Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaikkea muistettava erotessa? Lasten ja isän tapaamiset ym?
29.08.2017 |
Meillä on ikävä tilanne siinä mielessä, että ero on tulossa ja nuorempi lapsi on vasta 3kk ikäinen, esikoinen 4v. Suhde ei vaan toimi enkä kaipaa huuteluja, että oisit miettiny ennen lasten tekoa. Esikoinen oli ihan suunniteltu, kuopus ns. vahinko.
Mies on pettänyt kahdesti. Ekan kerran yritin mm. pariterapian ym. avulla antaa anteeksi ja se osittain onnistuikin ja edes vähän luottamus palautui, mutta nyt paljastui, että mies on pettänyt jo toisen kerran enkä vaan enää kykene luottamaan enkä jaksa/pysty jatkamaan suhdetta pelkästään lasten takia. Riitoja on väsymyksen takia muutenkin ja miehen pettäminen ei tilannetta paranna.
Olen kuolemanväsynyt, koska vauva lähinnä itkee, itkee ja itkee. Missään ei oo hyvä olla. Tutkimuksissa on käyty ja käydään jatkossakin, mutta vielä mikään ei ole itkuja vähentänyt. Ainoa selitys tähän mennessä ollut koliikki.
Lastenvalvojalla vissiin sovittiin tapaamisista? Meidän näkemykset eroaa aikalailla toisistaan eikä yksimielisyyttä tapaamisten suhteen ole. En aio eristää miestä lapsistaan vaan minun puolestani saa toki tavata, mutta vauvaa en ainakaan heti halua antaa useaksi yöksi. Yksi yö ehkä olis ok.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Tee illalla kotityöt kun hän vahtii lapsia. Aamulla laitat tiskipöydän ja pöydän täyteen moskaa, raivaat ne sillä aikaa kun hän on töissä ja kas olet saanut paljon näkyvää aikaan.
Tämän ongelma vaan on se, ettei mies vahdi lapsia juuri koskaan iltaisin. Ja vaikka vahtiskin, niin ei ole takeita, että ehtisin noitakaan välttämättä siivota. Välillä aika nakki, että saa esikoiselle ruoat ja edes kerran päivässä pääsee ulos ja samalla koittaa rauhotella itkevää vauvaa, joka harvoin nukkuu puolesta tunnista pidempään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein aika samassa tilanteessa kuin sinä ns. järkiratkaisun. Eli otin henkisen eron miehestä, mutta jäätiin asumana saman katon alle. Ei ole mitään riitoja kun ei ole mitään tunteitakaan. Teette sopimuksen siitä, kumpi hoitaa mitäkin kotihommista ja talousasioista ja pidätte siitä kiinni. Kun lapset on isompia, pk-ikäisiä, siten se ero ja viikko-viikko systeemillä eteenpäin.
Tämä vois olla hyvä, mutten usko, että onnistuis mun mieheni kanssa. Mies osallistuu tälläkin hetkellä tosi vähän lasten hoitoon, samoin kotitöitä ei pahemmin tee. Tästä on keskusteltu monesti ja aina lupaa parantaa tapansa ja se parannus kestää maksimissaan muutaman päivän ja sit ollaan taas samassa vanhassa tilanteessa. Lisäks mua ahdistaa (tai miten sen nyt sanois) se, että mies arvostelee ja syyttelee mm. siitä, etten ole vaikka hänen työpäivänsä aikana saanut kotona mitään näkyvää aikaseks enkä usko, että tämä muuttuis, vaikka tehtäis tuollanen sopimus.
Viikko-viikko systeemiin en omia lapsiani halua, koska itse vanhempien erottua olin viikon molemmilla vanhemmilla ja en tykännyt siitä yhtään.
ap
Jos isä ei osallistu nytkää ei ero tilannetta paranna. Kauniita sanoja ja hankaloittamista voi esiintyä, mutta voinen huolettomasti asennoitua totaali yksinhuoltajuuteen ja käden vääntämiseen tapaamista. Eikä tuo kaikki kestä kuin noin 18v. Voimia<3
Sinuna palkkaisin näihin asioihin perehtyneen juristin viipymättä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.
