Vieraannuttaminen

Hilpeä ketju.

Ex-vaimot haukkuu eksiään ja kertoo kylmiä totuuksia. Nyksät puolustavat miesrukkiansa, joita mielenterveysongelmaiset ja juopot ja katkerat eksät vainoaa ja vieraannuttaa lapsistaan. Miesparat!

Akat tappelee, miehet myhäilee taustalla akkojen typeryyttä ja lapset kärsii ja nolostelee 'aikuisia'.

Kyllä meillä ainakin mies ihan itse tuota uuvuttavaa kamppailua käy exänsä kanssa. Mukana on myös viranomaisia. Minä seuraan sivusta ja ajattelen että tasan eivät käy äidit. Lastensa äidin mielenterveysongelmat tai vieraannuttaminen eivät ole meidän keksintö. Ihan viranomaistasolta siihen on yritetty puuttua, kuin myös lasut ja muut ovat ihan muiden kuin meidän tekemiä. Että hihittele sinä vaan, minä suren lapsia joiden elämä menee pilalle äitinsä ääliömäisyyden tähden. Äitiä kun ei oikein voi vaihtaa. Yksityiskohtia sen enempää kertomatta, isä on tehnyt todella isoja asioita lastensa tähden. 

Vierailija kirjoitti:

Hilpeä ketju.

Ex-vaimot haukkuu eksiään ja kertoo kylmiä totuuksia. Nyksät puolustavat miesrukkiansa, joita mielenterveysongelmaiset ja juopot ja katkerat eksät vainoaa ja vieraannuttaa lapsistaan. Miesparat!

Akat tappelee, miehet myhäilee taustalla akkojen typeryyttä ja lapset kärsii ja nolostelee 'aikuisia'.

En minä ole mitään tappelua huomannut.On tuotu esille erilaisia näkökulmia ja havaittu, että kummallisen usein vieraannuttajaksi exää moittivat näyttävän olevan vanhempia, joilla se vanhemmuus ei koskaan kovin korkeassa kurssissa ollutkaan.

Minusta on kummallista, että jos etävanhempi ei halua tavata lastaan tai osallistua tämän elatukseen, niin ympäristön ja yhteiskunnan ja jopa lainsäätäjän mielestä tämä on OK. Mutta jos lapsi ei halua olla tekemisissä etävanhemman kanssa ( tapaamiset joutuu maksamaan lähivanhempi), koska lapsi pelkää tätä tai lapsella olisi harrastusaika juuri tuolloin, niin silloin kyseessä on automaattisesti vieraannuttaminen.

Tämä vieraannuttaminen on "hieno" muotisana. En kiellä, kyllä sitä varmasti tapahtuu ja ihan äidin ja isän taholta, varmaan myös ydinperheiden sisällä. Jos määritellään vieraannuttaminen siis sillä, että toista vanhempaa lytätään toisen toimesta, ja haukutaan yms.

Minuakin on tästä etävanhemman taholta syytetty. Vaan näyttö puuttui. Lapset kävivät minun toimestani ammattiapua saamassa. Lasten isä on tuomittu väkivallanteosta ja sai kovan rangaistuksen Suomen mittapuussa. Tämä eron jälkeen. On paljon kaikkea muuta, jota ei viitsi kirjoittaa ettei tunnisteta. Päiväkodin keskusteluissa kyllä käy kun kutsutaan, mutta koulun ei. Johtunee siitä että päiväkodissa keskustelu käydään naisen kanssa, koulussa opettaja on mies. Mieskontakteja tällä etäisällä on hyvin vähän, ei siis miespuolisia kavereita käytännössä olenkaan, kertoo omaa kieltänsä. Helposti menee kuukausi tai toinenkin, ilman yhtä ainutta yhteydenottoa lapsiin. Ei muista juhlapäiviä. Koko sukunsa on sitä mieltä että minä vieraannutan, mutta myöskään he eivät ole tarttuneet tarjoukseeni tavata lapsia minun kauttani. Ja voin uskoa, että selitykset tältä "vuoden isältä" ovat juuri täälläkin nähtyjä, mutta siihen peiliin ei osata katsoa. Että olisiko siinä omassa tekemisessä jotakin korjaamisen varaa tai olisiko sillä vaikutusta asioihin...

