Lue keskustelun säännöt.
Soittaako miehenne teille jos on matkoilla?
28.08.2017 |
Minä reissaan meistä enemmän ja mies on aina vannottanut, että haluaa joka ilta puhua mun kanssa puhelimitse, kun olen matkoilla. Ja näin ollaankin aina tehty.
Nyt onkin sitten mies vuorostaan reissun päällä (ulkomailla kaverinsa kanssa, ihan vapaa-ajan matkalla) ja miehestä ei kuulu mitään!
En minä tähän kuole, todellakaan, mutta pistää mietityttämään että miksi olen itse niin tunnollisesti aina tavoitettavissa reissuillani - näen kauheata vaivaa siitä, että aina on puhelin mukana + äänet siinä (olen muutoin tosi laiska puhelimeni kanssa). Olen käsittänyt asian olevan tärkeä miehelleni, siksi.
- Mitäs te muut tekisitte? Ei kai minunkaan nyt enää täydy olla tavoitettavissa joka päivä?
- Entä meneekö teillä yksiin nämä soittelutarpeet miehen kanssa?
Kommentit (49)
Et tiedä missä mies on, et tunne sen kaveria. Mies vastaa exälleen puhelimeen töissä, sua kieltää soittamasta. Sun pitää olla tavoitettavissa juuri sillä hetkellä kun mies haluaa.
Pakko kysyä, onko mies esitellyt sut kavereilleen ja perheelleen? Näin ulkopuolisena saa vähän sellaisen kuvan että sua pidetään piilossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihan selvästi pettäjäluonne ja siksi epäilee naistaan. Ei sellainen ihminen, jolle pettäminen ei käy edes mielessä, vahdi puolisoaan tuolla tavoin, että tekee tarkistussoittoja ja vaatii niitä päivittäin, kun toinen on matkoilla. Kuitenkin mies katsoo oikeudekseen mennä itse miten haluaa ja veikkaan, että siellä reissussa paneskelee ketä haluaa. Suosittelen kondomin käyttöä miehen paluun jälkeen ja miehen taluttamista sukupuolitesteihin.
Mihinkään miehen soittoihin työajalla ei tästedes tarvitse vastata. Eikä soitella hänelle kotiin sieltä reissusta.
Me emme ole mustasukkaisia emmekä ikävöi kumpikaan kun toinen on reissuillaan mutta on ihanaa kun toinen soittaa aamulla ja illalla. Siis reissussa oleva soittaa kotiin kun ehtii. Se on vain kaunis tapa mikä on ollut jo yli 20v minkä olemme olleet yhdessä. Jos on kiire esim illalla eikä ehditä soittamaan laitetaan viesti.
Mies oli viimeviikon reissussa ja mä juuri pakkailen omaa reissua varten. Sitten viikon kotona ja lähden taas, mies reissaa syyskuun 2 viimeistä viikkoa. Sitten taas minä. Näyttää siltä että joka viikolle on jotain!
Kiitos taas vastauksista!
No se tunne tässä mullekin on nyt tullut, että meillä on ihan selvät "double standards" tässä asiassa - ja on toki monissa muissakin asioissa, nyt sen tajuan.
Eli miehellä on ennen kaikkea erilaisia oikeuksia ja mulla on enne kaikkea erilaisia velvollisuuksia, ihan kuten tässä puhelin-asiassakin.
Ja juu, kyllä mut on sukulaisille + parille kaverille esitelty, ei kuitenkaan kaikille.
Aika monen tuttunsa kanssa mies puhuu ns. miesten kesken ja ainoat jutut mitä se ikinä kertoo mulle, on ne, miten ja mistä asiasta tämä ja tämä kaveri taas haukkui vaimoaan. Olenkin joskus miettinyt, että mitähän haukkuja mies sitten puolestaan minusta jakaa, kun tuntuu se olevan ainoa keskustelunaihe...
Em. on se syy, miksi en välttämättä ole miehen kaikkia kavereita halunnutkaan tavata. Ei hirveesti kiinnosta nähdä tyyppejä, joiden tiedän haukkuvan vaimojansa lähes joka päivä oikein olan takaa, hautovan koko ajan eroa vaimon selän takana tms. Tämä miehen "reissukaveri" on juuri yksi näistä tyypeistä.
Ap
Me emme ole mustasukkaisia emmekä ikävöi kumpikaan kun toinen on reissuillaan mutta on ihanaa kun toinen soittaa aamulla ja illalla. Siis reissussa oleva soittaa kotiin kun ehtii. Se on vain kaunis tapa mikä on ollut jo yli 20v minkä olemme olleet yhdessä. Jos on kiire esim illalla eikä ehditä soittamaan laitetaan viesti.