Lastenvalvoja ei ole kummankaan puolison puolella vaan lapsen etua puolustamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna palkkaisin näihin asioihin perehtyneen juristin viipymättä.
Noniin tästä se lähtee *avaa popparit*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.Lastenvalvoja ei ole kummankaan puolison puolella vaan lapsen etua puolustamassa.
Lastenvalvoja ei myöskään ole mikään päättävä elin. Se vain vahvistaa vanhempien välisiä sopimuksia. Äidillä ei myöskään ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa omia lapsia itselleen. Valvottuihin tapaamisiin vaaditaan todellinen uhka lapsen terveydelle. Vaikka vallalla on käsitys, että äiti voittaa aina iseillä on näissä asioissa luultua parempi asema, koska kyseessä on tosiaankin lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Kuten jo aloituksessa kirjoitin yhden pettämisen olisin voinut antaa anteeks ja se prosessi oli jo osittain onnistunutkin, mutta kun mies teki saman toistamiseen niin en todellakaan kykene antamaan anteeksi. Tähän kun lisää vielä sen, että olen nytkin käytännössä yksin hoitovastuussa lapsista ja sen päälle saan kuulla miehen valitusta, mikäli en hänen työpäivänsä aikana ole saanut mitään näkyvää aikaseks tmv.
Ja kyllä tiedän, että olis pitänyt valita mies paremmin, mutta suuri osa näistä piirteistä tuli esille vasta esikoisen synnyttyä..
ap
Mutta silti teit toisen lapsen sellaisen miehen kanssa. Onnea vaan huolto- ja elatusriitoihin.
ps. vanhinko lapsia ei ole.
Toinen raskaus ei ollut suunniteltu, tulin kierukasta huolimatta raskaaksi. Aborttia en lopulta halunnut tehdä, koska raskaaksi tulo ei ole mulle muutenkaan helppoa ja mies tuollonkin lupaili auttaa lasten hoidossa enemmän, vaikka eipä se lupaus ole pitänyt.
Molempia lapsiani rakastan, vaikka miehen olisinkin voinut valita paremmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.
Ja sossusta takuuvuokra. Perhana, kun eroaminen on niin pirun yksinkertaista. Sen kun marsiin lastenvalvojalle ja kertoo mitä haluaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.
Mies on kyllä se, joka tästä asunnosta lähtee, koska asunto on minun. Ja miehellä on jo melko varmasti asunto, johon muuttaa.
En halua miehelle valvottuja tapaamisia, koska osaa kyllä halutessaan hoitaa vauvaa ja esikoista, joskaan se ei ole tähän mennessä pahemmin kiinnostanut. Ei kai se lastenvalvoja automaattisesti minun puolellani ole vaan valvoo enemmänkin lasten etuja.
En todellakaan halua riistää isältä ja lapsilta tapaamismahdollisuuksia, kunhan niissä on joku järki, ettei vauva ole isällään montaa vuorokautta, kun on vielä niin pieni. Eri asia sitten kun kasvaa. Esikoinen vois hyvin olla pari kolme yötäkin isällään kerralla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tein aika samassa tilanteessa kuin sinä ns. järkiratkaisun. Eli otin henkisen eron miehestä, mutta jäätiin asumana saman katon alle. Ei ole mitään riitoja kun ei ole mitään tunteitakaan. Teette sopimuksen siitä, kumpi hoitaa mitäkin kotihommista ja talousasioista ja pidätte siitä kiinni. Kun lapset on isompia, pk-ikäisiä, siten se ero ja viikko-viikko systeemillä eteenpäin.
