Lähtisitkö suhteesta, jossa ei ole (lähes) päivittäistä suutelua?

En. En erityisemmin pidä suutelusta. Olen hyvin hajuherkkä, joten käytännössä toisen osapuolen pitäisi olla juuri pessyt hampaat, jotta haluaisin suudella. Tuon lisäksi puolisoni on kova erittämään sylkeä, ja häneltä saadut suudelmat (ja pusutkin) ovat TODELLA märkiä. Ei voi mitään, en tykkää.

Olemme korvanneet suulla suutelun eskimopusuilla. Hieromme siis hyvin usein hellästi neniä vastakkain, ja nenänpäällä hellästi toisen poskia ja otsaa. Kummallakin on tosi kosketukselle herkkä nenä ja tuo tuntuu hyvältä myös poskilla ja otsalla, niin mikäs siinä.

Pikkupusuja vaihdetaan muutamasti viikossa, mutta suuteleminen on hyvin harvinaista. Ja käytännössä kuuluu vain seksiin. Enimmäkseen ei seksiäkään harrastaessa suudella. Seksiä on lähes joka päivä, ja koen sen kyllä intiimiksi ilman suuteluakin.

Suhde voi hyvin. En tietenkään pääse puolisoni pään sisään ja voi puhua hänen puolestaan, mutta itse ainakaan en suutelua edes kaipaa.

Ihan empiiristen havaintojeni mukaan pusuttelevat parit eroavat herkemmin.

kk kirjoitti:

Ihan empiiristen havaintojeni mukaan pusuttelevat parit eroavat herkemmin.

Kiva kuulla, mutta todellisuudessa asia on täysin päinvastoin.

Luultavasti kyllä. Suutelu ja muu läheisyys on mulle vielä paljon tärkeämpää kuin seksi, en tuntisi itseäni rakastetuksi ja halutuksi jos niitä ei olisi lähes joka päivä.

En, koska en välitä suutelemisesta. Hellyydestä, läheisyydestä ja seksistäkin kyllä. Kaikissa kulttuureissa ei edes suudella.

En, koska en ole suutelijatyyppiä muutenkaan. Hellyyttä on monenlaista, kosketusta ja silittelyä ja tietty seksiä, niiden puuttuessa kyllä lähtisin. Suutelulla yksistään ei ole väliä.

Kyllä silloin on kyseessä paljon suuremmat asiat kuin pussailun vähyys, jos nostan kytkintä. Sitä paitsi hellyyttä voi osoittaa niin monella muullakin tavalla kuin pussaamalla. Ei ihme, että eroja on niin paljon, jos syyt erota ovat noinkin heppoisia.

En, mitä sillä tekee? Aika moni muu asia on tärkeämpää parisuhteessa, vaikka menisi hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähtisitkö kodista jossa ei pestä päivittäin pyykkiä?

lähtisitkö kodista jossa ei tulisija lämpene ja ruoka ei kypsy. JOKA PÄIVÄ.

potato poteito, täytyy ottaa huomioon SE kokonaisuus eikä hätiköidä päätöksissä. 

Voikaatten hyvin.

Kuten sanottu, en tarvitse ketään pesemään pyykkejäni tai tekemään minulle ruokaa. Minulle parisuhteen pointti on läheisyydessä, seksissä, hyvässä seurassa, yhteisessä tekemisessä ja syvällisissä keskusteluissa. Jos en noita saa, ei suhteessa ole mitään järkeä olla! -ap

Tietenkin juuri noin!

Minä alleviivasin pusuttelun päivittäisyyttä, mitä jos pusutellaan joka toinen päivä, kannattaako lähteä kun ei pussaile joka päivä? sama se on aamupalan kanssa, jos ei sitä syö joka päivä, niin noh kiitos. 

Huomasitko suluissa olevan sanan? Tietenkin välillä tulee vatsatauti, työmatka tai vain tosi huono fiilis, eikä suuteleminen innosta, ja jokaisella on tietysti omanlaisensa läheisyyden tarpeet. Mutta kyllä minä noin lähtokohtaisesti haluan suudella joka päivä, kun nähdään.

