Lue keskustelun säännöt.
Mihin sinä uskot? (Asiallinen uskontokeskustelu)
30.08.2017 |
Mihin sinä uskot? Kuulutko johonkin seurakuntaan, herätysliikkeeseen tai uskonyhteisöön?
Millainen käsitys sinulla on uskomisesta; ajatteletko esim. jonkun toisen uskonnon olevan "oikeampi" kuin jonkin toisen? Miksi/miksi ei?
Kertokaa muutenkin omasta uskostanne ja niistä uskonkäsityksistä, jotka omassa seurakunnassanne/yhteisössänne keskeisiä ovat.
Toki myös ateistit ovat tervetulleita keskustelemaan. Kunnioitetaan puolin ja toisin muita keskustelijoita ja heidän näkemyksiään, ja pidetään ketju asiallisena.
Kommentit (53)
Uskon Pieruun. Maailma syntyi kun suuren ruskean pierukaasupillven seassa olevien kakkahituleiden ympärille alkoi kasautua pierua. Tästä syntyivät aurinko, planeetat ja tähdet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, kuten Raamatussa sanotaan, että ihmisen elinpäivät ovat luetut, ennen kuin yksikään niistä on tullut. Miten muuten olisi selitettävissä, että toiset kuolee jo lapsena, tai nuorena?
Kärsimys on mielestäni myös mysteeri, jota ei Raamattu pysty selvittämään. Miksi toiset saavat rukoilemalla avun ja toisille Jumala on sulkenut korvansa? Joku vanhus kertoo, että parani rukouksen avulla, mutta pieni lapsi kärsii ja ehkä kuolee, vaikka koko seurakunta rukoilisi? Kuinka voin uskovaisena iloita taivaan valtakunnassa, jos kaikki rakkaani palavat helvetin tulessa? Vaikeita kysymyksiä, joita olen pohtinut elämän aikana - ilman vastausta.
Taivaan tähtiin ja kissojeni turkin pehmeyteen. <3
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään uskonnoksi luokiteltavaan järjestelmään. Itse asiassa luterilaisuuden idea että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan jumalan armosta on minulle vieras. Kyllä omilla teoillakin pitäisi olla väliä ja sillä että edes yrittää (tai ei yritä) olla hyvä ihminen.
Kyllä teoilla on luterilaisuudessa paljonkin väliä! Ne eivät vain ole tie pelastukseen.
Jos tekomme ratkaisisivat pelastuksen, olisimme eriarvoisia pelastuksen suhteen. Lähimmäisenrakkaus on luterilaisuuden peruspilari.
Armo on kaunis ajatus, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttua.
Liityin takaisin seurakuntaan vähän niin kuin kannatuksen vuoksi. Mielestäni ev. lut. Seurakunta tekee hyvää työtä ja haluan että kirkon omistamista rakennuksista on vara huolehtia.
Uskominen on sitten vähän eri asia. En varsinaisesti usko Jumalaan, toivon vain että hän on. Jos hän on, en usko että häntä kiinnostaa miten me pukeudumme, käymmekö kirkossa, kenen kanssa harrastamme seksiä tms. Tuollaiset asiat ovat liian vähäpätöisiä minkään jumalan kytättäväksi.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon Jumalaan, joka on Rakkaus. Rakkaus ei erottele kulttuureita tai pimitä itseään johonkin toiseen uskovilta, siksi Jumalan on oltava yli kulttuurien ja yli uskontorajojen.
Jumala ei myöskään ole mikään henkilö jossain, vaan se on "energiaa" täällä meidän keskellämme.
Uskon erityislapsien välityksellä tapahtuvan lapsivapaiden kiristämisen todellisuuteen, en mihinkään muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään uskonnoksi luokiteltavaan järjestelmään. Itse asiassa luterilaisuuden idea että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan jumalan armosta on minulle vieras. Kyllä omilla teoillakin pitäisi olla väliä ja sillä että edes yrittää (tai ei yritä) olla hyvä ihminen.
Kyllä teoilla on luterilaisuudessa paljonkin väliä! Ne eivät vain ole tie pelastukseen.
Jos tekomme ratkaisisivat pelastuksen, olisimme eriarvoisia pelastuksen suhteen. Lähimmäisenrakkaus on luterilaisuuden peruspilari.
Armo on kaunis ajatus, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttua.
Anteeksi jos saivartelen, mutta loogisesti ajatellen teoilla nimenomaan ei ole merkitystä jos armo on ainoa pelastuksen lähde. Jos ajatellaan vanhanaikaisesti niin armo mahdollistaa muutoksen 'huonosta' ihmisestä 'hyväksi' ihmisestä (siis syntien anteeksiannon katumuksen seurauksena) ja sitä kautta pelastumisen. Tämä ei kuitenkaan taida olla nykyinen tulkinta paitsi joissakin herännäisissä liikkeissä.