Tämä vois olla hyvä, mutten usko, että onnistuis mun mieheni kanssa. Mies osallistuu tälläkin hetkellä tosi vähän lasten hoitoon, samoin kotitöitä ei pahemmin tee. Tästä on keskusteltu monesti ja aina lupaa parantaa tapansa ja se parannus kestää maksimissaan muutaman päivän ja sit ollaan taas samassa vanhassa tilanteessa. Lisäks mua ahdistaa (tai miten sen nyt sanois) se, että mies arvostelee ja syyttelee mm. siitä, etten ole vaikka hänen työpäivänsä aikana saanut kotona mitään näkyvää aikaseks enkä usko, että tämä muuttuis, vaikka tehtäis tuollanen sopimus.
Viikko-viikko systeemiin en omia lapsiani halua, koska itse vanhempien erottua olin viikon molemmilla vanhemmilla ja en tykännyt siitä yhtään.
ap
Jos isä ei osallistu nytkää ei ero tilannetta paranna. Kauniita sanoja ja hankaloittamista voi esiintyä, mutta voinen huolettomasti asennoitua totaali yksinhuoltajuuteen ja käden vääntämiseen tapaamista. Eikä tuo kaikki kestä kuin noin 18v. Voimia<3
Tiedostan kyllä sen, ettei ero välttämättä paranna tilannetta, ettei miestä ole tähän saakka juuri kiinnostanut omia lapsiaan hoitaa. Minä en vaan enää jaksa jatkuvaa valitusta millon mistäkin ja siihen päälle pettämiset ni henkisesti aika loppu ja nyt myös ihan fyysisestikin suuren univelan takia.
Jos mies ois enemmän avuksi arjessa ja lasten hoidossa, varmasti tulis mietittyä tarkemmin kannattaako erota vai jäädä lasten takia yhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä, jos isä haluaa lapset kokonaan itselleen? Joko tosissaan tai kiusatakseen? Ei se niin ole, että äiti "antaa tavata"... ne on molempien lapsia, vaikka toinen nyt onkin kotona äitiyslomalla ja toinen käy töissä.
Abortti olisi ollut paras ratkaisu. No rikkinäisen perheen lapsi niin et tietenkään saanut pidettyä perhettä kasassa. Lapsesi varmaan jatkavat samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.Mies on kyllä se, joka tästä asunnosta lähtee, koska asunto on minun. Ja miehellä on jo melko varmasti asunto, johon muuttaa.
En halua miehelle valvottuja tapaamisia, koska osaa kyllä halutessaan hoitaa vauvaa ja esikoista, joskaan se ei ole tähän mennessä pahemmin kiinnostanut. Ei kai se lastenvalvoja automaattisesti minun puolellani ole vaan valvoo enemmänkin lasten etuja.
En todellakaan halua riistää isältä ja lapsilta tapaamismahdollisuuksia, kunhan niissä on joku järki, ettei vauva ole isällään montaa vuorokautta, kun on vielä niin pieni. Eri asia sitten kun kasvaa. Esikoinen vois hyvin olla pari kolme yötäkin isällään kerralla.
ap
Sinä tunnut petailevan siihen malliin, että luulet ihan oikeasti kaiken menevän tismalleen niin kuin sinä haluat. Vauva asiassa toki olet oikeassa yövierailuja ei tuossa tilanteessa tosiaankaan suositella, mutta puolen vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Mutta esikoisen kohdalla tilanne on toinen ja hän kohdallaan voidaankin jo harkita vuoroasumista. Vaikka sinä et siitä pitänyt se ei auttamatta tarkoita ettei esikoisesi siitä pidä.
Lapsesi kuulostaa narsistilta, koska huuttaa paljon. Nopeasti lapsi hoitoon ja jätät sen sian possujen hoitoon. Siis lapsisian, miehesi kuulostaa ihan normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos isä haluaa lapset kokonaan itselleen? Joko tosissaan tai kiusatakseen? Ei se niin ole, että äiti "antaa tavata"... ne on molempien lapsia, vaikka toinen nyt onkin kotona äitiyslomalla ja toinen käy töissä.