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Meillä samantapainen tilanne, jossa psykologi kysyi exältä ja minulta, että olisiko lapsen parempi olla lastenkodissa. Exä vastasi, että ilman muuta. Minä vastasin, että koska teini haluaa asua luonani, en näe mitään syytä lastenkodille. Tämä tulkittiin vieraannuttamiseksi.

Eli isälle mikä tahansa muu ratkaisu kuin lapsi äidin luona oli hyvä ja tätä tuki myös psykologi. Lapselta ei kysytty, koska minähän olin hänet vieraannuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vain yksi kokemus: Isä ei suostu mihinkään sopimuksiin, ja kun hän jonkun tapaamisen ilmoittaa, se on 50/50, toteutuuko se vai ei. Yleensä tapaamiset myös sujuu niin että isovanhemmat hoitaa lapsen ja isä menee omia menojaan. Minua hän haukkuu kuinka olen huono äiti ja vienyt häneltä lapsen. Kuitenkin hän luottaa lapsen hoidon täysin vastuulleni eikä halua viettää lapsen kanssa koskaan ylimääräistä aikaa (esimerkiksi juhlapyhinä viikonloppu on se pe-su eikä eikä yhtään enempää). Sivuseikka mutta ei hän myöskään osta synttäri- tai joululahjoja; isovanhemmat ostaa.

Tässä ei olekaan kyse vierannuttamisesta, vaan isän vastuuttomuudesta. Ihan eri asioita. Se että joku isä on vastuuton, ei ollenkaan vähennä sitä ongelmaa, että jotkut äidit katkeruuttaan vieraannuttavat lapset isästään. 

Isä kuitenkin syyttää minua vieraannuttamisesta ja väittää tuttaville ja sukulaisille, etten anna tavata lasta. En kieltäydy tapaamisista käytännössä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Eiväthän nämä olekaan helppoja asioita. Mutta on se niinkin, että se vieraannuttaja ei välttämättä näe omaa toimintaansa. En nyt puhu sinusta. Mutta meillä ainakin miehen lasten äiti kuluttaa valtavasti energiaa osoittaakseen ympäristölle (ja varmaan itselleen) kuinka erinomainen äiti hän on. Samalla hän on täysin sokea sille, kuinka hän mustamaalaa ja väheksyy lasten isää, valehtelee edukseen ihan mitä vain, eikä esim. lapsia hakiessa suostu keskustelemaan mistään, tuskin edes tervehtii. Ja perustelee sitten hänen yksin tekemät päätökset lasten elämässä sillä, ettei keskusteluyhteyttä ole. Sitä hän ei ole huomannut, että kyseinen yhteys on katkolla ihan hänen omalta puoleltaan. Hän ei myöskään ole hoksannut, että vuosien tapaamiskiistat ja niihin liittyvät vihat kuormittavat lapsia koko ajan, ja pitävät välit tulehtuneina. Ei hän kenties ole hoksannut sitäkään, että hän itse voisi lopettaa ne riidat koska tahansa. Kun ihminen on sokea toiminnalleen niin on. 

Edelleenkin kysyn, missä on lasten oikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Eiväthän nämä olekaan helppoja asioita. Mutta on se niinkin, että se vieraannuttaja ei välttämättä näe omaa toimintaansa. En nyt puhu sinusta. Mutta meillä ainakin miehen lasten äiti kuluttaa valtavasti energiaa osoittaakseen ympäristölle (ja varmaan itselleen) kuinka erinomainen äiti hän on. Samalla hän on täysin sokea sille, kuinka hän mustamaalaa ja väheksyy lasten isää, valehtelee edukseen ihan mitä vain, eikä esim. lapsia hakiessa suostu keskustelemaan mistään, tuskin edes tervehtii. Ja perustelee sitten hänen yksin tekemät päätökset lasten elämässä sillä, ettei keskusteluyhteyttä ole. Sitä hän ei ole huomannut, että kyseinen yhteys on katkolla ihan hänen omalta puoleltaan. Hän ei myöskään ole hoksannut, että vuosien tapaamiskiistat ja niihin liittyvät vihat kuormittavat lapsia koko ajan, ja pitävät välit tulehtuneina. Ei hän kenties ole hoksannut sitäkään, että hän itse voisi lopettaa ne riidat koska tahansa. Kun ihminen on sokea toiminnalleen niin on. 