Olisi mielenkiintoista jos voisit avata että mikä on tekojen merkitys tässä kuviossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään uskonnoksi luokiteltavaan järjestelmään. Itse asiassa luterilaisuuden idea että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan jumalan armosta on minulle vieras. Kyllä omilla teoillakin pitäisi olla väliä ja sillä että edes yrittää (tai ei yritä) olla hyvä ihminen.
Kyllä teoilla on luterilaisuudessa paljonkin väliä! Ne eivät vain ole tie pelastukseen.
Jos tekomme ratkaisisivat pelastuksen, olisimme eriarvoisia pelastuksen suhteen. Lähimmäisenrakkaus on luterilaisuuden peruspilari.
Armo on kaunis ajatus, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttua.Anteeksi jos saivartelen, mutta loogisesti ajatellen teoilla nimenomaan ei ole merkitystä jos armo on ainoa pelastuksen lähde. Jos ajatellaan vanhanaikaisesti niin armo mahdollistaa muutoksen 'huonosta' ihmisestä 'hyväksi' ihmisestä (siis syntien anteeksiannon katumuksen seurauksena) ja sitä kautta pelastumisen. Tämä ei kuitenkaan taida olla nykyinen tulkinta paitsi joissakin herännäisissä liikkeissä.
Olisi mielenkiintoista jos voisit avata että mikä on tekojen merkitys tässä kuviossa.
No niin... pitäisi kuuklettaa ENNEN kuin kirjoittaa ;) täällähän on paljonkin. Lisäksi opin uuden sanan: Monergismi. Ja ajatus siitä että se johtaa fatalismiim on vasta 1500 vuotta vanha.
Sinänsä mielenkiintoista että juutalaisuus hylkää monergismin sillä perusteella että se tekee Jumalasta (wikipdian sanoin) mielivaltaisen tyrannin. Mitäs VT:n Jumala sitten on kuin juuri tuota?
No niin. Kysymys. Voinko tehdä hyviä tekoja jotka minussa saa aikaan joku muu kuin Pyhä Henki? Vai onko se että pyrin olemaan hyvä ihminen vaikken Jumalaan uskokaan merkki siitä että Pyhä Henki kuitenkin tekee minussa työtään? Mites tämä suhtautuu minun vapaseen tahtooni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä keskustelut ovat aina mielenkiintoisia.
Itse olen teisti, eli en siis usko/kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta uskon Jumalaan, tai ainakin siihen, että joku korkeampi voima tuolla ylhäällä ohjaa ja valvoo meitä. Oli se sitten Jumala tai joku muu. Evoluutioteoria on liian monimutkainen/on vaikea uskoa, että me ihmiset olemme "muodostuneet" eläimistä. Eli joku korkeampi tuolla jossain on. Uskontokuntiin en sen sijaan usko, mielestäni ne ovat ajan saatossa ihmisten kehittämiä (kaikki ne säännöt jne.).
Minulla on kristillinen vakaumus, joka on lähimpänä luterilaisuutta. Olen kotoisin väkivaltaisesta alkoholistiperheestä ja koen uskon ja rukouksen auttaneen minut siihen, missä nyt olen. Minulla on akateeminen koulutus, koulutusta vastaava työpaikka, hyvä aviomies ja lapset, olen päihteetön ja terve. Elämä on turvallista sekä ihmissuhteiden että talouden puolesta. Omat lapseni saavat kasvaa turvallisessa kodissa. Minun lähtökohdistani päädytään usein erilaiselle polulle. Minulle usko ei ole rajoite vaan voimavara, jonka olen omassa elämässäni kokenut ja tunnen saaneeni rukouksiini vastauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään uskonnoksi luokiteltavaan järjestelmään. Itse asiassa luterilaisuuden idea että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan jumalan armosta on minulle vieras. Kyllä omilla teoillakin pitäisi olla väliä ja sillä että edes yrittää (tai ei yritä) olla hyvä ihminen.
Kyllä teoilla on luterilaisuudessa paljonkin väliä! Ne eivät vain ole tie pelastukseen.
Jos tekomme ratkaisisivat pelastuksen, olisimme eriarvoisia pelastuksen suhteen. Lähimmäisenrakkaus on luterilaisuuden peruspilari.
Armo on kaunis ajatus, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttua.Anteeksi jos saivartelen, mutta loogisesti ajatellen teoilla nimenomaan ei ole merkitystä jos armo on ainoa pelastuksen lähde. Jos ajatellaan vanhanaikaisesti niin armo mahdollistaa muutoksen 'huonosta' ihmisestä 'hyväksi' ihmisestä (siis syntien anteeksiannon katumuksen seurauksena) ja sitä kautta pelastumisen. Tämä ei kuitenkaan taida olla nykyinen tulkinta paitsi joissakin herännäisissä liikkeissä.