Missä olen sanonut, että menisi niin, että äiti "antaa tavata"? Tietysti lapset on molempien ja kuten sanottu en tule estämään miehen ja lasten tapaamisia, mutta vauva ei ihan käytännön syistäkään voi olla useaa vuorokautta vielä minusta erossa. Esikoisen suhteen tilanne on eri ja minun puolesta esikoinen voisikin olla isällään isän ehdottaman 3yötä joka toinen viikonloppu ja viikolla yhden illan ja sillä viikolla, kun ei ole viikonloppua isällään niin olis 2iltatapaamista tai mahdollisesti yön yli.
Mies ei ole missään vaiheessa sanonut haluavansa lapsia kokonaan itselleen, vaan koko ajan on pysynyt samassa kannassa, että joka toinen viikonloppu se 3 yötä ja sillä viikolla, kun ovat viikonlopun niin myös yhtenä iltana lapset ois isällään ja sillä viikolla, kun eivät oo viikonloppua ni joko 2iltatapaamista tai tilanteen mukaan yön yli. Nuoremmalle vaan tuo 3yötä putkeen on liikaa.
Ja tästä on kyllä keskusteltu ja alussa ihan suoraan kysyin, että entäs jos musta tuliskin se ns. etä-äiti, mutta ei ollut miehelle ok. Aina on mahdollista, että muuttaa mielensä, mutta sitten katsotaan, jos tulee ajankohtaiseksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan hommaat vuokra-asunnon itsellesi ja lapsille. Muutatte sinne. Isompi päiväkotiin. Kelasta asumistuki ja lapsilisään yh-korotus. Aika lastenvalvojalle sekä tapaamisten, että elatusmaksujen suhteen. Et anna vauvaa isälle, kuin itse tapaamiset valvoen. Se lastenvalvoja on puolellasi ja ei ole varmaan ensimmäinen ero, jota hoitaa.
Näiden jälkeen välit mieheen sen verran toimiviksi, että lasten asiat saatte hoidettua yhdessä.Mies on kyllä se, joka tästä asunnosta lähtee, koska asunto on minun. Ja miehellä on jo melko varmasti asunto, johon muuttaa.
En halua miehelle valvottuja tapaamisia, koska osaa kyllä halutessaan hoitaa vauvaa ja esikoista, joskaan se ei ole tähän mennessä pahemmin kiinnostanut. Ei kai se lastenvalvoja automaattisesti minun puolellani ole vaan valvoo enemmänkin lasten etuja.
En todellakaan halua riistää isältä ja lapsilta tapaamismahdollisuuksia, kunhan niissä on joku järki, ettei vauva ole isällään montaa vuorokautta, kun on vielä niin pieni. Eri asia sitten kun kasvaa. Esikoinen vois hyvin olla pari kolme yötäkin isällään kerralla.
ap
Sinä tunnut petailevan siihen malliin, että luulet ihan oikeasti kaiken menevän tismalleen niin kuin sinä haluat. Vauva asiassa toki olet oikeassa yövierailuja ei tuossa tilanteessa tosiaankaan suositella, mutta puolen vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen. Mutta esikoisen kohdalla tilanne on toinen ja hän kohdallaan voidaankin jo harkita vuoroasumista. Vaikka sinä et siitä pitänyt se ei auttamatta tarkoita ettei esikoisesi siitä pidä.
En minä kyllä mitään petaile. Tiedän kyllä, ettei asiat todellakaan välttämättä mene niin kun minä haluan ja kuten jo aiempaan kirjoitin esikoisen suhteen mulle sopis miehen ehdottama tapaamisjärjestely, mutta vauvalle käytännön syistä tässä kohtaa 3yötä putkeen on liikaa. Tottakai tilanne on taas eri vaikkapa mainitsemasi 6kk päästä, koska vauva on kasvanut.
Siitä ollaan miehen kanssa oltu alusta asti yhtä mieltä, että vuoroviikkosysteemiä ei tule. Se ei edes kovin hyvin onnistuisi miehen työn takia. Suurimmat erimielisyydet meillä on siinä, että mies haluais vauvan olevan hällä 3yötä putkeen kuten esikoinenkin ja se ei ole tässä kohtaa vauvan kannalta hyvä, kun on niin pieni.
ap
Ei noin pientä vauvaa yöksi.