Lue keskustelun säännöt.
Tyttöä kiusataan eskarissa
31.08.2017 |
On kousattu joka päivä, mutta nämä opettajat eivät todennäköisesti olisi ottaneet asiaa esille, ellei pikkutyttöni olisi kertonut ettei halua mennä eskariin kun muut kiusaa.
Kuulema nämä opettajat puuttuvat joka kerta, mutta mietin onko puuttuminen enemmänki lässytystä kiusaajille kuin että oikeasti tekisivät selväksi että se on väärin.
Mietin että jos se ei lopu, menen itse sinne vahtimaan ja sitten teen itse heille selväksi miten toisia kohdellaan. Kumma jos aikuiset ei saa kiusaajia kuriin.
Kommentit (137)
Olisko sulla isoa miestä, veljeä tms. pelätintä, jonka voi panna (puoli-)ystävällisesti ilmoittamaan kiusaajille, että se loppuu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei kukaan luota siihen, että opet hoitaa. Jos joku aikuinen käy mussuttamassa eskarilaiselle, kiusaaminen saattaa pahentua. Ensin tutkitaan. Sitten opetetaan. Terve aikuinen ei kiusaa.lapsia!!!
Sinulla ei kyllä pitäisi olla mitään asiaa sinne eskariin puhuttelemaan yhtään ketään! Jos on, niin sinnehän voi silloin kuka tahansa sekopää mennä pitämään luentoa milloin mistäkin. Mitäs tykkäisit, jos kuulisit jonkun tuntemattoman vanhemman käyneen eskaripäivän aikana ojentamassa sinun lastasi? Nämä asiat hoidetaan aikuisten kesken. Miksi sitä paitsi luulet, että sinä saisit asiat lapsille sanottua riittävän painokkaasti laillisia ja luvallisia keinoja käyttäen, jos ammatti-ihmiset eivät siihen pysty?
Vierailija kirjoitti:
Ex-opettaja Aino Kontulan mukaan on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä.
Tämä on arka asia, jota ei ole uskallettu lausua ääneen, koulumaailmaa kuvaavia kirjoja kirjoittanut entinen opettaja Aino Kontula sanoo Iltalehdelle.
Kontula kertoo huomanneensa, että kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria.
- Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.
Vaikka se onkin väärin, lapset harjoittelee vielä kaveritaitojaan.
Haluaisin nostaa tässä nyt esiin tällaisen asian: myös se kiusattu harjoittelee kaveritaitojaan. Hänellä vain on siihen huomattavasti huonommat pelikortit jo siksi, että tavalla tai toisella syrjityllä ei ole kaveritaitojensa kehittämiseen samanlaista pohjaa kuin lapsella, jota ei syrjitä. Minusta on - anteeksi - hieman kaksinaismoralistista toisaalta selittää kiusaaminen "kaverisuhteiden harjoittelulla", kun kiusatulta kuitenkin edellytetään niitä aika paljon ikään ja tilanteeseen nähden.
Kiusaaminenhan ei maailmasta lopu vaikka mitä tehtäisiin. Kyllä se niin ihmisluontoon kuuluva käytöstapa on. Ryhmätilanteissa haetaan valtaa sillä keinoin ja uhriksi valikoituu se joka ei puoliaan osaa pitää. Kun kiusaamiseen puututaan, se muuttuu hienovaraisemmaksi niin ettei todisteita jää. Yläkoululaiset ovat jo tosi ovelia kiusatessaan. Eläimetkin muuten kiusaavat toisiaan.
Parhaan palveluksen vanhemmat tekisivät lapselleen kun opettaisivat paremmat sosiaaliset taidot niin että lapsi ei jää uhriksi. Jos vanhempien ainoa anti on itkeä ihmisten pahuutta ja uhriutua jatkuvasti niin lapsikaan ei opi selviytymään haastavista tilanteista.
Isona hänestä tulee mielensäpahoittaja-aikuinen.
Kaikki sympatiat kiusatulle, on väärin ja ilkeää kiusata ketään. Mutta tehokkainta on opetella pitämään puolensa öykkäreitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valkea kirjoitti:
Kiusaaminenhan ei maailmasta lopu vaikka mitä tehtäisiin. Kyllä se niin ihmisluontoon kuuluva käytöstapa on. Ryhmätilanteissa haetaan valtaa sillä keinoin ja uhriksi valikoituu se joka ei puoliaan osaa pitää. Kun kiusaamiseen puututaan, se muuttuu hienovaraisemmaksi niin ettei todisteita jää. Yläkoululaiset ovat jo tosi ovelia kiusatessaan. Eläimetkin muuten kiusaavat toisiaan.