Mies oli viimeviikon reissussa ja mä juuri pakkailen omaa reissua varten. Sitten viikon kotona ja lähden taas, mies reissaa syyskuun 2 viimeistä viikkoa. Sitten taas minä. Näyttää siltä että joka viikolle on jotain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin tuli tässä mieleen, että mies on aina inhonnut sitä, että minä matkustan johonkin. Siksi minusta oli niin ihanaa, että mies kerrankin lähti itsekin reissuun. Silloin saatoin sanoa miehelle, että olethan sinäkin välillä kotoa poissa (puolustaakseni myös omaa oikeuttani matkustaa - ihmeellistä kyllä että kaikkea tarvii puolustella), ja sanoinkin.
Mies sitten väitti, että hän tekee vain viikon mittaisen reissun ja siinä se. Johon minä, että en minäkään koskaan ole 1,5 viikkoa kauempaa ollut missään reissussa.
No nyt sitten selvisi ennen kuin mies lähti, että hänen matkansa kestääkin 2,5 viikkoa. Kun kysyin, että mitenkäs se näin muuttui, totesi mies vaan ykskantaan, että ei hän tietenkään laske matkaan mukaan mitään matkustuspäiviään - ja koska reissaavat ilmeisesti Saksan sisällä paljon, niin miehen mielestä vähintään joka toinen päivä on "matkustuspäivä", jota ei lasketa reissun pituuteen mukaan. Että niin tietenkin!
Huoh. Ihan toivottomalta tuntuu tämä, kun koko ajan tunnen oloni yhä enemmän huijatuksi ja jotenkin alistetuksi.
Ap
EI. Mutta laittelee vähän väliä whatsappeja. Minä pärjäisin kyllä hyvin ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin muuten, että tämä on hieman tylsä aihe provoiluun. Ainakin ne provot, joita itse olen täältä lukenut, ovat yleensä aika korkealentoisia tai esim. johonkin ihmisen perustarpeisiin osuvia. Niillä kun tavoitellaan lukijoita + kommentteja.
Eli ei ole provo tämä. Ja tuskinpa kukaan tällaisesta asiasta jaksaisi näin pitkään jankata vain provoilumielessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sekin tuli tässä mieleen, että mies on aina inhonnut sitä, että minä matkustan johonkin. Siksi minusta oli niin ihanaa, että mies kerrankin lähti itsekin reissuun. Silloin saatoin sanoa miehelle, että olethan sinäkin välillä kotoa poissa (puolustaakseni myös omaa oikeuttani matkustaa - ihmeellistä kyllä että kaikkea tarvii puolustella), ja sanoinkin.
Mies sitten väitti, että hän tekee vain viikon mittaisen reissun ja siinä se. Johon minä, että en minäkään koskaan ole 1,5 viikkoa kauempaa ollut missään reissussa.
No nyt sitten selvisi ennen kuin mies lähti, että hänen matkansa kestääkin 2,5 viikkoa. Kun kysyin, että mitenkäs se näin muuttui, totesi mies vaan ykskantaan, että ei hän tietenkään laske matkaan mukaan mitään matkustuspäiviään - ja koska reissaavat ilmeisesti Saksan sisällä paljon, niin miehen mielestä vähintään joka toinen päivä on "matkustuspäivä", jota ei lasketa reissun pituuteen mukaan. Että niin tietenkin!
Huoh. Ihan toivottomalta tuntuu tämä, kun koko ajan tunnen oloni yhä enemmän huijatuksi ja jotenkin alistetuksi.
Ap
Hienoa sinä alat herätä! Sua on huijattu ja kontrolloitu eikä miehellä ole mitään oikeutta tehdä noin. Ala katella omaa asuntoa jos asutte yhdessä.Elämänlaatusi paranee oitis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kontrolloivan oloinen tapaus on kyllä. Mä vetäisin herneet jo tuosta etten saa soittaa miehen töihin mutta exälle vastaillaan.
Missä muissa asioissa teillä tämä epätasa-arvo näkyy? Kerro niin voidaan sitten yhdessä miettiä olisiko aika katsella elämää tuon suhteen ulkopuolella. Onko teillä pitkä suhde takana? Lapsia? Asutteko yhdessä?
Soitellaan joka ilta silloin kun ei olla yhdessä (ei asuta yhdessä). Matkoilta soittaa se, jolla on ohjelmaa eli tiukempi aikataulu, muulloin suurin piirtein vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle soittaa kanssa aina, jos olen jossain reissussa. Hän kuulemma haluaa varmistaa, etten anna pillua vieraille miehille :)
Hah. Voihan sitä antaa soiton jälkeen.
Ei soitella, paitsi jos kyseessä on useamman viikon matka, jolloin soitetaan kerran pari. Muuten hyvää yötä toivotetaan viestillä, ainakin arkisin. Ei soiteta työpaikalle, jos on tärkeää asiaa niin laitetaan viestiä.
