Vieraannuttaminen

Juristi kommentoi vielä, että usein nämä vieraannuttamis ym. Vakavat lasten huoltoon ja elatukseen liittyvät ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun toiselle ilmaantuu uusi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Juristi kommentoi vielä, että usein nämä vieraannuttamis ym. Vakavat lasten huoltoon ja elatukseen liittyvät ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun toiselle ilmaantuu uusi kumppani.

Sinähän olet aina sen puolella, joka maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Juristi kommentoi vielä, että usein nämä vieraannuttamis ym. Vakavat lasten huoltoon ja elatukseen liittyvät ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun toiselle ilmaantuu uusi kumppani.

Ihanko totta?

Minä siis olin sinkkuna muutaman vuoden eron jälkeen. Miehellä oli uusi nainen jo katsottuna. Sitten, 3,5 vuotta eron jälkeen eksän korviin kantautui tieto uudesta miehestäni.

Itä ennen meillä oli ihan hyvät välit. Ei kavereita oltu, eksä kyllä syyllisti minua vähän kaikesta, mutta olimme puheväleissä.

Yuden mieheni jälkeen alkoi alamäki. Tietysti osasyy oli se, että minä en voinut olla niin joustava. Aikaisemmin mies saneli aikataulut, eikä minulla ollut sitoumuksia. Sitten aloin kertomaan omasta aikataulustani etc.

Sitten alkoi kantautumaan, että isä sanoo uuden miehen yrittävän vain miellyttää lapsiamme. ja tilanne paheni koko ajan. Tänä päivänä olemme tuskin puheväleissä.

Outoa, jos uudella miehellä on jotain merkitystä asiassa. Eksällähän oli jo uusi koko ajan.

Se, jonka teini muutti luokseni ja isä syyttää vieraannuttamisesta.

Moni mies vieraannuttaa itse itsensä lapsistaan jo silloin kun on vielä yhdessä lastensa äidin kanssa.

Vaimo hoitaa lasten asiat , keksii yhteiset tekemiset ja menemiset ja mies tekee töitä, harrastaa eikä ole aktiivinen lastensa suuntaan. Kun tulee ero, mies huomaa ettei olekaan kummoista yhteyttä lapsiinsa ja alkaa syyttää exäänsä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juristi kommentoi vielä, että usein nämä vieraannuttamis ym. Vakavat lasten huoltoon ja elatukseen liittyvät ongelmat alkavat siinä vaiheessa kun toiselle ilmaantuu uusi kumppani.

Sinähän olet aina sen puolella, joka maksaa.

Ninno tottahan sitä päämiehen etuja ajetaan. Tosin en minäkään ihan kaikkeen lähde mukaan, eli ajoittain kieltäydyn toimeksiannoista. Ja lapsiasioissa pidän äärimmäisen tärkeänä, että asiat saadan ratkottua sovinnolla.