Niin, meilläkin koko tämä sotku, että eksä syyttää vieraannuttamisesta, että lapsi ei halua edes isäänsä nähdä yms, on monen tekijän summa. Yksi tapaus johti toiseen ja lopulta kasassa oli umpisolmu. En usko, että sitä koskaan pystyttäisiin avaamaan. Odotan vain, että lapset tulevat täysi-ikäiseksi. Ei onneksi ole kuin pari vuotta.

Tällaisissa tilanteissa on vaikea lähteä puolustatutumaan, kun toinen ei usko. Ihminen näkee tilanteen omien silmälasiensa läpi. Minun silmälasien läpi minä näin ainoastaan stressaantuneen lapsen, joka itkee, itkee ja itkee, jolloin otin lapsen isäviikolla rauhoittumaan. Eksä kutsuu sitä vieraannuttamiseksi. Minä katson, että kaikki valinnat joita teen, teen lapsen tahdon mukaisesti. Esim. toinen teinimme sanoi, ettei halua isää mukaan lääkäriin, niin en pyytänyt häntä mukaan. Eksä suuttui asiasta ja väittää, että vieraannutan toistakin lastamme.

Tuntuu, että pitäisi tehdä kaikki kuten eksä sanoo, ei yhtään ajatella mitä minä tai lapsi ajattelemme, niin sitten valtakunnassa olisi kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin kysyn, missä on lasten oikeus?

Mikä oikeus niillä pitäisi olla? Vanhemmat toinen vieraannuttaa ja lapsi hyväksyy sen.

Lapsen ikävästä ei tarvitse välittää. Sehän on vain lapsi, jolla on huono vanhempi.

Älkää suotta miettikö pentujen tunteita. He sopeutuvat.

Näin juristina työkokemukseni perusteella voin sanoa, että kyllä tuota valitettavasti tapahtuu. Motiivinsa kullakin, mutta kyllä se useimmiten taitaa katkeruudesta johtua. Toinen syy lienee se, että vieraannuttamiseen syyllistyvä lähivanhempi pelkää, että jos hän ei pidä lapsistaan kiinni, niin hänestä itsestään tulee pian etävanhempi... ja näinhän se ei todellakaan ole.

Kyllä tuomaritkin tiedostavat tämän valitettavan vieraannuttamis ongelman ja siihen syyllistyneitä kohtaan suhtaudutaan yleensä aika nihkeästi. Se vaan on fakta, että lähivanhemman tehtävä on lapsen edun nimissä pyrittävä edesauttamaan lapsen suhdetta etävanhempaan. Muistan muutaman tapauksen, joissa oikeus teki lähivanhemmasta etävanhemman, koska vieraannuttamispyrkimysten takia lapset kärsivät.

Viinanhimo se vasta hyvä vieraannuttaja onkin. Jos se on vielä molemmilla vanhemmilla, niin lapsi vieraantuu molemmista, kun ei voi asua heidän kanssaan. Kun melko pieni lapsi otetaan huostaan, niin hän kiintyy niihin sijaisvanhempiin ja vieraantuu omista biologisista vanhemmistaan. Näitä tapauksia on varmaan enemmän, kuin huoltajuuskiistoja *kts Lastensuojelun uhrit* Näille yhteistä on se valittamisen ja muiden syyttelyn määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni syyttää minua vieraannuttamisesta.

Meillä on kaksi teiniä, jotka olivat vuosia vuoroviikkolapsia. Vanhemman kohdalla oli pari vuotta näkyvissä, että hän haluaa minun luokseni. Sitten hän kerran karkasi luokseni, itki kolme tuntia ettei enää jaksa. Hän riitautui isänsä kanssa siinä tohinassa niin, ettei ole supstunut tätä pariin vuoteen näkemään.

