään ja syyttää miestäni milloin alkoholistiksi, milloin narsistiksi, milloin väkivaltaiseksi. Eikä liene näinä vuosina vielä sisäistänyt sitäkään, ettei mieheni ole enää hänen kumppaninsa. Hyvin intensiivisesti ja tunteen palolla edelleen suhtautuu mieheeni. "Lasten asioista" aina ottaa yhteyttä, mutta ne ovat lopulta sivuseikka hänen oan tunne-elämänsä ja elämäntilanteensa rinnalla. Sitten loukkaantuu siitä, kun hänen yhteydenpitoaan on hieman yritetty rajoittaa. Ja taas saa mieheni kuulla olevansa lastensa hylkääjä tai alkoholisti. 

Kuulostaa todella tutulta, ikävä kyllä. Minunkin miehen ex-vaimo on edelleen jollain tavalla kiinni miehessäni. Hän harrastaa tätä vieraannuttamista, kiusaamista ja vähättelyä. Hänen elämäntehtävänsä tuntuu olevan mieheni lyttääminen ja haukkuminen. Kuitenkin avautuu miehelle omista asioistaan. On todella sekava tapaus. Ja erosta on monta, monta vuotta.

Nämä on todella vaikeita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu muuten. Kun kysytään apuja lähivanhemman vieraannuttamiseen, tuleekin monta katkeransävyistä lähivanhemman tilitystä siitä, kuinka paska se exä on. Ihan asian vierestä. Mutta kova tarve on sitä exää mustamaalata ja omaa äitiyttään puolustaa, vaikkei liittynyt aiheeseen.Kysymys oli, mitä silloin kun lähi on se kurja tyyppi.

Yksi vierraannuttamisen merkeistä on  kova tarve mustamaalata sitä rakasta entistä puolisioa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

 

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Ollaankohan me seurattu saman ihmisraunion touhua...? Sillä myös tässä tapauksessa äiti on hyvinkin vahvasti "omissa maailmoissaan"...? Surullista joka tapauksessa, yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua kärsimään niin.

Eihän se mikään mahdottomuus ole, että olisi sama tapaus. Minusta tuntuu että tällä äidillä on jotain mielenterveysongelmia, tai muuten hän on jotenkin todella omituiseksi ja sekavaksi muuttunut. Harmittaa ja huolettaa lasten puolesta. Se touhu tuntuu menevän koko ajan vaan sairaammaksi.

Tässä vain yksi kokemus: Isä ei suostu mihinkään sopimuksiin, ja kun hän jonkun tapaamisen ilmoittaa, se on 50/50, toteutuuko se vai ei. Yleensä tapaamiset myös sujuu niin että isovanhemmat hoitaa lapsen ja isä menee omia menojaan. Minua hän haukkuu kuinka olen huono äiti ja vienyt häneltä lapsen. Kuitenkin hän luottaa lapsen hoidon täysin vastuulleni eikä halua viettää lapsen kanssa koskaan ylimääräistä aikaa (esimerkiksi juhlapyhinä viikonloppu on se pe-su eikä eikä yhtään enempää). Sivuseikka mutta ei hän myöskään osta synttäri- tai joululahjoja; isovanhemmat ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu muuten. Kun kysytään apuja lähivanhemman vieraannuttamiseen, tuleekin monta katkeransävyistä lähivanhemman tilitystä siitä, kuinka paska se exä on. Ihan asian vierestä. Mutta kova tarve on sitä exää mustamaalata ja omaa äitiyttään puolustaa, vaikkei liittynyt aiheeseen.Kysymys oli, mitä silloin kun lähi on se kurja tyyppi.

Niin, vai olisiko niin, että on kyllästynyt siihen, että syyllistetään asiasta mitä ei ole koskaan tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Tässä vain yksi kokemus: Isä ei suostu mihinkään sopimuksiin, ja kun hän jonkun tapaamisen ilmoittaa, se on 50/50, toteutuuko se vai ei. Yleensä tapaamiset myös sujuu niin että isovanhemmat hoitaa lapsen ja isä menee omia menojaan. Minua hän haukkuu kuinka olen huono äiti ja vienyt häneltä lapsen. Kuitenkin hän luottaa lapsen hoidon täysin vastuulleni eikä halua viettää lapsen kanssa koskaan ylimääräistä aikaa (esimerkiksi juhlapyhinä viikonloppu on se pe-su eikä eikä yhtään enempää). Sivuseikka mutta ei hän myöskään osta synttäri- tai joululahjoja; isovanhemmat ostaa.