Tämä näyttääkin olevan arka aihe. Että äitikin voi olla paska vanhempi joka joko kiusaa lasten kautta exää tai sitten vieraannuttaa lapset kostoksi isästään. Epäilemättä on paljon äitejä jotka joutuvat hoitamaan suuren osan lasten asioista ja epäilemättä on ikäviä, alkoholisoituneita ja kiusaavia etäisejäkin. Mutta on todellakin myös häiriintyneitä äitejä, joiden "lapsen paras" ei ole lasten parasta nähnytkään, vaan kyseessä on äidin kosto, vallanhalu tai mielenterveysongelmat. Jotenkin tulee semmoinen olo, että vaikka varmasti väärinkohdeltuja äitejäkin on, mutta aika monella äidillä ei ihan ole puhtaat jauhot pussissa, vaan erot ja tunteet on käsittelemättä ja vastuu omasta elämästä ottamatta. Että itse yrittää kaikkensa mutta kun se exä.. Moni äiti on myös oppinut hallitsemaan ja kontrolloimaan kaikkea ja vieraannuttanut sen isän lastenhoidosta ihan itse. Eron tullen on sitten vaikea kestää sitä, ettei exä enää olekaan talutusnuorassa. Tämähän loppuu viimeistään, kun se uusi suhde löytyy. Jos itse yrittää suhtautua entiseen puolisoon anteeksantavasti ja kunnioituksella, voisi saada ihan hyvää vastakaikuakin.  Minusta vaan näyttää silltä, että aika moni äiti, vaikka kuinka apsistaan huolehtii, eikä syyllisty vieraannuttamiseen, on aikas katkera. Miksi? Exän syy? Pitäsköhän sille omalle katkeruudelle jotakin tehdä, vai odotatteko että joku muu sen poistaa ja hyvittää? MInulla itselläni oli aikanaan pitkä ja tosi kurja ero. Mutta päätin etten pilaa yhtään päivääni elämästä, enkä lastenkaan elämästä sen takia, että meillä oli niin huono suhde ja ero. Niimpä päätin antaa anteeksi kaikille. Ja ruveta kohtelemaan kaikkia niin hyvällä kunnioituksella kuin osaan. Kannatti. Sen jälkeen kenelläkään asianosaisella ei ole ollut pienintäkään ongelmaa keskenään, vaan päinvasoin, hyvää tahtoa. Vanhat valheet ja muut kurjuudet on unohdettu iäksi. Hienointa on se, miten antisaa lasten elämä on nykyään, kun heillä on monta rakastavaa aikuista ja kaikilla aikuisilla keskenään lämpimät välit. Se, miten sinun osuutes sujuu, on vain ja ainoastaan sinusta itsestäs kiinni. Toki toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi paljonkin. Ja antaa anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttääkin olevan arka aihe. Että äitikin voi olla paska vanhempi joka joko kiusaa lasten kautta exää tai sitten vieraannuttaa lapset kostoksi isästään. Epäilemättä on paljon äitejä jotka joutuvat hoitamaan suuren osan lasten asioista ja epäilemättä on ikäviä, alkoholisoituneita ja kiusaavia etäisejäkin. Mutta on todellakin myös häiriintyneitä äitejä, joiden "lapsen paras" ei ole lasten parasta nähnytkään, vaan kyseessä on äidin kosto, vallanhalu tai mielenterveysongelmat. Jotenkin tulee semmoinen olo, että vaikka varmasti väärinkohdeltuja äitejäkin on, mutta aika monella äidillä ei ihan ole puhtaat jauhot pussissa, vaan erot ja tunteet on käsittelemättä ja vastuu omasta elämästä ottamatta. Että itse yrittää kaikkensa mutta kun se exä.. Moni äiti on myös oppinut hallitsemaan ja kontrolloimaan kaikkea ja vieraannuttanut sen isän lastenhoidosta ihan itse. Eron tullen on sitten vaikea kestää sitä, ettei exä enää olekaan talutusnuorassa. Tämähän loppuu viimeistään, kun se uusi suhde löytyy. Jos itse yrittää suhtautua entiseen puolisoon anteeksantavasti ja kunnioituksella, voisi saada ihan hyvää vastakaikuakin.  Minusta vaan näyttää silltä, että aika moni äiti, vaikka kuinka apsistaan huolehtii, eikä syyllisty vieraannuttamiseen, on aikas katkera. Miksi? Exän syy? Pitäsköhän sille omalle katkeruudelle jotakin tehdä, vai odotatteko että joku muu sen poistaa ja hyvittää? MInulla itselläni oli aikanaan pitkä ja tosi kurja ero. Mutta päätin etten pilaa yhtään päivääni elämästä, enkä lastenkaan elämästä sen takia, että meillä oli niin huono suhde ja ero. Niimpä päätin antaa anteeksi kaikille. Ja ruveta kohtelemaan kaikkia niin hyvällä kunnioituksella kuin osaan. Kannatti. Sen jälkeen kenelläkään asianosaisella ei ole ollut pienintäkään ongelmaa keskenään, vaan päinvasoin, hyvää tahtoa. Vanhat valheet ja muut kurjuudet on unohdettu iäksi. Hienointa on se, miten antisaa lasten elämä on nykyään, kun heillä on monta rakastavaa aikuista ja kaikilla aikuisilla keskenään lämpimät välit. Se, miten sinun osuutes sujuu, on vain ja ainoastaan sinusta itsestäs kiinni. Toki toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi paljonkin. Ja antaa anteeksi. 