Ja minä olen kuulemma syyllinen. En vain itse näe sitä, koska psykologien mukaan vieraannuttaja ei sitä itse näe.

En ole koskaa, en kertaakaan puhunut isästään pahaa. Vuoroviikkoilukin oli minulle arjen luksusta, jota olisin halunnut jatkaa Loputtomiin.

Huoh.

Meillä samantapainen tilanne, jossa psykologi kysyi exältä ja minulta, että olisiko lapsen parempi olla lastenkodissa. Exä vastasi, että ilman muuta. Minä vastasin, että koska teini haluaa asua luonani, en näe mitään syytä lastenkodille. Tämä tulkittiin vieraannuttamiseksi.

Eli isälle mikä tahansa muu ratkaisu kuin lapsi äidin luona oli hyvä ja tätä tuki myös psykologi. Lapselta ei kysytty, koska minähän olin hänet vieraannuttanut.

Mulla sama. Lapsen isä sanoi tekevänsä elämästäni helvetin. Sanoi että kun hän vihdoin saa joskus oman asunnon niin aikoo siltikin pitää avaimeni. Jos yksikään mies tulee elämääni, niin aikoo tappaa sekä minut että tämän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

 

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Kokemusta on. Lähivanhempi (äiti) meni suunniltansa kun minä (nyksä) tulin lasten elämään. Hän kaikin tavoin yrittää viedä lapsia pois isältä. Koko ajan saa olla varpaisillaan tuleeko vielä lisää lasuja ( joissa on siis jo todettu, että isä ei ole alkoholisti ja täysin kelvollinen isäksi). Toivottavasti lähiäidin katkeruus joskus loppuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

 

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Kokemusta on. Lähivanhempi (äiti) meni suunniltansa kun minä (nyksä) tulin lasten elämään. Hän kaikin tavoin yrittää viedä lapsia pois isältä. Koko ajan saa olla varpaisillaan tuleeko vielä lisää lasuja ( joissa on siis jo todettu, että isä ei ole alkoholisti ja täysin kelvollinen isäksi). Toivottavasti lähiäidin katkeruus joskus loppuu...

Isätkin ovat joskus katkeria naisen uudesta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieraannuttaminen tarkoittaa useimmiten sitä, että lähivanhempi väheksyy etävanhempaa, joko suoraan tai hienovaraisesti lapsille, hankaloittaa lapset ja etän suhdetta ja tapaamisia "lapsen parhaaksi" tarkoitetuilla syillä jne. Useimmiten syynä on viha, katkeruus ja kosto. Ja melko usein jonkinlaiset mielenterveysongelma. Ja nimenomaan siinä vieraannuttavassa lähivanhemmassa. Usein vieraannuttaja on niin syvällä omissa katkeruuksissaan ja valheissaan, ettei hän tiedosta tekojaan, eikä niiden tuhoavuutta lastaan kohtaan. Minä olen läheltä seurannut tällaista touhua, ja joskus on vaikea uskoa, että lähivanhempi, tässä tapauksessa äiti, on niin syvällä omassa katkerassa maailmassaan kuin on. Tässä seuraamassani tapauksessa nimenomaan äidistä on tehty lastensuojeluilmoituksiakin, mutta hän vain porskuttaa. Hän myös valehtelee paljon, ja hänen lähipiirinsä käsitys tilanteesta on varmaankin hyvin erilainen, heille lienee maalattu kuva pahasta etästä ja kaikkensa yrittävästä äidistä. Lastensuojeluviranomaisetkaan eivät juuri ole kyenneet auttamaan asiassa. Kun ihminen on tarpeeksi sekaisin, hänelle ei mahda mitään. Joskus lasten paras on sitten se, että etävanhempi luovuttaa ja soittelee sitten kun lähille sattuu sopimaan. Se, että lapsi joutuu koko ajan olemaan loppumattoman riidan kohteena on lapselle kaikkein kauheinta. Tätä tapausta seuratessa minä ainakin olen syvästi pettynyt "lastensuojeluun". Ei sellaista näytä käytännössä olevan. Viranomaisilla on kovin vähän keinoja, jos lähivanhempi on häiriintynyt.Ikävä kyllä.