Ja minä haluan nimenomaan suudella keskittyneesti, en vain pussata ohimennen. Minulle kumppanin kohtaaminen tällä lailla on tärkeää, ja kokemukseni mukaan parisuhde alkaa mennä alamäkeä siinä vaiheessa, kun samassa asunnossa on vain kaksi toisensa sujuvasti ohittavaa arkirobottia.  -ap

Hyyyiii....

Minun mielestäni pusuttelu on ihanaa, mutta toki moni muu asia suhteessa on yhtä tärkeää. Tykkään olla ihan vaan kullan kainalossa ja katsoa telkkaa. Kaikesta sellaisesta rentoutumisesta saa voimaa arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä silloin on kyseessä paljon suuremmat asiat kuin pussailun vähyys, jos nostan kytkintä. Sitä paitsi hellyyttä voi osoittaa niin monella muullakin tavalla kuin pussaamalla. Ei ihme, että eroja on niin paljon, jos syyt erota ovat noinkin heppoisia.

Ymmärrätkö esim. seksin puutteen takia eroamisen? Jos ymmärrät, niin mulle suutelu on suhteessa jopa tärkeämpää kuin seksi. Nimenomaan suutelu, esim. halaaminen ei korvaa sitä. Se saa mut tuntemaan itseni rakastetuksi ja halutuksi, en usko että pystyisin olemaan onnellinen suhteessa ilman suutelua, se vaan on mulle niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

En. En erityisemmin pidä suutelusta. Olen hyvin hajuherkkä, joten käytännössä toisen osapuolen pitäisi olla juuri pessyt hampaat, jotta haluaisin suudella. Tuon lisäksi puolisoni on kova erittämään sylkeä, ja häneltä saadut suudelmat (ja pusutkin) ovat TODELLA märkiä. Ei voi mitään, en tykkää.

Olemme korvanneet suulla suutelun eskimopusuilla. Hieromme siis hyvin usein hellästi neniä vastakkain, ja nenänpäällä hellästi toisen poskia ja otsaa. Kummallakin on tosi kosketukselle herkkä nenä ja tuo tuntuu hyvältä myös poskilla ja otsalla, niin mikäs siinä.

Pikkupusuja vaihdetaan muutamasti viikossa, mutta suuteleminen on hyvin harvinaista. Ja käytännössä kuuluu vain seksiin. Enimmäkseen ei seksiäkään harrastaessa suudella. Seksiä on lähes joka päivä, ja koen sen kyllä intiimiksi ilman suuteluakin.

Suhde voi hyvin. En tietenkään pääse puolisoni pään sisään ja voi puhua hänen puolestaan, mutta itse ainakaan en suutelua edes kaipaa.

Olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Minua myös vaivaa hajuherkkyys, omat ja toisen hampaat pitää olla juuri pestyt. Lisäksi mies polttaa, joten se pesukaan ei oikein riitä. Mies haluaisi suudella kyllä. Joskus hyvin harvoin seksin aikana innostun suutelusta.

Hellyyttä on päivittäin ja seksiä noin joka toinen päivä. Yhdessä on oltu yli 12 v. ja lapsia viisi, jotka eivät kyllä ole ainoa syy suhteemme kestoon. :)

Meillä ei suudella eikä kosketella koskaan. Suhtaudun mieheeni kuin mihin tahansa asuinkumppaniin, jonka kanssa pyöritän yhteistä taloutta ja kasvatan yhteistä lasta. Matkustelemme yhdessä, katsomme telkkua yhdessä, hääräämme pihahommissa yhdessä - olemme kämppiksiä. Joskus on seksiäkin, joka on lähinnä melko pikainen yhdyntä, ja toisinaan mies silloin suutelee minua. En pidä siitä, sillä mies on huono suutelija ja lisäksi hänen naamakarvansa pistelevät ikävästi. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, kun sen näin sanoo, mutta me emme menneet naimisiin rakkaudesta tai intohimosta vaan halusta jakaa elämä jonkun kanssa.

Jos jostain syystä tiemme eroaisivat ja jos sattuisin löytämään toisen elämänkumppanin, olisi varmaan tosi ahdistavaa, kun joku olisi koko ajan iholla. Olihan minulla joskus nuorempana sellainenkin suhde, mutta en osaa enää kuvitella, että kukaan olisi niin lähellä fyysisesti.

