Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa, kun ihmiset tulevat kertomaan omia kokemuksiaan masennuksesta parantumisesta
29.08.2017 |
Kun kyseisillä ihmisillä on ollut lievä masennus ja itselläni vaikea. Juu, ymmärrän että tarkoitus on hyvä mutta itselleni tulee vain paskempi fiilis, koska en pysty tekemään asioita, jotka kuulemma auttavat parantumisessa.
"Ajattele positiivisesti :)"
"Älä valita vaan tee asioille jotain :)"
"Mene Lappiin viikoksi vaeltamaan :)"
"Hanki uusi harrastus :)"
Kommentit (54)
Vaikuttaa siltä, että toinen masentunut on toisen masentuneen pahin vihollinen eikä se "terve" niin kuin aina väitetään. Sotaa käydään siitä, että kuka on "oikeasti" masentunut.
Ja jos joku on toipunut niin se ei ainakaan ole edes ollut masentunut vaan vain hiukan alakuloinen.
Masennusta aina verrataan syöpään, niin onkohan syövän vertaiskeskustelijatkin tällaisia toisten dissaajia? "Ei ollu oikeaa syöpä, kun ei ollu etäpesäkkeitä ja paranit" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää myös itse yrittää parantua. Lääkkeet eivät yksinään auta.
No siinä on kanssa yksi. Tällä hetkellä mä en edes halua parantua vaan haluan kuolla. Tulevaisuus vaan tuntuu ihan paskalta ja vihaan itseäni. En ole kuitenkaan ainakaan vielä uskaltanut tappaa itseäni, joten mä _yritän_ tehdä asioita, joiden sanotaan auttavan masennuksesta parantumisessa. Ulkoilen ja syön. En jää sängyn pohjalle makaamaan, vaikka se houkuttaakin helvetisti.
Mitä sitten oikein valitat?
Ei ole muiden ongelma sinun asioitasi ratkoa.
On hyvä jos masentunut jaksaa vielä valittaa, silloin löytyy vielä jotain kipinää. Siitä olen eri mieltä, etteikö olisi muidenkin ongelma auttaa toisia ihmisiä ratkomaan asioitaan. Ihminen on laumaeläin ja laumassa pidetään huoli toisista lauman jäsenistä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kukaan tahtoo matkalle mukaan alakuloisen zombien jota ei kiinnosta muu kuin sängyssä makaaminen ! Ei masentunut halua katsella nähtävyyksiä, uida tai shoppailla. Vaatteiden päälle saaminenkin vaatii voimia ja ruoka ei maistu. Vie sellainen ihminen johonkin turistirysään ,niin tämä pahimmassa tapauksessa päättää hypätä hotellin parvekkeelta!
Kysytäänpä näin päin että mitä se masentunut sitten haluaa kuulla?
Etkö ole ollenkaan kiitollinen tai iloinen siitä, että joku vielä välittää ja haluaa auttaa.
Onko paras lopputulos tosiaan se, että kukaan ei enää kysele kuulumisia/yritä piristää ?
Siis mitä te oikein sitten haluatte?
Kaikki varmaan itse tietää että sanooko masentuneelle "lähde lenkille!" koska a) haluaa vilpittömästi auttaa vai b) ajattelee 'mitään masennusta oo olemassa, toi on vaan negatiivinen ruikuttaja vittu', jälkimmäisen neuvot ovat yhtä tyhjän kanssa.
Mitä mieltä olette, pystyisikö yllä mainituilla neuvoilla ehkäisemään masennuksen syntyminen, silloin kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dee vistsku kirjoitti:
Mitä mieltä olette, pystyisikö yllä mainituilla neuvoilla ehkäisemään masennuksen syntyminen, silloin kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat?
Ei.. Kyllä se on parempi vaan " kabut" kun jonain päivänä ei olekaan niin kivaa. Kannattaa muistaa että kaikilla muilla on aina kivaa eikä ikinä vituta.
