Kannattaako seurustelu miehen kanssa, joka ei halua lapsia?

Todennäköisesti tuhlaat vain aikaasi.

Itse en seurustelisi miehen kanssa joka ei tiedä haluaako lapsia jos itse tiedän että haluan. Varsinkaan yli kolmekymppisenä. Siinä alkaa tulla jo kiire jos meinaa miestä vaihtaa

Ei kovin lupaavalta vaikuta.

Kannattaa ilman muuta. Lapseton parisuhde on oikein hyvä valinta.

Pilaat ikävä kyllä mahdollisuutesi saada lapsia jos jatkat hänen kanssaan. Hän ei nimittäin tule niitä haluamaan. Tietenkin jos sinulle on ok jäädä lapsettomaksi, niin mikäs siinä sitten.

Jos sallit yhden miehen kommentin, niin sanoisin, että saattaa se kannattaa tai olla kannattamatta. - No olipa viisaasti sanottu. Tarkoitan, että ehkä sinun kannattaisi -tai jos rohkenet niin teidän yhdessä- istua alas ja miettiä, että mitä te oikeastaan haluatte ja toivotte tulevaiuudelta. - Ja vaihtoehtoisesti mitä ette haluaisi tulevaiuudelta - Joillekin miehille saattaa tulla järkytyksenä ja kokonaan uutena asiana, että kaikki naiset, kuten eivät kaikki meihetkään halua lapsia. Mies, mutta yhtä hyvin nainen saattaa jopa salaa toivoa, että kumpa tuo toinen ottaisi asian esille tai ymmärtäisi tilanteen ilman, että sitä tarvitsisi erikseen sanoa. -  Mutta jos suhde rakentuu vain sen varaan, että pitäisi saada ehdottomasti lapsia on suhde minusta vähän hataralla pohjalla, siksi kannattaa kartoittaa, että mitä muuta haluaisi tai toivoo tulevalta; tämä kannattaa siksi, että lapsen saaminen ei aina suju ihan niin kivuttomasti ja helposti kuin saattaisi äkkiseltään kuvitella tai luulla.

Toisaalta jos osoittautuu, että jos toiselle lapsen saaminen on hyvin merkitttävä toive ellei peräti ehdoton vaatimus; ikäänkuin joku voitaisiin pakottaa vanhemmaksi, niin se kyllä auttaa tekemään tämän mukaiset johtopäätökset.    Sitten kun on edes jonkinlainen mielikuva siitä, mitä toivoisi löytävänsä tai haluaa on todennäköisesti helpompi edetä kohti unelmiansa kun on ikäänkuin mielikuva siitä mihin haluaisi pyrkiä.

- Se, että on "vain" jonkinlainen mielikuva saattaa toisinaan olla jopa parempi kuin liian tarkkaan tehty kartta, koska elämä saattaa aina yllättää, kun elämä on muutakin kuin vain sitä mitä itse valitsee ja tekee, Vaikka muutos lähteekin ensi-sijassa itsestä, eikä siitä ajatuksesta, että ensin haluan muuttaa jonkun toisen käytöstä tai tapaa toimia.        

Mies ei tule lapsia koskaan haluamaan, joten siltä pohjalta tee ratkaisusi. Itse olen lapseton ja tyytyväinen elämääni.

Ei kannata. Kun olimme nuoruuden poikaystäväni kanssa 28-vuotiaita, hän sanoi edelleen lapsiasiaan "ehkä sit joskus". Sanoin antavani hänelle 2 vuotta aikaa päättää, haluaako hän kanssani lapsia, jotta ehtisin tarvittaessa löytää uuden kumppanin kun vielä olen hedelmällisessä iässä. Mies päätyi parissa kuukaudessa siihen, ettei hän halua lapsia lainkaan, joten erosimme. Nyt olen 32-v., naimissa uuden miehen kanssa ja yritämme esikoista. Sinuna en jäisi odottamaan tuon miehen päätöstä, jos oikeasti haluat lapsia.

Vain naisella ja naisen haluilla on siis merkitystä parisuhteissa, tämäkin ketju sen osoittaa.

Menkää spermapankkiin ja maksakaa itsekäs lisääntymisenne ihan itse.

Eli siis sinä haluat tulevaisuudessa lapsia ja miehesi todennäköisesti ei. Kokeile ajatella asiaa niin päin, että voisitko se ollakin sinä joka muuttaa mielensä ja olla haluamatta lapsia? Kukaan ei voi muuttaa kuin itseään ja jos sinä et voi muuttaa asiassa mieltäsi, niin miksi kuvittelet/odotat/toivot että miehesi muuttaa omansa?

Jos haluat olla lapseton niin totta kai seurustelun jatkaminen kannattaa, jos siis muuten menee kaikinpuolin hyvin. 

Suurin osa miehistä väittää haluavansa lapsia vain siksi ettei suhde loppuisi alkuunsa.