Parhaan palveluksen vanhemmat tekisivät lapselleen kun opettaisivat paremmat sosiaaliset taidot niin että lapsi ei jää uhriksi. Jos vanhempien ainoa anti on itkeä ihmisten pahuutta ja uhriutua jatkuvasti niin lapsikaan ei opi selviytymään haastavista tilanteista.
Isona hänestä tulee mielensäpahoittaja-aikuinen.
Kaikki sympatiat kiusatulle, on väärin ja ilkeää kiusata ketään. Mutta tehokkainta on opetella pitämään puolensa öykkäreitä vastaan.
Ongelmana on paljolti se, millaisia ovat nuo "paremmat sosiaaliset taidot", joihin viittaat. Koska pidät kiusaamista ihmiselle luontaisena toimintana, ilmeisesti sinulle riittävät sellaiset sosiaaliset taidot, joilla kiusaaminen kohdistuu johonkuhun toiseen.
Nurinkurista on se, etteivät oikeasti hyvät sosiaaliset taidot lasten keskuudessa riitä. Varsinkin tyttölasten kohdalla se lapsi, joka on opetettu olemaan kaikille mukava, jää helposti klikkien ulkopuolelle. Paremmin menestyy, kun manipuloi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-opettaja Aino Kontulan mukaan on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä.
Tämä on arka asia, jota ei ole uskallettu lausua ääneen, koulumaailmaa kuvaavia kirjoja kirjoittanut entinen opettaja Aino Kontula sanoo Iltalehdelle.
Kontula kertoo huomanneensa, että kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria.
- Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.
Vaikka se onkin väärin, lapset harjoittelee vielä kaveritaitojaan.
Haluaisin nostaa tässä nyt esiin tällaisen asian: myös se kiusattu harjoittelee kaveritaitojaan. Hänellä vain on siihen huomattavasti huonommat pelikortit jo siksi, että tavalla tai toisella syrjityllä ei ole kaveritaitojensa kehittämiseen samanlaista pohjaa kuin lapsella, jota ei syrjitä. Minusta on - anteeksi - hieman kaksinaismoralistista toisaalta selittää kiusaaminen "kaverisuhteiden harjoittelulla", kun kiusatulta kuitenkin edellytetään niitä aika paljon ikään ja tilanteeseen nähden.
Tuo on todellinen ongelma. Ikävä kyllä tilanne ei parane sillä, että muiden pitää lakata iloitsemasta, vitsailemasta ja pitämästä hauskaa aina, jos tämä yksi lapsi on paikalla, tai muuten heitä syytetään kiusaajiksi. Tästä kun seuraa, ettei kukaan halua "ilonpilaajaa" joukkoonsa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että nykyinen systeemi, jossa lapset laitetaan samanikäisten kanssa ryhmiin, ei ole ollut kovin järkevää. Eskarissa, koulussa, harrastuksissa....aina samassa karsinassa samanikäisten kanssa. Lapsi, joka on ikätovereihinsa verrattuna huono jossain asiassa, voi olla porukan taitavin vuoden tai pari vuotta nuorempien seurassa. Jokainen lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia ja tunnetta, että he osaavat ja ovat tärkeitä. Ja jokaiselle lapselle tekee ihan hyvää välillä huomata, ettei hän nyt niin täydellinen ja erinomainen ole kuin mitä kuvittelee olevansa. Vanhempi lapsi taas voi välillä tipauttaa tällaisen omnipotentin lapsen takaisin maan pinnalle. Nämä eivät onnistu, jos ollaan tekemisissä vain samanikäisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valkea kirjoitti:
Kiusaaminenhan ei maailmasta lopu vaikka mitä tehtäisiin. Kyllä se niin ihmisluontoon kuuluva käytöstapa on. Ryhmätilanteissa haetaan valtaa sillä keinoin ja uhriksi valikoituu se joka ei puoliaan osaa pitää. Kun kiusaamiseen puututaan, se muuttuu hienovaraisemmaksi niin ettei todisteita jää. Yläkoululaiset ovat jo tosi ovelia kiusatessaan. Eläimetkin muuten kiusaavat toisiaan.