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikki on että "no yritä ajatella, että sulla sentään on asiat aika hyvin, monella on vielä huonommin!" Tuon kuultuani alan tietty aina syyllistyä siitä, että kehitysmaissa lapset kuolee nälkään ja mulla ei ole oikeutta olla masentunut, kun on duunia ja katto pään päällä :D
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta noin puolet elämästäni, lääkkeet ja terapiat ja muut kokeiltu. Nyt olen alkanut miettiä, että ehkä tämä nyt vain on osa mun elämää ja sen kanssa voi selvitä. Masennukseni ei ole koko ajan akuuttina päällä vaan esiintyy kausiluontoisesti, ja olen ruvennut oppimaan ennustamaan huonoja kausia ja varautumaan niihin.
Mulla aivan sama. Lisäksi jankataan "mene ulkoilemaan, tapaa kavereita että piristyt" Tosiasia on että ne kaveritkin on kaikonneet jo aikoja sitten. Kukaan ei jaksa masentuneen ihmisen seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dee vistsku kirjoitti:
Mitä mieltä olette, pystyisikö yllä mainituilla neuvoilla ehkäisemään masennuksen syntyminen, silloin kun ensimmäiset oireet ilmaantuvat?
Jos syy on lopulta fyysinen ja hoidettavissa, niin kyllä. Suolisto ja täällä mainitut kroonistuneet tulehdukset kunnon syyniin. Lisäksi siihen uniasiat kuntoon ja päihteisiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi totaalinen stoppi. Tommoisilla asioilla näkee mihin suuntaan homma on menossa.
Henkinen puoli riippuu aivan tapauksesta ja siitä on mahdoton oikein kirjoittaa mitään yleispätevää. Mutta joo, mitä aikaisemmin löydät oikean syyn oirehtimiseen, niin voit säästyä vuosien lääkekierteellä - joka sekin jättää oman pysyvän jälkensä. Jos esim. alkoholia menee, niin tunnista ne juomisen syyt - yksinäisyys, jonkun asian pakeneminen, oman persoonan haluttu muutos tms? Ja sitten mietit ammattilaisen kanssa, mitä noille asioille voisi olla tehtävissä.
Alko on ainakin itselle todella vahvasti masennusta laukaiseva katalyytti pari päivää yhdenkin illan juomisen jälkeen. Se kyllä itsellä myös aiheuttaa ihon alaista tulehdusta, nenän ja korvien limakalvojen kuivumista, mistä aiheutuu taas omat epätasapainonsa. Että mikä sitten aiheuttaa mitä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kukaan tahtoo matkalle mukaan alakuloisen zombien jota ei kiinnosta muu kuin sängyssä makaaminen ! Ei masentunut halua katsella nähtävyyksiä, uida tai shoppailla. Vaatteiden päälle saaminenkin vaatii voimia ja ruoka ei maistu. Vie sellainen ihminen johonkin turistirysään ,niin tämä pahimmassa tapauksessa päättää hypätä hotellin parvekkeelta!
Kysytäänpä näin päin että mitä se masentunut sitten haluaa kuulla?
Etkö ole ollenkaan kiitollinen tai iloinen siitä, että joku vielä välittää ja haluaa auttaa.Onko paras lopputulos tosiaan se, että kukaan ei enää kysele kuulumisia/yritä piristää ?
Siis mitä te oikein sitten haluatte?
Sepä se. Kannustaa, neuvoa tai tsempata ei saa. Se on vit****ua tai ainakin sitä, ettei yhtään ymmärrä. Tässä muutama parempi neuvo kommunikointiin masentuneen kanssa. Varmasti ovat sitten tyytyväisiä tämänsortiseen tukeen:
Masentunut: "Voi kun mä olen niin totaalisväsynyt. Haluan vaan maata 24/7 täällä sängyssä"
Minä: " Sun kannattaa lahota sinne sängyn pohjalle. Ties vaikka saavuttaisit symbioosin sen patjan kanssa"
Masentunut: " Voi kun minä olen niin epäonnistunut, ruma, huono ihminen! Kaikki inhoo ja helveksii mua"
Minä: "No nytkö vasta sää sen tajusit?"