Kyllä edelleenkin väitän että aikana jolloin perhe on vielä yhdessä, mies vieraannuttaa enimmäkseen ihan itse itsensä lastenhoidosta.

Sitä voi olla vaikea paikata eron jälkeen ja totta voi olla ettei exvaimokaan enää jaksa hoitaa asiaa miehen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttääkin olevan arka aihe. Että äitikin voi olla paska vanhempi joka joko kiusaa lasten kautta exää tai sitten vieraannuttaa lapset kostoksi isästään. Epäilemättä on paljon äitejä jotka joutuvat hoitamaan suuren osan lasten asioista ja epäilemättä on ikäviä, alkoholisoituneita ja kiusaavia etäisejäkin. Mutta on todellakin myös häiriintyneitä äitejä, joiden "lapsen paras" ei ole lasten parasta nähnytkään, vaan kyseessä on äidin kosto, vallanhalu tai mielenterveysongelmat. Jotenkin tulee semmoinen olo, että vaikka varmasti väärinkohdeltuja äitejäkin on, mutta aika monella äidillä ei ihan ole puhtaat jauhot pussissa, vaan erot ja tunteet on käsittelemättä ja vastuu omasta elämästä ottamatta. Että itse yrittää kaikkensa mutta kun se exä.. Moni äiti on myös oppinut hallitsemaan ja kontrolloimaan kaikkea ja vieraannuttanut sen isän lastenhoidosta ihan itse. Eron tullen on sitten vaikea kestää sitä, ettei exä enää olekaan talutusnuorassa. Tämähän loppuu viimeistään, kun se uusi suhde löytyy. Jos itse yrittää suhtautua entiseen puolisoon anteeksantavasti ja kunnioituksella, voisi saada ihan hyvää vastakaikuakin.  Minusta vaan näyttää silltä, että aika moni äiti, vaikka kuinka apsistaan huolehtii, eikä syyllisty vieraannuttamiseen, on aikas katkera. Miksi? Exän syy? Pitäsköhän sille omalle katkeruudelle jotakin tehdä, vai odotatteko että joku muu sen poistaa ja hyvittää? MInulla itselläni oli aikanaan pitkä ja tosi kurja ero. Mutta päätin etten pilaa yhtään päivääni elämästä, enkä lastenkaan elämästä sen takia, että meillä oli niin huono suhde ja ero. Niimpä päätin antaa anteeksi kaikille. Ja ruveta kohtelemaan kaikkia niin hyvällä kunnioituksella kuin osaan. Kannatti. Sen jälkeen kenelläkään asianosaisella ei ole ollut pienintäkään ongelmaa keskenään, vaan päinvasoin, hyvää tahtoa. Vanhat valheet ja muut kurjuudet on unohdettu iäksi. Hienointa on se, miten antisaa lasten elämä on nykyään, kun heillä on monta rakastavaa aikuista ja kaikilla aikuisilla keskenään lämpimät välit. Se, miten sinun osuutes sujuu, on vain ja ainoastaan sinusta itsestäs kiinni. Toki toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi paljonkin. Ja antaa anteeksi. 