Parhaan palveluksen vanhemmat tekisivät lapselleen kun opettaisivat paremmat sosiaaliset taidot niin että lapsi ei jää uhriksi. Jos vanhempien ainoa anti on itkeä ihmisten pahuutta ja uhriutua jatkuvasti niin lapsikaan ei opi selviytymään haastavista tilanteista.
Isona hänestä tulee mielensäpahoittaja-aikuinen.
Kaikki sympatiat kiusatulle, on väärin ja ilkeää kiusata ketään. Mutta tehokkainta on opetella pitämään puolensa öykkäreitä vastaan.Ongelmana on paljolti se, millaisia ovat nuo "paremmat sosiaaliset taidot", joihin viittaat. Koska pidät kiusaamista ihmiselle luontaisena toimintana, ilmeisesti sinulle riittävät sellaiset sosiaaliset taidot, joilla kiusaaminen kohdistuu johonkuhun toiseen.
Nurinkurista on se, etteivät oikeasti hyvät sosiaaliset taidot lasten keskuudessa riitä. Varsinkin tyttölasten kohdalla se lapsi, joka on opetettu olemaan kaikille mukava, jää helposti klikkien ulkopuolelle. Paremmin menestyy, kun manipuloi.
Johtuu ihan vain siitä, että kaikille mukava ei ole kenenkään ystävä. Jos olet kaikille mukava, et voi asettua kenenkään puolelle jotain toista vastaan. Koska silloin et olisi mukava tälle toiselle. Ystävyyteen kuitenkin kuuluu, että ystävälle ollaan lojaaleja ja tarvittaessa asetutaan ystävän puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmenttää että tällaiseen aloitukseen tulee heti kymmenen kysymystä mitä lapsi tekee aiheuttaakseen kiusaamisen.
Se on kyllä totta, että jotkut kokevat kiusaamisena senkin että toiset leikkii eri tavalla - esim. liian vauhdikkaita leikkejä, oikeasti vitseiksi tarjoitettuja juttuja (keksivät keskenään kaikille nimille riimipareja). Mutta siihenKIN tarvitaan aikuinen puuttumaan ja ohjaamaan niin että kukaan ei KOE tulevansa kiusatuksi.
Aikuinen ei voi kieltää lapsilta huumoria, jos joku on huumorintajuton. Jos yksi ei halua leikkiä vauhdikkaita leikkejä, ei sitä kaikilta voi kieltää. Melkoinen tyranni tämä kiusattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana on paljolti se, millaisia ovat nuo "paremmat sosiaaliset taidot", joihin viittaat. Koska pidät kiusaamista ihmiselle luontaisena toimintana, ilmeisesti sinulle riittävät sellaiset sosiaaliset taidot, joilla kiusaaminen kohdistuu johonkuhun toiseen.
Nurinkurista on se, etteivät oikeasti hyvät sosiaaliset taidot lasten keskuudessa riitä. Varsinkin tyttölasten kohdalla se lapsi, joka on opetettu olemaan kaikille mukava, jää helposti klikkien ulkopuolelle. Paremmin menestyy, kun manipuloi.[/quote]
Liika kiltteys ei mielestäni ole sama asia kuin hyvät sosiaaliset taidot. Puolensa pitäminen on ihan perustaitoja, ettei anna toisen kävellä ylitseen. Huumori on ihan tutkitusti tehokas keino. Pitää nähdä että ilkeys on tarkoitushakuista, ei se kerro mitään kohteesta vaan sanojan omista tarkoitusperistä. Se mitä kiusaaja sanoo sinusta ei ole totta, siksi siitä on turha kärsiäkään. Eikä kiusaamisen määrä ole vakio, vaan siihen pystytään puuttumaan. Aika usein kiusattu kärsii ja vaikenee ja silloin kiusaaminen lisääntyy ja pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmenttää että tällaiseen aloitukseen tulee heti kymmenen kysymystä mitä lapsi tekee aiheuttaakseen kiusaamisen.
Se on kyllä totta, että jotkut kokevat kiusaamisena senkin että toiset leikkii eri tavalla - esim. liian vauhdikkaita leikkejä, oikeasti vitseiksi tarjoitettuja juttuja (keksivät keskenään kaikille nimille riimipareja). Mutta siihenKIN tarvitaan aikuinen puuttumaan ja ohjaamaan niin että kukaan ei KOE tulevansa kiusatuksi.