Jos et halua lapsia ja haluat edetä suhteessa hitaasti, jää. Jos haluat puolison ja lapsia, tuo mies ei todennäköisesti siihen kuvioon sovi. Voi olla että yhteen muuttaminenkaan ei ole miehelle "iso askel juuri nyt" vaan että hän ei tule haluamaan sitä koskaan. 

32-vuotiaana naisen ei kannata enää kauheasti katsella ja odotella jos hän tietää mitä itse haluaa. Ei ole enää aikaa uskoa "ehkä sitten joskus"-tarinointiin.

Onko siis pääteltävissä, että jos miehen tulisi osata viimeistään vuoden tapailun ja seurustelun jälkeen sanoa joko kyllä - hän haluaa saada lapsia nyt tai vielä tulevaisuudessakin tai ei  - häne ei halua saada nyt eikä koskaan lapsia. Mitään välimuotoa ei ole olemassa. 

Ja onko siinä jotain ihmeellistä, jos ei vielä vuoden seurustelun ja tapaikun jälkeen -milloin lie sitten tavattu ensimmäisen kerran- ole valmis muuttamaan yhteen. 

Eihän ne monet naisetkaan halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhdessä miesystäväni kanssa n. vuoden. Emme ole määritelleet suhdetta sen tarkemmin seurusteluksi, mutta olen tavannut hänen vanhempansa ja siskonsa. Näemme useita kertoja viikossa, mutta yhteenmuutto on hänelle liian suuri askel. Miesystävälläni on ollut ajoittain masennusta ja hän on saanut siihen apua lääkkeistä. Olen puhunut perhehaaveistani, mutta hän kertoo, ettei tiedä haluaako lapsia koskaan. Ehkä, ehkä ei. Tykkään hänestä todella, mutta olen alkanut miettimään, pilaanko mahdollisuuteni saada koskaan lapsia, jos jatkan hänen kanssaan. Olemme molemmat 32-vuotiaita. Tiedän, että ei ole olemassa oikeaa vastausta. Omat ajatukseni ovat niin lukossa, että haluaisin vain muutamia ajatuksia ja kokemuksia samankaltaisista tilanteista. Kiitos!

Ette edes seurustele ja lapsia, mitäh?

Jos lapsien saaminen on sinulle tärkeää ja ehdottomasti haluat niitä tulevaisuudessa, kannattaisi varmaankin puhua tämä asia miehen kanssa halki. Jos tulevaisuuden suunnitelmat eroavat toisistaan kovinkin paljon erityisesti itselle (tai sille toiselle osapuolelle) tärkeissä asioissa, eikä kyseisestä asiasta haluta joustaa/mieltä ei tulla muuttamaan, ei kannata jatkaa yhdessä.

Riippuu siitä haluatko itse lapsia, sitoudu mieheen jos voit sitoutua lapsettomaan elämään.

Mies toisaalta ei vaikuta kovin sitoutuneelta sinuun.

Jos haluat lapsia niin älä jatka. Saatatte päätyä tilanteeseen jossa painostat masentunutta lasten hankintaan. Lapsi ei ole mikään helpottava lisä masentuneen elämään. Parisuhteeseen lapsi tuo rutkasti nimilaputonta työtä joka pitäisi saada jaettua niin että kumpikaan ei katkeroidu. Masentuneen kanssa saat helposti tehdä kaiken yksin. Parisuhdeongelmiin lapsi ei ole ikinä ratkaisu vaan kärjistäjä. Toki yleensä antaakin mutta masentuneelle voi olla liikaa ja voi lisätä masennusta, kaikki lapsuuden ikävät asiat nousevat pintaan ja niissä voi olla terveelläkin käsittelemistä.

Minulle seurustelu lapsia haluamattoman miehen kanssa oli elämäni paras päätös. Hyviä kumppaneita ei kasva joka oksalla.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä haluatko itse lapsia, sitoudu mieheen jos voit sitoutua lapsettomaan elämään.

Mies toisaalta ei vaikuta kovin sitoutuneelta sinuun.

Jos haluat lapsia niin älä jatka. Saatatte päätyä tilanteeseen jossa painostat masentunutta lasten hankintaan. Lapsi ei ole mikään helpottava lisä masentuneen elämään. Parisuhteeseen lapsi tuo rutkasti nimilaputonta työtä joka pitäisi saada jaettua niin että kumpikaan ei katkeroidu. Masentuneen kanssa saat helposti tehdä kaiken yksin. Parisuhdeongelmiin lapsi ei ole ikinä ratkaisu vaan kärjistäjä. Toki yleensä antaakin mutta masentuneelle voi olla liikaa ja voi lisätä masennusta, kaikki lapsuuden ikävät asiat nousevat pintaan ja niissä voi olla terveelläkin käsittelemistä.

Ja vie parisuhteen kahdenkeskisen ajan mahdollisesti kuukausiksi.