Olisi mielenkiintoista jos voisit avata että mikä on tekojen merkitys tässä kuviossa.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta ihan loogistahan se on. Ihminen pelastuu uskonsa tähden Jumalan armosta. USKONSA TÄHDEN. Mikäli uskoo Jumalaan, silloin myös teot ovat sen mukaisia kuin Jumala tahtoo ja Raamattu ilmoittaa. Pelastus ei tule tekojen vuoksi, mutta silti teet hyviä tekoja. Et pelastuaksesi, vaan lähimmäisenrakkaudesta, koska se on Jumalan tahto.
Olen katolilainen. Uskon siihen että on olemassa kolmiyhteinen Jumala joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja että Jeesus kuoli kaikkien puolesta jotta saisimme syntimme anteeksi. Uskon että Raamattu ja apostolinen traditio ovat erottamattomia ja että ne yhdessä muodostavat uskon talletuksen jota kirkon opetusvirka (=magisterium) opettaa oikein. Uskon että Jeesus antoi Pietarille Taivasten valtakunnan avaimet tehden hänestä ensimmäisen paavin ja että kautta koko kirkon 2000-vuotisen historian on ollut katkeamaton Pietarin seuraajien ketju joka jatkuu vielä nykypäivänäkin. Uskon ettei kukaan paavi ole koskaan opettanut kirkon virallisena totuutena väärin uskoon tai moraaliin liittyvistä asioista vaikka onkin ollut pahoja paaveja joiden oma elämä on ollut kaikkea muuta kuin kristillistä (he eivät silti ole päässeet kajoamaan kirkon oppiin). Uskon että katolinen kirkko on pyhä ja apostolinen kirkko, että eukaristia on oikeasti Kristuksen ruumis ja veri ja että pyhimykset Taivaassa rukoilevat puolestamme.
Uskon että evankeliumi on tarkoitettu kaikille ihmisille eikä KUKAAN ole pelastuksen ulottumattomissa ikinä. Uskon ettei ole olemassa sellaisia syntejä joita ei voisi saada anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei kuulosta oikeudenmukaiselta, että ihminen tuomittaisiin pelastukseen tai kadotukseen vain sen perusteella mihin jumaluuteen sattuu uskomaan tai olemaan uskomatta. Monet ihmiset vahingoittavat muita ihan riippumatta siitä mihin uskovat, vaikka olisivat aidosti uskoviakin. Jotkut saattavat vahingoittaa jopa uskon takia. Melko epäoikeudenmukaista tuomita osa ihmisistä samoista teoista ankarammalla asteikolla vaan koska eivät kumarra oikean jumaluuden edessä.
Uskon kuolemaan. Vielä on jäänyt tyhjentävästi todistamatta, etteikö moinen odota meistä jokaista. Kaikki muu on vain (itsensä/toisten) huijausta.
Uskon Jeesukseen Vapahtajana, niinkuin Raamattu opettaa. Kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta se ei ole oleellista. Minä uskon että Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä. Usko Jeesukseen ei ole minulle uskonto, vaan se on vapautta ja iloa.
Jokainen ihminen on lähimmäiseni. Myös hän, joka uskoo eri tavalla, tai ei usko mihinkään.
Uskon vain "ei-absoluuttisiin" eli suhteellisiin totuuksiin. Uskon, että tiede on itseään korjaavaa ja siten antaa parhaan mahdollisen selityksen maailmasta. Uskon, ettei ihminen voi itse valita täysin kuinka rationaalinen on. Uskon, että esim. jumaliin uskovien aivojen rakenne eroaa omistani. Jos minulla olisi sama rakenne aivoissa, uskoisin jumaliin tai muuhun yliluonnolliseen.
Uskon, että ihminen sosiaalisena eläimenä haluaa pääsääntöisesti hyvää kanssaihmisille. Sen perustana on jo lauman ja lajin säilymisen idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko mihinkään uskonnoksi luokiteltavaan järjestelmään. Itse asiassa luterilaisuuden idea että ihminen pelastuu vain ja ainoastaan jumalan armosta on minulle vieras. Kyllä omilla teoillakin pitäisi olla väliä ja sillä että edes yrittää (tai ei yritä) olla hyvä ihminen.
Kyllä teoilla on luterilaisuudessa paljonkin väliä! Ne eivät vain ole tie pelastukseen.
Jos tekomme ratkaisisivat pelastuksen, olisimme eriarvoisia pelastuksen suhteen. Lähimmäisenrakkaus on luterilaisuuden peruspilari.