Aikuisten tehtävä on auttaa ristiriitojen selvittelyssä. Kummallisen vähätteleviä kommentteja täällä todellakin on ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmenttää että tällaiseen aloitukseen tulee heti kymmenen kysymystä mitä lapsi tekee aiheuttaakseen kiusaamisen.
Se on kyllä totta, että jotkut kokevat kiusaamisena senkin että toiset leikkii eri tavalla - esim. liian vauhdikkaita leikkejä, oikeasti vitseiksi tarjoitettuja juttuja (keksivät keskenään kaikille nimille riimipareja). Mutta siihenKIN tarvitaan aikuinen puuttumaan ja ohjaamaan niin että kukaan ei KOE tulevansa kiusatuksi.
Aikuisten tehtävä on auttaa ristiriitojen selvittelyssä. Kummallisen vähätteleviä kommentteja täällä todellakin on ollut!
Toki aikuinen ohjaa, mutta kyllä lapsen on opittava myös itse ratkaisemaan ristiriitoja. Hän tarvii taitoja myös aikuisena.
Kiusaaminen ei lopu, koska kiusatun roolia ja sosiaalisia taitoja ei voi pohtia.
Kiusaajat muuntautuvat "kiusatuiksi" jolloin saavat tukensa aikuisilta kiusaamiseen.
Se kiusaajaksi syytetty voikin oikeasti olla kiusattu. Näistä pitää pystyä keskustelemaan.
Arvatkaa kumman kiusaaja valitsee. Kertoo olevansa kiusattu ja mainostaa sitä äänekkäästi aikuisille vai kertoo olevansa kiusaaja.
Nämä pitäisi osata erottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki kiusattu vanhempi pelkää myös oman lapsensa joutuvan kiusatuksi. Mutta lasta ei saa opettaa olemaan se kiusattu. Ei saa elää omia huonoja kokemuksia lapsen kautta.
Itseluottamus, itsevarmuus omista vioista huolimatta ja uusien kavereiden etsiminen lapselle tärkeämpää.
Siirry kiusaajien luota pois ja hae paremmat kaverit. Selviydy, sillä elämä tulee olemaan selviytymistä.
Näin juuri. Kiusaamiseen pitää tietenkin puuttua, mutta on osattava nähdä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Erityisen tärkeää on, että kiusattu saa tarvitsemaansa ammattiapua, jotta hänelle ei jää "kiusatun rooli" päälle. Esimerkkinä tästä roolista vaikkapa tilanne, jossa työpaikalla henkilö A menee kahvihuoneeseen kahville. Henkilö B tulee vessasta, aikoo hakea mukillisen kahvia työpisteeseensä, mutta jääkin juomaan kahvinsa kahvihuoneeseen, koska A on siellä. He juttelevat, juovat kahvinsa ja lopuksi ennen takaisin työpisteeseen menoa B kertoo A:lle hauskan jutun edelliseltä viikonlopulta, jolle molemmat purskahtavat nauramaan. Tässä vaiheessa henkilö C (jolla on "kiusatun rooli") on tulossa kahvihuoneeseen. Hän kuulee A:n ja B:n nauravan. Kun C astuu kahvihuoneeseen, nauru loppuu, A ja B nousevat ylös, tervehtivät C:tä, A tirskahtaa vielä kerran B:n kertomalle jutulle, vievät kahvimukinsa tiskialtaaseen ja poistuvat kahvihuoneesta. Ihan normaalia ja arkipäiväistä lähes millä tahansa työpaikalla.
Mutta miten C tulkitsee tilanteen? Kahvihuoneessa naurettiin ja nauru loppui, kun hän astui sisään. Siispä A ja B nauroivat hänelle. A tirskahti tervehdittyään häntä, joten aivan varmasti naurun aiheuttama juttu liittyi häneen. A ja B vain tervehtivät häntä, joten hänen kanssaan ei haluta jutella. A ja B lähtivät heti kahvihuoneesta pois, kun hän saapui sinne, joten hänen kanssaan ei haluta olla. C ajattelee, että taasko tämä kiusaaminen ja syrjiminen alkaa!!! Hän alkaa suhtautua A:han ja B:hen epäluuloisesti ja etsii kaikesta heidän sanomastaan ja tekemästään merkkejä kiusaamisesta.
