Kannattaako seurustelu miehen kanssa, joka ei halua lapsia?

Kuuntele miestä ja unohda jostakin lapsesta haaveilu. Voit hankkia vaikka koiran täyttämään tuota lapsen paikkaa, koirasta pääsee joskus eroon mutta lapsi tulee pyörimään jaloissa ja lypsämään loputkin rahanne siihen asti kun itse kuolette! 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele miestä ja unohda jostakin lapsesta haaveilu. Voit hankkia vaikka koiran täyttämään tuota lapsen paikkaa, koirasta pääsee joskus eroon mutta lapsi tulee pyörimään jaloissa ja lypsämään loputkin rahanne siihen asti kun itse kuolette! 

Noup, ei auta. Mulla on kaksi koiraa. :) Ap

Kannattaa. Olet nainen ja sinulla on p*llu. Saat p*llullasi kiedottua miehen pikkurillisi ympärille. Lopulta hän suostuu kaikkeen, vaikka siihen lastentekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis pääteltävissä, että jos miehen tulisi osata viimeistään vuoden tapailun ja seurustelun jälkeen sanoa joko kyllä - hän haluaa saada lapsia nyt tai vielä tulevaisuudessakin tai ei  - häne ei halua saada nyt eikä koskaan lapsia. Mitään välimuotoa ei ole olemassa. 

Ja onko siinä jotain ihmeellistä, jos ei vielä vuoden seurustelun ja tapaikun jälkeen -milloin lie sitten tavattu ensimmäisen kerran- ole valmis muuttamaan yhteen. 

Kyllä kolmekymppisen ihmisen pitäisi jo tietää, haluaako HÄN lapsia vai ei. Eihän se halu kumppanista ole kiinni. 

Mutta kumppanista on kiinni, haluaako lapsia juuri tämän kumppanin kanssa.  

Ei silloin pitäisi sanoa "en tiedä haluanko koskaan lapsia". Vaan joko:

* en halua koskaan lapsia, kenenkään kanssa.

* haluan lapsia, mutta en vielä tiedä haluanko niitä juuri sinun kanssasi.

* haluan lapsia kanssasi ajan x päästä

Mutta jos yli kolmekymppinen sanoo "en TIEDÄ HALUANKO", hän joko a) on todella kypsymätön kun ei ole tuohon ikään asiaa ajatellut tai b) ei halua mutta ei uskalla sanoa sitä suoraan tai c) haluaa, mutta ei tiedä haluaako kysyjän kanssa, eikä uskalla sanoa sitä suoraan. 

Eli kyllä, kolmekymppisen ihmisen pitäisi vaikka päivän seurustelun jälkeen osata sanoa haluaako hän lapsia ei koskaan/joskus mutta ei vielä tiedä kenen kanssa/kyllä. Ts. kyse ei ole seurustelun pituudesta, vaan siitä, että tuntee itsensä ja tietää mitä itse haluaa.

Olet oikeassa. Mutta oikeampi kysymys ehkä olisikin "uskooko, että oma elämäntilanne on vielä joskus sellainen, johon lapsia on mahdollista hankkia?". Eikä siis "haluaako lapsia?". Minäkin olen halunnut elämässäni vaikka  mitä, mutta elämäntilanteeni eivät ole koskaan olleet sellaisia, että kaiken haluamani olisin voinut saada. Aloittajan miesystävälläkin on lääkitystä vaativaa masennusta, joten loppujen lopuksi haluamisella ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, voiko halu koskaan toteutua.

Kerron tähän oman kokemukseni: Seurustelin 5 vuotta mihen kanssa joka sanoi ettei halua lapsia eikä myöskään halunnut mennä naimisiin. Jätin lopulta miehen tuon asian vuoksi koska itsella halu saada lapsi kasvoi niin suureksi. Muutaman vuoden päästä tuo ex-mieheni sitten meni naimisiin toisen naisen kanssa ja nyt heillä on 2 lasta. Kysyin kerran exältä että miksi mieli muuttui, niin sanoi että johtui siitä kun molemmat hänen vanhempansa kuolivat vuoden sisällä ja yhtäkkiä mies tajusi ettei ole enää perhettä ja sitten halusikin omat lapset. Eli elämäntilanteet muuttuu ja ihmiset muuttuu, en tiedä mitä sinun pitäisi tehdä ap. En tiedä olisinko kuitenkin saanut lapset tuon exän kanssa jos oltaisiin pysytty yhdessä, onneksi mulla on nyt lapsia ja hyvä elämä uuden miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

32-vuotiaana naisen ei kannata enää kauheasti katsella ja odotella jos hän tietää mitä itse haluaa. Ei ole enää aikaa uskoa "ehkä sitten joskus"-tarinointiin.

Harmi, haluaisin miehen ja lapsia, mutta en ole vielä koskaan seurustellut. Ehkä se tarkoittaa, etten tule koskaan kelpaamaan kenellekään. Jotenkin tuntuisi niin epätoivoiselta tyrkyttää itseään ihmisille tai ottaa joku jota ei oikeasti edes halua.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle seurustelu lapsia haluamattoman miehen kanssa oli elämäni paras päätös. Hyviä kumppaneita ei kasva joka oksalla.

Oletko aiemmin halunnut lapsia vai oletko ollut jo ennen miehen tapaamista varma, ettet halua lapsia? Ap

Olin kyllä ajatellut hankkivani lapsia, mutta vuosi vuodelta lapseton elämä juuri tämän miehen kanssa vain parani, ja lopulta en enää osannut nähdä itseäni äitinä. Tämä suhde ei kaipaa kolmatta pyörää. Miehellä oli vasektomia jo tehtynä, joten asia oli siltä osin selvä heti alusta.

Mihin päädyit?

Aloin hieman päälle parikymppisenä seurustella miehen kanssa, joka ei tiennyt haluaako lapsi. Olin nuori, joten hätää ei ollut. Vuosien myötä alkoi pieni ahdistus iskeä ja lopulta kai painostin miehen suostumaan. Saimme kaksi lasta ja kävi ilmi, ettei kyse ollut siitä, etteikö mies olisi lapsia halunnut. Hän ei vain koskaan kokenut haluavansa niitä kanssani. En tiedä, miksi mies lopulta edes suostui lapsia hankkimaan kanssani. Kai hän sitten oletti, että semmoista rakkaus on, mitä tunsi ja luuli, ettei voi parempaa kokea. Hyvä isä hän kuitenkin on ja nykyään löytänyt sen todellisen rakkaudenkin, kuten itsekin. En usko, että hän lapsiaan katuu, sitä ehkä, että teki ne kanssani.

Lähde. Ellei toinen halua, ei kannata pakottaa. Itse olin tyhmä ja jäin. En nähnyt varoitusmerkkejä, jotka olivat niin selkeitä. Halusin lasta niin kovasti.