Mies vaikuttaa täydeltä mulkulta ja muutenkin epärehelliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kontrolloivan oloinen tapaus on kyllä. Mä vetäisin herneet jo tuosta etten saa soittaa miehen töihin mutta exälle vastaillaan.
Missä muissa asioissa teillä tämä epätasa-arvo näkyy? Kerro niin voidaan sitten yhdessä miettiä olisiko aika katsella elämää tuon suhteen ulkopuolella. Onko teillä pitkä suhde takana? Lapsia? Asutteko yhdessä?[/quote]
Päälimmäisinä "epätasa-arvon asiona" mieleeni tulevat kaikki asiat, joissa tehdään päätöksiä. Mies päättää meillä yksin esim. sen, että missä asumme. Tietää hyvin, että tämä on mulle huono paikka (en nyt erittele syitä, mutta isoja sellaisia löytyy), mutta ei välitä. Yleensäkään mistään asioista ei meillä yhdessä sovita tai tehdä kompromisseja, vaan mies tekee päätökset ja minä seuraan, koska mies ei halua tuntea muuta toimintatapaa.
Mies ei peru mitään omaa menoaan/harrastustaan ikinä, vaikka kuinka anelisin ja olisi hyvä syy. Sen sijaan odottaa, että minä teen niin.
Mies tekee mitä huvittaa tai on tekemättä, mutta jos minä en tee jotakin haluamaansa asiaa, uhkaa hän avioerolla, koska "tällaisessa liitossa en elä".
Seksiä meillä on silloin, kun mies haluaa sitä. Ja silloinkin täysin miehen ehdoilla, eli miestä ei minun nautintoni kiinnosta, ei itse asiassa ole ikinä kiinnostanut.
Mies syyttää minua vuorotellen joko kylmyydestä tai yliherkkyydestä riippuen siitä alireagoinko tai ylireagoinko hänen mielestään.
Mies kokee oikeudekseen olla mustasukkainen, vaikka en ole ikinä antanut mitään syytä, koska avioliitto on hänen mielestään omistusoikeutta toiseen (hänelle).
Mies ei ota vastuuta tekemisistään, sanomisistaan tai sanomatta jättämisistään.
Yhdessä 4 vuotta, ei lapsia.
Tuntuu pahalta luetella näitä. Pitkään mies selitti, että kaikki tämä on hänen ex-suhteensa traumaa ja että kyllä hän pian toipuu. Vaan taisi olla puhtaasti keksitty selitys, ei tuo tuosta miksikään muutu, ei ainakaan paremmaksi.
Ap
Pakko lisätä vielä se, että edellä selostetut epäkohdat ovat tietysti se, mitä minä koen, eli minun puoleni tarinasta.
Jos mieheni pääsisi kertomaan, olisi tarina varmasti aivan erilainen. Hän on erittäin hyvä uhriutumaan. Ja erittäin uskottava puhuja. Siksi minäkin kai tähän suhteeseen hairahduin.
Mutta kai nämä asiat kuitenkin hitusen värittyvät aina sen kertojan mukaan. Mitään objektiivista totuutta vaan ei parisuhteesta ikinä saa ulos, luulen, kun ei niissä koskaan ole mitään objektiivisia tarkkailijoita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pakko lisätä vielä se, että edellä selostetut epäkohdat ovat tietysti se, mitä minä koen, eli minun puoleni tarinasta.
Jos mieheni pääsisi kertomaan, olisi tarina varmasti aivan erilainen. Hän on erittäin hyvä uhriutumaan. Ja erittäin uskottava puhuja. Siksi minäkin kai tähän suhteeseen hairahduin.
Mutta kai nämä asiat kuitenkin hitusen värittyvät aina sen kertojan mukaan. Mitään objektiivista totuutta vaan ei parisuhteesta ikinä saa ulos, luulen, kun ei niissä koskaan ole mitään objektiivisia tarkkailijoita.
Ap
Tuota noin... oliko sulla olemassa joku syy, miksi olet tämän sovinistisian kanssa edes tekemisissä?
Luehan nuo viestisi läpi ja ajattele tekstiä jonkun vaikkapa ystäväsi kirjoittamana. Minkä neuvon antaisit hänelle?
Eiköhän se ole aika sun alkaa tehdä elämästäsi itsellesi mielekästä eikä miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko lisätä vielä se, että edellä selostetut epäkohdat ovat tietysti se, mitä minä koen, eli minun puoleni tarinasta.
Jos mieheni pääsisi kertomaan, olisi tarina varmasti aivan erilainen. Hän on erittäin hyvä uhriutumaan. Ja erittäin uskottava puhuja. Siksi minäkin kai tähän suhteeseen hairahduin.