C:n tulkinta on aivan normaalia, jos hänelle on jäänyt "kiusatun rooli" päälle. Hänen tulkintansa on kuitenkin väärä. Vaikka onkin joskus elämässään ollut silmätikkuna, se ei tarkoita, että sen jälkeen kaikki, mitä muut ihmiset tekevät tai sanovat, johtuisi hänestä. Tällainen henkilö myös helposti omien lastensa kohdalla etsii merkkejä, kiusataanko omaa lasta. Lapset kuitenkin vitsailevat, riitelevät, suuttuvat ja ihan vain ajattelemattomuuttaankin sanovat tai tekevät asioita, joista ei heti ensimmäisenä pitäisi vetäistä kiusaamiskorttia esiin. Lapsi voi huutaa vihaisena kaverilleen "Olet tyhmä, mä en enää IKINÄ leiki sun kanssa!" Kun kaveri kertoo omalle vanhemmalleen, jolla on tämä "kiusatun rooli" edelleen päällä, vanhempi kauhistuu ja ajattelee, että hänen lastaan kiusataan. Ja missään tapauksessa oma lapsi ei enää saa olla kiusaajahirviöpennun kanssa tekemisissä!! Nollatoleranssi!!! Kuitenkin, jos lapset saisivat joskus ihan itsekin ratkoa riitojaan, lepyttyään tämä lapsi saattaisi pyytää anteeksi tyhmäksi nimittelyään ja kysyä, "voisiksä olla taas mun kaa?".
Tolkku kaikkeen. Jos lasta liikaa suojellaan voi hänelle tulla ajatus, ettei hän itse kykene. Hänelle voi tulla huono itseluottamus, joka tekee hänestä aran.
Jos lapsi ei koskaan saa ratkoa omia ristiriitoja onnistuneesti, hän tuskin osaa sitä aikuisenakaan tehdä. Tämä voi vaikuttaa työhön ja parisuhteeseen. Luottakaa myös lapseenne. Tolkun ihmiset. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin hämmenttää että tällaiseen aloitukseen tulee heti kymmenen kysymystä mitä lapsi tekee aiheuttaakseen kiusaamisen.
Se on kyllä totta, että jotkut kokevat kiusaamisena senkin että toiset leikkii eri tavalla - esim. liian vauhdikkaita leikkejä, oikeasti vitseiksi tarjoitettuja juttuja (keksivät keskenään kaikille nimille riimipareja). Mutta siihenKIN tarvitaan aikuinen puuttumaan ja ohjaamaan niin että kukaan ei KOE tulevansa kiusatuksi.
Aikuisten tehtävä on auttaa ristiriitojen selvittelyssä. Kummallisen vähätteleviä kommentteja täällä todellakin on ollut!
Aikuisen tehtävä nimenomaan on auttaa ristiriitojen selvittelyssä. Ei selvittää ristiriitoja eikä kieltää ristiriitoja syntymästä.
Jotakin tärkeää puuttuu näiden "kiusatussa on se vika" vänkääjien nupista.
Vierailija kirjoitti:
Jotakin tärkeää puuttuu näiden "kiusatussa on se vika" vänkääjien nupista.
Eä täällä kukaan ole vängännyt ja väittänyt että kiusatussa on se vika.
Luetun ymmärtäminen olisi suotavaa..
Vai kuulutko sinäkin siihen porukkaan joka kokee KAIKEN kiusaamiseksi kuten viestissä 115 on esimerkki?
Vierailija kirjoitti:
Jotakin tärkeää puuttuu näiden "kiusatussa on se vika" vänkääjien nupista.
Ei vaan siinä ettei saa pohtia tilannetta, jossa kukaan ei olisi kiusaaja tai kiusattu.
Sitä ei tule jos aikuiset vain raivoaa kiusaajalle.
Tämä ei näin muutu koskaan.
Myös kiusatun käytös pitää pohtia. Ei kai kukaan kiusattu halua olla aina vaan se uhri ja uhriutuja. Jos haluaa, miksi?
Miksei voi olla tilanne, että kumpikin muuttaa omaa käytöstää, jos kummallakaan ei ole hyvä olla?
Juu, kyllä pitää puuttua kun tilanne vaatii, mutta heti ei pidä juosta koululle kun lapsi kotona jotain sanoo.