Minäkin annoin anteeksi eksälle eron jälkeen. Valitettavaa vain on, että joudun antamaan anteeksi hänelle joka kerta, kun tapaamme. En enää eroa, vaan halveksunnan, syyllistämisen ja jopa uhkailun.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä näyttääkin olevan arka aihe. Että äitikin voi olla paska vanhempi joka joko kiusaa lasten kautta exää tai sitten vieraannuttaa lapset kostoksi isästään. Epäilemättä on paljon äitejä jotka joutuvat hoitamaan suuren osan lasten asioista ja epäilemättä on ikäviä, alkoholisoituneita ja kiusaavia etäisejäkin. Mutta on todellakin myös häiriintyneitä äitejä, joiden "lapsen paras" ei ole lasten parasta nähnytkään, vaan kyseessä on äidin kosto, vallanhalu tai mielenterveysongelmat. Jotenkin tulee semmoinen olo, että vaikka varmasti väärinkohdeltuja äitejäkin on, mutta aika monella äidillä ei ihan ole puhtaat jauhot pussissa, vaan erot ja tunteet on käsittelemättä ja vastuu omasta elämästä ottamatta. Että itse yrittää kaikkensa mutta kun se exä.. Moni äiti on myös oppinut hallitsemaan ja kontrolloimaan kaikkea ja vieraannuttanut sen isän lastenhoidosta ihan itse. Eron tullen on sitten vaikea kestää sitä, ettei exä enää olekaan talutusnuorassa. Tämähän loppuu viimeistään, kun se uusi suhde löytyy. Jos itse yrittää suhtautua entiseen puolisoon anteeksantavasti ja kunnioituksella, voisi saada ihan hyvää vastakaikuakin.  Minusta vaan näyttää silltä, että aika moni äiti, vaikka kuinka apsistaan huolehtii, eikä syyllisty vieraannuttamiseen, on aikas katkera. Miksi? Exän syy? Pitäsköhän sille omalle katkeruudelle jotakin tehdä, vai odotatteko että joku muu sen poistaa ja hyvittää? MInulla itselläni oli aikanaan pitkä ja tosi kurja ero. Mutta päätin etten pilaa yhtään päivääni elämästä, enkä lastenkaan elämästä sen takia, että meillä oli niin huono suhde ja ero. Niimpä päätin antaa anteeksi kaikille. Ja ruveta kohtelemaan kaikkia niin hyvällä kunnioituksella kuin osaan. Kannatti. Sen jälkeen kenelläkään asianosaisella ei ole ollut pienintäkään ongelmaa keskenään, vaan päinvasoin, hyvää tahtoa. Vanhat valheet ja muut kurjuudet on unohdettu iäksi. Hienointa on se, miten antisaa lasten elämä on nykyään, kun heillä on monta rakastavaa aikuista ja kaikilla aikuisilla keskenään lämpimät välit. Se, miten sinun osuutes sujuu, on vain ja ainoastaan sinusta itsestäs kiinni. Toki toista ei voi muuttaa, mutta omaa asennettaan voi paljonkin. Ja antaa anteeksi. 

Minäkin annoin anteeksi eksälle eron jälkeen. Valitettavaa vain on, että joudun antamaan anteeksi hänelle joka kerta, kun tapaamme. En enää eroa, vaan halveksunnan, syyllistämisen ja jopa uhkailun.

Siskolla sama juttu. Hän päätti, että vaikka mies oli se jättäjä ja vaikka mies yritti erossa saada siskon omaisuuden itselleen (testamentissa sanottu, että perintöön ei ole puolisolla avio-oikeutta) ja vaikka mies teki kaiken mahdollisimman hankalaksi, niin hän antaa anteeksi. Vastavuoroisesti mies ei maksa elatusmaksuja, näkee lapsia silloin kuin haluaa (ja vaatii siskoa sovittamaan kaikki aikataulut ja jopa lasten harrastukset sen mukaan, mikä hänelle sopii), pitää äärettömän harvoin lupaustaan (lasten piti olla isällä 2 vko kesällä, mutta koska ilmat oli kurjat, ei isä lapsia ottanut => lapset olivat päivähoidossa koko kesän, koska äidillä loma vasta elokuun lopussa). Mitä enemmän sisko antaa anteeksi, sitä uhkaavammaksi exä käy.