Masentunut:"Mä en jaksa enkä halua enää elää!"
Minä: "Onneksi on parveke keksitty."
Muistetaan pitää kaikki masentuneet tyytyväisinä. Se on nimittäin kurjaa, jos sairaalle vit*****laan. Ja sitähän se nimenomaan on, jos jauhetaan siitä että pitäisi masentuneen tehdä jotain muutakin parantumisensa eteen kuin valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on anoreksia ja se vaatii hirveästi töitä itseltä, että paranee. Saa sen mulle sanoa että liikuntaa pitää vähentää ja pitää yrittää juoda edes smoothie ym.
Paniikkihäiriöistä neuvotaan menemään edes pieniin tilanteisiin. Se kontekstiin meneminen on ainoa tapa selättää paniikkihäiriö.
Samoin masentuneella on ruokavaliosta ja liikkumisesta tai vaikka kuntoutusryhmäkäynneistä huolehtiminen tärkeää.
En itse anorektikkona koe että ei saisi kannustaa syömään kuten masentunutta voi kannustaa ulkoilemaan. Jokaisella yksilöllä on velvollisuus myös itse yrittää kuntoutua.
Mäkikuisma. Fodmap. Snap out of it :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi kukaan tahtoo matkalle mukaan alakuloisen zombien jota ei kiinnosta muu kuin sängyssä makaaminen ! Ei masentunut halua katsella nähtävyyksiä, uida tai shoppailla. Vaatteiden päälle saaminenkin vaatii voimia ja ruoka ei maistu. Vie sellainen ihminen johonkin turistirysään ,niin tämä pahimmassa tapauksessa päättää hypätä hotellin parvekkeelta!
Kysytäänpä näin päin että mitä se masentunut sitten haluaa kuulla?
Etkö ole ollenkaan kiitollinen tai iloinen siitä, että joku vielä välittää ja haluaa auttaa.Onko paras lopputulos tosiaan se, että kukaan ei enää kysele kuulumisia/yritä piristää ?
Siis mitä te oikein sitten haluatte?
Miksi siitä masennuksesta edes pitäisi puhua irl? Minua haittaa vain keskustelupalstoilla tapahtuva syyllistäminen, saarnaaminen ja mukaymmärtäminen. Täällä kun me suurimman osan ihmiskontaktista saadaan. Tuo vastuu parantumisestakin tuntuu aika raskaalta kun minäkin joka toinen päivä mietin kuolemaa ja sitten toisaalta mietin että minun pitää tavoitella jotenkin tuota mystistä parantumisen tilaa ajattelemalla jollain tietyllä tavalla tai tekemällä jotain. Lopulta tuon parantumisen ajattelu ja siinä epäonnistuminen aiheuttaa lisää ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Lopulta tuon parantumisen ajattelu ja siinä epäonnistuminen aiheuttaa lisää ahdistusta.
Parantuminen pitää määritellä uudestaan. Et tule koskaan palaamaan siihen mitä olit ennen. Sen sijaan voit alkaa miettimään, millainen olisi sun toive-sinä ilman mitään menneisyyden taakkaa. Hyväksyä ne huonot osat itsessä, mille ei oikeasti voi tehdä mitään ja jättää mahdollisimman paljon pois asioita tai tapoja joita vihaa itsessään. Sisältää usein myös ihmissuhteita.
Sitten siihen jotain tavoitteita miten parantaa itseään. Yleensä semmoisia itsestään huolta pitämisiä ja jollain tapaa sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä parannuksia.
Itsellä kyllä vaati ison romahduksen, ennen kuin pääsin vaiheeseen, että oli pakotettu miettimään itsensä uudelleen. Ei tämä ruusuilla tanssimista päivästä päivään ole, mutta nykyään suurimman osan ajasta hymyilen ja uskon tulevaisuuteen. Lisäksi työ-, rakkaus- ja raha-asiat on kunnossa.
Erona on se että se halvaantunut ei valita ja vingu koko ajan joka asiasta