28 vuotta avioliittoa ja suudeltiin viimeksi yli 20 vuotta sitten. Hyvin on mennyt parisuhde ilman suuteloitakin, en kaipaa yhtään eikä varmasti miehenikään, kun ei sellaista yritä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei suudella eikä kosketella koskaan. Suhtaudun mieheeni kuin mihin tahansa asuinkumppaniin, jonka kanssa pyöritän yhteistä taloutta ja kasvatan yhteistä lasta. Matkustelemme yhdessä, katsomme telkkua yhdessä, hääräämme pihahommissa yhdessä - olemme kämppiksiä. Joskus on seksiäkin, joka on lähinnä melko pikainen yhdyntä, ja toisinaan mies silloin suutelee minua. En pidä siitä, sillä mies on huono suutelija ja lisäksi hänen naamakarvansa pistelevät ikävästi. Kuulostaa varmaan aika hirveältä, kun sen näin sanoo, mutta me emme menneet naimisiin rakkaudesta tai intohimosta vaan halusta jakaa elämä jonkun kanssa.

Jos jostain syystä tiemme eroaisivat ja jos sattuisin löytämään toisen elämänkumppanin, olisi varmaan tosi ahdistavaa, kun joku olisi koko ajan iholla. Olihan minulla joskus nuorempana sellainenkin suhde, mutta en osaa enää kuvitella, että kukaan olisi niin lähellä fyysisesti.

Joo, kuulostaa tosiaan ihan hirveältä. :D Mutta tässä sen näkee, miten erilaisia asioita ihmiset parisuhteelta haluavat. Onnellisuuden kannalta on oleellista vain, että molemmat saavat tarvitsemansa. -ap

Olen harvinaisen järkyttynyt vastauksista. Millaista on yhtyä toiseen suutelematta, oli se sitten rakastelua tai panoa? En vain osaa kuvitella, tuntuu kamalan kylmältä. Suutelu on aivan yhtä kaunis rakkauden osoitus kuin itse yhdyntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen harvinaisen järkyttynyt vastauksista. Millaista on yhtyä toiseen suutelematta, oli se sitten rakastelua tai panoa? En vain osaa kuvitella, tuntuu kamalan kylmältä. Suutelu on aivan yhtä kaunis rakkauden osoitus kuin itse yhdyntäkin.

Ei kannata järkyttyä siitä, että kaikki eivät koe asioita niin kuin sinä :D Ihmiset on niin erilaisia ja kokee asiat niin eri tavoin -myös tässä asiassa.

Me ollaan oltu mieheni kanssa 18 v. naimisissa. Tajusin vasta tästä ketjusta, että me ei juuri suudella! Ei olla näköjään tajuttu sitä edes kaivata :D Mutta meillä on joka päivä paljon läheisyyttä. Pitkät halaukset on meille paljon tärkeämpiä ja läheisyyttä lisäävämpiä kuin suutelu. Joka ilta ollaan lähekkäin sohvalla, silitellään jne, pötkötellään yhdessä, seksiä on paljon jne. Ei se itse suutelu ole mikään mittari!

Uskon kyllä siihen, että suuteleminen on hyvä suhteen tilan mittari.

Jäi epäselväksi: tarkoitetaanko tässä suutelemisella esimerkiksi kevyitä pusuja poskelle tai huulelle, vai teinityylistä kielari-imuttelua?

Ensiksi mainittuja pusuja meillä vaihdetaan useita joka päivä. Rutiininomaisesti, toki, mutta kuitenkin.

Kunnon imutteluja harrastetaan vain seksin yhteydessä, tosin niitäkin on harrastettu vasta viime aikoina, kun vaimon seksihalut ovat olleet melko korkealla tasolla.

En lähtisi. Olen juuri nyt suhteessa jossa ei juuri koskaan suudella. Ja jos suudellaan, niin vaan huulilla kevyesti. Aluksi kaipasin kielareita hirveesti, mutta kaikkeen tottuu. Tuo toinen puolisko taitaa olla bakteerikammoinen, hän ei oikein halua kielareita.