Vierailija kirjoitti:

No, meidän perheessä tilanne on sellainen, ettei mieheni ex suostu sopimaan mitään. Hän näyttää olevan syvästi katkera siitä, että hän ei pysty määräämään ja kontrolloimaan lastensa isää, kuten joskus pystyi- ja kostaa sitä sitten erilaisilla "vieraannuttamistoimilla".  Toisaalta hän kuitenkin uhkaa myös hylkäävänsä lapset, jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta. Onneksi suurin osa lähipiiristä on tietoisia tästä kaikesta, kuin myös tivottavasti suurin osa viranomaisista, eikä hänen lukuisiin valheisiinsa eikä mustamaalaamisiinsa taida kukaan enää uskoa. Surullista on vain se, että lapset ovat olleet jo vuosia hänen kostonsa välikappaleina, ja vaikka hän ei ehkä suoraan lapsille heidän isäänsä hauku, hänen käytöksensä on isää kohtaan kaikin tavoin väheksyvää ja vihamielistä.  Ja sehän riittää, lapset ovat herkkiä ja ymmärtävät tällaiset sanattomatkin viestit. Surullista tässä tilanteessa on sekin, ettei mikään asia ole muuttunut paremmaksi, päinvastoin. 

Tämä kirjoitus pisti silmään. Koska voisin kuvitella, että tällaisena lasteni isän nyxä tilanteen varmasti näkee. Hän on silti kuitenkin ollut vain pari vuotta kuvioissa ja kuullut vain sen miehensä version asioista. Jos itsellä on kokemusta miehestä teini-iästä asti, niin miehen toiminnan tarkoitusperät vaan näkee heti. Eli yritän sanoa, että jopa se oma rakas puoliso voi syyllistyä enempään, kuin mitä antaa nyxälle ymmärtää. Toisaalta, kyllähän itsekin uskoin sitä soopaa aivan liian pitkään.

Mutta ei ehkä kannattaisi niin paljon puuttua siihen miehensä ja tämän exän vanhemmuuteen. Koska siihen voi olla oikeasti syynsä miksi asiat niin solmussa ovat.

Voiko teinin vieraannuttaa? Vai minkä iän jälkeen ei enää voi, vaan lapsi ajattelee omilla aivoillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen on etävanhemman satuilua uudelle kumppanilleen, kun ei vaan halua tavata lastansa muttei halua näyttäytyä täytenä kuspäänä. Kokemusta on.

Tunnen paljon eronneita äitejä avioeroseminaarin jäljiltä ja poikkeuksetta meidän kaikkien eksän eivät ole halunneet enää tavata entisen perheen lapsiaan kun ovat jo liiton aikana siirtyneet uuden naisen kanssa suhteeseen ja joko eivät itse tai uusi nainen ei halua vanhan liiton lapsia siihen "sotkemaan". Kun lapset ihmeissään kysyvät miksi isä ei tahdo heitä tavata, eksä selittää juurikin noin välttääkseen totaalikusipään maineen: äiti ei halua että te tuutte mun luo.

Jokainen kurssilla olleista naisista olis antanut vaikka oikeen kätensä siitä hyvästä, että isä tapaisi lapsiaan mutta kun ei niin ei. Ulospäin isä väittää kaikille, että äiti ei päästä lapsia mutta yhdessäkään tapauksessa se ei pitänyt paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vain yksi kokemus: Isä ei suostu mihinkään sopimuksiin, ja kun hän jonkun tapaamisen ilmoittaa, se on 50/50, toteutuuko se vai ei. Yleensä tapaamiset myös sujuu niin että isovanhemmat hoitaa lapsen ja isä menee omia menojaan. Minua hän haukkuu kuinka olen huono äiti ja vienyt häneltä lapsen. Kuitenkin hän luottaa lapsen hoidon täysin vastuulleni eikä halua viettää lapsen kanssa koskaan ylimääräistä aikaa (esimerkiksi juhlapyhinä viikonloppu on se pe-su eikä eikä yhtään enempää). Sivuseikka mutta ei hän myöskään osta synttäri- tai joululahjoja; isovanhemmat ostaa.