Tässä ei olekaan kyse vierannuttamisesta, vaan isän vastuuttomuudesta. Ihan eri asioita. Se että joku isä on vastuuton, ei ollenkaan vähennä sitä ongelmaa, että jotkut äidit katkeruuttaan vieraannuttavat lapset isästään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu muuten. Kun kysytään apuja lähivanhemman vieraannuttamiseen, tuleekin monta katkeransävyistä lähivanhemman tilitystä siitä, kuinka paska se exä on. Ihan asian vierestä. Mutta kova tarve on sitä exää mustamaalata ja omaa äitiyttään puolustaa, vaikkei liittynyt aiheeseen.Kysymys oli, mitä silloin kun lähi on se kurja tyyppi.

Niin, vai olisiko niin, että on kyllästynyt siihen, että syyllistetään asiasta mitä ei ole koskaan tehnyt?

???? Miksi syyllistyä asiasta johon ei ole syyllistynyt? Jos vieraannuttaminen ei koske omaa elämää, niin eipä sen pitäisi sen kummempia syyllisyyksiäkään aiheuttaa.

Tässä yksi ihan julkinen keskustelu facebookista:

Poika menee isälle

 -Miks tytär ei mee?

Miks antaisin?

- Eikö hän ole tytönkin isä?

Ei sitä k***pää isäksi voi sanoa.

Eli tässä tapauksessa isä saa tavata poikaa, mutta tytärtä ei. Mitään perusteluja ei äiti koskaan esitä kysyttäessä miksi, mutta isää kyllä haukkuu melko kärkkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi ihan julkinen keskustelu facebookista:

Poika menee isälle

 -Miks tytär ei mee?

Miks antaisin?

- Eikö hän ole tytönkin isä?

Ei sitä k***pää isäksi voi sanoa.

Eli tässä tapauksessa isä saa tavata poikaa, mutta tytärtä ei. Mitään perusteluja ei äiti koskaan esitä kysyttäessä miksi, mutta isää kyllä haukkuu melko kärkkäästi.

Järkyttävää :( Lapset ovat myös isän, eivät äidin "antamisen" varassa :((( Tuohon jo pitis lastensuojelun puuttua, lapsethan menevät ihan sekaisin. Jos isä on vaarallinen lapsilleen, ei sinne poikaakaan saa päästää. Jos taas äiti on vaarallinen lapsilleen, niin tuohon pitää puuttua. Tulee mieleen eräs puolituttu, joka retostelee sillä, että isä tapaa lapsia vain, koska hän antaa.  Yhteishuoltajuus heilläkin. Mut aika häiriintynyt on ihminen joka haluaa tuollaisen vallantunteen lastensa toista vanhempaa kohtaan. Ja tuossakin tapauksessa, jos isä lähtisi oikeuteen, varmaan lopulta saisi vaikka yksinhuoltajuuden. Mutta lapsiaan ajatteleva vanhempi ei lähde oikeuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme juttu muuten. Kun kysytään apuja lähivanhemman vieraannuttamiseen, tuleekin monta katkeransävyistä lähivanhemman tilitystä siitä, kuinka paska se exä on. Ihan asian vierestä. Mutta kova tarve on sitä exää mustamaalata ja omaa äitiyttään puolustaa, vaikkei liittynyt aiheeseen.Kysymys oli, mitä silloin kun lähi on se kurja tyyppi.

Niin, vai olisiko niin, että on kyllästynyt siihen, että syyllistetään asiasta mitä ei ole koskaan tehnyt?

???? Miksi syyllistyä asiasta johon ei ole syyllistynyt? Jos vieraannuttaminen ei koske omaa elämää, niin eipä sen pitäisi sen kummempia syyllisyyksiäkään aiheuttaa.

Niin, hyvä kysymys. Lapsi tietää etten ole vieraannuttaja, kaikki ystävät ja sukulaiset tietävät. Mutta tämä hulttioisä saa jatkaa tarinointiaan minusta vieraannuttajana. Ottaa se aivoon, todellakin ottaa, kun tietää minkä henkisen tuskan on lapselleni aiheuttanut.