 

Itse olen myös seurannut läheltä, kuinka lähivanhempi yrittää tehdä etävanhemman elämästä mahdollisimman hankalaa. Tässäkin tapauksessa lähivanhempi on äiti, ja hän tuntuu olevan hyvin katkera ja ns. omissa maailmoissaan. Myös lastensuojeluun on ilmoitettu. Nämä on oikeasti sellaisia asioita, että ei niitä välttämättä ymmärrä täysin, jos ei omalle kohdalle tai läheiselle ole tapahtunut. On helppo vähätellä ongelmaa ja vieraannuttamista, ja syyllistää myös sitä etävanhempaa. Mutta kun oikeasti, jotkut lähivanhemmat vaan ovat aivan umpimätiä ihmisraunioita, jotka osaavat todella taitavasti vähätellä etävahempaa, kiusata, kiristää ja hankaloittaa kokonaisvaltaisesti etävahemman elämää ja suhteita omiin lapsiin. 

Kokemusta on. Lähivanhempi (äiti) meni suunniltansa kun minä (nyksä) tulin lasten elämään. Hän kaikin tavoin yrittää viedä lapsia pois isältä. Koko ajan saa olla varpaisillaan tuleeko vielä lisää lasuja ( joissa on siis jo todettu, että isä ei ole alkoholisti ja täysin kelvollinen isäksi). Toivottavasti lähiäidin katkeruus joskus loppuu...

Isätkin ovat joskus katkeria naisen uudesta miehestä.

Vaikka itselläänkinkin olisi uusi.

En tiedä onko se sattumaa, mutta minun eksäni alkoi syyttää vieraannuttamisesta vasta, kun menin uudestaan naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jepjoo, että se on sitten äidin syy kun isän juoppous tms. aiheuttaa lapselle( kin) kärsimystä.

Äitimyytti <3

Nimenomaan. Äidin on selvittävä erosta, hoidettava ja kasvatettava lapsi, ja kohdeltava exää pyhimysmäisen hienotunteisesti.

Isä voi jatkaa rellestämistä entiseen tapaan ja leimaa lisäksi äitiä vieraannuttajaksi jos hän vielä uputtaa.

MIkäs sinut on noin katkeroittanut? Pitäisköhän yrittää ottaa itse vastuu omasta elämästään, eikä syyttää exää siitä?

Saman voi sanoa joillekin etäexille jotka syyttävät lähivanhempaa " vieraannuttamisesta". Joskus sitä tapahtuu oikeasti, hyvin usein etä väittää näin tapahtuvan pelkästään kostoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vain yksi kokemus: Isä ei suostu mihinkään sopimuksiin, ja kun hän jonkun tapaamisen ilmoittaa, se on 50/50, toteutuuko se vai ei. Yleensä tapaamiset myös sujuu niin että isovanhemmat hoitaa lapsen ja isä menee omia menojaan. Minua hän haukkuu kuinka olen huono äiti ja vienyt häneltä lapsen. Kuitenkin hän luottaa lapsen hoidon täysin vastuulleni eikä halua viettää lapsen kanssa koskaan ylimääräistä aikaa (esimerkiksi juhlapyhinä viikonloppu on se pe-su eikä eikä yhtään enempää). Sivuseikka mutta ei hän myöskään osta synttäri- tai joululahjoja; isovanhemmat ostaa.

Tässä ei olekaan kyse vierannuttamisesta, vaan isän vastuuttomuudesta. Ihan eri asioita. Se että joku isä on vastuuton, ei ollenkaan vähennä sitä ongelmaa, että jotkut äidit katkeruuttaan vieraannuttavat lapset isästään. 

Isä kuitenkin syyttää minua vieraannuttamisesta ja väittää tuttaville ja sukulaisille, etten anna tavata lasta. En kieltäydy tapaamisista käytännössä koskaan.

Etkä ilmisesti myöskään ole muuttanut 200 km päähän exästä?

Näin teki tuttavaperheen äiti muuttaessaan uuden ihastuksensa perässä, nyt äiti on muuttanut jo kolme kertaa eron jälkeen. Lapsi haluaisi asua isällään, äiti ei suostu.