Armo on kaunis ajatus, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden muuttua.Anteeksi jos saivartelen, mutta loogisesti ajatellen teoilla nimenomaan ei ole merkitystä jos armo on ainoa pelastuksen lähde. Jos ajatellaan vanhanaikaisesti niin armo mahdollistaa muutoksen 'huonosta' ihmisestä 'hyväksi' ihmisestä (siis syntien anteeksiannon katumuksen seurauksena) ja sitä kautta pelastumisen. Tämä ei kuitenkaan taida olla nykyinen tulkinta paitsi joissakin herännäisissä liikkeissä.
Olisi mielenkiintoista jos voisit avata että mikä on tekojen merkitys tässä kuviossa.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta ihan loogistahan se on. Ihminen pelastuu uskonsa tähden Jumalan armosta. USKONSA TÄHDEN. Mikäli uskoo Jumalaan, silloin myös teot ovat sen mukaisia kuin Jumala tahtoo ja Raamattu ilmoittaa. Pelastus ei tule tekojen vuoksi, mutta silti teet hyviä tekoja. Et pelastuaksesi, vaan lähimmäisenrakkaudesta, koska se on Jumalan tahto.
Niinhän se kai menee että ihminen tekee hyviä tekoja Pyhän Hengen vaikutuksesta, kuten kirjoitin vastauksessa itselleni pienen nettisession jälkeen. Mutta tässäkin on loogisia aukkoja, ilmeisimmät ovat 1) mitä jos teet Jumalan tahdon mukaisia tekoja vaikket uskokaan jumalaan, ja 2) mitä jos uskot Jumalaan mutta silti teet hänen tahtonsa vastaisia tekoja.
Myös se, että 3) jos Pyhän Hengen vaikutuksesta tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja niin onko itsellä osuutta niihin hyviin tekoihin vai onko ihminen vain tahdoton välikappale joka toteuttaa Jumalan tehtävää siihen kuitenkaan itse vaikuttamatta mikä on vapaan tahdon vastaista.
Myönnän, olen opiskellut enemmän logiikkaa kuin teologiaa mutta (tässä siirrymme logiikasta uskomisiin) olen pitkälti samaa mieltä UT:n kanssa siitä mikä on eettisesti ja moraalisesti kestävä tapa elää mutta jos halutaan käyttää termiä pelastus niin elämällä suht siivosti ihminen pelastuu siten että hän voi katsoa itseään peilistä ja olla tuntematta syyllisyyttä siitä miten on elänyt.
Uskon animistiseen ajattelutapaan, jonka mukaan kaikessa on
henki.
Panteismi, animismi ja polyteismi ovat minun uskoni kulmakiviä.
Toisin sanoen kirjoittamattomat uskot joissa kaikkeus ja luonto ovat se ydin.
Sinänsä tuntuu iljettävältä sanoa, että "uskon" koska toiminnassani ja elämässäni
usko ei korostu mitenkään niin kuin miten se dogmaattisissa uskoissa esiintyy ja tulee esille.
Olen satanisti. Uskon, että on olemassa jotakin suurempaa, kutsuttakoon sitä sitten energiaksi, jumalaksi, kosmoksen voimaksi tai miksi tahansa. Itse kutsun sitä Jumalaksi, koska se on käsitteenä itselleni tutuin. Minulle tämä Jumala ei kuitenkaan ole persoonallinen olento, vaan lähinnä tietynlainen astraalinen voima, joka on absoluuttinen ja elää kaikessa ja kaikissa. Pyrkimykseni on tunnistaa tämä Jumala itsessäni ja muissa, ja kunnioittaa kaikkea elämää tämän Jumalan ilmentymänä.
Minulle Saatana on vain yksi osa tätä suurta voimaa, ja sen osan tehtävä on toimia neutraalina, armottomana peilinä, jonka kautta voin tarkastella itseäni löytääkseni kaiken huonon ja pahan, jotta voisin korjata omaa olemustani ja muuttua paremmaksi ihmiseksi. Rakastavammaksi, ymmärtäväisemmäki ja oikeamielisemmäksi. Saatanan tehtävä on myös asettaa tielleni koettelemuksia ja kompastuskiviä, joiden avulla voin myös käsitellä heikkouksiani ja kasvaa ihmisenä. Kristityille tämän tyyppinen Saatana on tutuin Jobin kirjasta.
Ajatuksena ottaa Saatana tuoksi esikuvaksi (ja kutsua itseään satanistiksi) perustuu saatana-sanan (ha'satan) alkuperäiseen tarkoitukseen; toimia vastustajana, syyttäjänä. Vastustan patriarkaalisia uskontoja joissa joku karismaattinen henkilö sanelee muille miten pitää ajatella ja elää. Kannatan voimakkaasti todellista tasa-arvoa (se tekee joka parhaiten osaa/kykenee huolimatta iästä, sukupuolesta, ihonväristä tms.), sekä suvaitsevaisuutta (antaa kaikkien kukkien kukkia).