Mutta kai nämä asiat kuitenkin hitusen värittyvät aina sen kertojan mukaan. Mitään objektiivista totuutta vaan ei parisuhteesta ikinä saa ulos, luulen, kun ei niissä koskaan ole mitään objektiivisia tarkkailijoita.
Ap
Tuota noin... oliko sulla olemassa joku syy, miksi olet tämän sovinistisian kanssa edes tekemisissä?
Luettelin edellä siis tarkoituksella suhteemme epäkohtia, kun niitä nimenomaan pyydettiin tänne esille puitavaksi.
Totta kai miehessä on myös paljon hyvää. On mielestäni esim. täydellisen luotettava (tai sitten en vaan osaa olla mustasukkainen), hirmu hauska, päässään tapahtuu todella paljon, nopeasti ja värikkäästi (tätä on vaikea selittää, mutta itse suorastaan vaadin tällaista ominaisuutta voidakseni edes ihastua).
Yksi suurimmista tekijöistä lienee kuitenkin tottuminen tähän suhteeseen ja turvan kokeminen siitä, että epäkohdat ovat juuri nämä tutu ja samat. Tässä sentään tietää yleensä, että mitä mistäkin seuraa ja mitä ei, siinä missä uuden ihmisen kanssa olisi kaikki opeteltava alusta alkaen uudestaan. Tämä on varmaan yksi suurimpia tekijöitä yleensäkin siinä, miksi ihmiset jäävät huonoihinkin suhteisiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko lisätä vielä se, että edellä selostetut epäkohdat ovat tietysti se, mitä minä koen, eli minun puoleni tarinasta.
Jos mieheni pääsisi kertomaan, olisi tarina varmasti aivan erilainen. Hän on erittäin hyvä uhriutumaan. Ja erittäin uskottava puhuja. Siksi minäkin kai tähän suhteeseen hairahduin.
Mutta kai nämä asiat kuitenkin hitusen värittyvät aina sen kertojan mukaan. Mitään objektiivista totuutta vaan ei parisuhteesta ikinä saa ulos, luulen, kun ei niissä koskaan ole mitään objektiivisia tarkkailijoita.
Ap
Tuota noin... oliko sulla olemassa joku syy, miksi olet tämän sovinistisian kanssa edes tekemisissä?
Luettelin edellä siis tarkoituksella suhteemme epäkohtia, kun niitä nimenomaan pyydettiin tänne esille puitavaksi.
Totta kai miehessä on myös paljon hyvää. On mielestäni esim. täydellisen luotettava (tai sitten en vaan osaa olla mustasukkainen), hirmu hauska, päässään tapahtuu todella paljon, nopeasti ja värikkäästi (tätä on vaikea selittää, mutta itse suorastaan vaadin tällaista ominaisuutta voidakseni edes ihastua).
Yksi suurimmista tekijöistä lienee kuitenkin tottuminen tähän suhteeseen ja turvan kokeminen siitä, että epäkohdat ovat juuri nämä tutu ja samat. Tässä sentään tietää yleensä, että mitä mistäkin seuraa ja mitä ei, siinä missä uuden ihmisen kanssa olisi kaikki opeteltava alusta alkaen uudestaan. Tämä on varmaan yksi suurimpia tekijöitä yleensäkin siinä, miksi ihmiset jäävät huonoihinkin suhteisiin.
Ap
Jälleen pätee sanonta "tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas".
Mä hyppäsin sinne tuntemattomaan jokunen vuosi sitten. Pelotti, pelkäsin sitäkin että jään ikuisesti yksin. En jäänyt ja nyt elän tuttua taivasta. :) Tuntuu kamalalta että sä elät jonkun toisen sanelemaa elämää saamatta mitään joustoa takaisinpäin.
Hyvin harvoin soittelemme reissulta, vain jos matkat ovat tosi pitkiä. Laitamme yleensä kuitenkin viestiä whatsappissa päivittäin toisen ollessa matkalla. Useimmiten on mahdollista "jutella" whatsappin kautta 10-20 minuuttia joka päivä, mutta on myös matkoja, joiden aikana menee pari päivää ilman online-yhteyttä ja yksi lukee tunteja myöhemmin toisen kirjoittamat viestit.
Minusta on ihan ok, jos yhteydenpito matkoilta ei ole aina täysin tasapainossa, toinen nyt vaan voi tarvita tukea tai kuuntelevaa korvaa enemmän kuin toinen, ja matkat ovat erilaisia - seminaarimatkalta lähetin miehelle vaan väsyneet pari viestiä puolenyön aikaan hotellin sängystä, lomamatkalta lähettelen enemmänkin viestejä ja kuulumisia, kun ohjelma on rento. Teidän tapauksessa ero on kyllä melkoisen räikeä ja häiritsisi itseänikin. Kai nyt jonkun viestin voi laittaa ainakin päivittäin hotellilla/ravintolassa, kun on internetyhteyskin?