Tässä ei olekaan kyse vierannuttamisesta, vaan isän vastuuttomuudesta. Ihan eri asioita. Se että joku isä on vastuuton, ei ollenkaan vähennä sitä ongelmaa, että jotkut äidit katkeruuttaan vieraannuttavat lapset isästään. 

Isä kuitenkin syyttää minua vieraannuttamisesta ja väittää tuttaville ja sukulaisille, etten anna tavata lasta. En kieltäydy tapaamisista käytännössä koskaan.

Etkä ilmisesti myöskään ole muuttanut 200 km päähän exästä?

Näin teki tuttavaperheen äiti muuttaessaan uuden ihastuksensa perässä, nyt äiti on muuttanut jo kolme kertaa eron jälkeen. Lapsi haluaisi asua isällään, äiti ei suostu.

Välimatkaa on alle 10 km

Vierailija kirjoitti:

Voiko teinin vieraannuttaa? Vai minkä iän jälkeen ei enää voi, vaan lapsi ajattelee omilla aivoillaan?

Meillä 12-vuotias ja 14-vuotias kieltäytyvät johdonmukaisesti menemästä isänsä luo, ovat kieltäytyneet jo lähes vuoden. Tapaamissopimus on. Syynä on isän välinpitämättömyys ja uusi, isän ikään (52v) nähden hyvin nuori tyttöystävä. Heitä inhottaa katsella kun pariskunta kuulemma käpälöi toisiaan avoimesti lasten nähden, tyttöystävä kulkee asunnossa "seksiasussa", viinipulloja on pitkin asuntoa ja monesti voi kuulemma olla niinkin, että kun lapset menivät isälleen ketään ei ollutkaan kotona tai sitten isä ja tyttöystävä olivat kotona vain hetken mutta jättivät sitten lapset ja saattoivat häipyä koko viikonlopuksi. En pysty enää pakottamaan lapsia sinne, joten nyt mennään käräjäoikeuteen jonne mies on mut haastanut juurikin vieraannuttaminen vuoksi. Lastenvalvojalle ei ilmestynyt, vaan lähetti sinne juristin, joka ilmoitti etteivät enää hae sopua joten lastenvalvoja nosti kädet pystyyn. Istuntopäivä on lokakuun puolivälissä. Sitä ennen pitäisi saada houkuteltua lapset perheterapeutille joka antaa lausunnon, mutta eivät halua sinnekään, koska ovat varmoja että se johtaa pakottaminen isän luo. Nuorin sanoi että jos pakotan hänet terapeutille ja hän sen jälkeen joutuu isän ja xxx:n luo niin sit ainakin vetää ranteet auki.

Vierailija kirjoitti:

Moni mies vieraannuttaa itse itsensä lapsistaan jo silloin kun on vielä yhdessä lastensa äidin kanssa.

Vaimo hoitaa lasten asiat , keksii yhteiset tekemiset ja menemiset ja mies tekee töitä, harrastaa eikä ole aktiivinen lastensa suuntaan. Kun tulee ero, mies huomaa ettei olekaan kummoista yhteyttä lapsiinsa ja alkaa syyttää exäänsä tästä.

Moni äiti on antanut ymmärtää, että mies ei pärjää lapsen kanssa. Mies tekee asiat väärin, valitsee vaatteet väärin ja ruoan väärin ja väärään aikaan. Neuvolassa varoiteltiin jo 2000 -luvun alussa, ettei äiti saa omia vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Moni mies vieraannuttaa itse itsensä lapsistaan jo silloin kun on vielä yhdessä lastensa äidin kanssa.

Vaimo hoitaa lasten asiat , keksii yhteiset tekemiset ja menemiset ja mies tekee töitä, harrastaa eikä ole aktiivinen lastensa suuntaan. Kun tulee ero, mies huomaa ettei olekaan kummoista yhteyttä lapsiinsa ja alkaa syyttää exäänsä tästä.

Juuri näin se menee. Vaikka tutkimusten mukaan noin 60% eronneista miehistä siirtyy suoraan uuteen suhteeseen tai heillä on ollut sivusuhde jo eroon päättyneen liiton aikana, he ovatkin oikeasti aika yksin, kun tärkeät ihmissuhteet katkeavat. Usein noiden miesten toiminta on myös sellaista, että heidän omatkaan sukulaisensa ja tuttavansa eivät sitä hyväksy, joten hekin katkaisevat suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies vieraannuttaa itse itsensä lapsistaan jo silloin kun on vielä yhdessä lastensa äidin kanssa.

Vaimo hoitaa lasten asiat , keksii yhteiset tekemiset ja menemiset ja mies tekee töitä, harrastaa eikä ole aktiivinen lastensa suuntaan. Kun tulee ero, mies huomaa ettei olekaan kummoista yhteyttä lapsiinsa ja alkaa syyttää exäänsä tästä.

Moni äiti on antanut ymmärtää, että mies ei pärjää lapsen kanssa. Mies tekee asiat väärin, valitsee vaatteet väärin ja ruoan väärin ja väärään aikaan. Neuvolassa varoiteltiin jo 2000 -luvun alussa, ettei äiti saa omia vauvaa.

Surullista, että joillakin on tuollaisia ajatuksia. Itse ainakin olen äärimmäisen kiitollinen lapseni isästä, hänestä on uskomaton tuki minulle (mt-ongelmia, joita toki hoidan) ja en voisi olla onnellisempi, että juuri hän on lapsemme isä. Hän antaa lapselle aikaansa ja olemalla itse vakaa ja tasapainoinen, on myös lapselle uskomaton "turva" nyt, kun omassa elämässäni on hieman hakemista (ei siis todellakaan mitään väkivaltaa tms., olen vain uupunut ja hermot normaalia tiukemmalla).

Ei tulisi mieleenkään vieraannuttaa tai komennella isää, päinvastoin. Me kasvatamme yhteistä lasta jonka yhdessä teimme, ja mielestäni meidän kummankin tehtävä on olla aikuisia ja käsitellä myös vaikeat asiat riitelemättä ja syyttelemättä. Sanaharkkaa puolin ja toisin toki ilmenee välillä, mutta ei IKINÄ lapsen kuullen ja hänelle puhutaan VAIN hyvää toisesta vanhemmasta.

Minä olen jopa maksanut lapselle, että käy isällään. Olen virallisesti lasten yksinhuoltaja ja isällään on ongelmia lääkkeitten väärinkäytön takia. Lastenvalvoja kielsi tämän ja sanoi, että lasta on kuunneltava, kun hän on 12 täyttänyt, joten sen jälkeen  en ole pakottanut, enkä lahjonut. Käynnit ovat vain itsestään hiipuneet. Tämähän on täysin exän valinnoista kiinni, jos hän olisi alunperin valinnut perheen lääkepurkkien sijaan, hänellä olisi vielä perhe, mutta hän teki valintansa. Vieraannuttamisesta minua syytetään kyllä, mutta sen otan melkein kehuna. Tosiasiassa minulla on kyllä lasten kanssa muutakin tekemistä kuin miettiä, miten saan heidät pois exän vaikutusalueelta.

Niin. Mikä näissä nulikoissa kiinnostaa? Heilllä on huonot vanhemmat.

Ei noista mitään tule.